torstai 1. toukokuuta 2014

Kevätkirje KarsikonPerältä

Karsikonperän vappu on valkoinen. Lunta on maassa yhä paljon, paikoin jopa hiihtokelit. Toki latu osaa yllättääkin, kuten sain kokea pari päivää sitten lähtiessäni innolla sauvomaan. Laajat suot ovat jo vesillä ja yhtäkkiä suota ylittävä latu loppui ja edessä oli vesieste. Mieli teki kovasti suksia yli, mutta epäilin, miten mahtaisi käydä, sillä kapeimmaltakin kohtaa latua oli metrin verran poissa. Joko suksi katkeaisi tai kastuisin, pahimmassa tapauksessa molempia. Käännyin takaisin.


Kevät on tullut. Joki on sulattanut jääpeitteensä ja tammukkaojat ja-purot virtaavat täysinä. Pilkillä voisi käydä jäiden puolesta vielä hetekn, mutta pilkkivedet ovat matkojen päässä. Koillismaan toukokuu on puoli suksin, puoli jaloin, ei erämaahan muilla keinoin pääse. Vain isommat metsäautotiet ovat sulana. Ne, joita oli aurattu talven mittaan.



Porot ovat päässeet talvitarhauksesta luontoon. Päivä päivältä laajentuneista pälvikohdista löytyy ruokaa. Ehkä jo parin viikon kuluttua alkaa näkyä vasojakin. Silloin on enimmät lumet pois, ettei poroemo lumelle joudu synnyttämään.


Pihan ruokintapaikalle ovat ilmestyneet lukuisat peipot ja järripeipot tiaisten joukkoon. Riitaa näyttää tulevan syömisistä. Se on kyllä piisannut talven yli. Itse asiassa vielä näihin päiviin asti on pitänyt huolehtia, ettei lintulaudat ole tyhjillään. Parisen viikkoa sitten oli jopa lähdettävä sadan kilometrin päästä hakemaan auringonkukan siemeniä, kun lähempää ei saanut. Talvi on ollut pitkä ja kuusi 25 kilon säkkiä auringonkukan siemeniä on kulunut. Jaolla on ollut myös pihan 12 oravaa ja etenkin yksi velmu näyttää syövän ylenaikaa. Juuri se tuttu edellistalvelta, jonka ristin Ahtaajaksi. Muuten olen kyllä oravien nimissä seonnut, vain Ahtaajan tunnistaa, samoin Töpöhännän, joka tosin  lienee kadonnut, tai sen häntä kasvanut.
Kyyhkyspariskunta käy niin ikään usein ilta-aterialla muiden joukossa, samoin kaksi varista, mutta närhet ovat kutakuinkin kaikonneet.


Kevätriemua on teerillä ja metsoillakin. Teerien kukerrus on mukavaa kuunneltavaa, kun menossa ovat soidinmenot lähisuolla. Koppeloita olen saanut ihailla tienpenkoilla ja teillä, viimeksi eilen. Ovat niin näyttävän tyylikkäitä ja itsevarmoja astellessaan. Ei ihme, jos ukkometsot alkavat kilpasille sen suosiosta.


Posti on tuonut monenmoiset siemenkuvastot, mutta lehtiroskikseen ne minulta päätyvät. Järkytän itse itseänikin, kun en edes selaile niitä. Multasormiaikani on historiaa. Ei silti, ettenkö hetkittäin kevään kynnyksellä kaipaisi ns. entisiä aikoja kasvien ja kukkien parissa, mutta nyt on nyt. Ei ole kasvihuonetta, ei pellonnurkkaa, ei ikkunalautatilaa ja toisekseen, olen jo huomannut muutaman kevään ja kesän aikana, että parempi jättää kylvökset tekemättä ja ostaa sitten hiukka ennen juhannusta jokunen kukka amppeliin. Viime kesänä oli niin suuri pettymys, kun kelloköynnökseni paleltui pahoin kesäkuun puolivälissä. Elpyi, muttei ehtinyt avata elokuun lopulla, kuin muutaman kellonsa, kun paleltui uudelleen ja lopullisesti.
En silti aivan 100% sesti pysynyt irti siemenostoista. On jemmassa pussilliset ruusupavun siemeniä sekä lehtisalaatin ja tillin siemeniä. On pari isoa rautapataa, joihin tuumasin hankkia multaa ja tehdä "kasvimaan" Ei siis ihan, etteikö mitään.
Kiirettä en voi pitää patakylvöksilläkään, sillä piha näyttää vielä tämmöiseltä. Kuusessa on joulun jäljiltä kynttilätkin, sillä sähköjohto on lumen ja jään alla. Olisi turhaa repiä johtoa, menisi vain rikki ja melko huomaamattomina nuo kynttilät ovat.


