maanantai 20. elokuuta 2012

Valintoja

Kun aamulla vilkaisin ulos ja pakkasmittarin lukemia, iski harmitus. Miten väärin olinkaan valinnut eilisen illan aktiviteettini lähtemällä joelle virvelöimään sen sijaan, että olisin ottanut marjakorin kainalooni ja jatkanut aamullista mustikan poimintaa pihapiirin metsiköstä. Varmasti olisin saanut vielä toisenkin litran, ehkä enemmänkin marjoja koriini, mutta "suuri hauki" houkutti enemmän.
Nyt on myöhäistä. Kävin tarkistamassa ja mustikat ovat paleltuneet -3.4 asteen hallan viedessä ne minun nenäni edestä. Kiikun kaakun, etteikö kylmyys olisi ollut jo pakkasta, sillä portailla oli vesipullo jäätynyt, mutta hieman korkeammalla roikkuvat keijunmekot ja lobeliat säilyneet. Kiitin itseäni kuitenkin siitä hyvästä, että olin viitsinyt lähteä myöhään illalla jo kymppiuutisten jälkeen keräämään pihakukkaruukut kottikärryihin ja vajan seinien suojiin.


Isoa haukea en saanut, enkä saanut mitään muutakaan. Joku sisäinen palo minua vain jahtaa kalalle, en ymmärrä oikein itseäni. Ilta illan perästä pakkaan reppuu virvelin ja haavin. Sitten hyppään pyörän selkään suurin haavein polkeakseni parin kilometrin matkan joelle. Joki kiehtoo kyllä muutenkin, kuin vain ison hauen takia. Läheisen kosken kohina on taustamusiikkina ajatuksille, jotka työstävät milloin mitäkin. On myös mukaavaa unohtua katselemaan veden leikkiä nivan kivikkoisessa jokiuomassa. Kuljen edestakaisin parin sadan metrin matkaa soistuneella ja rämeisellä jokirannalla heitellen virveliä. Joen vastarannalle saattaa eksyä joskus poro tai takaani pyrähtää maalintu lentoon säikäyttäen minut.

Mutta siis valintani meni pieleen, kun iso hauki minun aivoitukseni sekotti. Olisi kerrakseen piisanneet jo edellispäivänä mato-ongella ojasta saadut tonkot ja harjus.  Se oli komea saalis, jollaista ei olekaan ojasta tullut tämän kesän aikana muuta kertaa. Aikaisemmat käynnit ovat olleet enemmänkin taistelua itikoiden ja polttiaisten kanssa. Sattuman satoa, siinä kaikki, osuin vain oikeaan ojapoukamaan, missä olivat nälkäiset tonkot ja sähäkkä harjus. Eivät ihan pieniä olleetkaan.


Sieniä ei ole kovin runsaasti näkynyt. Ei yhtä ainoaa kanttarelliä, joitakin minulle vieraita sieniä kyllä, mutta en kajoa niihin. Syyskuun alussa on luvassa ohjattu sieniretki, jolle meinaan osallistua. Toisaalta voipi olla, ettei silloin enää sieniä juuri ole, jos nämä kylmät säät jatkuvat. Metsävadelmikkojakin kävin katsomassa odottaen kieli pitkällä marjojen kypsymistä. Saattaa olla niidenkin kanssa, että paleltuvat kypsymättä varsiinsa.



Mutta kuulaat säät alkavat rakentaa syysruskaa.  Jos ei rupea vallan kamalasti satamaan, niin värikylläisyyttä on luvassa. Metsäisillä kankailla loistaa hirvensäärinurmi punaisina mattoina. Tuntuu, ettei oikein hennoisi kulkea sen läpi, kun joutuu tallaamaan sitä. Joen rannan koivut ovat kellastuneet. Kuusetkin ovat saaneet väriä neulasiinsa! Niitä värittää hento keltaoranssinen kuusensuopursuruoste.



