lauantai 24. marraskuuta 2012

Ei kartta, ei kompassi yksin

Valokuva- ja Runotorstai 265 antoi kuvan, josta inspiroitua.

Minut annettu kuva johdatteli kompassin ja kartan käytön tarpeellisuuteen ja tarkkaavaisuuteen tunturialueella liikkuessa. Laajalla alueella haarhaan joutuminen on vaarallista oli kesä tai talvi.


Missä pilvet hyväilevät maata,
missä tunturin laki sukeltaa pilviin,
on kaukana kaikki muu.
Kaunis ja karu luonto
ei armoa tunne,
ei kartta, ei kompassi paljoa auta,
jos ei tiedä,
mistä on lähtenyt,
minne menossa.
Harhaluuloa, toiveajattelua vain,
että kaikki polut johtaisivat
autiotuvalle,
mutta valkean poron
voi silloin kohdata.

47 kommenttia:

  1. Vaikuttavat säkeet kertovat tunturissa kulkemisesta, mutta kuitenkin elämän poluilla liikkumisesta. Etsimisestä, missä ei kompassi auta, suunnan ja kohteen etsimisestä, minne on menossa.

    Säkeesi ovat kauniita, mutta samalla voimakkaasti sisälle pyrkiviä ja sinne jääviä.
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.
      Muistan, mitä ajattelin tuon kuvan ottohetkellä. Olin kuitenkin suht lähellä tunturin erämaatupaa, mutta sen verran kaukana, ettei sitä enää näkynyt. Jos napakka tuuli pyyhkisi suksen jäljet pois ja pyörisin kamerani kanssa tovin, olisin vaarassa lähteä väärään suuntaan.Silloin ajattelin, miten kohtalokasta olisi kadottaa suunta niin tunturissa, kuin elämässä yleensäkin.

      Poista
  2. Kaunis kuvasi houkuttelemaan hiihtämään, ilman päämäärää, vapauden riemusta. Ja siinähän voi käydä juuri niin kuin elämässä muutenkin,jos on koordinaatit hukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin houkutteli tuo maisema minutkin yhä kauemmaksi. Se oli huikea tunne seisoa suksilla keskellä "tyhjää" valkoista. Ajattelin, jos nyt jäljet häipysivät, voisin olla hukassa.

      Poista
  3. Tykkäsin valtavasti, sekä kuvasta että runosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mukavaa, että tykkäsit. Kiitos.

      Poista
  4. Tunturin lumoon voi päästä monella tavalla. Tässä runottuna ja kuvattuna yksi joka saa mielen läikkymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Tunturi on lumoava talviasussaan hohtavan valkoisena, syksyn ruskaväreissään, keväisin purojen lirinät ja kesällä vaellusretket sytyttävät kipinän kokea lisää.

      Poista
  5. Joskus kun kalastelin Lokan ja Porttipahdan altailla oli sumun yllättäessä otettava kompassilla ilmansuunnat selville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on omakohtainen kokemus, miten arvaamaton luonto voi olla. kartta ja kompassi on ehdottomat, eipä pahitteeksi ole myöskään GPS, kun huolehtii, ettei virta lopu. Mutta se, jos on kadottanut tulosuuntansa, eikä tiedä missä on suunniteltu kohde ja miten nämä sijoittuvat ilmansuuntiin. Varansa kannattaa pitää.

      Poista
  6. Hienosti vastattu. Asiantietävä olet kun tunturissa vaellat. Täytyy tietää mistä on lähtenyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos. En missään nimessä ole asiantuntija tunturivaeltamisessa, mutta se kiehtoo. Olen ihan noviisi, mutta joitakin asioita on iskostunut jo kalloon, kiitos hyvän opastajan.

      Poista
  7. Kaikessa yksinkertaisuudessaan huikea kuva ja ajatuksia herättävä runo.

