keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Romu, mikä romu, mutta rakas

Minulla oli heti ajatus omasta rakkaasta romusta(ni), kun sain Siiralta Rakas romuni-haasteen. Romut ovat olleet viime syksystä lähtien nurkissani oikeastaan hyvin vähissä, sillä muutossa oli pakko päästä kaikesta romusta, rakkaistakin eroon, vaikka sydän verta vuotaen. Ei siinä mikään auttanut.
On toki yksi (ainakin) romu, hyvin tärkeä ja rakas. Aivan kokonaan en voi sitä itselleni omia, mutta ehkä kuitenkin oleellisen paljon, sillä tämä romu on ollut varaosiksi jättöuhan alla jo useamman vuoden ja minä semmoista ajatusta haraan vastaan.


Tämä 30-vuotias maasturi on Rakas romuni. Mitenkä muuten minä pääsisin erämaassa useiden kymmenien kilometrien päähän, ellei olisi joka maaston menopeliä. Metsähallitus on teettänyt melkoisen verkoston metsäautoteitä, joten niitä myöten maasturivanhuksella pääsee etäisinpienkin erämaalampien läheisyyteen . kun on kalalle mieliteko ja kauimmaisille vaaroille marjastamaan, mikäli lähempää thaimaalaiset ovat jo raastaneet marjat lähes varpuineen. Auto sai maastovärityksensä aikanaan jo pojan perheessä ollessaan ja taisi olla silloin hetken myytävänäkin. Tuolloin hoksasin auton arvon ja anelin sitä säilytettäväksi kakkosautona. Romu on sikäli edelleen kunnossa, että on rekisterissä ja katsastettu vuosittain, mutta olen huomannut, että "pientä" fiksausta se ehkä tarvitseisi, mutta minä en hopota fiksailemaan, en mainitse mitään semmoisita seikoista, sillä arvaan, mitä tulisi vatauseksi.
- Joutaa jo mokoma ruostekasa varaosiksi.



Vaikka vettä ja mutavelliä on liikkeellä, ei haittaa. Rakkaalla romulla raaskii mennä, pitää vaan tarkistaa, ettei vettä ole niin paljon, että autoon sisälle tulisi. Jos on, silloin täytyy kiertää suon tai rämeikön puolelta. Onnistuu, vaikkei ole tietäkään.

Surkean tapani mukaan en lähetä tätä romuhaastetta kenellekään erityisesti, mutta toivon, että joku nappaisi sen.

18 kommenttia:

  1. Nyt on kertakaikkiaan symppisromu! Tärkeä matkakaveri ja siitä hyvä että sinun ei tarvitse sitä kantaa, se kantaa sinua!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, että minä tarviin romuani. On se niin rakas ja tärkeä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Juu, turhan iso on ja syöppö, mutta saa ne anteeksi.

      Poista
  3. Tuollaista "romua" ei enää taida kovin montaa löytääkkään, ei ne nämä nykyiset tuolla metsäteillä pärjää =DDD
    Tämä menee ja pörisee mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoistakin paikoista pääsee ja pörisee.

      Poista
  4. Rakas romu on tärkeä! Ja niin kauan kuin se kulkee, niin varmasti aivan mahtava metsäpeli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hirvittää ajatuskin, että romu simahtaisi.

      Poista
  5. Tätä "romua" arvostan, sillä itsekin metsäautoteitä ajellessani toivoisin korkeampaa maavaraa. Ei ikä, vaan se tarve ja rakkaus romuun, joka vieläpä toimiikin. Hieno romu, pidä lujasti siitä kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romu on vetreä ja pärjää vaikeissakin olosuhteissa.

      Poista
  6. Tuohan on vallan mainio ja välttämättönkin metsässä liikkuessa. Toivon romullesi pitkää ikää. Pidä kuitenkin kännykkä mukana varoiksi, jos yksin ajelet ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitkää ikää romulle toivon minäkin.
      En ole yksin koskaan liikkeellä romulla, sillä en aja lainkaan autoa, mulla ei ole ikunas ollut ajolupaa.

      Poista
  7. Juu, pidä tiukasti kiinni tuosta metsäuskottavasta aarteestasi!
    (Olen jo minäkin pariin otteeseen etsiskellyt netistä jotain tuon tapaista. Semmoiselle on vielä käyttöä, eikös olekin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkin sulla olisi tosi maasturille käyttöä. Etsivä löytää.

      Poista
  8. Tuohan on mahottoman hyvä ajopeli juuri siellä hankalilla maastoteillä. Ei kannata luopua, näyttää ihan ok-kuntoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taatusti ihan hevillä tästä luovu, kun nätisti pyydän, niin merheen miesväki remontteeraa vanhusta, eivätkä henno laittaa sitä nurkan taakse.

      Poista
  9. Todella hieno on "romusi", eihän tuollaisesta voi millään luopua. Kivasti kerroit, annoit samalla vähän ajattelemisen aihetta tänne etelään. Ei aina tule huomanneeksi teidän olosuhteitanne, pitkiä välimatkoja ja asumattomia taipaleitanne.
    Myös minä olen arka laittamaan haasteita eteenpäin. Joskus blogikauteni alkuaikoina laitoin haasteet eteenpäin, Osallistuminen taisi olla vähän nuivaa, nyt en enää halua ketään häiritä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain. Tosi, matkat on täällä hivenen pidemmät, erämaata on rutosti välissä ja tiet ei aina niin valtateiden kaltaisia. Kuitenkin, tämä romu on oikeastaan vaan harrastuksia varten, ilman sitäkin pärjäisi (paitsi minä!)

      Poista