sunnuntai 25. elokuuta 2013

Rinkka selkään

Sattumalta osui käsiini kesällä ilmestynyt Metsästäjä-lehti nro 4 / 2013 ja sitä selaillessa ja lukiessa innostuin Itäkairasta ja sen retkeilyalueista. Ajatus jäi muhimaan muutamiksi viikoiksi. Sitä oli herkullista kypsytellä ja odottaa sopivaa ajankohtaa pakata rinkka autoon ja löytää itsensä Tulppion takaa polun päästä.
Ennen retken toteutumista ennätin käydä Värjäriäkin tervehtimässä lapsuuskodissamme, jossa hän hääräili keitoksiensa kanssa. Vattuaika oli tuolloin parhaimmillaan ja niinpä käytiin myös yhdessä poimimassa lähimetsiköstä päivittäin useita litroja vadelmia, jotka keiteltiin hilloiksi. Tavallisesti vattuni pakastan, vaan nyt ne ei olisi säilyneet hyvinä monen päivän reissusta pakkaseeni asti. Itse ja siskon seurassa keitetty vattuhillo on hirmu hyvää, enkä enää haikaile sitäkään, että jäin keväällisen pakkasen tihutöiden takia ihan ilman hillaa.


Kun mustikat oli poimittu ja vatut hillottu, eikä puolukka-aika ollut ihan käsillä, niin oli juuri passeli tauko retkeilyyn. Tällä kertaa pakkasin rinkan tavallista tarkemmin. Vaaka näytti lähtiessä kantamusteni painoksi 12 kiloa. Ei paljon, mutta aivan tarpeeksi ajatellen 40 kilometrin taivallusta. Viime käden hankinta oli Kuusamosta menomatkalla ostetut kumisaappaat. Semmoiset, joissa on reilu kuvio pohjissa, että on tukevat kävellä. Alkukesän vaelluksella tulin tämmöiseen tulokseen, että parhaat jalkineet minulle ovat pitkillä vaihtelevilla maastoreiteillä kunnon kumisaappaat, eikä vaelluskengät.
Kenkävalinta oli onnistunut, eikä jalat valittaneet matkan aikana. Ei rakon rakkoa varpaissa, ei kantapäissä.

Kun ensimmäisen päivän etenemä 11 kilometriä on valmis, niin me reissulaiset, Mies ja minä pysähdymme tulistelupaikalle ruoanlaittoon ja aterioimaan.
Taukopaikka on kaunis joen penkka, mutta meidän Pena-laavulle ei tahtonut löytyä sen vertaa tasaista maata, että kahden retkipatjan leveydeltä ja pituudelta. Ei auttanut, joka tapauksessa laavu piti pystyttää.


Iltapuhteen kulutan ravaamalla pitkin joen rantapenkkaa virvelöiden. Ajatella, että viitsinkin raahata virvelin ja viehelaatikon mukanani. Ostin Savukoskelta viikon kalastusluvan ja koen nyt vahvasti olevani virkistyskalastaja Nuorttijoella, kuten vastapäisen rannankin kalastajat, joiden nuotiosavut nousevat ihailtavakseni hiljalleen tummuvassa Nuorttijoen illassa.
Unta ootellessa ajattelin Itäkairan prinsessaa, hänen palavaa intoaan vaeltaa yksin näillä seuduin. Tunsin olevani tavallaan hänen jalanjäljillään lukiessani edellisiltana pikkuruisen Suttikämpän nuhraantuneen vieraskirjan sivulta hänen tekstiään, jossa hän kertoi olleensa juuri 13 vrk erämaassa. Rohkea nainen, oman tiensä kulkija, ajattelin, eikä sillä hetkellä harmittanut lainkaan, vaikka sadepisarat alkoivat rapsahdella laavukankaaseen.
Onneksi sade ei yöllä pahemmin kastellut, mutta heti aamun alkajaisiksi oli kuitenkin pitkä ja raskas nousu, jossa paidan selkämykset kostuivat. Korvaus rehkimisestä tuli pian, kun nousun päätteeksi sai näköalapaikalta ihailla huikeita maisemia. Kajoniin tuijotellessa tuuli puhalsi mielestä turhan pois, hoppu ja kiire olivat jo aikaa huuhtoutuneet Nuorttijoen piskuisten koskien pärskeisiin.


Korkealta näki kauas. Näkyi metsää, näkyi kiviä ja tietysti helmenä kanjonissa itse välkkyvä virta, jota niin kovin mainostetaan kalaisena, vaan minua epäilyttää. Sain sentään yhden kalan ja on sekin jotain.


