tiistai 11. joulukuuta 2012

Oi kuusipuu, oi kuusipuu


Yöllä oli satanut paljon lunta. Piha oli aamulla puhtaan valkea, samoin metsä.
Lumen määrää ihastellessani harmittelin samalla saamattomuuttani, miksen jo eilen tahi toissapäivänä käynyt hakemassa joulukuusta.  Ehkä olisin löytänyt sen helposti metsän reunasta, pellon metsän puoleiselta penkalta, missä kuusille ei anneta mahdollisuutta kasvaa isoiksi puiksi. Sellaisen pienen kuusen kuvittelin löytäväni ja kantavani kotiin joulupuukseni. Kaataisin juuri sen kuusen, joka ei saisi kasvaa isoksi.

Huomiseksi on luvassa lisää lunta, joten parasta hakea kuusi tänään. Saha kainalossa lähden kuusta etsimään. Paikka paikoin tuisku on kasannut lumen polveen asti ulottuviksi kinoksiksi, mutta ei se kuitenkaan estä kulkua haitalle asti.
Kävelen metsäisen peltotilkun pientareet ympäriinsä.
Viimein silmään osuu kuusi, joka näyttää lumisena hyvin sievältä.  Menen sen luo ja kopistan oksilta enimmät lumet. Katselen kuusta arvostelevasti kiertäen puuta ympäri. Yllätys on täydellinen, kun kuusi kuiskaa minulle hädissään.
-  Älä hyvä ihminen kaada minua! Kasvaisin mielelläni vähän isommaksi.

Hämmästyn. Ei voi olla totta! Eihän kuuset puhu. Tekevätkö omat ajatukseni minulle tepposia? Tämä kuusi on kaunis, juuri toivomani kokoinenkin, joten rupean kuiskuttelusta huolimatta potkimaan lumia pois sen juurelta. Kumarrun aikoen sahata, mutta muutan kuitenkin mieleni ja lähden pois.

 Kiertelen syvemmälle metsään edes takaisin, ristiin rastiin. Ravistan lumia löytämieni joulukuusiehdokkaiden harteilta, kunnes taas valitsen ja ryhdyn sahaamaan, mutta nytkin kuuluu.
-  Älä hyvä ihminen kaada minua! Kasvaisin mielelläni vähän isommaksi.
-  Taasko sama? Äimistyn. Moinen rupeaa tuntumaan liki hulluudelta vai olenko joutunut satuun sisälle? Jospa kuulen vain omia arveluitani kuiskauksina. Ehkä sisimmässäni ajattelen sahaamaan alkaessani, ettei tätä puuta raaskisi kaataa, eikä tätä, eikä tätä ja kuvittelen puiden vastaavan minulle.
Niin sen täytyy olla. Otan sahan paremmin kouraani ja kumarrun sahatakseni puun.

Ei, ei sittenkään. Lähden eteenpäin ilman kuusta. Minusta tuntuu, ettei sahakaan enää suostu yhteistyöhön. Vielä kolmannenkin kuusen kohdalla käy samoin. Puu kuiskaa, älä hyvä ihminen kaada minua, enkä minä myöskään kaada sitä. Lopulta kävelen kotiin ilman joulukuusta. Ehkä tänä jouluna olen ilman joulukuusta.

Myöhemmin kukkaostoksilla käydessäni huomaan puutarhalla joulukuusirivistön ja mieleen juolahtaa ostaisinko täältä joulukuusen? Koskaan aiemmin ei ole ostettu joulukuusi tupaani koristanut.
Olin löytänyt kassiin muutaman tulppaanin ja hyasintin ja valmiina lähtemään puutarhalta pois. Kuitenkin joulukuusiasia askarrutti ja viivyttelen.
Myyjä tulee kysymään, olenko kuusen valinnut. Ei, en ole, kun en tiedä, minkä ottaisi. Kaikki ovat kauniita. Ovat varta vasten joulukuusiksi kasvatettuja.
En taida sittenkään tulla kuusikauppaa. Ovat liian isoja. Myyjä lähtee pois, samoin minä toiseen suuntaan, kunnes kuulen pienen äänen.
-  Osta, hyvä ihminen minut. Olen joulua varten kasvanut. Jos minua ei kelpuuteta joulupuuksi, minut silputaan hakkeeksi uuniin, enkä sellaista kohtaloa toivo.
-  Osta ja korista minut joulupuuksesi.

Ostin puun ja kiikutin sen kotiin autotalliin aattoa odottamaan. Ehkä joulukuuseni kuiskaa minulle jotain aattoiltana.

Minä kuiskaan nyt teille kaikille leppoisan hyvää joulun alusaikaa? Kiitän myös Evangelinaa, kun lähetti blogiini tällaisen kauniiden saatesanojen kera.  Kiitos Evangelina.



31 kommenttia:

  1. Ihana tosi satu, pieni joulupuu pääsee sinua ilahduttamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin satufani ja uskon tottakai joulun taikaan.

      Poista
  2. Minäkin kuiskaan sinulle ja ostokuusellesi oikein hyvää joulunalusaikaa.
    Kotikatuni varrelle on istutettu pieni tuoksuva joulukuusimetsä, josta harvakseltaan on kaadettu puita myyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jouluinen tunnelma on osaksi kuusten tuoksua.

      Poista
  3. Olisiko kyseessä jouluntaikaa? Hieno tarina. Oikein hyvää joulunalusaikaa myös sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä on joulun taikaa. Kiitos, sitä samaa sinulle.

