keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kuvia kesästä

Sain ....Viiletellen-blogin Risalta mieluisan haasteen muistella kuuden kuvan verran kesää.
Sinällään helppoa, sillä kesä ja sen tapahtumat eivät ole kaukaista historiaa, mutta valita vain kuusi kuvaa. Siinä pähkinää.

Marraskuuta jäljellä enää viikko ja tämän marraskuun lopun selätyksen ( Lepis) aloitan kuvien selailulla. Mainiota puuhaa, kun ei huvita näillä keleillä ulkoilla.
Sukset nojailevat apeina terassin seinään. Ei vesi- eikä räntäkelit ole suksien kelejä.

Toukokuun loppupuolella istutin männyntaimia. Edellisen kerran olen ollut istuttamassa metsää lapsena. Tosin silloin kuusia ja kuokka systeemillä. Nyt modernimmin.


Voikukat kukkivat täällä täysillä vasta kesäkuun alussa. Minä iinnostuin tekemään voikukkahyytelöä. Kukkateriöiden kerääminen sujui helposti, kun pelto oli keltaisenaan. Terälehtien nyhtäminen teriöstä oli huomattavasti hitaanpaa. Viisi litraa viitsin niitä nyppiä ja valmista hyytelöä sain n.litran.


Alkukesän hienoimpia hetkiä on aina kohdata pikkuisia poron vasoja. Ne kulkevat kylkimyyryä emon kanssa ja nälkä saattaa yllättää jopa kesken maantien ylityksen. Tänä kesänä sain odottaa pitkään emojen tuovan pikkuisiaan näytille. Ennättivät kasvaa "isoiksi".


Pärjänjoella viiden kilometrin Rivertubing-seikkailu oli heinäkuun juttuja. Ehkä ensi kesänkin, kenties. Niin hulvattoman hauskaa se oli. Vielä tulee ne vatsanpohjan nipistelyt mieleen, mitä silloin märkäpukua pukiessa.
Matkan koskiosuuksilla kumituubi täyttyi vedellä ja melalla loiskutin sitä vähemmäksi .



Oli marjakesä ja minä innokas marjastaja. Tuli mustikkaa, hillaa, puolukkaa. Maistiaisia mesimarjoista ja lillukoista. Vadelmia en nähnytkään.
Hillastaminen on rankkaa puuhaa. Sen totesin hyllyviä rimpisoiden reunoja kulkiessa kohti marjaisampia paikkoja.


Tuntematon polku on haaste, josta tekee mieli ottaa selvää.
Ei viikkoa ilman retkeä, jos ei pidempää, niin lyhyempi. Kotoa pitäen kalalle tai marjaan tai vaan nuotiolle kahvittelemaan. Joskus myös pidemmälle, ihan päiviksi. Kesän viimeisin retki suuntautui Pielpajärven kirkolle. Tällä kertaa patikoiden. 
Joku tuossa pikkiriikkisessä kirkossa kiehtoo, kun kolmannen kerran sinne jo "eksyin".



Risalle kiitos haasteesta. Minä nakkaan haastepallon Cranelle, Simpukalle ja Mayolle
Ottakaapa koppi!

56 kommenttia:

  1. Olipa hieno kesämuistelo!
    Tuo koskenlasku kyllä hirvittää! Yksin? Miten sinä yksin uskalsit mennä? Eikö tuo laskuvälineesi voinut kaatua?
    Minä siis ihailen vaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskenlasku ei ollut hirvittävä, jännitti kyllä aluksi. Heittäytymistä se vain vaati. Tuo tuubi voinut kaatua mitenkään, siihen saattoi luottaa.

      Poista
  2. Hienoja kuvia muistelossa. Taimenistutus ei varmaan niitä kevyimpiä hommia, edes nykyvehkeillä :-) Voikukkahyytelö kuullostaa herkulta. Joskus olen maistanut voikukkaviiniä, hyvää sekin.
    Koskenlasku näyttää hauskalta ja myös jännittävältä. Ja poro vasoineen hellyttävä.
    Upea suokuva. Hillastaminen on rankkaa ja paljon hyttysiä ja paarmoja.
    Tykkään itsekin marjastamisesta ja sienestämisestä. Metsäretket huippujuttu :-)
    Mukavaa loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin nykyaikana taimien istutus ei niin kovin rankkaa. Taimireppu edessä ja työ sujuu ergonometrisesti melko mukavasti.
      Kesään mahtui tosiaan paljon ja monenlaista.