  Tämän erämaisen kävelyreitin puoliväliin on matkaa näköalapaikalta vielä useita kilometrejä. Lopulta puiden lomasta pilkottaa sievä tupa. Salpa on oven päällä, silti tuntuu, että tupa toivottaa tulijat tervetulleiksi.
Kun rinkan riisui harteiltaan ja tutkaili reissukartaa, niin hyvillä mielin saattoi todeta, että liki puolet matkasta on jo historiaa. Takana on 19 kilometriä ja yksi laavuyö. Edessä 22.5 kilometriä, jotka on talsittava, sillä alueelle ei ole autoteitä. Karttatietona vielä, että pikkumatkan päässä tuvasta on riippusilta joen yli ja vieressä rajavyöhyke, jolle ei passaa eksyä. Riippusillan jälkeen on nousuvoittoista maastoa, aluksi ihan portaita myöten, joita on liki 300. Loppumatkan jännitysmomenttina on 20 kilometrin päässä joen ylitys kahlaamalla, mutta ensin päivälevolle Saihon autiotupaan, jossa on jopa pari matrassia. Entä jäädäkö tänne yöksi, kun edellinen yö jäi hieman vajaalle unelle laavussa sateen ropinaa kuunnellessa? Toisaalta tekee mieli jatkaa matkantekoakin, sillä ne taitetut kilometrit olisivat huomiselta miinustettu.


Joka tapauksessa rinkat nojailevat kohta tuvan seinää vasten ja reissulaiset oikaisevat itsensä petille. Olispa tässä ja nyt grillimakkaraa. Tekisin tulet ja käristäisin tikun nokassa, mutta kun ei ole. Huokaan ja ummistan silmäni, mutta vain hetkeksi, sillä ovelle koputetaan.


55 kommenttia:

  1. Ai tää oli tälläinen "jatkuu seuraavassa jaksossa" ;). Toivottavasti ovella ei ollut poikakomppania, niin kuin viime kerralla.

    VastaaPoista
  2. Taisi tulla olosuhteiden sanelemana jatkis, mikäli saan koneelle menemään yhtään mitään, sillä tää jäi kesken siksi, että kuvien siirto takkuaa niin mahottomasti.
    Täällä ei laajakaistat pelaa moitteettomasti.

    VastaaPoista
  3. Onpa jylhän kauniit maisemat, aivan sydäntä riipaisee kun katselen tätä luontoa.
    Ja varmasti samoillessa maisemat tulevat vielä enemmän lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä maisemissa tunsi itsensä pienuuden.

      Poista
  4. Huokailen kun katselen noita kanjonikuvia. Avaruutta ja erämaata. Sielu lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, oli erämaata joka puolella ja minä viihdyin.
      Kiitos, samoin minä huokailen sinun kuviasi tuijotellessa.

      Poista
  5. Kyllä on komeet maisemat! Kuka koputti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on todella niin monenlaisen maiseman maa.
      Koputtajan kerron kunhan ehdin. Ei todellakaan ollut tarkoitus pitkittää juttua, mutta hiiskatti, kun en jaksanut eilen yrittää ja yrittää saada kuvia koneelle mokkulan temppuillessa.

      Poista
  6. Kyllä täälläkin huokaillaan, ihania reissukuvia:)On teillä ollut tosi mukavaa siellä luonnon helmassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli hieno, enkä leuhki yhtään. Luonnon helmassa oltiin ja maaemon sylissä kankaalla nukuttiin osa öistä.

      Poista
  7. Mahtavia näkymiä siellä itäkairassa!!! Valitettavasti jalkani eivät enää kestä pitkiä patikkaretkiä, mutta on myös mukavaa muistella ja lukea teidän kulkijoiden retkistä!!!
    Myös kuvasi ovat hyvin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itäkaira teki minuun vaikutuksen, se houkuttaa uudelleen.
      Kiva, että kiinnostut lukemaan näitä minun liikuntajuttuja.

      Poista
    2. Itäkaira teki minuun vaikutuksen, se houkuttaa uudelleen.
      Kiva, että kiinnostut lukemaan näitä minun liikuntajuttuja

      Poista
  8. Voi että on huikeat maisemat! Ihan vatsasta kouraisee, hyvällä tavalla!
    Kyllä nostan teille hattua, kun jaksatte kiertää ja pitää kunnosta huolta. Tuolla sitä tarvitaan.
    Ei ihme, ettei blogi ole tiuhaan saanut postauksia, kun on muutakin mielenkiintoista tekemistä.
    Voimia sinne pitkille taipaleille. Varovasti niistä silloista. Ja kuka kumma siellä nyt kolkuttaa, jospa se on Isopeikko :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella oli. Kyllähän minä tiedän, että sinäkin huolehdit kunnostasi. Olet jopa hankkinut semmoisen vempaimenkin.
      Totta on, että kunnosta on pidettävä huolta, kun kremppaa tahtoo tulla tämän tästä, mutta ympyrät kaventuu liian nopeaan ja liiaksi.
      Minun blogitteluni on jäänyt tosi harvakseltaan tapahtuvaksi. En minä aivan näitä KuvaKirjeitä unohda, mutta harmittavasti laajakaistan pelittäminen takkuaa täällä ja se ottaa aivoon. Tietysti tekemistäkin on ollut ilman tietsikkaa. Kalastuspäiviä taitaa olla jo neljä viisi pahimmillaan viikossa.
      Kiitos sinulle, varovainen olen, pidän jalkojani niin arvossa.
      Kolkuttaja ei ollut Isopeikko, heh, heh.