Kun luin edellispostauksen kommentteja, ailahti sydänalasssa niin lämmin tunne. Minua oli kaivattu ja tuntui äärettömän mukavalta saada tietää se. Kiitos.
 Talveni on ollut niin monipuolisen huikean upea, ettei tietokone ole pystynyt kilpailemaan sen kanssa, joten valitsin. Toteutin mm. yhden pitempiaikaisen haaveeni käydä hiihtäen Inarista Pielpajärvellä, enkä pettynyt. Tunsin, että seisoessani Pielpajärven kirkon alttarin edessä löysin ja sain sen, mitä olin lähtenyt sieltä jäätävässä vastatuulessa hakemaankin.


Olin reissussa huhtikuun alkupäivinä ja yllätyin Inarin lumista. Monin paikoin joutui kantamaan suksia matkalla tuolle erämaakirkolle.
Hieman etelämpänä oli  toisenlaiset talvimaisemat.


Aivan noin talvi ei kotipihassa enää ole ja kotoa löytyy hentoa uutta vihreääkin, tosin pirtin pöydältä. Taitoin maljakkoon lepänoksan viisi päivää sitten ja eilen siihen puhkesi pikkulehdet. Mahtaako päteä sama, mitä koivun hiirenkorviin? Siis niin monen viikon päästä puhkeaa siihen koivuun hiirenkorvat, kuin monen päivän päästä sen maljakkoon laitettuun oksaan. Eli neljän viikon kuluttua jokivarren leppä olisi hiirenkorvilla. Aika näyttää.


Mukavaa Wapunpäivää. Sitä vielä liki puolet jäljellä.

59 kommenttia:

  1. Ihanaa, päivitys!!! Mukavaa kuulla sinusta ja kuulumisista! Aina pelkää, että ihmiset hylkäävät blogit ja siirtyvät vain facebookiin, niin monet ovat valitettavasti tehneet niin ja minä kun en jaksa facea, olen hidas ihminen, blogi-ihminen.

    Hui, onpa teillä talvista. Suomi on kyllä niin pitkä maa! Aina yllättyy, kun näkee kuvia pohjoisesta, täällä Hgissä kun on kevättä ollut jo monta viikkoa. Sandaalit jalassa on tullut tallusteltua jo kauan.

    Mukavaa toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole facebookilainen. Olen siihen hommaan liian monisanainen. Ehkä minä talvihiljaisuuteni pohdin, miten uudistaa blogia. En kyläkään keksinyt vielä miten, joten samoilla linjoilla jatkuu.
      Samoin minäkin yllätyn, kun katselenoman lumipihan jälkeen teidän muiten likipitäin kesäkuvia. Siinä se tasottuu.

      Poista
  2. Onpa teillä veilä kovasti lunta! Kyllä Suomi on pitkä maa, sillä monenlaista keliä mahtuu tähän maahan. Täällä keskellä Suomi-neitoa ei lunta ole, joissakin katvepaikoissa on toki jäätä. Tänään ollut kylmä, mutta aurinkoinen päivä.

    Onnellista kevään jatkoa Sinulle! Täällä on kiva vierailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalla on tosiaan pituutta ja omalta kotiseudultani on satoja kilometrejä niin pohjoiseen kuin eteläänkin. Tosin etelään reilusti enemmän.
      Täällä vappupäivä iltaa koden kaunistui.

      Poista
  3. Kauniita kuvia. Kylläpä sinulla on upea ympäristö elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti meille kaikille on kotiympäristö kaunis ja rakas. Tykkään todella paljon omastani.

      Poista
  4. Tuossa jo pari ensimmäistä sanoi sen, mikä itsellenikin tuli ensimmäisenä mieleen: kyllä Suomi on pitkä maa!

