maanantai 17. syyskuuta 2012

Koivut kellastuvat, kukkaset kuihtuvat, yöt pimenevät




Vuoden pimeintä aikaa lähestytään. Ei luonto kuitenkaan ankean harmaalta näytä, sillä keltaisen sävyt voimistuvat koivikoissa. Punaista kaipaisin enenmmän joukkoon, mutta pihlajia on vähän, eikä haapojakaan liiemmälti. Maassa tietenkin juolukan ja mustikan varvut punoittavat, kuten ruohokanukka lehtineen marjoineen.


Kukat ovat kadonneet lähes tyystin, vain joitakin syysmaitiaisia ja ojakärsämöitä saattaa paikoin törröttää. Amppeleistani halla kävi poimimassa keijunmekot ja sinilobeliat, mutta jotain sentään kukkii.  Ketosilmäruohon kukkaset ilahduttavat yhä. Kovin vähän on jäljellä kesästä.



Pimeät yöt houkuttavat tuulastamaan. Kirkas valo paljastaa veden alaista maailmaa. Näkee hyvin järven pohjan kasvillisuuden ja kalat. Joskus jopa saa niistä jonkun atraimeensakin ja siitä seuraavan päivän lounaan. Öinen tunnelma on kihelmöivä. Siihen sekoittuu erilaisten lintujen äänet pimeältä järveltä, joskus ketun karheat rääkymiset metsästä. Väliin airon pieni läiskähdys veteen.  Useimmiten vene lipuu vain hiljaa ja ääneti rannan läheisyydessä.



Valolähteen sivaltaessa pitkin rantaa autiotupa peilautuu mustaan rantaveteen.  Kotimatkalle lähtiessä on jo säkkipimeää. Otsalamppujen avulla näkee vetää veneen maihin ja nousta rannasta pienen matkan metsän läpi autolle. Ei näytä öinen metsäkään auton ikkunan läpi kuvattuna tavalliselta metsältä.


52 kommenttia:

  1. Kuinka monta kerrosta näkyykään ensimmäisessä kuvassa, toinen toistensa takaa ne nousevat esiin. Löysin yli 12. Uskomatonta.
    Musta vesi on dramaattinen, mutta kuva on erityisen hieno.
    Pimeää metsää olen aina pelännyt, koska näen siellä vaikka mitä. Tästäkin kuvasta löysin heti joukon omituisia otuksia, jotka vaanivat minua, jos menen lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen toisaalta arka liikkumaan pimeässä, mutta jotenkin se kuitenkin se myös kiinnostaa. Yllättävät äänet osaavat säikäyttää.

      Poista
  2. Jotain maagista on tuossa öisessä rantakuvassa, todella kiehtova autiomökki. Minullakin on pimeän pelko metsässä, en mielelläni yksin siihen aikaan liiku, mielikuvitus saa suuret siivet, aika hassua, päivänvalossa oikein naurattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että pelkään enemmän kaupungin pimeitä katuosuuksia, kuin metsää. En kiellä, etteikö mielikuvitus karkaisi munullakin sfääreihin pimeässä liikkuessani.

      Poista
  3. Minä alan vähitellen olla vihreä näiden sinun kuviesi ja tarinoidesi edessä. Tulee tunne, että on pakko päästä lappiin. Kun olimme nuoria, kävimme iskän kanssa tuulastamassa, se oli jännää touhua. Sain muutaman hauenkin. Minä olin atraimenvarressa ja toinen souti niin hiljaa, ettei ääntäkään kuulunut. Miksihän ei enää käydä :-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tasoihin tullaan, minä hieman kadehtien katselen sinun kasvihuonejuttujasi ja zilgaa saa mieleen monenlaisia muistoja.
      Minä olin tuulaalla ihka eka kertaa ja nyt jo ollut toisenkin kerran. En osaa kyllin sitä yöfiilistä kuvat, mutta se on taianomaista.

