keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Sadepäivä

"Sataa,sataa ropisee pili-pili pom,
pili-pili- pom. Varpaitakin palelee pili-pili pom..."

Varpaita ei aivan palellut, vaikka pitkin päivää sade ropisikin. Tietenkään se ei menoa haitannut, sillä ulkoilu on pukeutuskysymys. Vaikka maailma näytti aamulla harmaan vetiseltä, silti se oli kaunis. Kastepisarat  nuokkuivat heinänkorsissa ja hieman valju ruska yritti erottua harmaudesta.



Metsäteillä ja poluilla saa kulkea lehtimattoja pitkin, kun puut pudottavat niin paljon lehtiään. Kohta ne seisovat alastomina syysmyrskyissä ja rupeavat odottamaan ensimmäisiä lumia.



Järvellä yhdistyy taivaan ja veden harmaus. Kun sade yltyy, vastaranta melkein häviää. Tuuli huojuttaa kaisloja ja kieputtaa rantakoivun lehtiä viskaten ne veteen. Sadepisaroiden pommitus on taukoamatonta väliin kiihtyen ja sitten laantuen, ikään kuin väsyen.
Autiotuvassa on hämärä ja hiljaisuuden rikkoo vain kaminassa räiskähtelevä tuli. Tuntuu kodikkaalta. Sytytän kynttilät pöydälle hetkeksi, ihan vain kuvauksen ajaksi, vaikka tuntuisi hyvälle antaa niiden palaa kauemminkin.


Voi olla, että seuraava vaeltaja jää yöksi ja tarvitsee kynttilän valoa, joten puhallan kyttilät, enkä polta niitä suotta. 
Kohta nokipannu sylkäisee nokastaan vettä kaminan kuumalle levylle. Pitää viskata kourallinen bööniä veteen ja sekoittaa ne veden joukkoon juuri vuollulla puutikulla. Nyt tupaan leviää hyvä kahvin tuoksu. Vielä hetki ja sitten pääsee hörppimään.



Sade ottaa aikalisän ja ilma kirkastuu, mutta vain hetkeksi. Autiotuvasta on ikkunat kahteen suuntaan ja molemmista on järvinäköala. Tuijottelen kahvia juodessa ikkunasta ulos. Mietin, milloinka väsyn raahautumaan tänne erämaahan ja tähän tupaan? Mitä mieltä tässä on? Voisihan kotonakin juoda kahvinsa ja sytyttää takkaan tulen ja tuijotella ikkunasta ulos. Kotona pysyisi kuivanakin, sillä nyt olen kuivatellut tullessa soutumatkalla kastuneita vaatteitani. En osaa itselleni vastata ja siirryn laveripetille pitkäkseni ajattelemaan uusia ajatuksia. Tuvassa lisääntyy hämärä ja kaminan tuli sammuu. Kulutan päivän kokonaan, ennen kuin maltan lähteä veneelle ja soutamaan vastarannalle.




Taakse jää pieni harmaa mökki, joka toivottaa uuden kulkijan tervetulleeksi.


42 kommenttia:

  1. Kyllä siellä on kaunista ja näyttää niin kutsuvan rauhalliselta. . . miten sen sanoisin. Jotenkin vaan jää mukavat fiilikset kuvista. Tintti-sini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tintti-sini. Sadepäivälläkin on oma hieno fiiliksensä.

      Poista
  2. Niin kaunista, niin hiljaista, vain sateen tasainen soitto. Yksinäisyys on meditaatiota, lepoa itsestä ja itsensä kanssa. Se on tärkeää ihmiselle, että taas jaksaa. Jos runokiveni ei olisi niin tuttu ja kodikas, muuttaisin heti tuonne autiomökkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain sateen tasainen soitto. Kiitos sinulle ajatuksistasi.
      Sinulla on Runokivesi rakas meditaatiopaikka, minulle tämä autiotupa, sen ranta ja toisaalta joki, jos en autiotuvalle saata lähteä.