      Poista
  3. Kauniita ja touhukkaita kesämuistelokuvia!

    VastaaPoista
  4. Onkin muuten ihan erillailla mukavaa katsoa muiden kesäkuvia tämän haasteen myötä näin talvella.
    Kesällä itsekkin touhuaa kaikennäköistä,ja päivät ovat täydet.
    Nyt keskittyy ihan eri hartaudella tutkimaan näitä suloisia kesähetkiä.
    Pidän näistä sinun postauksistasi, kesät talvet, koska poikkeavat niin näistä muista seuraamistani, etelämmän immeisten postauksista.
    Lapin jännää eksotiikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän loska-aikaa oli ihan mukavaa selailla kesäkuviaan. Meni ajankulusta.
      Kiva vaan, kun pidät näistä jutuistani.

      Poista
  5. Ihanan elämänmakuinen katsaus elettyyn kesään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kesäkin niin täyttä elämän mausteita.

      Poista
  6. Erinomainen kesä, elämyksellinen.

    VastaaPoista
  7. Hurja mimmi! Tuubeilu näyttää mahtavan hauskalta! Pottiputki on käynyt tutuksi ja onhan se selkystävällisempi kuin kuokka. Voikukkahyytelöön pistit kesän talteen. Ihana idea ja mahtaa maistua makoisalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuubeilu oli hauskaa, ihan hulvatonta ja meillä neljän porukka.
      Hyytelöt tuli syötyä liian äkkiä tai olis tiettykin pitänyt tehdä enemmän, mutta voitko uskoakaan, voikukat loppuivat! Ja minun viitseliäisyys seuraavaksi.

      Poista
  8. Tätä oli kiva lukea, kiitos. Voikukkahyytelö oli minulle ihan uusi juttu. Olet ollut ahkera ja aivan hurjaa tuo koskenlasku. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle tästä haasteesta. Nappasin siitä kiinni. Eka kerran minäkin voikukista jotain tein, useammin kuusenkerkistä, joista tein tänä kesänä myös. Kuten nokkossipsejäkin, joista tuli hitti!

      Poista
  9. Mukavia muistoja kesästä. Liikuttava kuva poronvasasta emonsa kanssa.

    Voikukasta on moneksi, minä tein voikukkasiirappia, hyvää marjojen kastikkeena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa tuo minunkin voikukkahyyelöni liki siirappia liipata. Kastikkeena sitä minäkin. Jäden päälle.
      Poroja ja vasoja en malta olla kuvaamatta. Koskaan.

      Poista
  10. Hienot kesäkuvat, tuo melonta ihastutti minua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistähän melonta kesäohjelmaasi! Se on tosi mukava kokemus.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Tuo suo oli rannoiltaan kauniimpi just tuolloin kauniina kesäpäivänä, vaan ylitys oli taidelaji minulle. Paljon joutui kiertämään ja varmistamaan, ettei joudu sinne kuuluisaan suosilmäkkeeseen.

      Poista
  12. Kylläpä on yhteen kesään paljon mahtunut (ja varmaan vielä paljon muutakin)
    Mielenkiintoisia juttuja!
    Miten kuvailisit tuon voikukkahyytelön makua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojanpoika kuvaili makua sanalla - eksoottinen. Kyllä hyytelössäni oli voikukan kirpeyttä ja sokerin makeutta sopivasti molempia. Olisi kyllä tiennyt jotain voikukkaista syövänsä, vaikkei olisi nähnyt, mitä suuhun pisti. Voileipäkeksin päällä erittäin herkullista.