    Lintulaudalla on värikästä. Kyllä tuollaiset parvet varmaan tyhjentävätkin tarjoiluja tehokkaasti. Mutta voi sitä Ahtaajaa... Onkohan sillä joku ahmimishäiriö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Lintulautaelämä on ollut vilkasta koko talven. Lajeja ei ole paljon, mutta yksilöitä sen sijaan on.
      Ahtaaja on mielestäni poikkeus pihan oravaporukassa. Sen ateriointipaikka on hieman syrjässä ja lähes aina maassa. Toiset pistäytyvät lintulaudallakin.

      Poista
  5. Mukavaa ja mielenkiintoista lukea kuvaustasi pohjoisen keväästä!! Kuvat puhuvat myös puolestaan- kaunista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos onnistuin, kuviin koetin satsatakin, sillä nehän oikeutetusti kertovat sanoja elävämmin.

      Poista
  6. Ethän sinä talviunessa ollutkaan, muuten vain blogitauolla. Kiva, että ehdit nyt ilahduttaa mukavilla kuvillasi ja tekstillä tätäkin odottajaa.
    Mahtava elämys on ollut unelmiesi hiihtoretki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö tuntui, että talviunilla? Ei suinkaan, vaan oikeastaan päinvastoin. Talvi on pitänyt minut "kiireisenä"

      Poista
  7. Kiitos päivityksestä Aimarii..:)
    Mukavaa Walpurin iltaa sinulle & Co ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo on puolellani, kun sinä ynnä niin monet muut palailette tänne moikkaamaan. Toivottavasti vappusi sujui hienosti koleasta kelistä huolimatta. Itse kävin lenkillä.

      Poista
  8. Minäkin jo sinua kaivannut, aivan ihanaa saada kuulla ja nähdäkkin miten pohjoisessa elämä menee.
    Mukavaa kevättä sinulle ja kyllä ne on kukkahommat minullakin vähissä kun ei paikkaa minne laittaa ja samapa se kun sormet oireilee niin kait on tyydyttävä jo antamaan periksi vaikka se onkin vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mukavaa kuulla, että on kaivattu, kiitos.
      Onneksi meillä on ilo ihailla kukkasia muualla.

      Poista
  9. Oikein ihokarvat nousivat pystyyn kun luin tuosta retkestäsi, huikean upea varmasti. Olet sinä kyllä melkoinen taivaltaja. ;)
    Kyllä tuo sinun leppäsi hyvinkin saattaa tietää milloin luonnossa lehteen puhkeaa. Täällä koivuissa on jo suuret ei niinkään hiirenkorvat vaan rotankorvat, tuomi aloittaa kukinnan aivan pian, mikäli nyt lämpimät säät palaisivat pian. Ihanaa, että olet taas "linjoilla".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaltaja tuntuu termiltä itseäni ajatellen. Kiitos. Usein kartta pöydällä suunnittelen seuraava reissua, sillä nautin jo siitäkin vaiheesta. Olen myös huomannut, että ruokahalu kasvaa tässäkin suhteessa syödessä. Tämä maa on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia, kiehtovampi ja kauniinpia paikkoja. Valinnanvaikeutta on tullut.
      Muutaman kevään aikana olen tehnyt "hiirenkorvatestejä". Hyvin ovat osuneet kohdilleen.

      Poista
  10. Olipa mukava lukea kuulumisiasi. Ihan oikein, että olet nauttinut talvesta ja luonnosta tietokoneen sijaan, vaikka toki tarinoitasi olen kaivannut. Suomi on pitkä maa, sen saa taas todeta, täällä on kevät pitkällä ja tänään poimin ensimmäiset korvasienet kastikkeeksi, joka on jo syöty....=)
    Mukavaa kevättä sinne pohjoiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinulla on myös ollut hyvä talvi, vaikka se taisi olla melko lyhyt.
      Hassua, että siellä jo poimitaan kevään sienisatoa ja omia sienimaitani peittää vielä reipas lumivaippa. Sinulle hyviä sienisaaliita.