      Poista
  3. Sanot kauniisti: "En osaa itselleni vastata ja siirryn laveripetille pitkäkseni ajattelemaan uusia ajatuksia".
    Kun katselen kuviasi, tuoksutan niistä pelmahtavaa raikasta syysilmaa, istun hörppäsemässä hellakahvia, silmäni lepäävät ikkunamaisemassa..... en osaisi minäkään kysymykseesi vastata. Luultavasti pötkähtäisin minäkin laveripetille ajattelemaan uusia ajatuksia!
    Kiitos tästä tunnelmasta aikaiseen aamuuni, aimarii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tässä autiotuvan tunnelmassa on helppoa unohtaa hetkeksi muu maailam, eikö vaan? Siinä on jotain semmoista perin aitoa ja kursailematonta ja niin kiireetöntä.

      Poista
  4. Sinä saat kaiken kuulostamaan niin romanttiselta. Se kaipuu ja lähtö on mielessä ja sitä noudatat. Niin sen on oltava, silloin ihminen tuntee olevansa vapaa. Hieno postaus jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman mielen vapauden tuolla tuvan ja sen lähistön ilmapiirissä kyllä tuntee, se on totta. Kuulostaako se romanttiseltakin? Kiitos Zilga.

      Poista
  5. Upeaa alkusyksyn väriloistoa Karsikonperällä! Voi huokaus! Rauha henkii kuvistasi. Kaipuu korpeen alkaa heräilemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin korpi ja sen rauha on minua lähellä ja siitä tykkään. Koetin kuviini saada värikkäänpiä kohteita, ehkä hieman onnistuin siinä.

      Poista
  6. On teillä olot, ei ollut huono homma muuttaa "pohjoiseen". Liekkö aivan yksin autiotuvalla kävit kahvittelemassa??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöiset olot ja paikat on niin sanotusti "käden ulottuvilla" Toisinaan täytyy saada olla yksin, siis sitä kuulua laatuaikaa.

      Poista
  7. Very nice landscape ! It's nearly Autumn...
    Much love
    annick

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Annick. Here it´s already autumn.

      Poista
  8. Ihanaa syystunnelmaa, väritkin jo selkeästi Syksyisiä. Tuolla hiljaisuudessa ajatus kulkee vapaana omia teitään.
    Meilläkin sataa, ropisee ja välillä paistaakin, muttei vielä noin kauniita värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän autiotuvan hiljaisuus mielyttää minua, kuten koko tupakin, jossa tykkään käydä melko usein.
      Minä saan taas vaihteeksi nauttia kauniista syyssääistä.

      Poista
  9. Haltioiduin kuvistasi ja kertomuksestasi. Yksin ollessaan voi olla kaksin ajatustensa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mukavaa lukea, että pidit tästä bloggauksestani, kiitos.

      Poista
  10. Ruskaa - syksyn sade-päiviä.
    Tunnelmaa.
    Sitä se nyt on muutaman viikon.
    Värit kun vähenee - jää jäljelle syksyn-kaamos...
    Oma viehätyksensä silläkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä syksyssä on oma tunnelmansa. On värejä, on tuoksuja, aivan erilaista, mitä kesällä. Minä pidän syksyn kaamoksestakin, ihan siitä pimeimmästä myös.

      Poista
  11. En yhtään ihmettele matkaasi, niin kauniit ovat maisemat, luonto antaa aina kauneintaan. Meillä vielä vihreää, hiukan keltaista näkyvissä, tultiin pojan kanssa juuri mökille, miäs tulee huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto on ehtymätön - onneksi ainakin toistaiseksi. Minun ruskani syvenee päivä päivältä ja paikoin on hyvinkin heleitä värejä.

      Poista
  12. Olen vain hiljaa ja kuuntelen silmät kiinni. Voin kuulla sen sateen ropinan:) Kiitos aimarii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin - usein olen hiljaa ja kuuntelen. Se on nautittava olotila.

