perjantai 2. lokakuuta 2015

Sadekausi alkanut

Illalla alkoi sadekausi.
Aika näyttää, kestääkö päivän, tahi kaksi, vaiko enemmän. Tuulta ja sadetta kuunnellessa on mainiosti aikaa uppoutua kirjallisiin puuhiin.


Olen saanut kaksi Liebester Awards - haastetta kauniin plakaatin kera.
Kiitän näistä huomioinneista Kaaos Kukkaruukussa blogin Pelaguuta ja Rakkaudesta Vironperään Ireneä. Kiitos.

Olen ennenkin vastannut tällaisen haasteen 11 kysymykseen. Ehkä jotain löytyy jemmasta vielä. Eteenpäin en osaa haastetta jatkaa. Haastekysymykset löytyvät linkkien takaa. ( Siis lintsaan laiskuuttani)



Rakkaudesta Vironperään Irenen puutarhapainotteisiin kysymyksiin vastaaminen ontuu syystä, ettei minulla ole puutarhaa. Joskus emännöin yllä olevan kuvan pihaa ja puutarhaa.

Nyt eivät kesäkukatkaan kestä hallanarassa pihassani. Joten minulla on vain metsä ja suo. En edes haaveile puutarhasta.

Pidän puista ja pidän soista. 
Pidän niiden molempien tuoksuistakin. 

Luontoäidillä on lähes vapaat kädet tässä pikku mökin pihassa, jossa liikuskelevat aika ajoin ketut, jänikset, porot, joskus hirvikin. Suolla raakkuu korppi. Pihan lintulaudoille eksyvät närhi, varis, harakka siinä missä pikkulinnutkin.
Kaikki eläimet ovat tervetulleita pihapiiriin, jopa odottettuja vieraita.




Pelaguun kysymyksiin löytyy enemmän kerrottavaa.

1.Lapsuusmuistojeni arkistosta valitsen heinäkuisen päivän, jolloin äidin Saara-sisko otti minut pyöränsä tarakalle ja lähdettiin kunnansairaalaan katsomaan vastasyntynyttä. Olin hiukan toisella kymmenellä ja pelon sekaisin tuntein kuljin tätini perässä sairaalan käytävällä. Outo haju ja valkotakkiset pelottivat, eikä äitikään näyttänyt äidiltä sairaalanutussaan. Minua ujostutti. 

      2. Paljon on maailma muuttunut viime vuosikymmeninä. Minä tykkään, että elän juuri oikealla aikakaudella, en vaihtaisi toiselle, vaikkakaan nämä viime aikojen myllerrykset eivät miellytä. On hyvin mielessä sekin aika, kun ei ollut sähkövaloa, ei puhelinta, ei radiota, ei telkkaria. Ei autoa, ei edes polkupyörää kotonani. 

      3. Molempi parempi, kun valitsen kirjan tai aikauslehden suhteen. Yksi lehti minulle tulee. Kirjat kuuluvat syksyyn ja talveeni. Varmaan piakkoin lähden eka kirjastovisiitille. On kertynyt jo listaa luettavista kirjoista. 

      4. Luin uudelleen ehkä jo kolmannen kerran -Itäkairan Prinsessan- suunnitellen samalla mahdollista tulevaa retkeä Itäkairaan. 



5. Se, minkä kirjan otan luvun alle, riippuu kokonaan siitä, mitä mielessä liikkuu kulloinkin. Minulle ovat puutarhakirjat ”menneen talven lumia”. Kun ei ole puutarhaa, niin en kiinnostu sitä käsittelevistä kirjoistakaan. Nyt ahmin ja kahmin Lapin luonto- ja retkeilykirjoja.

      6.  Molemmat. Kotinani on pikkuinen mökki ja matkustan usean kerran vuodessa Lapin perukoille. Milloin kaamosta katsomaan ja kuvaamaan, milloin yöttömän yön aurinkoa ihailemaan, milloin ruskaväreistä haltioitumaan. Ehdin käydä myös talven hangilla. Semmoinen matkailu ei kiinnosta, jos pitää nousta lentokoneeseen.

      7. Tämä oma maa kiinnostaa eniten. Hyvänä kakkosena Viro. Tosin aikaa on paljon edellisestä Viron matkastani.

      8. Lempi vuodenaika? Hm… talvi kait. Ehkä sittenkin syksy. Keväästäkin pidän, kun lumet sulaa ja purot solisee, mutta kesä jää auttamattomasti minun listallani jumboksi.
        