      Poista
  11. Mukava kuulla sinusta! Huikea retki sinulla on ollutkin, sielun vaellus, matkan päästä löytyy vastaukset kysymyksiin.. Taivaallista! Tuosta en olekaan kuullut - uskomuksesta hiirenkorvissa.. Kauankohan minulla oli ennenkuin puhkesi - tiedäpä tuosta?! Mukavaa kevättä ja wappuillan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielun vaelluksena minä sitä todella pidin. Koko alkutalven tuntui niin tärkeältä päästä Pielpajärvellä käymään. Tammikuussa tuo suunnitelma toppasi -30 asteen pakkasiin. Silloin kyllä olin jo ladun päässä ja mietin kuumeisesti,lähteäkö vaiko ei, onneksi järki voitti.
      Nyt syttyi halu kulkea tuo matka ensi kesänä jaloin ja viipyä kauemmin. Ehkä se olisi pyhiinvaellusmatkani.
      Seuraillaan kevään edistymistä hiirenkorvista. Se on niin kiehtovaa.

      Poista
  12. Joskus tekee hyvää hiljentyä luonnon äärellä ja ehdoilla. Mikäpä sen parempaa kuin kulkea päämääräänsä ja levätä maailmalta.
    Kaunista siellä on edelleenkin. Ja ne linnut, oravat ja muuta ovat mukavaa seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöisen vaihtoehdon olen valinnut ja viihdyn.

      Poista
  13. Mukava lukea Karsikonperän kuulumisia, olen niitä jo odotellutkin. Voi miten kaunis tuo Pielpajärven kirkko keväthankien keskellä. On ollut varmasti hieno elämys tuo hiihtovaellus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva lukea, että kuulumisia on odoteltu. Tuo retki oli vaikuttava, varsinkin saada heittää sukset jalastaan ja astua portista kirkon pihaan ja siirtyä sitten hieman hämyiseen kirkkoon sisälle.

      Poista
  14. Ensimmäistä kertaa vierailulla. Puhutteleva blogi, pohjoisen maisemat ovat lähellä sydäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotan tervetulleeksi vastakin. Mukavaa, jos tykkäsit.

      Poista
  15. Vielä on lunta paljon Koillismaalla, mutta kesä voikin tulla hetkessä huiskahtaen.
    Sää kun lämpiää, niin lumi sulaa tosi joutuin.

    Ihana kuvallinen ja sanallinen kodikas postaus. Tuo niin mukavia muistoja mieleen, kun siellä Suomen kolkalla asuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleen on lunta, satoi kolmena päivänä lisääkin, mutta sulaa varmana ennen kesäkuun alkua.
      Kaipaatko milloin näitä kairoja?

      Poista
    2. Kyllä se edelleen korvessa ja kairoilla asuminen kiehtoo.
      En ole kaupungin vilskeessä viihtyvä.
      Viihdyn hlljaisuudessa.

      Aikoinaan tuli työn perässä tänne etelään muutettua.

      Poista
  16. Ihana postaus!
    liitos kun sain olla mukana hiihtoretkellä ja Pielpajärven kirkossa.
    Antoisaa kevään etenemisen tarkkailua ja kauniita päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että liityit seuraan ja sitäkin mukavampaa, että viihdyit.
      Kevättä kohti pikkuhiljaa....

      Poista
  17. Mukavaa kun annat pitkän tauon jälkeen kivan postauksen. Olenki jo kaivannut. On se näköjään sielläkin lunta ja mikä parvi lintuja. Kaunis erämaakirkko.
    Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, talvitauosta tuli melko pitkä, en vaan malttanut alkaa tietsikkaa. Kiitos- sinäkin olet kaipaillut. Koetan tästedes saada postauksen pari kerran kuussa, sillä kuulumisiahan minulla on.

      Poista
  18. Aika erilaiset on ilmat siellä kuin täällä. Mielenkiintoisen kirkon kuvasit. Tuo ei varmaan itselläni koskaan tule kuvattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä vissiin jo kesää kolkutellaan, täällä edelleen kutakuinkin suksikelit pohjoisen puolisilla vaaroilla varsinkin.
      Miksipä et Pielpajärven kirkkoa lähtisi kuvaamaan, samalla reissulla voisi osua kameraasi muitakin kirkkoja. Inarista vie myös polku tuolle kirkolle.

      Poista
  19. Kiitos kirjeestäsi Aimarii!

