sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Timantteja hangella


Siinä ne ovat. Lumikuningattaren katkenneen kaulanauhan timantit hangella. Kirkkaassa auringonpaisteessa koko hanki kimaltelee ja joka talvi hiihtoretkelläni minä satun omin silmin näkemään tämän "vahingon".
Kun sujuttelen suksineni varjoisasta metsästä valoon, häikäistyn. Tuli tunne, että olin hiihtänyt taikaportin läpi, niin satumaiselta eteen aukeneva suo näytti.

Kuljen omia latujani. Metsä on hiljainen. Ei tuule, ei kuulu edes lintujen laulua, vaikka olisin jo toivonut ti-ti-tyytä. Ei näy lumessa eläinten jälkiä, vain yhdet jäniksen ja toiset hiiren ja minä jätän omani.


Koukkaan mutkan järven jäälle tarkistamaan, miten paksu on lumikerros, josko joku päivä tekee mieli pilkkimään. Ei se paksu ole, mutta sohjoa jään pinnalla.

Huoleni hukkaan hiihdon hurmaan.
Hetkeksi herkistyn.

Ajatukseni runoilee tai paremminkin yrittää runoilla. Kuin kiusallakin se takkuaa ja palaa aina vuosien takaiseen h-runooni, eikä suostu yrittämään mitään uutta. 
Luovutan.

Tänään haluan nähdä joen. Oikeastaan sen vuoksi retkelle lähdinkin. Jo kaukaa kuulen kosken olevan vapaa, mutta kovin se on ahtaalle joutunut. Juuri ja juuri sinnitellyt sulana.
Pysähdyn kuuntelemaan sitä. 
Mielessä viivähtävät monet kesäiset hetket, kun koetin virvelöidä kosken alta taimenia. Ehkä ne viettävät talvea nyt jossain syvemmissä poukamissa.




Jatkan eteenpäin mielipaikalleni, Juurikkanivan alle. Sinne, missä joki ja Kopistuksen suo kohtaavat. Siellä kesällä putosin suonsilmään. Kaaduin rähmälleni ja rikoin virvelini. Huolimatta tuosta ikävästä muistosta paikka viehättää talvellakin. Nyt Juurikkaniva on jään peitossa. Se on nujerrettu hiljaiseksi. Ei kuulu sitä pienen pientä veden solinaa, jota yksin kalastellessani monesti kuuntelin.

Aurinko alkaa painua metsän taakse, mutta ennättää sitä ennen vielä paistaa Kulmalamminkukkulan rinteille saaden ne  hohtamaan kaukana metsän takana ja yläpuolella.




Hohtavat hanget,
honkien humina.
Hymyä huomenen.




Hiihdän huomassa havupuiden,
hiukan hengästyen.
Harhat häipyvät haaveiden,
hitaasti haihtuen.
Hiemanko hytisen?



Hiki on tullut puseron selkämykseen. Tästä retkestä tuli minun umpihankihiihtoni. Suolla suksi ei paljoa uponnut, eipä voisi kuvitella hiihtävänsä noin 1.5 metrin lumipatjan päällä. Metsässä meno on raskaampaa. 




Hiljaa hiihtelen horisonttiin,
hyräilen hyvilläni.
Haikeus hukkunut helmastani


70 kommenttia:

  1. Lähdit hiihtämään, vaikka liikennemerkissä luki varoitus "umpihanki" ;) On sinulla kova kunto, kun punnerrat pitkin metsiä ja kauniita maisemia. Tarina antaa syvyyttä kuvasarjalle. Hieno postaus ja h-runo päälle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tuota liikennemerkkiä etsin, mutta löysin liian myöhään.
      Ei ollut minun retkeni mikkään voimain koetus. Leppoisaa menoa vaan.

      Poista
  2. Komeeta on maisema ja syvä rauha sieltä henkii. Hurjaa menoa tuollainen umpihankeilu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs mitään. Mukavaa oli hiihdellä ja antaa aatoksille siivet.

      Poista
  3. Hienot maisemat hiihdellä, mutta umpihangessa ...ei tulisi pitkää lenkkiä itsellä :)
    Hieno runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä umpihankea hyvin pystyy hiihtämään. Se on pitkälti välinekysymys. En minäkään läde nähin hankiin pertsoilla, mutta leveillä ja pitkillä suksilla meno sujiu.