      Poista
  9. Kiitos upeasta postauksesta, Aimarii:)
    Tuli ihan entiset vaellusajat mieleen lukiessani tekstiäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos.
      Etkö enää tohdi lähteä vaelluksille? Reittejä on tämä maa pullollaan, todella hienoja reittejä ja monen pituista. Tästä reitistä tykkäsin siksikin, että se on ympyräreitti, ei tarvitse palata samoja jälkiä takaisin päin.

      Poista
  10. Ihania matkakuvia ja kiva lukea kertomustasi vaellukselta. Ihan tekisi mieli lähteä vaeltamaan... ehkäpä ensi vuonna ehdin sinnekinpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suositan lämpimästi. Mikset lähtisi vaellukselle, jos vain semmoinen kiinnostaa.

      Poista
  11. Upeat maisemat ja ihana tunnelma.... Olet ollut onnentyttö. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemissa piisasi tosiaankin ihailemista. Kunnioiyusta ne herättivät myös.
      Minäkö onnentyttö? Ehkäpä.

      Poista
  12. Saat sydämen liikehtimään tavallista nopammin kertomuksen edetessä ja vissiin saadaan loppumatkakin vielä. Muuten en tiedä selvisitkö kahluupaikasta. Hienot ovat maisemat ja kovakuntoiset retkeilijät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus oli kyllä kirjoittaa koko stoory yhteen pötköön, vaan laajakaistani temppuili ja päätin tehdä pisteen puolimatkaan.
      Ei näissä meidän retkivaudeissa tarvitse olla kova kuntoinen, tavallinen peruskunto piisaa, semmoisen luulen itselläni olevan. raskaimmissa kohdi´n kilometrillä kuluu aikaa liki tunti, helpommat kilometrit vartissa.

      Poista
  13. Odotan jo jatkoa, kuka siellä oven takana oli .
    ehkäpä saitkin grillimakkaraa ... Kerro lisää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grillimakkaraa en vaelluksen aikana mistään saanut, joka tulistelupaikalla teki kyllä mieli.
      Jatkan reissukuvauksen loppuun, kunhan kerkiän.

      Poista
  14. Upeta katseltavaa ja luettavaa... jäi kyllä nyt niin jännään kohtaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä oikeastaan, jos onnistuin jättämään kertomuksen hyvään kohtaan.

      Poista
  15. Kun tässä muutaman vuoden päästä jään eläkkeelle niin juuri tuollaisia asioita haluaisin tehdä ja kokea!
    Mielenkiintoista luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etupäässä minäkin olen vasta eläkkeelle päästyäni 7 vuotta sitten alkanut vaeltamaan reiteillä enemmän. Nyt on ihanasti aikaa sovittaa reissut itselle parhaisiin ajankohtiin.
      Siis miksi et toteuttasi omia retkiäsi, jos tunnet kiinnostusta liikua rinkka selässä. Suosittelen.

      Poista
  16. Vau, sait kalankin :) Ja kukahan siellä koputtaa. Oisiko Itäkairan rimpsessa vaiko yksi tuttuni joka taisi suurinpiirtein samoihin aikoihin kuljeksia siellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi taimen tuli, olin ihan pettynyt. Yritystä oli paljon.
      Itäkairan prinsessaa en tavannut, vaikka oikeastaan toivoin. Mutta sitäpä en tiedä, vaikka tupaan tulija tuttusi olisi ollut. Oikeastaan tulijoita oli kaksi ja yksi jäi portaalle tuvan ulkopuolelle.

      Poista
  17. Upeaa kerrontaa ja upeita kuvia. Kyllä kadehtien ihailen teidän retkiänne. Samalla suunnittelen oman repun pakkaamista ja hieman pienempää retkeä.
    Saat saamattomaankin liikettä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hieno juttu, että sinulla alkaa syyhytä oman repun pakkaaminen. Vaellusreittejä ja -retkiä on niin paljon, niin moneen makuun, niin kuntoon nähden, että haluava löytää varmasti omansa. Tietysti voi myös retkeillä ihan noin vain metsäpoluilla.
      minua viehättävät maisemat, polut, etapit, autiotuvat, laavut, tulistelupaikat...
      Vielä on kesää jäljellä retkeilyyn ja talvellakin voi retkeillä

