maanantai 30. kesäkuuta 2014

Taikakivi



Kuvan kivi ei ole Pirunkivi, eli taikavoimia omaava syyläkivi. Onpa vain yksi punainen kivi punaisten kivien joukossa, jolle punavärin värjää viherlevä Trentepohlia iolithus.

Kuitenkin tämän kiven näkeminen tuo aina mieleeni tarinat syyläkivestä, joka oli isohko ja laakea kivi likimain keskellä kylätietä vain joitain senttejä tien pinnan yläpuolella. Tästä maagisia voimia omaavasta, kummallisesta kivestä on kuultu monta tarinaa, joista minä kuulin viimeisimmät vuosi sitten kesällä. 
Itse kivi on kuitenkin kadonnut jo vuosikymmeniä sitten. Se jäi kylätien parannustyömaan jalkoihin ja hävisi. Ehkä se tuli upotetuksi maahan, ehkä kaivinkone nosti sen kauemmaksi tien penkalle, ehkä se vain pirstoutui, mutta sen koommin se ei enää ole ollut paikallaan, eikä sitä ole mistään löytynyt.

Jospa olisi jäänyt tarkempaa tietoa kiven kohtalosta, mutta ei. Aika ajoin saatan poiketa tieltä sivuun tutkimaan lähemmin kiviä. Ajatuksena tietysti löytää se taikakivi, jonka perimätieto on nimennyt Pirunkiveksi. Kengän kärjellä raaviskelen hieman sammalta kivien päältä pois toivoen, että onnistuisin etsinnöissäni.
Perimätietona kulkee, että kivellä oli siis taikavoimia. Totena kerrotaan sen pystyneen poistamaan syyliä ja hoitamaan muitakin ihosairauksia. Kerrotaan, josko kuka halusi syylistään eroon, niin hänen tuli mennä välittömästi ukkossateen jälkeen kiven luo ja sivellä kiven keskellä olevaan painanteeseen kerääntyneellä ukkossadevedellä syylänsä, eikä kiven luota poistuessaan saanut katsoa taakseen. Kun näin teki, kuinka ollakaan, syylät hävisivät ennen pitkää.

Joka kerta tarinan kuultuani, olen jäänyt miettimään, mitä sellaista sadevedessä saattoi olla, mikä tehosi syyliin? Liukeniko kivestä kenties jotain ainetta, mikä oli myrkkyä syylille? Oliko itse kivi ehkä pudonnut avaruudesta? Oliko se kenties meteoriitin palanen.

Vakaasti olen ruvennut kiven taikaan uskomaan, sillä niin moni tuttu ja läheinen ihminen on saanut syylänsä tuolla konstilla pois.

Kuitenkin vähintään viisi vuosikymmentä täytyy mennä ajassa taaksepäin, ehkä hitusen enemmänkin, kun kivi oli ehjänä paikallaan ja sen taikavoimaa käytettiin parannuskeinona. Nykyään pitää mennä apteekkiin ostamaan syylänpoistovoiteita ja naureskella vain vanhoille uskomuksille ja  hoidoille. 

Jos koko juttu kuitenkin oli uskon asia, niin ainakin syylien häätö tuli halvemmaksi, kun apteekkireissu lääkkeineen.

51 kommenttia:

  1. Kiehtova tarina. Voi olla, että kivestä liukenee jotain veteen, niin luulen.
    Oletko kuullut tätä uskomusta, heti aamulla kun herää ja hivauttaa ennen mitään suuhun laittamista sylkeä syylälle, niin syylä kuihtuu pois.

    Mielenkiintoinen kaunis kuva kivestä.
    Samanlaisia punastelevia kiviä olen nähnyt synnyinseutuni korpi metsässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut tuon sylkikeinon ja olen sitä käyttänytkin hyvällä menestyksellä.

      Poista
  2. Mielenkiintoista! Konstit on monet. Onhan se uskottava koska on auttanut. Minulla auttoi D-vitamiinikuuri nivelpussin tulehdukseen sormessa. Liekö ollut uskon asia sekin :)

    VastaaPoista
  3. Vau, on hieno kivi vaikka ei taikakivi olekaan! Tai mistä sen tietää mitä voimia silläkin saattaa olla, kivien koskettelu tekee aina hyvää. Minun isoäitini poisti syyliä pelkällä kosketuksella, sanoi että huuhaata mokoma usko, tuommoiset poistuu itsestään, mutta sen kosketuksen jälkeen syylät katosivat kuin ihmeen kaupalla. Monta kertaa käytiin veljieni kanssa mummon huuhaata katsomassa ja kokeilemassakin. Mitä väliä, uskon tai minkä voimalla toimii, kunhan toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoäidilläsi on ollut suuri parantamisen lahja. Tärkeintä on, että paranee, mitään väliä, millä konstilla.

