maanantai 20. lokakuuta 2014

Kirjojen Kirja

Macrotex- ja teema-aiheena on tai oli Kirja. Taidan olla jo tämän haasteen suhteen myöhässä, mutta esittelen kirjani kuitenkin.


Kuvaraamattu on perintökalleus lapsuuskodistani. Painettu Tampereella v. 1901, siis ikää jo 113 vuotta.
Tämän Raamatun sai lahjaksi palvelusvuosistaan Albertina Antintytär v. 1908 ja yli sadan vuoden jälkeen se on minulla. Samaan sukuun Albertinan kanssa luulen kuuluvani.


Muistan jo pikkutytöstä asti Ison Kirjan. Sen selailu kiinnosti, koska sivuilla oli runsaasti kuvia raamatun tapahtumista. Kirjaan ei saanut kylläkään omin luvin kajota.

Vuosien varrella Raamattu on nuhjaantunut, Osa lehdistä on irti ja toinen sulkijasarana kadonnut. Sen olemassaoloa en muista koskaan nähneenikään.



Kirja ansaitsisi tulla entisöidyksi. Ehkä niin vielä käykin.

62 kommenttia:

  1. Kannattaisi kyllä entisöidä, on tämä sellainen aarre. Kun vielä tausta ja kaikki on tiedossa.
    Waude!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan korkjaaminen on käynyt mielessä. Toki siinä saa käytön jälki näkyä, mutta tuo toinen lukko ja sivut uudelleen kiinni olisi hyvä juttu.

      Poista
  2. Kylläpä omistat oikean aarteen,kannattaa entistää se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. On käynyt mielessä tuo korjausasia.

      Poista
  3. Onko tuo Dorén kuvaraamattu?
    Vanha ja kovasti luettu kirja, ansaitsee kunnioitusta!♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just Doren kuvaraamattu Raamattuni on. Arvokas todellakin minulle.

      Poista
  4. Vau, onpas vanha raamattu. Kaikki vanha kiehtoo kovasti, mietin väkisinkin miten moni ihminen ja erilaisissa tilanteissa on tätä ehtnyt jo lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kirjaa ovat monet ainakin selailleet. Albertiinalle sen antoi siis muistoksi palvelusajalta Hartolan kirkkoherra Gustav Basilius Juslen ruustinnan kanssa.

      Poista
  5. On sinulla siellä melkoinen aarre! Itsekin muistan lapsena selailleeni mummon perheraamattua ja katselleeni kuvia. Osa näytti pelottavalta, osa turvalliselta. Entisöinti varmasti toisi kirjalle lisää ikää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuota pienenä edes jaksanut ottaa hyllyltä tai kaapista. Huolta minun on todella aarteestani pidettävä.

      Poista
  6. Kaunis ja arvokas kirja , kuin aarre sinulla olisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aarre se onkin, jolla on oma historiansa.

      Poista
  7. Vanhat kirjat, jotka ovat kulkeneet suvussa jo kauan ovat arvokkaita. Minunkin piirongin laatikossa on mummon vanhoja kirjoja, laatikkoa tulee avattua kovin harvoin. Pitääpä ottaa taas selailtavaksi ne.
    Hienot kuvat.
    Onko siellä jo noin kaunista ja huurteista, kuten yläpannerissa näkyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvussa tämä on kulkenut, mutta aivan tarkkaan en tiedä kenelle Albertina sen jätti tai antoi, jolta isäni eno sen peri, häneltä peri isäni ja sitten olenkin jo minä vuorossa. Minulla Raamattu on ollut vuodesta 2004 lähtien. Pojanpoikien kanssa sitä olen varmaan viimeksi selannut, heidän ihmetellessä kummallista kirjoitusta.
      Meillä on talvi. Tuo kuva on uusi, viime kalareissulta reilu viikko sitten. Nyt on joki jäässä ja lunta niin paljon, että aura-auto kävi aamupäivällä.

      Poista
  8. Vau, upea kirja, ilman muuta entisöitäväksi, että kestää vielä jälkipolvillekin aarteena.
    Talvi siis tullut teille, kohta pääset pilkille ja hiihtämään, vaikka lupasivat kyllä lämpenevää sinne, tiedä yltääkö teille asti. Loppuispa meiltäkin jo nämä helteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasta piän huolta, selvä se.
      Talvihan täällä on pikkupakkasineen ja minä metsänraivaushommeleissa.

      Poista
  9. Upea kirja sinulla, oikea aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa tämä olla ihan oikeesti Kirjojen Kirja.

      Poista
  10. Arvokas ja vielä suvun aarre Raamattusi on.

    Kannattaa viedä asiantuntijoille entisöiväksi. Minullakin on 1800-luvulta kaksi, toinen on hebreankielinen, koska isäni isosetä oli opiskellut teologiaa ja toinen sitten sukuraamattu, johon on merkitty syntyneet ja kuolleet. Ovat aika huonokuntoisia nekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa vaan löytäisin semmoisen ihmisen, joka tämän korjaisi.

      Poista
    2. Ainakin Valamon luostarissa on asiantuntevat kirjojen korjaajat.. Siellä oli opissa myös työkaverini kirjaston ajoilta. En tosin tiedä ottavatko ulkopuolisia töitä...

      Poista
    3. Minun pitää ruveta kyselemään. Kiitos vinkistä.

      Poista
  11. On sinulla arvokas kirja. Ansaitsisi tulla entisöidyksi vai mikä se termi olikaan. Kirjan kunto kertoo, että sitä on luettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt kyllä, missä vaiheessa lehdet ovat irronneet, sillä minun muistini mukaan Raamattu onaina ollut tällainen, vähän rikki.