    VastaaPoista
  8. It's like the sea ! beautiful photo...
    Much love
    Annick

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thaks, but it´s not really the sea. It´s snow and heaven. I was in the Lapland to ski.

      Poista
  9. Tuntureiden maastossa maisema ilman kiintopistettä katoaa tuntemattomaksi ja suuntavaisto pettää. Kompassi on oiva kotiinkuljettaja.
    Hienosti sen sanoit runossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kompassi on hyvä olla matkassa, mutta silti tulo ja menosuuntansa pitää tietää, muuten on lirissä.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  10. Hienoa! Sopii hienosti myös arkeen meille jokaiselle. Mistä olet lähtenyt ja minne menossa. Tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva on viime kevään hiihtovaellukselta Ounas-Pallastunturimaastosta. Kiitti, kun tykkäät.

      Poista
  11. Tähän suorastaan eläytyi, runo pohjusti kuvaa niin vahvasti. Jospa olisi se sisäänrakennettu kompassi jo syntymästä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa olisikin jo sisäisesti hyvä suuntavaisto, vaan minulla ei ole just minkäänlaista. Olen eksyjätyyppi. Pärjään perässähiihtäjänä parhaiten, toki joskus on auottava latuakin.

      Poista
  12. koskettava, koskettava runo, kuvassa valkeus, olen sanaton, en tarvitse sanoja, on tämä tunne ja yhteys, valkoisen poron suojelus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu hyvältä, kun tykkäsit.
      Kyllä minusta yhä voimakkaammin on alkanut tuntua, että valkoinen poro on suojelijani. Sen näkeminen ei jätä minua kylmäksi.

      Poista
    2. ps ainokainen, sinua odottaa tunnustus blogissani

      Poista
  13. Kaunis runo ja kuva. Kuvasta välittyy tunne ihmisen pienuudesta ja avuttomuudesta suuren luonnon edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oli tavattoman hieno tunne katsella tuollaista autiuden jylhyyttä kaikkialla.

      Poista
  14. Ei auta komapssi jos ei tiedä lähtöpaikkaa eikä määränpäätä. Totta niin kirjaimellisesti kuin symbolisestikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon tulokseen olen tullut ja entistä varmemmin yritän aina lähtiessä tunturiin tallentaa muistiin, ilmansuunnat ja lähtöpisteeni nyt ainakin, otan kompassiharjoituksia silloin tällöin, ettei pääse unohtumaan.

      Poista
  15. Kaunis kuva ja runo! Yhdessä ne luovat upean tunnelman ja runon sanoma on puhutteleva.

    VastaaPoista
  16. Tykkäsin taas kuvasta ja runosta. Koskettavasti kuvaat tunturissa ja ehkä elämässäkin eksyneen avuttomuuden tunnelmia, taikaeläin antaa toivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit. Kiitos. Valkoinen poro on minulle tärkeä.

      Poista
  17. Hienosti ajateltu, ja niin totta. Ihme, miten entiset lapin ihmiset kulkivat kymmenet kilometrit summassa (tai ei tietenkään summassa vaan ilman välineitä) ja osuivat juuri sen puun kohdalle, mihin viime vuonna jättivät reppunsa ja suolapurkkinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että ihmiset elivät ennen enemmän luontoa tuntien. He olivat oppineet sisäistämään kartat itseensä.

      Poista
  18. Jos kairaan eksyy, voi ruveta tuntumaan yksinäiseltä.

    VastaaPoista
  19. Tuo on varmasti se valkoinen erämaa. Aika pelottavakin kuva. Tuolla ei ilman asiantuntemusta ja sitä kompassia (+kompassin lukutaitoa!) parane kuljeskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laajoilla tuntureilla on viisasta pitää suunnat mielessä.

      Poista
  20. Kuva ja sanat. Molemmat toimivat erikseen, mutta yhdessä tuovat tarkoituksensa aivan eri tasolla esiin. Kiitos tästä kokemuksesta. :)

    VastaaPoista