      Poista
  4. Puhdas lumi, umpihanget, aurinko ja pitkät varjot, mikä sen kauniinpaa.
    Hienot kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmänruokaa todella sain ja miksei hyvää teki myös sielulle.

      Poista
  5. Kaunista on. Kelpaa timanttien loisteessa hiihdellä. Tuo suon poikki menevän ladun kuva on myös hieno, jälki vain jää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Hanki oli yhtä timanttien tuiketta. Neitseelliseen hankeen tuli kuitenkin viilto, vaikka jälkien tekeminen miellyttääkin minua.

      Poista
  6. Komian koskettavan herkkää on hiihtosi ollut luonnon hiljaisuudessa!
    Kiitos - tunnelma kuvista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnon koskemattomuuden koin myös herkäksi. Myös sen kauneuden ja hiljaisuuden. Ehkä upea talvisää kruunasi kaiken.

      Poista
  7. En voi kuin toistaa itseäni ja todeta että asut ihanissa maisemissa, tuolla hiihtäessä sielu lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihdyn tavattoman hyvin omissa maisemissani. Koen ne tavallaan hieman villeiksi ja vapaiksi ja nautin koko rahan edestä.

      Poista
  8. Tuon eka kuva on huikea, mitä kauneutta!
    Ja nuo hiihtoretken pitkät varjot!! Pidän pitkistä varjoista, ne hoikentavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauan aikaa minäkin noita timantteja katselin ihastuneena. Samoin minun oli vaikeaa jatkaa matkaa suolta, missä puiden varjot olivat pitkiä ja niin sinisiä. Minäkin venyin pitkäksi.

      Poista
  9. Kiitos kauniista maisemista ja kuvista! Kiva kun hiihdit puolestani, minä en oikein enää ole innostunut. Ehkä nuo maisemat saisivat minutkin liikkeelle. Koskea kuuntelisin pitkän tovin, ihme että se vielä vapaana virtaa.
    Aurinko jakaa sinulle timantteja ja luo pitkiä kauniita varjoja. Pian aurinko nousee ja nousee korkeammalle, nyt jo aamun valo alkaa paljon aikaisemmin kuin kuukausi takaperin. Nyt alkaa paras aika, odotus on kutkuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä retkelläni meni noin neljä tuntia, enkä todellakaan pitkästynyt. Kotona jo kuulema hätäiltiin vähän, mutta eihän talvella eksy, aina voi omia jälkiään myöten palata. Vuorokauteen on tullut lisää valoisen ajan tunteja. Minä en aivan vielä odota kevättä, vaan keväthankia, jolloin hanki kestää ja päivänvaloa piisaa.

      Poista
  10. Koreat ovat hiihtoretkesi maisemat. Totisesti timanttisen häikäisevät.
    Vielä vallitsee talven hiljaisuus, mutta kohta kuulee kevään alkavan.
    Auringon kimallusta päiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimmallusta minäkin toivon. On vain ollut niin paljon harmaata ja lumisadepäiviä. Hiihtomaisemani vaihtelevat, milloin hiihdän soilla, milloin metsässä, milloin nouysen vaaroille. Mielen mukaan.

      Poista
  11. Huoks, tulee lapsuuden muistot mieleen. Minulla oli tapana hiihtää metsissä ja pelloilla. Helsingin keskustaan muutettua harrastus jäi. Nyt on käynyt jälleen mielessä suksien hankkiminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli joskus hektisimpinä työvuosinani hiihtäminen pois kuvioista useamman vuoden, mutta palasi sitten voimalla takasin. Onneksi löysin sen uudestaan, sillä hiihto on upeaa talviulkoilua, kuka vain siitä tykkää.
      Hanki ihmeessä sukset, jos hiihtäminen yhtään kiinnostaa.

      Poista
  12. Miten kaunista, timantit hankilla, hiljaisuus ja pitkät varjot sekä veden solina koskessa.

    Voi, nyt tekee mieli hiihtämään, mutta täytynee tyytyä kävelylenkkeihin pikkukoiran kanssa,, mukava sekin.

    Kauniita ovat myös runon säkeet!

    Aurinkoisia latuja tälle viikolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin.Tuommoista oli minun sunnuntaina.
      Meillä on omia valintojamme, sinulla pikkukoira ja lenkkeilyt sen kanssa, minulla erämaa, sukset ja hiihtely.
      Tuo runonen on vanha, kerran se vaan juolahti mielee, silloinkin hiihtäessä ja nyt se pyöri aivan liian voimakkaasti ajatuksissa.