             9. Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen olen tänä syksynä kansalaisopiston askartelukurssilainen. Parhaillaan työn alla on unisieppari. Rakennan unisiepparini roikkumaan poronsarven palasesta, höyhenet ovat koppelon ( sen linnun, joka taannoin lentää kopsahti meidän auton kylkeen ja kuoli) kauniita sulkia ja untuvia. Siepparin kehikkorenkaat päällystän sisareni värjäämällä hennon kellan rusehtavalla villalangalla. Samasta langasta siepparin verkko. Varmasti pahat unet jäävät verkon taakse, vain hyvät sukeltavat läpi.
       
     10.  Ehdottomasti syysväreissään oleva suomaisema, jollaista minulla on ilo tuijotella ikkunastani. Toinen mielimaisemani on talvinen vaaranrinne, joka kimaltelee auringossa.
       
      11. Talven harrastevalikoimani on laaja. Ehdoton ykkönen on ollut viime talvina metsäsuksilla hiihtely. On minulla parit murtsikatkin, luisteluhiihtoon ja perinteiseen, siis hiihdän myös valmiita latuja. Muutaman kerran talvessa pruukaan käydä laskettelemassa ja uutuusharrastuksena on lumikenkäily. Keväthangilla käyn pilkillä ja joskus innostun moottorikelkkailemaan. Koillismaan talviset harrastusmahdollisuudet ovat vailla vertaa, vai mitä?
       


   Oli talvi, kesä, kevät tai syksy, niin nokipannukahvi maistuu. Nuotiotulilla fiilistellen. Sopii tulla mukaan


52 kommenttia:

  1. Vain neljä vuotta Karsikonperällä, minusta tuntuu että olet asunut siellä aina.. Täytyi sinulla olla alunperinkin jo hyvä kunto, että olet pystynyt handlaamaan nuo kaikki talviset harrastuksesi laskettelua myöten, niihinhän siellä tosiaan on hyvät mahdollisuudet. Minulle riittää kävely metsässä, nokipannukahvit kyllä tekisi terää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa niin minustakin tuntuu, että aina olen ollut täällä.
      Joskus -90 luvun puolesta välistä jonkun vuoden olin mielestäni hyvässä fyysisessä kunnossa. En toki enää, mutta kuitenkin semmoisessa, että monenlainen liikunta onnistuu ja tuottaa hyvän olon tunteita.
      Pannustani piisaa kuksallinen sinulle.

      Poista
  2. Vuosikymmenien mittaan harrastukset ja touhut muuttuvat, niin myös pihapiiri, vaikka täällä etelässä asunkin. Kukkapenkit ovat hävinneet, samoin kaikki suuritöiset puuhat. Männyt ovat auttaneet töiden valinnassa, ne kun ovat päättäneet vallata koko tontin ja hyvä niin, ne kasvavat ihan itsekseen. Tosin roskastavat paljon.

    Sinulla on kyllä huippukunto, minäkin laskettelin nuorena, mutta enää eivät ranteet eivätkä nilkat kestä niillä monoilla lykkimistä ja hissille siirtymistä. Minulle kevät on rakas, se on valon ja uudestisyntymisen aikaa.

    Nauti sinä väreistä siellä ja luonnon rauhasta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on käynyt minullekin. Maisema muuttui ja sen mukana paljon muuta. Parina eka keväänä yritin istutella kukkasia, vaan mitä turhaa, kun paleltuivat jo elokuulla, ennen kuin ennättivät avata nuppujaan.
      Nyt pitää toppuutella, ei minulla mikään huippukunto ole, ihan tavallinen, jota pidän erisorttisilla liikkumisilla yllä. Jos jätän liikkumisen vähiin, niin kroppa alkaa valittaa.
      Etelän kevät oli minullekin mieleen, mutta Koillismaan kevät on niin lyhyt, että melkein talvesta vaihtuu kesään. Kevättalvi ja ruskasyksy säväyttävät minua.
      Kiitos, osaan kyllä nauttia luonnon rauhasta, värit alkavat pian vaihtua valkoiseen. Mutta nautihan sinä myöhäissyksystä, jospa vielä siellä olisi lämmintäkin.

      Poista
  3. Aikamoisen muutoksen kourissa elelemme...Niin se on, että nautitaan tästä hyvästä mitä nyt on, ei surra mennyttä, eikä liikaa tulevaa.