      Poista
  4. Taikaa on ilmassa, kun kommenttinikin häipyvät kuin tuhka tuuleen. Mielenkiintoinen kivi ja kertomus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa taikaa taitaa olla täälläkin päin, sillä olen huomannut, etteivät kommenttini lähdekään matkaan, vaan katoavat ja sitten rupean kirjoittamaan uudestaan.

      Poista
  5. Ensin luulin pikkukuvasta kakuksi :) Mielenkiintoinen kivi, kiinnostuin ihan sen parantavasta taikavoimasta. Toivottavasti kävisi hyvä tuuri ja löytäisit kiven.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hillomunkistakin menisi, eikö?
      Valitettavasti kivi on kuulema lopullisesti hukassa, vissiin rikkottuna.

      Poista
  6. Kiehtova tarina kivestä! Hieno on tämäkin punainen kivi, sehän houkuttaisi istumaan. Meillä päin, savolaisessa erämaassa on myös noita punaisia kiviä runsaasti yhdessä paikassa, ja nyt tiedän mikä värin niiden pintaan on aiheuttanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös näillä seuduin on paljon punaisia kiviä ja ehkä just sen takia kiinnostuin etsimään faktoja googlesta, mistä syystä kivet punastuvat.

      Poista
  7. Mielenkiintoinen kertomus taikakivestä. Ehkä jonain päivänä kengänkärkesi osuu siihen...
    Kaunis punainen kivikakku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmitus, kun kuulema mun kengänkärki ei osu siihen oikeaan taikakiveen, mutta kuitenkin tulee poskiskeltua kiviä siinä toivossa.

      Poista
  8. Minä kivihullu uskon täysin kivien taikavoimiin. Täälläpäinkin on noita punaisia kiviä. Jännä miten viherlevä saa ne kukkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko on vaan itselläkin uskoa tuon kertomani kiven voimaan, niin moni läheiseni on sillä konstin syylänsä pois saanut.
      Uskotaan me vaan kivien taikaan.

      Poista
  9. Minä uskon kiven taikavoimaan, koska olen kokenut omakohtaisesti lapsena sen taikavoiman.
    Meillä oli pihassa vanhan puretun talon porraskivi jätetty tuomen alle. Ukonilman jälkeen sadevesi jäi kiven pinnassa oleviin koloihin. Minullakin oli kädessä pari syylää (en tiedä miten ennen olikin syyliä)
    ja juoksimme kivelle ja pesimme kädet varsinkin syylien kohdalta. Parin päivän päästä syyliä ei enää näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavattoman jännää, että sinullakin on ollut oma taikakivi. Kiehtovaa, mikä se voima oikein on, joka syylät häätää.

      Poista
  10. Kaunis punainen kivi, Minulle tulee siitä ensimmäiseksi katsottuna kärpässieni mieleen.
    Lapsena me paransimme syylät aamusyljellä.
    ihastuttava tarina taikakivestä. Taikaa on aina oltava elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aamusylkijuttu on minullekin tuttu. On ihanaa kuitenkin, että näitä taika-asioita on olemassa.

      Poista
  11. Kyllä tuonkin kiven kolossa varmaan on taikavettä. Minä sain lapsena 17 syylää poistettua taikomalla kuutamossa. Siinä piti lausua taikasanat, sylkäistä kolme kertaa, eikä saanut katsoa taakseen. Noin viikon päästä huomasin katsoa käsiini ja isoimmasta syylästä oli vielä jälki, muut olivat poissa. Uskoon perustuu moni paraneminen, myös lumelääkkeet todistavat sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups sentään, mistä sait tietoosi taikasanat? Ainakin olivat vahvat sanat, kun 17 syylää sait katoamaan.

      Poista
  12. Ihana taikatarina, toivoisin että noita konsteja olisi tänäkin päivänä.. Mukavaa kesän jatkoa viileydestä huolimatta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taikaa on hyvä olla elämässä ja vanhat konstit on käypiä.
      Kesä on alkanut lämmetä täällä.

      Poista
  13. uskon voima on mahtava. Itse asiassa kivien palvonta/taikakivet liittyvät vahvasti ihmiskunnan historiaan ja henkiseen perintöön. Olen tutkinut aihetta paljon seuraavaa kirjaa varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen aihe tämä on. Sinulle menestystä tutkimuksiesi kanssa. Alkoi jo kiinnostaa tuleva kirjasi.

      Poista
  14. Ei ne tarinat ole tuulesta temmattuja. Ei ainakaan kaikki ja toiset tosiaan toimivat vielä tänäkin päivänä. Uskokoon ken tahtoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi, ei ole tarinat tuulesta temmattuja.
      Minä uskon tarinoihin ja taikavoimiin.