      Poista
  4. Kun tilaa kaipaava ihminen asuu sormustimessa, niin tuo ilma, tuo avaruus on se jota kaipaan. Sitä on kuvissasi. Voin ihan mielikuvitella itseni tuonne hengittämään..... Kerrassaan upeita ovat kuvasi ja niiden välittämä tunnelma. Alimmainen kuva on kuin sadusta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet niin hyvä mielikuvitus, että hetkessä loihdit itsesi, minne vain kulloinkin tahdot. Nytkin oli hienoa saada sinut tuonne vaaran laidalle hengittämään tunturituulia ja katselemaan koivujen väritystä.
      Minusta itsestänikin tuntui, kun istuin pelkääjän paikalla autossa ja tuijotin pimeyteen, että satua tämä on tai unta, josta kohta herään.

      Poista
  5. Mainio Sarja...!
    Katselin ja ihastelin - taitavaa näkemystä ja hienoa kuvausta...!
    Hyvää jatkoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eko ihan mahottomasti sanoistasi. Kuvauksellista ruskaa sinulle.

      Poista
  6. Oi miten ihanan tunnelmallista! Syksyn värit ovat todella kauniita. Kukkien katoaminen tietysti harmittaa, mutta luonto osaa palkita noilla muilla väreillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Syksyllä on hintansa, kukat se vie, mutta paljon myös antaa.

      Poista
  7. Kuvasi ovat kauniita, tunnelmallisia, paljon puhuvia, joita vielä sanasi täydentävät. Etenkin kahta alimmaista kuva palaa katsomaan uudelleen ja uudelleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tykkäsit syksyn kuvistani.

      Poista
  8. Raikkaat kuvasi nostavat mieleen kaukaisia muistoja. Hiukan haikeuttakin. Tuolla kuljimme kerran...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö? Ken on kerran pohjoisen maisemiin ihastunut, ne syöpyvät mielen sopukoihin ja elävät muistoina.

      Poista
    2. Asuimme kolme vuotta Rovaniemellä. Saariselkä ei vielä silloin ollut lomakaupunki...

      Poista
    3. Niin, nyt on Saariselkä, Levi ja Äkäslompolo paisuneet valtavasti. Ne ovat kuin "cityjä" ikään, mutta heti ympäristössä on vaeltajien maailmaa polkuineen, laavuineen, autiotupineen.

      Poista
  9. Lapin maaruska on aivan uskomattoman kaunis ja värikäs. Joskus ihan piti käsin kosketella punaisessa värissä leiskuvia varpuja kun tuli ihan uskomaton tunne, että miten ne voivatkin olla niin punaisia.
    Alemmissa kuvissa on jännä mystinen lataus, etenkin kuva metsästä.
    Kyllä teillä on siellä hyvin tilaa olla ja hengittää raikasta ilmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä Lapin porstuankin maaruska on kehkeytynyt erittäin kauniiksi. Mennyt viikko likin kaunis viikko, nyt alkoi sateet.

      Poista
  10. Kuva autiotuvasta saa minut ymmärtämään rakkautesi Karsikonperään. Atraimella kalastus olisi aika hieno kokemus. Meillä nostettiin tänään vene joesta, eikä montaa kertaa olla päästy kalaan kesällä, sateiden ja kovien virtojen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä maisemat ovat sielunmaisemiani, hyvin rakkaita ja tekemistä todellakin löytää. Kalastettu on viikolla parikin kertaa ja saaliit tosi hyviä. Vielä on toiveissa laittaa verkot veteen, ellei vedet jäädy jo lokakuun alkupäivinä. Niinkin voi käydä.

      Poista
  11. Ajatella, meillä pohjoisen asukkailla on ruskakin rikkautena, tuskin sitä edes tulemme ajatelleeksi, tuskaillessamme syksyn tuloa ja kesän loppumista.
    Kuvistasi tuli mieleen erään eteläisen maailman nettiystäväni ihmettely ruskan punaiseksi värjäämistä villiviineistä. " Miksi ne on maalattu ?" Vaikea oli hänen ymmärtää syksyä, pakkasta, lunta. Se oli aivan ihmeellistä.
    Katos nyt mihin ajatukset lentävät kuviesi seurassa =DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä, syksy on kaunis ja ihmeellinen vuodenaika, osaa olla myös paljon muuta, sateinenkin ja harmaa ja ikävä, mutta nautitaan siitä syksyn väririkkaudesta ja kuulaudesta.