    Niin paljon on kiinnostavaa asiaa että palailen paremmalla ajalla vielä uudelleen lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutiset pukkaa ikäviä asioita tuutin täydeltä. Lopetan niiden seuraamisen. Oleilen vaan.
      Mukavaa, mikäli löysit täältä jotain kiinnostavaa.

      Poista
  4. Kiitos hyvistä vastauksista! Mukavaa että jaksoit niihin vastata. Sinulla on mukavia ajatuksia ja huomaa kuinka lähellä sydäntäsi luonto on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi haasteesta. Joskus ne jäävät minulta unohduksiin, mutta tänään oli sopivasti sadepäivä tietokoneen kanssa seurusteluun.

      Poista
  5. Ymmärrän hyvin, että puutarha ei menesty Karsikonperällä. En ole istuttanut kuusamolaiseen mökkipihaan kuusta kummempaa, mutta niin vain kuusen oksatkin oli käyty riipimässä. Lappilainen ystäväni sanoi, että porot kelovat sarviaan nuoriin havupuihin.
    Mukava lukea ajatuksiasi ja muistojasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoisen puutarhoihin pitäisi osata valita oikeat kasvit. Kyllä täälläkin kauniita pihoja on, mutta oma pihamiljöömme on niin hallanarka, etten viitsi enää yrittää. Ympäröivä metsä on puutarhani.
      Tämä haaste on jotenkin ihan mukava, kun vaan innostuu jotain kirjottelemaan. Otapa sinä nuo Pelaguun kysymykset ja ala vastailemaan.

      Poista
  6. Kiva oli taas lukea tarinaasi ja katsella kauniita kuvia.
    Tulenpa tästä tuoppini kanssa nokipannun kahvijonoon.
    Sopeutuminen tänne etelän kesään vie oman aikansa, ajatukset kun vielä ovat siellä kotomaan syksyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä postauksesta tuli vaan niin armottoman pitkä, kun koetin ottaa käsittelyyn kaksi haastetta samalla kertaa.
      Pannussa riittää kahvia sinulle. Istutaan ja turistaan. Olet siis matkannut talvikotiin, jossa jatkat kesää.
      Hyvää syksyä sinulle.

      Poista
  7. Thank you Aimarii for sharing your answers. i love reading about you and your life. You are so close to nature- I thought we lived out in the country- nothing like what you experience! How wonderful!
    And how wonderful to hear you are taking craft classes this year! See, everyone has a bit of crafty talent inside- they just need the inspiration from somewhere to bring it out of them!! Hurray for you!
    I look forward to seeing photos of your finished Dream catcher!!
    Thank you so much for always stopping by and leaving such lovely comments! I do look forward to them!
    Hugs to you from your faraway friend! Jackie ")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks for hugs and nice words. Of course I will take some photos of my dream catcher so then you will see them.
      My favorite handicraft is indeed knitting. This dream catcher is something very new thing.

      Poista
  8. My friend,

    I can see that you create again.

    Everything you post is amazing.

    Your words are poems from the warm sea of your heart.

    Yannis Politopoulos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh yes, I try create something. I don´t know does my dream catcher become ever ready.
      Your comments are always so nice. Thank you.

      Poista
  9. Minusta on niin mukava lueskella juttujasi ja vastauksesi luin kiinnostuneena. Sinulla on laaja harrastusvalikoima talvella, jopa laskettelet.

    Minäkin jätän kesän vuodenajoista viimeiseksi listallani. Vaikka kesä kaunis onkin, en pidä kuumasta enkä oikein lämpimästäkään, vaan viileästä raikkaudesta. Niin se vain on, vaikka moni sitä ihmettelee.

    Unisiepparia olen minäin harkinnut tekeväni. Sinulla on mainiot ainekset siihen, erityisesti sen tähden että ne eivät ole kaupasta vaan tulleet vastaasi elämässä. Siitä tulee varmasti hyvä unisieppari juuri sinulle.

    Mukavia syksyisiä retkipäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta toki myös kivaa, jos pidät lukemastasi. Aika moni talviharrastukseni on säilynyt 30 vuotta. Toki löysännyt olen paljonkin, mutta edelleen nuo kaikki kertomani ovat listallani.
      Samoista syistä, kuin sinä, pidän kesästä vähiten. Toisaalta tykkään aina parhaillaan menossa olevasta vuodenajasta. Esim. nyt on syksy ehdoton ykkönen.
      Unisiepparistani toivon jotain spesiaalia, saa nähdä, mikä on tulos.