      Poista
  15. On muuten upea kivi jättiläisen peukaloko siihen on joskus painunut? Myös äitini kertoi syylän häädöstä sadevedellä kiven päällä olevasta kuopasta.Taisimpa joskus kokeillakin ja ainakaan nyt ei ole syylän syylä.Nämä on niitä "uskomus" juttuja ja varmasti tosia.Hyvää alkanutta heinäkuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, siis sinäkin olet saanut häädetyksi syylät taikakiven konstein. Näin voi uskoa, jos syyliä ei ole.

      Poista
  16. Syyliä ei ole, mutta naapurin pihassa on kivi, jonka päällä olevaan koperoon kertyy sadevesi. Käyköhän syylien poistoon kivi kuin kivi. Nyt ei puutu siis kuin syylät.

    Minä en ole kuullut näistä syyläkivistä ja niihin liittyvistä uskomuksista. Mutta mukava oli, kun kerroit niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan kelpaa kivi kuin kivi syyläkiveksi, kun vaan täyttää muut kriteerit. Ehkei sinun kannata toivoa itsellesi syyliä kuitenkaan siksi, että voisit kokeilla naapurin kiven taikavoimaa,

      Poista
  17. Mielenkiintoinen tarina. Tuon konstin kyllä aion joskus kokeilla. Kyllä luonto on ihmeellinen, kun vain antaa sille mahdollisuuden näytää voimasa ja taikansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iliman muuta kokeile. Onhan sulla tiedossa semmoinen kivi, johon ukkossadevesi voisi kerääntyä sen verran, että syylät kastella?

      Poista
    2. Ei kyllä ole tiedossa sellaista kiveä vielä kun asia ei ole aikaiemmin ollut tiedossa, mutta katselen. Kyllä niitä varmasti jostain rannalta löytyy. Ja jos löytyy, niin aion tuoda sellaisen kannettavan kokoisen ihan pihapiiriin niin on siinä sitten tarvittaessa valmiina.
      Todella mielenkiintoinen juttu kyllä on.

      Poista
  18. Oi, mikä upea kivi!!! Ja tarina!

    VastaaPoista
  19. Vastaukset
    1. Tarina elää vahvasti, vaikka se oikea kivi on hukassa.

      Poista
  20. Vastaukset
    1. Tämä taikakiven sijaisuusvirkaa tekevä kuvan kivi on kyllä komea, mutta sen taikavoimista ei ole tietoa.

      Poista
  21. Melkoinen kivi ja -tarina. Ja melkoinen löytö jo sinänsä. Komea ja erikoinen kivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä kuvan kivi ole se taikakivi, komea kumminkin.

      Poista
  22. Hieno tarina syyläkivestä. Uskon siihen täysin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko on itsekin uskoa, kun todisteita on.

      Poista
  23. Hieno, vähän kummitusmainen kivi, jonka päältäkin jo näkee että kovia taikavoimia sisältää syyläkiven tavoin tämäkin järkäle:) Ainakin on kiva kuvitella. Jännittävää tuokin miten viherlevä värjäytyy vastaväriksi jos ajatellaan nimeä ja tulosta.

    Tuntuu hassulta, mutta olen tähän asti luullut että syyläkivi olisi joku pieni, laapistava kivi, jolla syylää hinkattiin pois. Tässä on tainnut mielikuvitus laukata kun olen joskus kuullut asiasta puhuttavan. Uskomukset olivat ennen vahvat ja syyliä putsattiin ja poistettiin milloin mitenkin eli laittamalla päälle piharatamoa, joka auttoi kaikkiin haavoihin tai puristamalla voikukan vartta, jolloin saatiin maitiaisnestettä (maistuu muuten aika karsealle, sitäkin piti maistella:) joka kuulemma auttoi syyliin? Sen jälkeen tulivat pihkavoiteet, terva sun muut, mutta kyllä se vain niin on, että joku syylälaji häipyy ihan itsekseen ajan myötä ja tämähän vahvisti käsitystä, että syylä parani jollakin poppakonstilla:)

    Kiva juttu Aimarii, tykkäsin koko rahalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko koko rahalla? Syyläkivenä minä olen myös pitänyt laapiskiveä. Ei kai tätä kirjoitukseni taikakiveä kukaan oikeastaan syyläkiveksi sanonut. Taisivat puhua ukkoskivestä? No, rakkaalla lapsella on jne..

      Poista
  24. Tulimpa vierailulle, ja ihastuin siun kuviin ja kerrontaan, tänne jään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun mikä, että tykkäsit. kiitos. Tule siis toistekin, tervetuloa vaan.

      Poista
  25. Uskoohan paraneminen perustuu antibioottejakin nautitaan ja lujasti uskotaan että ne auttavat varmasti. Mainio tarina ja komea kivi.

    VastaaPoista
  26. Hieno kivi olisi saanut säilyä jälkipolville, oliskohan samal muuttanut veden parantavaksi kun mikään muu ei tuntuisi järkevältä. Kaivuri mies vei kiven omaan pihaan eikä puhu kelleen mistä löysi sen.

    VastaaPoista