31 kommenttia:

  1. Nyt haluaisin istua kanssasi samaan pöytään, missä olisi kalakeittoa tarjolla. Mikä saalis!!
    Täällä ei vielä mennyt pakkaselle, mutta varojaan täytyy pitää, etteivät kurkut ja kurpitsat paleltuisi, on vielä satokausi kesken.
    Mustikat menetit, mutta jos se iso hauki olisi iskenyt, niin olisiko sillä väliä ? ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän meidän pöytään olis sopinut. Matka on vain kalakeitolle niin turkasen pitkä.
      Totta, mustikat meni pehmeiksi. Katsotaan, miten vattujen käy.

      Poista
  2. Kieli pitkällä vahtaan upeaa kalansaalistasi. Harjus - voi miten hyvänmakuinen kala se onnkaan. Noita muita en ole saanut maistaa koskaan. Nipin napin se oli pakkasta täällä Perämeren rannallakin, sisämassa varmasti olikin pakkasen puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkua harjus on, kuten muukin hyvin ruuaksi valmistettu kala.
      pakkanen taitaa uhata jo kauttaaltaan koko maata.

      Poista

  3. Halla...ruska...syksy...ei!

    Kalansaaliista kyllä tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minunkin mielestä syksy tulee nyt liika nopsaan, vaan minkäs teet. Aika aikaa kutakin.

      Poista
  4. Hieno kalasaalis ja vielä lisää hamuat :-D No, on se ymmärrettävää, kun pakkaseenkin olisi kiva kalaa saada. Taidat kyllä pilkillä käydä, niin saa talvellakin kalaa, vai onko joki niin paksun lumikerroksen peitossa, ettei jaksa putsata.
    Tämä kesä jotenkin livahti, kun oli niin märkää ja kylmää. Vai oma aikako on alkanut niin vauhdilla kulkea?
    Kaunis niitty ja kohta on kaunista muutenkin tiedossa, kun ruska hehkuu. Täällä koivut alkavat ruskistua nyt jo, ei taida tulla ruskaa tänne. Jospa vielä vähän saisimme pitää kukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloinhan sitä pitää kalastaa, kun se kiinnostaa. Kyllä yritän käydä kalalla kesää talvea. Tosin metrinen lumi haittaa pilkille menoa ja jäällä oloa.
      Kukista puheen ollen. Pitää käydä ne taas siirtämässä pakkaselta suojaan. Olisi liian varhaista menettää ne.

      Poista
  5. Niinhän se on, valinnat joutuu jokainen tekemään ja sen hetkisellä tiedolla. Aina ei kuitenkaan mene niinkuin toivoisi,Kalansaaliskin olisi ollut mukava saada. Komea rivi oli jo ennestään, mutta tuohon jää koukkuun eli kalaan vaan nyt sitä tulee...jos tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vaikeaa nuo valinnat ja aina tahtoo menne pieleen. Kuinkas muuten.

      Poista
  6. Nami, nami! Jos olisit lähempänä, tekisin vaihtaritarjouksen: kantarelli-kala! Tuossa noita sieniä nytkin lepää. Onkos siellä muuten punkkeja? On tuo heinikko niin otollisen näköinen niille tuholaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopa oliskin mukavaa tehdä vaihtokauppaa.
      Punkkeja ei ole näkynyt aivan täällä asti, mutta Oulun seudulla jo kylläkin, kuulema. Taitaa olla vain ajan kysymys, koska se leviää pohjoisemmaksi. Hirvikärpäsiä joitakin on jo tullut. Ei kiusaksi asti vielä ainakaan.

      Poista
  7. Ja että mikäkö koukuttaa kalaan. Saalispa hyvinkin. Oijoi miten komia rivi tonoja.
    Meillekin sattui oikein Pietarin kalansaalis, sitä muisteleminen nostattaa vieläkin kalanaisen ilmeen esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti se iso hauki houkuttaa ja koukuttaa! Toivotan sinulle kireitä siimoja edelleenkin. Mitäs me kalastajat muuta, kuin kalastellaan.

      Poista
  8. Mustikat eivät kestä näköjään kylmää, täällä kai niitä voi vielä olla. Olen tosin pakastanut jo ne mustikat mitä talvelle ajattelin.
    Kalaonnea sinulla on ollut. Minkälainen kala tonko on, en ole kuullut siitä kalasta mitään. Onko se uuni- vai keittokala, vai miten sitä valmistat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, mustikat meni pehmeiski ja vetisiksi. Taaskin on tulossa pakkasyö.
      Tonko on paikallinen nimitys purotaimenelle, myös tammukka nimellä se tunnetaan. Se on lohikala, muistuttaa väripilkuiltaankin lohia. Tonkoa voi graavata ja paistaa. Ehkei keittokala, en tiedä varmaksi.