      Poista
  10. Kiva oli lukea vastauksiasi. Paljon on maisemat muuttuneet sinulla, mutta ei varmasti huonompaan.
    Kukkaset ja puutarha ovat kauniita ja hyödyllisiä, mutta eläinten, metsän, suon ja luonnon ihailu vielä mielenkiintoisempaa. Eläinvieraita ei väsy katselemaan, eikä ruokkimaan.
    Unisiepparistasi tulee varmasti kaunis ja toimiva. Kauniita unia :-) Mukavia luonto- ja lukuhetkiä.
    Nuotiokahvia lapsesta saakka nauttineena tiedän että hyvää on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo on minun, kun vierailet blogissani ja vielä tykkäätkin lukemastasi ja myös kuvistani.
      On tosi, että maisemat ovat täysin erilaiset lounaassa ja täällä. Nämä pohjoisen porstuan vaaramaisemat ovat todella mieluisat minulle.
      Hörpätään siis kuksalliset nuotiokaffetta,

      Poista
  11. Kivaa minäkin olen tehnyt (vuosia sitten) unisiepparin tuolla katossa se heiluu,mukanaan joutsenen ja kurjen sulka.Sinun siepparistasi tulee kauniin värinen minä punoin vaan niinestä kehikon ja keskuksen.Että kuvasi ovat ihania,kuukkelikin ja porot pihassa.Hyvää syksyn loppua sinne Karsikonperälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään on minullakin ollut mielessä unisiepparin tekeminen. Viimeksi tosiaan syyskuun lapinreissulla ajattelin ostaa semmoisen, mutta äkkäsin sitten, että teen sen ja nyt tuli mahdollisuus kansalaisopiston puitteissa ryhtyä työhön. Ainakin tykötarpeet ovat kauniit ja lähes omasta takaa.
      Onko siepparisi pitänyt pahat unet verkon takana? Kaunista syksyä sinulle.

      Poista
  12. Hienot ajankohtaiset kuvat, ja mukavat vastaukset.
    Jatkaos samaan tahtiin, ja pidä nokipannu valmiina, ties kuinka monta saapuu kuksailemaan sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kahvitteluporukka alkaa olla koossa. Mukaan vaan. Vaikka luonto on jo talveen siirtymässä, niin tulilla tarkenee.

      Poista
  13. Kiitos kutsusta, aimarii, eli nokipannukahvit tiedossa, jos satumme pohjoseen tulemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Pannuni on riittoisa.
      Ihan oikeestiko suunnittelet pohjoisen reissua?

      Poista
  14. Oli mielenkiintoista lukea vastauksiasi. Kaikki tukee sitä, millaisen käsityksen olen sinusta saanutkin : ) Ehkä me saman ikäpolven ihmiset ajattelemme osittain samalla tavalla. On nähty taloudet, joissa ei ollut nykyajan "mukavuuksia", mutta elämä oli rikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaunis.
      Joskus tuntuu, että tuo 50-luvun lapsuus oli kuitenkin hienoa aikaa, vaikka puutetta oli paljon, silti rikasta, kuten sinunkin mielestäsi.

      Poista
  15. Mennyttä on joskus mukava muistella, tulevaisuutta on turha tuskailla
    niin on parasta nauttia tästä hetkestä ja nokipannukahavista.
    Maalailit sanoilla unisiepparisi niin, että siitä tulee taatusti persoonallinen ja kaunis.
    Kauniita syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään huomaan melko usein muistelevani "vanhaa aikaa" Sieltä pulpahtaa esille ajottain paljon. Pyrin kyllä elämään hetkessä, siis carpe diem.
      Itse odotan myös melkoisesti unisieppariltani. Hyvässä alussa on tekeminen.

      Poista
  16. Varmasti kauniita unia siepparisi lävitse löytää unimaailmaasi.
    Sitä jo suunnittellut pitkät, miksi ei tule tehtyä.
    Nokipannukahvit ovat vain muistoissani monen vuoden takana, ehkäpä vielä oikeastikin pääsen maistelemaan. Hyvää syksyn jatkoa sinne sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkää on ajatus unisiepparin tekemisestä muhinut pääkopassani. Nyt oli aika.
      Hyvät muistot säilyvät. Jos oiken tahdot, niin varmasti nokipannukahvittelemaan pääset.
      Kiitos, myös mukavaa syksyä sinulle.

      Poista
  17. Kävinpä hyvin pitkästä aikaa lukemassa mitä kuuluu ja ihailemassa kauniita kuviasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun tulit. Kiitos vierailusta. Tulehan toistekin.