      Poista
  4. Sinulla on hienoja joulupuita siellä, mutta eihän siitä kaatamisesta mitään tule jos nuo alkaa parkumaan. Luultavasti sitten vasta varsinainen nalkutus alkaisi kun olet kantanut sen sisälle kuusenjalkaan :)). Ei varmaankaan leppyisi vaikka kuinka yrittäisit lepytellä sitä kaatamalla kuusenjalkaan tupla-annoksen vettä:)) Ehkä nyt täytyy kaataa kuusi muualta.

    Mutta kannattaa kuvata metsän puita. Ne on tosi kauniita nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin vain tuntuu, ettei raaski mennä sahailemaan kuusta noin vaan. Ihan oikeasti katson tarkkaan, mistä ja minkälaisen kuusen kaadan. Olen luontoihminen ja toki tykkään kuvata puita ja lumimetsää.

      Poista
  5. Kuuset osaavat neuvoa. Onhan tieteellisesti todistettu, että jos ihminen lähestyy puuta saha kourassaan, puu alkaa väristä. Tottakai sitä pelottaa, niinhän ihmistäkin pelottaa, kun joutuu esim. leikkaukseen.

    Minulla oli pihalla kuusi, joka alkoi kasvaa liian suureksi. Kun aloin leikata sitä pienemmäksi, jotta se tuuhistuisi ja mahtuisi paremmin kasvamaan, itkimme molemmat. Päätin että valitsisin aina vain puita, jotka mahtuisivat kasvamaan sellaisiksi kuin niiden kuuluu kasvaa. Enhän halua, että minultakaan leikataan siivet. Haluan vapaana lentää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota samaa minä luin jostakin, puilla on tunteet, kuten kukilla jne.
      Murhemielin sitä omia rakkaita pihapuitaa kaataa, jos siihen tilanteeseen joutuu.

      Poista
  6. Tippaa työntää silmääni kertomuksesi kuusenhausta. Tämän saman olen kokenut ja nyt olen ajatellut jo vaihtoehdoksi muovikuusta. Ei tarvitsisi joka joulu tarpoa metsässä ja valita ja aina kuulla, ettei hän halua vielä elämäänsä antaa pois.
    Tuleekohan tässä aivan höppnäksi lopulta :-D
    Ihana kertomus ihmisen ja luonnonvälisestä suhteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Minä olen hissukseen siirtynyt ulkokuusen kannalle, siis semmoisen vakipaikallaan olevan, jonka oksat voi kynttilöidä jouluksi. Saapa nähdä, miten oma pihakuuseni selviää tästä talvesta. Nyt minusta tuntuu, että se oikein huokuu tyytyväisyyttä loistaessaan oksilla olevan lumen ja kynttilöiden kanssa kilpaa.

      Poista
  7. Niin lempeä tarina. Luonnon ääntä pitää kuunnella.

    Mitä parhainta joulunaikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiiris. Vielä vähän aikaa jouluun, mutta sen jo tuntea voi, kynttilät loistaa ja jloulaulutkin soi.

      Poista
  8. mieli avoinna ja aistit herkkinä kulkiessa voi kohdata joulun ajan taikaakin!
    kaunista, niin kaunista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulussa on taikaa, jotenkin se sanakin on kaunis, siihen liittyy niin paljon.

      Poista
  9. Ihana ja hauska tarina kuiskivasta joulukuusesta! :) Minä kuiskaan sinulle täältä hämeestä Hauskaa ja Onnellista Joulua! Minä en ole vielä valinnut kuusta, taidan tyytyä ihan pikkuiseen ja sievään pöytäkuuseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun tykkäsit. Oi kuusipuu, oi kuusipuu, sä pienoinen kuusipuu.

      Poista
  10. Already all this snow ???
    Much love
    Annick

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, we have a lot of snow again. Have a nice time before the christmas.

      Poista
  11. Toivottavasti monet lukevat hienon tarinasi, eivätkä jätä kuusiparkoja vaille niiden oikeaa tarkoitusta (auttaisi meidänkin joukkueemme kuusimyyntiä)! Leppoisaa joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuntuu pahalta, kun näkee puutarhojen takapihoilla kasoissa kuusia, jotka ei kelvanneet kenellekään. Turhaan tulivat kaadetuiksi.
      Myös sinulle mukavia joulun aluspäiviä.

      Poista
  12. Hiljaisessa metsässä voi kuulla puiden toivomukset. Mukava oli viedä juuri se kuusi kotiin, joka toivoi sinne pääsevänsä.
    Mukavaa joulunodotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä todella puhuu, kun vain malttaa kuunnella sen viestejä.
      Kiitos samoin sinulle.

      Poista
  13. Kaunis tarina, aimarii. Joku tarkoitus oli silläkin miksi metsästä ei lähtenyt puuta mukaasi. Tuokoon kuusi sinulle toivomasi joulutunnelman:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että monelle on tuttua tuo sadunomaisen joulukuusen haku.
      Minulla on hieno kuusi pihassa, se on kaadettu kaukaa tienpenkalta ja työnnetty vähintään puoli metriä maahaan, juureton raukka, mutta sinnitellyt jo toista vuotta uudella paikalla, sai toisen kerran kynttilätkin oksilleen. Se on mielestäni joulun pieni ihme.

      Poista
  14. Joulun ja sadun taikaa. Kiitos.

    VastaaPoista
  15. What a beautiful place!Through your amazing photos and we enjoy the magic!
    Greetings from Hellas.

    Yannis Politopoulos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank yoy very much. Wellcome the other time too.

      Poista
  16. Voi miten herkkä kuusisatu. Lämmintä joulunodotusta sinulle sinne kauas.

    VastaaPoista