      Poista
  13. Kiitos, haaste vastaanotettu. Siirryn pikapuolin muistelemaan viime kesääni ja tutkimaan kuva-arkistoani.
    Mukava ja vauhdikas on ollut kesäsi, kivasti kerroit siitä.
    Tuon pettävän suon reunalta kyllä kääntyisin nopeasti takaisin tukevalle maankamaralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva ja kiitos sulle, että esittelet kesääsi.
      Olisin minäkin jättänyt suolle menemisen, jos olisin arvannut sen ihan noin vetiseksi. NYt tuli mentyä kuivan maan reittiä suon "väärälle" puolen, eikä helteessä olisi oikein jaksanut palata samaa reittiä. Sitten vaan harppoen ja maltilla mättähältä mättähälle...

      Poista
  14. Mahtavia paikkoja oletkin kuvannut. Aina on yhtä jännä lukea juttujasi, ne ovat kuin vieraasta maasta ja kuitenkin läheltä sydäntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä jutut ovat isommaksi osin Koillismaalta, jossa tunturi- ja vaaramaisemat alkavat paljon etelämpää, mitä Suomen länsi puolella. Ei siis ihan lappia, vaikka raja onkin ihan lähellä.

      Poista
  15. Olet sinä hurja nainen koskenlaskuinesi! Paljon mielenkiintoista tekemistä. Voikukkahyytelöstä en ole kuullutkaan, onko se kovinkin karvasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukkahyytelö ei ole karvasta, hitusen kirpeyttä siinä on ja voikukkamainen makuviive. isotöistä tehdä, ainakin näillä minun konstein. Helpompaa oli koskenlasku!

      Poista
  16. Tuo pielpajärven kirkko kuulostaa mielenkiintoiselta retkikohteelta! Kivoja muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pielpajärven kirkko on upea kohde. Siellä penkkiin istahtaessaan, kaikki muu jää ulkopuolelle. Kirkon hämyssä on niin helppo hiljentyä. Kävelymatkaa sinne toki hieman on, eikä polku niitä helpoimpia.

      Poista
  17. Olipa hieno lisäys kokoelmaan tuo Pielpajärven kirkko. Taitaa olla aika syrjäinen sijainti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkko on Inarissa, Pielpajärven rannalla. Kesällä siellä on jumalanpalvelus kaiketi juhannuksena. Talvella sinne voi hiihtää, kuten itse toissa talvena ja nyt kesällä kävellä kivikkoista polkua, matkaa taisi olla 5-7 km, jotain siltä väliltä.

      Poista
  18. Hienosti ja mielenkiintoisesti valittu kuvakooste!
    Nyt täytyy googlata voikukkahyytelö, en ole kuullutkaan!
    Mesimarjoja ole saanut viimeeksi mummolan mailla, ja siitä on totisesti aikaa. Jäi vain mieleeni että ne olivat satumaisen hyviä.
    Alimmasta kuvasta tykkään kovasti, näinkin viehättävä voi kirkko ja kirkkomaa olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukkahyytelöstä ja -siirapista on paljon reseptejä. Kokeile ihmeessä.
      Mesimarjoja ei täällään enää niin paljon ole, että poimintaan, mutta maistiaiseksi löytyy kyllä.
      Pielpajärven kirkko on kait oma "pyhiinvaellukseni" kohde. Kaunis paikka, pikkiriikkinen kirkko.

      Poista
  19. Ai että, ihan olet taimen istutukseen sitten päässyt.Paremmat on vaan työkalut kuin ennen. Itsekin kuusentaimia sillä vanhalla menetelmällä istuttanut, vielä kasvatettiinkin kesällä.Kaikkea sitä on lapsena päässyt, lue joutunut, tekemään :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuskytluvun hommia oli metsänistutus. Useammin kuusentaimia. Muistan, ettei se silloin herkulta itsellenikään maistunut, mutta nyt se maistui.
      Ajat muuttuu.

      Poista
  20. Ohoo, kiitos haasteesta! Saatanpa vastatakin, kun tänne kotiin jäin mököttämään... Aurinkoisia olivat kesäkuvauksesi ja mieltäni aivan erityisesti lämmitti Pielpan kirkko, niin rakas ja muistorikas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis heitä mökötys nurkkaan ja rupea selaamaan kuviasi. Sinullakin rakkaita muistoja Pielpan kirkosta.
      Luulen, jos suinkin, palaan sinne vielä.