    Ihan kuin mukanasi olisin kulkenut kirjettä lukiessani. Upeat ovat maisemasi ja hienoa kerrontasi, kuten ana. Tällä kertaa eläydyin niin, että löysin itseni Pielpajärven kirkon alttarin edestä. Mielikuvissani, jotka oli niin todet, että kirjoituksen loppuessa havahduin tähän hetkeen sormet näppäimillä.

    Ihanaa kevättä toivoo Kuvittelija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö sinusta tuntui? Ja minusta tuntuu niin hyvälle, että viihdyit ja aistit sen tunnelman, joka oli vahvasti hetkessä mukana alttarin edessä.
      Kevättä kohti ja riemulla.

      Poista
  20. Kiitos paljon kirjeestäsi! Upeita kuvia! Pohjoisen luonto on alkanut kiinnostaa minua vasta joku vuosi sitten, mutta vielä en ole sielläpäin päässyt käymään:(

    Hyvää kevään tuloa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö? Suunnitteletko kenties jotain reissua Lappiin? Otatko kenties riskin, että ns. "lapinhulluus" saattaa tarttua?
      Toki tämän maan luonnossa on nähtävää ja koettavaa niin paljon joka puolella maata. Yks tykkää yhdestä kolkasta, toinen toisesta.

      Poista
  21. Kiitos Aimarii on niin mukava lukea postaustasi.Oikein hyvälle tuntui lukea käynnistäsi Pielpalla,minulta se on jäänyt reissu sinne tekemättä.Ehkä saman tunteen koin minä Sompion Hietaojan rannalla viime syksynä kuin sinä Pielpalla.Voi että teillä on vielä lunta täällä vaan ruskeat maat ei viherrä vieläkään.OIkein ihanaa kevään odotusta ja kiitos kauniista kuvistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin uskon. Joku hetki, joku paikka, jokin menee tajuntaan voimalla ja syntyy voimakas tunnelataus. Semmoiset hetket ei unohdu.
      Lunta on ja pikku lammet jäässä, kevättä kuitenkin mielissä.

      Poista
  22. Hyvin mielenkiintoisia kuvia ja erittäin mukavaa kerrontaa.
    Peippokuva on mainio ja sininen maisema erittäin kaunis!

    VastaaPoista
  23. Joskus läikähtää sellainen haikeuden ja melkein "kateuden" kaltainen tunne, kun ajattelee, millaista elämää vietät. Itsekin haluaisi, mutta ei ole jotenkin kypsä...?
    Nyt pitää vain nauttia näistä kuvistasi ja kertomuksistasi. Oli varmaan viisaasti tehty, että käännyit takaisin katkenneelta ladulta! Kyllä taivaan linnut ovat sinulle kiitollisia ruuasta. Minäkään en ole vieläkään poistanut linnuilta rasvapötkylää, kun näyttää maistuvan.
    Mielenkiintoinen tuo hiirenkorva-aikataulu : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tietoinen valinta minulle tämä pohjoisen porstuaan muutto oli. Kypsyi viimeisten työvuosien aikana ja eläkkeelle päästyä oli mahdollista toteuttaa, mitä mieli teki. Elämä muuttui paljon entiseen arkeen verraten.
      Kypsyttele suunnitelmiasi kaikessa rauhassa, kyllä ne selkiytyvät, kun on aika.
      Jep- monesti en ladulta käänny. Nytkin hetken ajattelin jopa riisua monot ja loikata vesiesteen yli paljain jaloin. Järki kulta tuli hätiin.

      Poista
  24. Voi että on taas niin upeita kuvia. Ymmärrän hyvin, että noissa maisemissa sielu vaeltaa vaikka vain istuisi itse kannon nokassa liikahtamatta. Vielä upeampaa kun pääsee ja jaksaa vaelluttaa sitä maallistakin majaansa ympäriinsä. Aika houkutteleva haaste tuo vesieste kuitenkin, onneksi järki sentään vei voiton.
    Kiva taas lukea viestejäsi viileämmistä maisemista, vaikka minäkin olen vähentänyt netin käyttöä huomattavasti viime aikoina, keväästä kun haluaa täällä nauttia muuten vaan, vielä kun ei ole liian kuuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaan iloita kyllä siitä, että jaksan liikuttaa vielä toistaiseksi tätä maallista majaani aina etsien uusia haasteita.
      minun netti-intoni palautui hieman kevään korvalla, kun on niin koleaa yhä. Odotan sään lämpenemistä, lumien lähtöä, pienten lampien jääpeitteen häviämistä, sitten taidan taas kadota netin ulottumattomiin.