      Poista
  12. Meillä on myöskin isovanhempien perintönä saatu raamattu joka on elämän varrella rispaantunut samaan tapaan.
    Muista sieltä peloittavan kuvan oliko se valtavan kokoinenkäärme tai lohikäärme joka oli jossain laakson tapaisessa paikassa, pelokkaita ihmisiä siinä ympärillään.
    Pitääkin katsoa, kun tuli mieleeni miltä kuva nyt näyttää, vuosikymmenten jälkeen.
    Entisöintiä olen myös suunnitellut, olisi kyllä iso ja varmastikin arvokas työ.
    Hienot kuvat aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskohan nuo isot kuvat olleet aikanaan semmoisia henkilöitä varten, jotka eivät osanneet lukea.

      Poista
  13. Tuolla kirjalla on paitsi tunnearvoa myös antiikkiarvoa.

    VastaaPoista
  14. Joo ... o ... toistan samaa kuin aiemmin kommentoineet. Todellinen aarre sinulla on ja vielä tunnearvo päälle. Nuo vanhat uskonnolliset maalaukset ovat aivan mielettömän kauniita ja todella taidokkaasti maalattuja. Kaunista myös tuo vanha kirjoitustyyli päiväyksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin minua kiinnostaa Albertina Antintyttären elämän vaiheet. Ehkä jotain löytyisi kirkonkirjoista?

      Poista
  15. Juurikin samaa meinasin kirjoittaa kuin Seita! Arvokas aarre on sinulla säilynyt. Onnekaskin.Varmasti harvinainenkin.. Tiedähäntä. Kauniskin se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painava ja ajan patinoima iso kirja. Aarteena kyllä pidän.

      Poista
  16. Vastaukset
    1. On osanneet ennenkin taidekäsityötä.

      Poista
  17. Kirjojen kirja on aina aarre! Tärkein kirja kirjojen joukossa!

    VastaaPoista
  18. Kaunis aarre! Hienoa, että on säilynyt.

    VastaaPoista
  19. Onpahan aarteiden aarre. Kirja kannattaa entisöidä.

    VastaaPoista
  20. Meidänkin kirjahyllystä Suomessa löytyy tuo kirja ja sen lapsen mieltä aikoinaan kiehtoneet ja pelottaneet kuvat.

    VastaaPoista
  21. Se on hieno. Peikosta se näyttää kovasti luetultakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikanaan oli varmaan paljonkin luettu, ei enää myöhemmin, sillä talosta löytyy pienempiäkin raamatuita, joissa on paremmin luettavissa oleva teksti.

      Poista
  22. Hieno kirja, kauniisti kuvattu ja esitetty ja komeastihan se tähän kirjahaasteeseen vielä joutui. Lapsena näin näitä jännittäviä kuvaraamattuja, mutta meillä oli ainoastaan tuo proosallinen kuvaton Biblia, jonka entisöitin isälle kerran lahjaksi, siitä on jo aikaa hyvinkin 15 - 18 vuotta ja mielestäni työ oli varsin hyvä, (kirja oli melkein hajoamispisteessä.) Oulussa oli tämä henkilö, joka teki näitä töitä. Varmasti löydät ehkä lähempääkin. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hajoamispisteessä on osa minunkin Raamatustani, kun osa lehdistä on sidoksesta irti ja risopaantumassa reunoistaan. Ne pitäisi saada sidotuksi. Kiitos vinkistä.

      Poista
  23. Oi' mikä aarre!
    Juu-u entisöijälle pitää pitää ristikuulustelu, jotta osaa oikiasti asiansa.
    Antoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu-u, ei tästä minun kirjastani uutta saa tehdä, mikäli remonttiin pääsee.

      Poista
  24. Kiitos, kun esittelit kirjasi. Hienoa, että sitä on kovasti luettukin :) - arvokkaampi minusta niin. Ja tuo koristeellinen lukitussydeemi on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luettavaksihan kirjat on tehty. Kyllä kirjassa kuluminen saa näkyä, kaikin mokomin. Sen irtolehdet vain tulisi kiinnittää. Semmoista ajattelin.

      Poista
  25. Kirja on päätynyt oikeisiin käsiin. Sinä tiedät ihan varmasti, mikä sille on parasta. Tässä ehdin jo kesän aikana ruveta kaipaamaan kuvakirjeitäsi, mutta kyllä tiesin, että ennen pitkää palaat pirttiin tammukkaojiesi varsilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noi olet arvaillut. Tammukat on nukkumassa jääpeiton alla ja minä hetken kuin kissa pistoksissa, mitä tehdä? Tässäpä sitä nyt tarinoidaan. Tosin lähimetsissä on puusavotta käynnistynyt, kaadetaan, karsitaan, pinotaan, ajetaan kotipihaan, sirkkelöidään, halotaan ja taas pinotaan.

      Poista
  26. What a great post!
    It is really a living legend.
    Like you my friend.

    You are always in my heart.
    Yannis Politopoulos

    VastaaPoista
  27. Aika hyvän muiston palveluksesta on Albertiina saanut! Upea kirja kunnostettuna tai ilman. Minulle kerrottiin lapsena, että kuvaraamattuun liittyy maagisia voimia : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kuullutkaan kuvaraamatun maagisista voimista. Kiinnostavaa.

      Poista
  28. Raamattu on juuri noin hyvä, siinä näkyy ja saa näkyä monien sukupolvien kädenjälki.
    monia muistoja herää sitä katsellessani, eihän sitä edes tunnistaisi ehtana oman suvun raamatuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin tulee itselleni mieleen monenlaista. Eihän sitä nyt uudeksi voi "parantaa", mutta irtolehdet pitäisi saada kiinni. Ovat jo nyt sekaisin siellä täällä kansien välissä ja osa kyllä puuttuukin.

      Poista