      Poista
  12. Siellä on äärettömän kaunista, maisema näyttää myös äärettömältä otsikkokuvassa.
    Hiljaisuuden aistii kuvista. Tuo autiotuvan kuvan on rauhoittavan tyyni.
    Kaunista syksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaunista syksyä myös sinulle.

      Poista
  13. Annoin katseeni levätä avarassa vaaramaisemassa, sitten jäin kuuntelemaan autiotuvan kertomia mystisiä tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myösminun katseeni lepää usein noissa vaaramaisemissa. Juuri tämän autiotuvan tarinat ovatkin erittäin mystisisiä. Hienoa, että se välityy kuvastanikin.

      Poista
  14. Hienoja kuvia. Maisema kauas kantaa ja hienolta näyttää. Mökkikuva rannalla on aivan taiteellisen upea peilaavana! Värikästä syksyä sulle ja hienoja maisemia ihaillen ja tuulastaen kaloja saaden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota syksyä myös sinulle ja kiitos kommentistasi.

      Poista
  15. Ihana kuvasarja sieltä Lapista.
    Toinen alhaalla oleva kuva veti minut sisäänsä, jäin siihen koukkuun!
    Mustaa vettä ja mitkä hienot heijastukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas mukavaa, että sinä kuvataituri olet jäänyt minun ottamani valokuvan koukkuun.

      Poista
  16. Very nice landscape !
    Much love
    annick

    VastaaPoista
  17. Ihania tunnelmia kuvin myötä välittyy, tuo mökki rannalla kuin sadusta.
    Metsä on kuin aveita säikähsyksissää jähmettyneenä paikolleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sain kuvillani tunnelman välittymään.

      Poista
  18. Mmmm, ihania tunnelmia. Kaikkea kivaa toimintaa sinulla :) Harmitti, kun en ehtinyt nyt syksyllä pyörähtää sitä kautta. Jos oltaisiin keksitty joku tempaus...
    Hienoa syksyä teille! Tää on hiano aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toimintaa on täällä todellakin ollut. Enpä ole juuri blogissa ehtinyt käydäkään.
      Hmmm...olisit vaan kurvannut kärrysi tätä kautta. Oltais ihasteltu porukassa tätä huippuhienoa syksyä.

      Poista
  19. Joskus ei ollut ollenkaan valoja. Metsääsä oli vaan pimeää. Silloin siellä oli kyllä muutakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsällä on syksypimeillä jännittävät puolensa....on ääniä ja häivähdyksiä ja mitä niistä saa aikaan mielikuvitus.

      Poista
  20. Onpas todella kauniita maisemia <3 - mukavaa syksyä sinulle ja blogillesi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Kivaa syksyä myös sinne päin.

      Poista
  21. Oi, kuvasi ovat toinen toistaan kauniimpia! Autiotupa on kuin satumaisema.

    VastaaPoista
  22. Minua kiehtoo avaruuden tuntu vaaramaisemassa. Ja tuossa autiotuvassa on jotakin salaperäistä. Liekö se Lapin taikaa? Sattumoisin selvitin kuukausi takaperin kasvikirjan avulla ketosilmäruohon nimen. Matalaa mattomaista kasvustoa oli naapurin piharakennuksen edessä. Kukat tuikkivat pieninä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, juuri tämä autiotupa on monien tarinoiden tupa? Sillä on salaperäisen mystinen historia.
      Juuri tuommoinen on ketosilmäruoho, kukkii muuten vieläkin.

      Poista
  23. Ai,että on sitten kauniita syksysisiä kuvia,täälläkin on keltaisenaan puiden lehdet,syksy on parhaimmillaan.Löysin tänne ja tulen uudelleenkin,todellakin upeaa kerrontaa,olen luonto ihminen,joten tällaisesta pidän:)

    VastaaPoista
  24. Tervetuloa vaan Tansku ja kiitos, että lupaat toistekin tulla.

    VastaaPoista