      Poista
  13. Niin kaunis on luonto, metsä, maisemat, järven tyyni pinta. Kauniit kuvat , melkein mykistyin, kun katselin niitä.
    Nautinnollista elämää, hiljaisuus ja maisemat. Ei ole kiirettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi. Osaan kyllä arvostaa tätä luonnon kauneutta ja puhtautta ympäristössäni.

      Poista
  14. Tulipa lämmin olo tuosta kynttiläkuvasta. Haikean kaunista syksyn kuvausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy saa sytyttämään kynttilöitä.

      Poista
  15. Uskomattoman ihana syksyinen lehtimattometsätie kutsui kulkemaan. Upeita kuvia! maalasit sanoillasi mökin ilmieläväksi silmieni eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että onnistuin mielestäsi "maalarina"

      Poista
  16. Ihanat kuvat, ihania tunnelmia tekstissäsi.

    VastaaPoista
  17. Vastaukset
    1. Syksy tulee vinhaa vauhtia ja värittelee maisemia parhaansa mukaan.

      Poista
  18. Siellä pohjoisessa oppii viisaaksi ja taitavaksi naiseksi. Meillä on Runokivellä pikkuinen nimiongelma, kertoisitko, mitä siitä ajattelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tuskinpa vaan sen viisaammaksi ja taitavammaksi, kuin muuallakaan, mutta erilaisia asioita oppii kyllä, lähtien siitä näkövinkkelistä, mikä kiinnostaa.
      Kävin tutustumassa Runokiven nimiongelmaan. Se taidettiin ratkaista siellä jo. Itse asiassa nimiasia on vain kerran elämässäni ollut tärkeä - silloin kun etsin omalle pojalle nimeä. Muistan, miten erilaisia yhdistelmiä pohdin itsekseni ja ääneen, yhdessä sukunimen kanssa ja miten etunimet sopivat yhteen. Valittiin nimi, joka oli pojan näköinen!

      Poista
  19. Noissa autiomökeissä on oma viehätyksensä. Kynttilät antavat tunnelmaa ja valoa. Olen monet yöt nukkunut Inarissa Otsamotunturin mökissä. Upea paikka! Näköalat ovat huikeat tunturin huipulta ja mökki kaikenlisäksi lämpesi todella nopeasti puilla. On kuulemma palovartijan entinen mökki.
    Toinen lapin mökeistä jossa olen yöpynyt on Pielpäjärven erämaakirkon mökki. Siellä on rantasaunakin ja se on todella ylellistä vaeltajalle.
    Ovatko tuttuja paikkoja sinulle?

    Teillä on syksy selvästi pidemmällä kuin meillä Pohjois-Karjalassa. Kauniit ruskan värit alkavat näkyä jo kuvissasi. Kauniita kuvia joista välittyy rauhallisuus ja kiireettömyys.

    Paljon terveisiä sinulle sinne pohjoiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ajatellaan samalla viisiin autiotuvista. Ne ovat jokainen omalaisensa, ikään kuin niillä olisi oma tuvan/mökin henkensä. Ikkuna tai kaksi, kamina, pöytä ja penkit sekä makuulaveri. Veden saa yleensä läheltä joesta, purosta, lähteestä jne. Valaistuksena kynttilät. Kuitenkin aivan luksusta.
      Otsamon mökissä en ole käynyt, pistän mökin mieleen. Pielpajärven erämaakirkon lähellä oleva mökki on tuttu, mutta vain talven retkeltä. Koko se miljöö oli erittäin viehättävä ja kirkossa oli voimaannuttavaa hiljentyä hetki, aivan alttarilla. Sinne Pielpajärvelle haluan uudelleenkin.
      Syksy rupeaa näyttämään täällä ihan kauniilta. Kiitos terveisistä ja mukavaa syksyä itselle.

      Poista
  20. Eihän mikään voita nokipannu kahvia autiotuvalla tai nuotiolla, täällä tuoksun ja maun muistin hyvin niin eläydyin sinun maisemaan.
    Tuossa maisemassa jos missä sielu lepää ja saa uusia eväitä arkeen.

    VastaaPoista