      Poista
  13. Niin kovin kaunis on runoilusi retkestäsi lumikuningattaren helmiä näkemään.
    Tuo autuus hiihtoretkistä jäi tältä talvelta (vaikutta siltä ) kaipaus ja mieleni veivät minua kuviesi kannustamana lumisille retkille omiin maisemiini jossain tuntemattomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On olemassa oikea satukin Lumikuningatteren kaulanauhasta, jota yli 10 vuotta sitten luin pojanpojille. Silloin heidän kanssaan piti lähteä etsimäänkin niitä helmiä. Satu ja pojanpojat tulevat mieleen, kun näen kimaltavat hanget.

      Poista
  14. Timanttiset kuvat ja teksti, hienoa oli täällä ruudun takanakin seurata taivaltasi, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että viihdyit tällä reissulla.

      Poista
  15. So very beautiful Aimarri! The photos...diamonds in the snow,the river,and the shadows- all of them, and your poetry is so gentle and soothing,wish i had a cup of tea while reading ")
    thank you so much for your visit and kind comments- we complain with a foot of snow! And look what you must deal with! heehee hugs,Jackie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yeah, these kind of thoughts cruised in my head when I was skiing. We are used here to get on with plenty of snow. Our winters are snowy and this winter is not any exception.

      Poista
  16. Tässä on nyt turha taitamattoman riimitellä, joten pelkästään: Kiitos!

    VastaaPoista
  17. Mukavaa että aurinkokin jo valaisee noin kauniisti. Siellä kauniissa korpi luonnossa on ilo hiihdellä, ei mesoa ihmisäänet, ei pakokaasut läkähdytä hajuillaan.

    Luonto herkistyttää.

    Kaunis postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella mukavaa, kun aurinko pitkästä aikaa tuli näkösälle. Osasin kyllä nauttia.

      Poista
  18. Näitä sinun juttujasi on niin kiva lukea, kuin lukisi omaa sielunmaisemaansa, jonne ei kuitenkaan fyysisesti pääse.

    VastaaPoista
  19. Lumikuningattaren helmiäkö ne aina ovat olleetkin! No, niinpä tietysti :) Onkohon hänellä ongelmaa helmien kanssa vai meidän iloksemmeko vaan timanttejaan levittelee. Pian toivon minäkin niitä näkeväni. Ihana postaus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkö ole tiennyt? Hänen kaulanauhansa katkesi ja kaikki timantit karkasivat hangelle. Näihin aikoihin niitä hankitimatteja alkaa näkyä enenevässä määrin.

      Poista
  20. Ihana postaus, kertakaikkisen ihana!
    Jos oikein hiljaa kuuntelisi, niin voisi varmastikin kuulla lumitimanttien hiljaisen helinän, mutta siinä tarvittaisi varmastikin vähän "satukorvia " :)
    Alimmasta latukuvasta henkii oikein rauhallisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin hiljaa kuuntelin ja kuvittelin satuportista hiihtäessäni, että omaan myös "satukorvat" Kyllä hiljaisuus omalla tavallaan puhui.

      Poista
  21. Ihana hiljaisuus ja luonnonrauha huokuu kuvistasikin! Niin kaunista ja rauhoittavaa.
    Kiitos näistä kuvista ja ajatuksistasi. Hauskoja hankihetkiä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöiselle retkelle lähden aina yksin, silloin työstää kaikkea, mitä silmä näkee, korva kuulee, iho tuntee minkään häiritesemättä.

      Poista
  22. Kohta ne hanget oikein pursuavat timantteja, kun tulee ne helmikuun aurinkoiset päivät. Vai tuleekohan niitä, kun aina vaan lunta tuiskii. Minä ainakin ootan. Kiva hiihtoretki sinulla olikin, ei kivet karraa suksenpohjiin ainakaan. Sieltähän se kaipaamani umpihankikin löytyi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt niitä heleinä aurinkopäivinä alkaa kimaltaa, tosin lunta on luvassa vielä joltisesti. Tässä nyt muuan taukopäivä lumisateista.
      Täällä löytyy vaativampaankn makuun umpihankea.

      Poista
  23. Sinun oma paratiisisi, muita ei mailla halmeilla. Aurinko sentään on jo saapunut paikalle. Hienon hulppeaa hoo haikua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä tässä maailmassani viihdyin. Otin aurinkosunnuntaista kaiken irti.

