perjantai 16. marraskuuta 2012

Marraskuu

Valokuva- ja Runotorstain 264 innoittajana on tekstikatkelma.

"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.

 

Täyteläinen puu
on varissut lehtensä
maan märkään syliin.
Kaikkialla näkyy
poismennyt kesä,
jota syystaivas
itkee.
Nurmettomille teille
nousee uusi elämä,
eikä mikään ole autioitunut.

37 kommenttia:

  1. Hattivateilla on näemmä uudet hatut päässään! En tunnista sieniä, uskaltaako noita syödä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tunne minäkään, enkä menisi syömään.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Äläpäs nyt, enempi riimiraapustelija.

      Poista
  3. Hieno runo! Piti oikein lukea monta kertaa kun tykästyin niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tykästyit. Lämmitti mieltä.

      Poista
  4. Kuvassa on outoa lumoa, joka runon herkän alakulon kanssa tuo viehätystä syksyiseen kaamokseen.

    VastaaPoista
  5. Syystaivas on itkenyt kovasti tänä vuonna. Ihmisten aiheuttamia tuhojako se itkee? Varmaankin.
    Kuvassasi on juuri sellainen jännittävä tunnelma, kuin haastetekstissäkin. Hieno vastaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sadekesä oli juuri innoittajani, kun tuijottelin tekstinpätkää ja sienikuvaani. Siitä se lähti.

      Poista
  6. Niillä on työmaakokous meneillään.... vai ovatko sittenkin menossa marrastansseihin, joukolla.

    Hyvää viikonvaihdetta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melko lailla on meikit poskellaan, jos pippaloihin ovat menossa, vaan mistäpä sen tietää noiden juhlat.

      Poista
  7. Kauunita ajatuksia syksystä. Minä tykkään lenkkeillä myöhäissyksyn säissä. Siinä on oma taikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tavallaan syksy, pimeys, märkyys, jne kiehtovat minuakin.

      Poista
  8. "...eikä mikään ole autioitunut." Ah, tämä runo tuo valon pilkahduksen syksyn surumielisyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mielestäni syksy on vain luonnon lepoaikaa, itsekin sen voisi ottaa niin, mikäli mahdollista.

      Poista
  9. Marraskuun alakuloinen tunnelma täynnä toivoa, tykkäsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, alavireisyyskin on tunne, johon sekoittuu niin paljon muutakin.

      Poista
  10. Tykkäsin kovasti tulostasi! Sitä paraikaa elän täällä saarimökilläni. Kesän muistot vahvana, mutta läsnä tämä ihana täyteläinen vahva hetki. T. Ruska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tulostasi vaan tulostasi. Uusi kännykkäni muuntaa omavaltaisesti sanojani, pah. Ruska

      Poista
    2. RUNOSTASI! Ruska taas

      Poista
    3. Kiitos. Kännyt elää omaa elämäänsä, se tiedetään. Ja sinä jatkat kesäisissä merkeissä. Älä anna jäiden kuitenkaan yllättää.

      Poista
  11. Mustesienet sulattavat hattujaan syksyn sateessa. Hieno runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ne on jo sulaneet ja odottavat uutta syntymistä

      Poista
  12. Ihana runo ja niin muumimainen kuva! Vahingossa luin ensin "nimettömile teille", toisaalta olisihan se voinut niinkin sopia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöisiäkö ne muumit ovat? Jäin itse aikanaan muumimaailmasta jokseenkin paitsi.

      Poista
  13. Ei mikään häviä, vain muuttaa muotoaan. Sienetkin ovat laittaneet sadehatut päähänsä kokoustaan pitäessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silleen haluan uskoa, ettei elämä oikeastaan häviä, vaan ilmestyy uudenlaisena joskus takaisin.

      Poista
  14. Hattivattien hatut ovat alkaneet sulaa, hi!
    Hieno kuva ja runo, tykkäsin tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos tykkäämisetä. Nyt nuo hattivatit on sulaneet ja odottavat uutta syntymää.

      Poista
  15. Pienuudessa on vahvuus ja siellä se elämä piilee. Positiivinen ote!

    VastaaPoista
  16. Elämä on kiertokulkua. Juuri niin kuin sen pitääkin.

    VastaaPoista
  17. Jänniä kavereita Muumimetsässä, mustat lakit kallellaan.

    VastaaPoista