      Poista
  18. Aimarii, aika monta samanlaisa tykästystä löysin listastasi. Kukkia ei täälläkään kasva, koira kaivoi viimeisetkin pois. Männyt, koivut, kuuset ovat minun kukkiani. Suosta tykkään kuten sinäkin. Vuodenaikojen järjestys on sama. Upea on kotipihasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen joskus blogiasi lukiessani ajatellut sinua sukulaissielunani. Jostain vain semmoinen ajatus on tullut mieleen. Nyt se tunne vahvistuu.
      Minun nykyinen kotipihani on vaatimaton tällä hetkellä, vaan annas olla, kun lumivallit on liki parimetriset ja penkat viimeistelty, niin silloin on kaunista. Tuossa kuvassa on minun vanha kotini, jota asuvat minulle aivan vieraat ihmiset.

      Poista
  19. Olipa kiva lukea näitä vastauksia ja yrittää kuvitella sinut sinne suon laitaan, onnellisena kahvia juomaan. Niin se elämä virtaa, ei minullakaan en ole puutarhaa, enkä sitä kaipaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään enää puutarhaa kaipaa. Marjat saan metsästä ja suolta, milloin kesä on ollut suotuisa. Aina ei saa, mutta sitten olen ilman.
      Totta on, että usein olen kahvitellut suon laidalla, nimenomaan kalareissuilla, sillä monet lammet ovat suolampia, syviä ja kalaisia.

      Poista
  20. Kun lukee tekstiäsi, huomaa, että olet sinut itsesi ja luonnon kanssa. Se on upeaa ja nykyään aika harvinaistakin. Tuntuu, että ihmiset ovat niin paljon vihaisia, pettyneitä ja surullisia.

    Olet onnellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsään on hyvä mennä, kun ottaa pattiin tai apeus valtaa mielen. Siellä ikään kuin ikävät asiat laimentuvat, sama pätee kalalla ollessa. Varsinkin kun olen yksin.
      Eikä minulla muuta täällä olekaan, kuin luonto ympärillä, vieläpä erämainen luonto. Onnenksi se on minulle kaikki, en kaipaa muuta.

      Poista
  21. Todella kiva lukea vastauksiasi, luonnon ja liikkumisen ilo ja arvostus välittyy niin vahvasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vierivä kivi ei sammaloidu ja minä koetan uskoa tähän ajatukseen. Kremppoja tahtoo kuitenkin tulla iän mukana.

      Poista
  22. Boa tarde, as fotos mostram na perfeição o outono e a bela natureza.
    AG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Boa noite AG. Linda obrigado observação.

      Poista
  23. No hih! Sama haaste mutta eri kysymyksillä olisi ollut minullakin... =)
    http://hallatar.blogspot.fi/2015/10/haaste-ja-palkinto.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hih, hih vaan! Kiitos haasteesta
      Tämä haaste on pyörinyt jo pitemmän aikaa. Silloin tällöin putkahtaa aina tapetille. Useasti olen siihen vastannut, vaan eihän se haitta ole, sillä kysymykset ovat aina eri. Kävin jo tutustumassa kysymyksiisi. Vie aikaa syvnetyä niihen, saatikka saada jotain teksin puolta. Perästä kuuluu.

      Poista
  24. Ei alkanutkaan sadekausi, vaikka vahvasti siltä näytti, kun postausta aloitin kirjottamaan. Parempi ettei alkanutkaan.
    Nyt on ollut muutama aivan upea syyspäivä. Aurinkoista, mutta silti talven tuntu jo selvästi. Pakkasta on ollut jo toista kymmentä astetta yöllä, eikä tänään koko päivänä ehtinyt plussalle. Sopivat ilmat metsätöille, jotka on taas aloitettu. Pajuja pois pellon pientareelta. Koivuja nurin ja pinoon ajatuksissa tulevat grilliklapit. Siinä ohessa pitää nyhtää entisen lehmihaan vanhat piikkilangat pois. Semmoista parhaillaan Kommintanhuan tienoolla.

    VastaaPoista
  25. Kiitos, kun vastailit kysymyksiinikin vaikka et varsinaisesti kasvata kukkia pihassasi. Upeita vaahteroita löytyy pihaltasi ja sinun pihaasi taitaa olla lähimetsät, -suot ja -kairat. Pihalta löytyy myös valtavati myös suuria eläimiä.
    Tuo kuukkeli taitaa olla aika veitikka!

    VastaaPoista