      Poista
  9. Minäkin löysin tänne uuteen blogiisi :D Kylläpä olikin paljon todella kaunista katsottavaa ja luettavaa. Vaikka mitä hienoa sinulla. Upeita saaliita sekä ongen että kameran kanssa. Niin sitä pitää!

    Kesän säät ovat olleet aika epävakaiset vähän jonka puolella, mutta etenkin kai just siellä päin. Onneksi se ei ole sinun menoasi näyttänyt hidastavan. Sellaista mukavaa hymyilyttävää ja esimerkillistäkin elämänmakua on blogisi tulvillaan. Hienoa Aimarii, ihanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, kun löysit tänne. Kiitos kehuistakin.
      Samaa mieltä olen kanssasi, että tää kesä on ollut oikkuja ja kummallisuuksia täynnä. Ilmoille me ei voida mitään, joten pyrin olemaan marmattamatta ja sopeudun. Pistän toppatakkia päälle, jos siltä tuntuu, olkoon niin kesä kuin onkin. Vauhti on toden totta pysynyt ihan kohdillaan.

      Poista
  10. Tere Aimarii,
    jos luulet niiden kestävän fileoituna pakkasessa, laita seuraava satsi sinne. Keksitään paikka ja herkutellaan!!

    p.s. minä tuon snapsit

    VastaaPoista
  11. Vastaukset
    1. Ihan varmasti on, kuka siitä van tykkää.

      Poista
  12. Tere, sovitaan niin. Ei ole kylläkään mitään havaintoa tammukan ja harjuksen pakkasessa sälymisestä. Tilaa on, kun mustikoita sinne ei enää voi lisätä, paleltuivat viime yönä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo edellinen on aarelle. Jotenkin vain karkasi omille teilleen. Haitanneeko tuo?

      Poista
  13. Minä olen perinyt isältäni pakkomielteenomaisen himon marjastamiseen. Isäni puhuikin, että kivottaa mennä metsään ja lisäksi hän puhui marjasaaliista. No sinun saalistusvietti kohdistui tällä kertää kaloihin. Enkä yhtään ihmettele, kun edelliskerran saalis oli noin komea.

    Kaupan lohta tuossa juuri syötiin. Puoli ämpärillistä eilisiä mustikoita odottaa vielä puhdistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuo kalalla oleminen vain niin kivaa, ei siitä mihinkään pääse. Vaan eikö ole kivaa, että meillä on "himojamme"?
      Varmasti olet jo mustikat pudistanut, kensties syönytkin osan. Minun ei enää tarvitse haeskella mustikoita, kun halla vei ne.

      Poista
  14. Tuliko pakkanen tavanomaista aiemmin? Hieno kalansaalis. Tein äskettäin 30 kalapullaa yhdestä aivan liian suuresta hauesta. Minulla taitaa riittää haukipullia koko talveksi:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasan tarkkaan en osaa sanoa, miten tavanomaista on tällä seudulla elokuun pakkaset. Viime vuonna paleltuivat verenpisarani jo elokuun alkupuolella.
      Namia, nami, haukipullasi. Semmoisia minä en osaa värkätä, just ja just kalakeiton ja voissa kalan paistamisen.

      Poista
  15. Sinulla olisi tunnustus blogissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin pokkaamassa tunnustuksen, josta lämmin kiitos. Koetan saada jotain aiakseksikin. Varmuudella en osaa sanoa, miten kuvan siirto ja linkityksen onnistuu minulta tänne uuteen blogiin. Kaikki on niin harjoittelua vielä. Saanen anteeksi, mikäli en onnistu?

      Poista
  16. Mukavaa. Niin mukavaa. Luulee peikko.

    VastaaPoista
  17. Oih mikä kalansaalis. =)

    Keijunmekot kestävät. Miulla ne kukkivat viime syksynä vielä marraskuussa ovenpielessä.
    Kaunista viikkoa siulle. =)

    VastaaPoista