      Poista
  25. tosi kauniit maisemat, sinulla on kuvasilmää.

    VastaaPoista
  26. Kiva oli taas lukea postaustasi!! Kauniita lumikuvia. Voi noita peippoja, miten paljon niitä onkaan!
    Ihanaa alkanutta toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Ruokintapaikan linnut ovat ärhäkkäitä, kun lintulaudat otettiin tänään pois, mutta lintulautojen alta maasta löytyy vielä paljon ruokaa.

      Poista
  27. Olipa mukavaa katsella pitkästä aikaa kuvia Pielpajärven erämaakirkosta ja yleensäkkin kuvia sinulta, Aimarii. Olen käynyt tuossa kirkossa pariin otteeseen ja edellisestä visiitistä on kulunut jo yli 20 vuotta. Olen onnellinen puolestasi, että olet löytänyt tuon kirkon. Matkasi sinne on varmasti ollut monella tapaa antoisa.

    Talvinen maisemakuva saa monenlaisia ajatuksia päähäni. Kuva on niin rauhoittava. Kuvaa katsoessa tulee tunne, melkein kuin olisin itse paikanpäällä katselemassa kaunista maisemaa. Juuri tuollaisilla hetkillä on hyvä pysähtyä ja antaa ajan kulkea omaa rataansa.

    Paljon on sinullakin siellä järripeippoja, niin täälläkin. Niitten laulua ei voi olla tunnistamatta, kun laulukuoro viserrrrrrrtää niin ettei heleämmät titityyt sekaan mahdu. :)

    Ihanaa kevään jatkoa teille sinne Pohjoiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pielpajärven kirkko on ainutlaatuinen. Toisen kerran piti minunkin tuonne kirkkoon nyt lähteä ja vaikuttaa siltä, että kesäretkikin sinne pitää tehdä.
      Järripeipot ovat yhä ruokintapaikalla. Milloinkahan mahtavat jatkaa matkaansa? Nyt ruokinta kuitenkin loppuu, ehkä se antaa niille vinkin siirtyä pohjoisemmaksi.
      Kevät vaan muhii, ei ole viikkoon edennyt lainkaan, yöpakkasia on, lunta satelee päivittäin, mitään uutta vihreää ei luonnossa näy.
      Silti kyllä kevät tulee, voipi tulla ryminällä ja vaihtua heti pian kesäksi.

      Poista
  28. Oi mikä määrä onkaan pihassasi linnunruokaa mennyt! Meillä jäi vieläkin syksyllä odtetusta yhdestä säkistä siemeniä peltiseen pönttöön odottelemaan syksyä. Kyllä mie vielä lintulaudan täytin tässä jokin aika sitten, kun nälkäisiä tuntuu riittävän ja se mun Ville varis syö laudan alle pudonneita eikä ole moksiskaan vaikka mie kävelen ohitseen laittelemaan iltaisin kasvihuoneen ovea kiinni tms.

    Oravamääräsikin ylittää jopa Mamani kesämökin jossa viime kesänä oli yhteensä 7 oravaa, eli vanhemmat ja viisi lasta. =)

    Kiitos talvisista kauniista kuvistasi. <3

    Täällä Orimattilassa on jo kevät aika pitkällä. Odottelen valkovuokkoja aukeavaksi. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, paljon on linnunruokaa mennyt, mutta tänään meni viimeiset siemenet. Syöjiä on yhä aivan tolkuton määrä. Oisko vaan niin, kun lunta on edelleen melko paljon, niin linnut eivät pidä kiirettä metsiin siirtymisellä.
      Noiden oravien suhteen hirvittää, miten paljon niitä onkaan ensi talvena! Pakko on ollut suojata taloa niin, etteivät veitikat pääse repimään eristeitä. Muuan mies täällä oli ostanut "karhuntaljaa" ja laittanut sen pihakuusen alle oraville, etteivät tekisi pahojaan.
      Siellä on kevät, tännekin se vielä tulee.

      Poista