lauantai 13. lokakuuta 2012

Onnea on lupa toivoa

Valokuva- ja Runotorstain haasteet 259 -aiheena onnenkantamoinen


MIkä onnenkantamoinen tässä on? Näyttää, ettei yhtikäs mikään, vaan on kuitenkin. Pielpajärven erämaatuvassa oli ainoastaan ja vain nämä kaksi puolittain palanutta, hieman kosteaa koivuhalkoa (ei liiterissäkään enempää, eikä pihamaalla), kun vaeltaja piipahti taukoa pitämään. Halkoja joutui asettelemaan ja vuoleskelemaan ja toivomaan onnenkantamoista, että tuli viimein rupeasi rätisemään. Onneksi tulitikkuja oli riittävästi, eikä vain se yksi. Kahviveden kiehahdettua oli paikallaan sammuttaa tuli, jäi puuta seuravillekin.

 *
Tulitikuista
viimeinen voisi olla
syttymättäkin.
Se hyppysissä toivon
onnea raapaisulle.



36 kommenttia:

  1. Vähän ihmetyttää noin huoleton paikka, kun ei ole puita varastossa. Mutta ihme ja onnenkantamoinen oli kun sait märät puut palamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmetytti todella, sillä paikka on suosittu taukopaikka.

      Poista
  2. Tuli on monen kylmän ja nälän pelastaja. Onneksi syttyi ja ajattelevaisina vaeltajina jätitte vielä seuraavillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmatus oli kova, mutta loppu hyvin, niin kaikki hyvin ja keitokset tuli tehtyä.

      Poista
  3. Tuttua touhua ja tuttu paikka; useimmilla kämpillä on ollut hyvä puutilanne onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tällaista puutilanne ole kovin usein, itse asiassa en ole muualta tavannut. Harmittaa kyllä, kun kohalle osuu.
      Hieno paikka muuten, eikös vaan?

      Poista
  4. Onnenkantamoista kerrakseen, että sait lämpöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnenkantamoinen oli paikallaan. Kiitollinen siitä.

      Poista
  5. Onnenkantamoinen on muutakin kuin lottovoitto. Vaikka ei sekään mikään huono vaihtoehto. Pienistä puroista ne suuretkin joet syntyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylivoimaisesti tavallisemmin se on muuta, kuin tuo lottovoitto. Pienet onnistumiset onkin elämän mausteita.

      Poista
  6. Hyvä vastaus. Yksi tikku olisi jo oikea onnenkantamoinen, jos sillä onnistuisi sytyttämään tulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nuo puut yhellä tikulla syttyneetkään, runoilin vaan semmoista mahollisuutta, mitä jos olis ollut vaan se yksi kuuluisa viimeinen tikku.
      Noiden halkojen sytyttämiseen meni lähes aski tikkuja!

      Poista
  7. onnea kerrakseen ja kenties mukana myös erätaitoja kun yhdellä tikulla saa kosteat puut syttymään. Mahtava kuva Karsikonperältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai auttaa, että on saanut ja voinut sytytellä jo useimminkin nuotioita ja kaminaan tulia. Harjoitus tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat.
      Kiitos kehuista, mukavaa saada.

      Poista
  8. Oi voi, tuo onnenkantamoinen olisi minulta voinut mennä ohi, varsinkin jos yhdellä tikulla pitäisi onnistua, taitaisinpa paleltua jängälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnenkantamoinen saa istua olalla ja auttaa, jos kosteisiin halkoihin yhden tikun raapasulla tulen saa syttymään. Minä en luota siihen, että onnistuisin, ei nuo puutkaan yhdellä tikulla syttyneet, ei sinne päinkään.
      Mutta Sirokko - luovuttaa ei saa.

      Poista
  9. Mainion tankasi voi myös viedä nuotion ääreltä laajempaan merkitykseen :)

    VastaaPoista
  10. A very nice way to heat a room !
    much love
    Annick

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, but this time was with big problems.

      Poista

  11. Onnen raapaisut ovat toisinaan niin pieniä,
    syttyvät kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, vaan onneksi joskus syttyvät.

      Poista
  12. Mieheni sanoo että koivun saa palamaan vaikka märkä olisikin.
    Kokenut paljon harjoitellut eräilijä siellä oli asialla.
    Kyllä tuohon pyöreän puun kylkeen syttyminen oli melkoinen onnen kantamoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan niin onkin, tosin minulle ihan märän koivun syttymään saaminen on vaivan takana, jos edes onnistuu. Kyllä se sitten palaa, kun syttyy.
      Joskus vaan ei ole onnenkanatamoista muassa.

      Poista
    2. En ole minäkään märän puun sytyttämisen mestari, muru sitkeesti onnistuu siinäkin, pis... kirosanoja ei säästelty liekö ne jotenkin auttanut asiaa...

      Poista
  13. Yhdyn onnenkantamoiseesi. Viimeinen tikku onnistuu harvoin. Se yleensä tuhrataan hermostuksissaan sammuksiin.
    Puitakin juuri sopivasti pieneen onnenhetkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli nuo kaksi klapia. Huonompi vaihtoehto ettei olisi ollut niitäkään.

      Poista
  14. Tunnelmallinen kuva ja tunsin melkein ihanan kahvintuoksun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retkeillessä kahvi todella maistuu. Tuoksuukin hyvälle.

      Poista
  15. Kyllä erämaassa usein tulen saanti nuotioon on erittäin tärkeää.
    Myös nuotion paikan valintaan on kiinnitettävä riittävästi huomiota.
    Mihin vain sitä ei saa sytyttää.
    Autiotuvissa tulisi olla ehdotomasti kuivaa puuta poltettavaksi.
    Kahteen puuhun on tulen sytyttäminen mainio suoritus.
    Hyviä retkiä erämaissa - niitä meillä riittää...

    VastaaPoista
  16. Ajattele, jos olisi ollut vaan yksi tikku ja se olisikin sammunut, ennen kuin oliist ehtinyt saamaan tulen syttymään!
    Olisi se ollut melkein kaaos!
    Hieno onnenkantamoinen sulla kyllä olikin!

    VastaaPoista
  17. Hauska, tilanteesta jälkikätten, vastaus! Runo yhdestä tikusta lisäsi tarinaan jatkoa ja muita mahdollisuuksia selvitä.

    VastaaPoista
  18. Puiden vähyyden takia minulle ennen naurettiin kun en raskinut takassakaan polttaa kuin kahta halkoa, väittivät etteivät ne pala, mutta kyllä ne palavat, tosin ulkona ja märkien puiden kanssa asia on paljon haasteellisempi. Ihailuni:) Aika vähän olen luonnossa puita hiillostellut, joskus metsäkoirareissuilla ja metsäretkillä. Ja joo, kahvi on ulkona ihan eri juttu kuin sisällä, mikään ei voita nokipannukahvia:)

    VastaaPoista
  19. Puiden vähyyden takia minulle ennen naurettiin kun en raskinut takassakaan polttaa kuin kahta halkoa, väittivät etteivät ne pala, mutta kyllä ne palavat, tosin ulkona ja märkien puiden kanssa asia on paljon haasteellisempi. Ihailuni:) Aika vähän olen luonnossa puita hiillostellut, joskus metsäkoirareissuilla ja metsäretkillä. Ja joo, kahvi on ulkona ihan eri juttu kuin sisällä, mikään ei voita nokipannukahvia:)

    VastaaPoista