      Poista
  18. Jylhän kauniissa erämaassa olette vaeltaneet ja kalastelleet. Seurailen täältä ruudun takaa matkaanne ja harkitsen uusien kumisaappaiden ostoa. Niillä saattaisi olla käyttöä vielä ennen Ranskaan lähtöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ihastuin Itäkairaan. se on niin erilaista Lappia, mitä Länsipuolella ja keskellä Suomineidon päätä. Kalaisampiolisi joki saanut olla tahi minä parempi kalastaja.
      Tottamaar kumppareille on käyttöä. Minulta niitä näyttää kuluvan, kahdet on rikkinäisenä, pitäisi vielä yrittää paikata tai toisesta parista leikata jo varret pois. Nämä uudet ostamani on parhaat.

      Poista
  19. Mahdoitko käydä Samperin veturia katsomassa, kun Tulppiossa olit ?? Jännityksellä odotellaan, knok knok, kuka siellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokkiisa, kiipesin jopa veturiin, enkä meinannut päästä alas sieltä.
      Paljastan kyllä koputtelijan.

      Poista
  20. mahtavat maisemat kerrassaan, jäänpä mielenkiinnolla odottamaan jatkoa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jylhyyttä riitti maisemissa. Jatko tulee.

      Poista
  21. Niinhän siinä käy kun silmät ummistaa autiotuvalla niin kohta joku on pyrkimässä sisälle.
    Näköjään olet kulkenut samoissa maisemissa kun me, nimittäin tulppiossa. Me ei voitu lähteä siinä kohtaa enään kairaan kun murun selkä oli romahtanut kulkukevottomaksi.
    Mutta oli hyvä ajella samperin savotasta kertovat paikat katsomassa kun kuitenkin lomaa vielä oli jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autiotuville oli kysyntää, sillä kalastajia oli paljon liikkeellä, ei niinkään vaellusporukkaa.
      Samperin savottaan tuli kyllä tutustuttua, juuri siellä pikkuruisessa Suttikämpässä Itäkairan prinsessakin oli taukoa pitänyt.

      Poista
  22. Ihanat polut ja maisemat. Siellä ei ilmeisesti ole aukkohakkuita mätästyksineen pilaamassa maapohjaa? Odotan jo jännityksellä jatko-osaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avohakkuita kyllä näki auton ikkunasta, mutta juuri tuo kiertämämme reittialue on kansallispuistoaluetta ja siellä näki metsää, monenikäistä metsää.

      Poista
  23. Miälenkiintoista :) Kerro viälä.

    VastaaPoista
  24. Maisemat ovat vertaansa vailla. Tyydyn vain seuraamaan sinun vaelluksiasi, oma kuntoni ei taitaisi kestää tuollaisia reittejä, vaikka ne kiinnostavat ihan hirveästi.
    Onnekkaita ovat ne ihmiset, jotka voivat eläkkeelle päästyään aloittaa ihan uudenlaisen elämän, kun ovat suhtkoht terveitä vielä.

    Jännään paikkaan jätit matkakertomuksesi, mutta ootellaan, varmaankin kerrot miten loppumatka sujui. Kauniita loppukesän vaelluspäiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista loppukesää myös sinulle. Totta on, että koen itseni tavallaan onnekkaaksi kun krempoistani huolimatta kykenen liikkumaan hyvin.
      Mukavaa,kun tulit tätä reissua seuraamaan. Kyllä lisää tulee.

      Poista
  25. Hienosti kerrot tarinaa, kuin olisin ollut mukana. Mitkä maisemat ja mikä kiehtova matkanteon tuntu. Tuo on elämän parhautta. Jatkoa odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kiehtovaa olipolullakin tallustaminen. Luonnossa vaeltaminen on tällä hetkellä minun juttu, kun yksi vaellus on tehty, suunnittelen uutta.

      Poista
  26. Noissa maisemissa olisi todella kiva tarpoa.
    Mutta pakko on tyytyä kuviin ja tekstiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, ken on Lapintautiin ja siellä vaeltamiseen hurahtanut, niin tarpominen noilla jylhillä paikoilla on kivaa. Toivon, että tykkäät näkemästäsi ja lukemastasi.

      Poista
  27. Ihanaa sinä teit sen matkan Nuorttijoelle,tuosta en voi muuta kuin haaveilla ja katsella kauniita kuviasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta Itäkairan reissusta tuli lähes pakkomielle. Se kiinnosti niin ja osin juuri sinun reissukuvauksesi takia, jota lueskelin mielenkiinnolla.
      Reitti oli todellakin vaivan väärtti.

      Poista
  28. Kuljeskelin jalanjäljiss'si ja jään odottelemaan jatkoa.
    Hieno kertomus.Ja kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pysyhän edelleenkin matkassa. Tässä kohtaa on pikku tauko, mutta jatketaan.

      Poista