      Poista
  24. Valon määrästä ja varjojen suunnastakin näkee että aurinko on jo korkeammalla kierroksella pohjoisessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nuo iltapäivän pitkät varjot ovat erittäin kauniita ja nyt olivat aivan sinisiä sopivasta suunnasta tulevassa valossa.

      Poista
  25. Saitpas hienoja sävyjä kuviin! Ja lunta näköjään riittää varmaan pitkälle kevääseenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uskon, että lunta piisaa toukokuulle ja jos nopeastialkaa sulaa, niin sitten tulee vedenpaisumus. Jos sulaa paljon myös kevätauringossa haihtumalla, niin vesien kanssa ei niin suuria tulvia.

      Poista
  26. Varmasti tyhjentävä tunne hiihdellä yksinään autiossa korvessa, puhkoa tietään timanttien kenttään. Minulle heti tuli mieleen, että jos kellahtaa tuohon puolitoista metriseen umpihankeen niin miten siitä pääsee takaisin suksilleen, minä taitaisin jäädä sille tielleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on erittäin nautinnollista mielen tyhjennystä kaikesta muusta.
      Ihan asiaa pohdit, jos tämmöiseen hankeen kaatuu, niin hiki tulee könytä sieltä pystyyn. Pakko päästä sukselta pois ja sitten pystyyn, eikä ihan helppoa ole suoriutua syvältä takaisin suksillekaan. Edellisretkellä kaaduin, ei tee mieli uudelleelleen.

      Poista
  27. Olihan retki ja niin kauniit, hiljaisuutta ja rauhaa henkivät kuvat! Hienot ovat runotkin! Kaunis on kuningattaren helminauha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon retkipäivän jälkeen on ollut jo monenlaista säätä. Kuningatar kerännyt timanttinsa tai sitten ne ovat peittyneet hankeen.

      Poista
  28. Kiitos jälleen kerran kauniista kuvista on sinulla mahtavat maisemat.Miten sait nuo lumen timantit kameraan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Timantteja metsästin makrolla ja oikeaa kuvauskulmaa etsien suhteessa aurinkoon.

      Poista
  29. Aina yhtä upeata! Kirjoituksesi, kuvasi, vertauksesi, tunnelmasi. Kiitos retkestä

    VastaaPoista
  30. Sukset ja monot olisivatkin mukavat omistaa... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö sinulla ole? Teillä päiin on kuitenkin lunta, eikö pitäisi pihapiiriin tehdä ihan oma latu.

      Poista
  31. mukava kun olet alkanut kaivelemaan näitä vanhoja kauniita runojasi esille "bittiavaruudesta"
    kauniit ovat Lumikuningattaren tomantit hangella, kenties kauniimmat kuin kaulalla konsanaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus joku mielleyhtymä saa omia riimittelyjä muistmaan mieleen. Tarkistettavahan tämäkin oli. Oli vaan niin inspiroivaa katsella kimallusta hangella.

      Poista
  32. Oi, mikä rauha hiihdellä umpihankia! Todella Lumikuningattaren katkenneen kaulanauhan timantit. Ihana ilmaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauha ja vapaus on umpihankihiihtäjällä.Olen joskus lukenut satutua, jossa oli käynyt Lumikungatteren timanteille noin. Muistui mieleen.

      Poista
  33. Laitatko ne teeret tänne( kuvat siis) tekis mieli nähdä..tooo...si kauan kun näin viimeksi metsässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai voin joku kerta laittaa teereistäni kuvan. Se ei ole kovin hääppönen. Kiireessä en osaa kuvata lainkaan. Teeriä oli neljä maantiellä syömässä kiviä, kun pyrähtivät auton lähestyessä läheiseen koivikkoon. Kolme sain mahtumaan samaan kuvaan.

      Poista
  34. Kiitos hienosta metsähetkestä. Keräilin timantit muistuttamaan, että jossakin on tälläkin hetkellä noin hiljaista, kaunista ja koskematonta luontoa.
    H-runot herkistivät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt timantit on kaikki kerätty. Toivottavasti ennätit saada edes vähän. Pilvisyys ja auringon katoamainen vei loput.

      Poista
  35. Kaikki on edellä jo sanottu. Mutta piti vaan laittaa, että minäkin ihastuin - kuviin ja sanoihin. Niin kaunista!

    VastaaPoista