      Poista
  21. Olet sinä varsinainen lapintyttö, koskeakin vaan laskettelet tuollaisella pienellä kipolla. Hui kauhistus. En uskaltaisi, en. Tosin tuo astia olisi varmaankin uponnut jos siihen olisin noussut. Ihastuneet huokaukset täältä meidän kylältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enhän sentään ihan lapin tyttö ole, vaikka vähän itseni lapin eläväksi tunnenkin. Koillismaa on vasta lapin porstuaa.
      Toki nuo ihastuksen huokauksesi ihan hyvältä kuullostavat.

      Poista
  22. Mikä siinä on, että on kiva katsella kesäkuvia. Ehkä kun tässä välissä oli se parin viikon mittainen lumitalvi ja nyt sitten vesikausi….
    Poron vasat ja suot ovat lumoavan romanttista lapin taikaa.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä silloin tällöin saatan selailla kesäkuvia, varsinkin kun etsin jotain ajankohtaa jollekin asialle, enkä muuten muista, mutta tiedän, että kuvasin silloin jotakin.
      Loskajakso oli täälläkin, nyt taas napakkaa pakkasta ja lunta ihan aurata asti.

      Poista
  23. Kuvista päätellen ihana kesä on ollut Karsikonperällä. Tuo melontakuva on ihan huippuihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä on kaunis, lämmin, tapahtumarikas ja lyhyt. Melontareissulle olisin uudestaankin, muttei löytynyt kaveria, eikä itellä ole tuommoista tuubia.

      Poista
  24. My friend,

    You are a poet of nature and words.
    Your hands can do everything.
    Your poems are part from the warmest feelings.

    Maybe our languages are so difficult, but we are friends using our feelings.

    PS : The woman at my latest post is my wife. The photo has taken some years ago.

    Yannis Politopoulos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you. It´s true. Any word I can understand your language, but fortunately photos tell a lot.
      Your wife is very beautiful.

      Poista
  25. Olipa kiva postaus taas täällä sulla!
    Näitä on niin kiva aina lukea, aina löytyy jotain kivaa ja erilaista!
    Tuo sun koskenlaskusi oli kyllä hieno juttu, varmastikkin siittä sai hienon tunteen itselleen, kun oli sen kokenut.
    Poro vasoineen on kaunis näky, vaikka onkin jo "iso" vasa.
    Voikukkahyytelö oli mullekkin ihan uusi tuttavuus, mielenkiintoinen varmaan on makukin..
    Pielpajärven kirkko on niin kutsuvan näköinen, että siellä varmaankin saa sellasen rauhan sisälleen, kun siellä hiljaisuudessa on.
    Kiitos sulle, kun aina jaksat mun blogissani vierailla. Ja kiitos tästä postauksesta sulle, oli niin kiva vierailla kesässä näin mustan marraskuun keskellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä voikukkahyytelön maku oli "eksoottinen" pirtsakkaa esim. jäden ja voileipäkeksien päällä, miksei paahtoleivänkin. Työlästä vaan tehdä sitä.
      Pielpan kirkosta voin olla samaa mieltä kanssasi, on rauhan tyyssija, kaukana.
      Jokohan teidän pihassa on lunta? Että marraskuu saisi hieman valastua kasvojaan.

      Poista
  26. Voi miten ihania kesäkuvia! Kyllä näitä kelpasi tämän harmauden keskellä katsella. En ole ikinä kuullutkaan voikukkahyytelöstä! Ihan heti ei tule mieleeni edes se mille se voisi maistua =D. Ihanaa ensimmäistä adventtia sinulle <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä just siksi tartuin tähän haasteeseen. Se imaisi mukaansa niin sanotusti.
      Tuo hyytelö maistuu kirpakalta ja makealta samalla aikaa.

      Poista
  27. Bom dia, maravilhosa selecção de boas fotos, a natureza é fantastica, ela renovas-se e fica sempre mais linda.
    Resto de boa semana,
    AG

    VastaaPoista
  28. Sorry for the late visit, we have been quite busy here with the grandkids visits! Having too much fun, if that is possible ! LOL
    Thanks for sharing your memories of the summer- I truly enjoy seeing your world Aimarii! hugs

    VastaaPoista