maanantai 13. helmikuuta 2017

Elämän tummia raitoja




Ikkunani edessä roikkuu yhä iso puinen tähti jouluajan jäljiltä. Sammutettu kyllä, mutta jäänyt paikalleen. Joulun siivoaminen takaisin komeroihin Nuuttiin mennessä jäi kesken.
Tuli niin paljon muuta.
Tunnen itseni yhtä nöyräksi isojen asioiden edessä, kuten tykkypuut lumimassojen kurimuksessa latvat alaspäin taipuneina.
Vuosikirjaani ovat ilmestyneet tämän vuoden ensimmäiset vahvasti tumman sävyiset raidat.

Loppiaisena hyvän ystävän kuolema oli shokki. Vaikea uskoa tapahtunutta todeksi.
Ei vieläkään, vaikka on saanut totutella useamman viikon.

Koskaan aiemmin ei ole pikkuisen Pöllävaaran ja Karsikkosuon ylittäminen tuntunut niin raskaalta, kuin tuolloin, pari päivää ikävän uutisen jälkeen hiihtäessäni surutaloon. Ne kolme kilometriä tuntuivat liki ylivoimaiselta matkalta.
Oli pakko pysähtyä tämän tästä kuivaamaan silmiä. Itku oli herkässä, etten tahtonut latua nähdä. Askarrutti jopa se, mitä sanon, löydänkö oikeita sanoja, kun pääsen perille.
Matka kuitenkin eteni ja lopulta sisälle tupaan astuessani mielessä ei ollut yhtään sanaa. Pitkä halaus - kyyneleiset posket vasten toisiaan kertovat kaiken sen, mihin ei sittenkään tarvita sanoja.

Myöhemmin kotimatka kaamoshämäräisellä ladulla oli huojentava. Yksi elämän totuuksia on - niin varmasti, kun olemme syntyneet, myös jonain päivänä kuolemme.


Vasta eilen saatettiin Emppu-ystävä kirkkomaan multiin ison ikävän ja kaipauksen hiljentäminä. Lohdullista kuitenkin ajatella, että hän on aina ja kaikkialla siellä, missä hänet muistamme ja hänestä puhumme.
Runoilija Rose-Marie Huuvakin kirjoittaa runossaan: Minä elän niin kauan, kun joku muistaa minut.



Maa on niin kaunis ja tänään hautajaispäivän jälkeisessä aamussa oli voimallista harmoniaa.
Mielimaisema piirtyy silmieni eteen ja katseeni hakeutuu tuttuakin tutummalle Kärryn rinteelle, jota verhoaa hentoinen harmaus. Silti luminen huippu erottuu hyvin ja sinne ylös minun mieltäni saattelevat pienen pienet leijailevat lumihiutaleet.

Kuitenkin tahaton ja kokonaisvaltainen väristys rikkoo pian tunnelman, Mitä kaunista silmä näkee, niin iho muistaa samalla eilisen kolean kirkkomaalla. Pääni sisällä alkaa soida- Maa on niin kaunis.....
Kuin olisin uudelleen saattojoukon mukana kantaen yhtä ruusua.


Arvaamaton on huominen.
Sitä on jokainen uusi huomen. Suuri lahja, kun aamuisin saa herätä kuta kuinkin kunnossa. Vähät siitä, tuliko yöllä miten hyvin tai huonosti nukuttua.

Sain myös itse vahvan muistutuksen elämän haavoittuvuudesta muutama viikko sitten, kun kaunis maanantaipäivä sai tumman sävytyksen. Pitkällä ambulanssimatkalla mielessäni pyöri ahdistava ajatus, olenko minä tulossa oman tieni päähän?
Pääsin tunteesta voitolle vasta, kun pystyin selvittämään itselleni, että yhtä lailla minä voin olla haavoittuva, sairastuva, kuoleva, kun kuka muu tahansa. Ei kukaan ole poikkeus.

Nyt näen harmaatkin päivät hyvinä ja kauniina. Rakastan jokaista päivää ja minkä maiseman luonto tarjosikaan sairaalasta kotiin palaavalle.
Olen kuin tuo koivu. Rikkoutunut sieltä ja täältä, mutta joiltakin osa-aluelta hyvissä voimissa.


Hyvää Ystävänpäivää hyvät ja uskolliset blogini seuraajat.

63 kommenttia:

  1. Liikuttavasti osaat kertoa viime aikojen tapahtumista. Kyynel tulee silmään, vaikka en lähtijää edes tuntenut. Toisaalta se tulee pelkästä säikähdyksestä, että se olisit ollut sinä. Luojan kiitos, saamme sinut vielä pitää. Olet meille tärkeä. Niin hienoa on piipahtaa täällä blogissasi ja samalla toisenlaisessa maailmassa kuin esim. omani. Myös tekstiäsi on aina nautinnollista lukea ja kuvat ovat huikeita. Pidä siis pintasi, tarvitsemme sinua vielä pitkään.
    Oikein Hyvää Ystävänpäivää sinulle, rakas aimarii ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna. Rakas ystävä olet myös sinä minulle.
      Halusin vain katkaista tämän blogihiljaisuuteni ja kertoa hieman taustoja. Pikku hiljaa palailen ruotuun. Olen kaivannut kirjoittamista ja blogienne selailua et lukemista.
      Ehkäpä tästä taas sanojakin alkaa löytyä. Pyydän, virheistä viis, kunhan osaisin ajatukset punoa ymmärrettäviksi.
      Kiitos niin kaunis rohkaisustasi. ♥

      Poista
  2. Kuinka kauniisti osasitkaan kertoa sinua kohdanneen surun. Rlämä on tätä, iloitaan syntymästä, surraan kuolemasta. Mitä yllättävämpi ihmisen lähtö uuteen, parempaan onkaan, sitä syvemmin suru koskettaa, tulee käsittämätön tunne, onko tää totta.
    Tämänhän olen kokenut kun aamulla herätessä tajusin että aviomies oli yöllä nukkunut hiljaa pois. Siitä on jo yli kymmenen vuotta. joten voin sanoa että aika parantaa osin haavat.

    Niin kauniit mietteet sinulla ja voi, miten kauniit kuvat talvisesta luonnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on tätä, synnytään, eletään ja lopulta kuollaan.
      Minä muistan, että sinulta kuoli puoliso noin hiljaa nukkumalla vain pois.

      Poista
  3. Niin kauniin ja lämpimin sanoin kerroit ystäväsi poismenosta. Osanottoni.

    Upeat kuvat lumen kuorruttamista puista!
    Hyvää ystävänpäivää myös sinulle ja voimia !<3

    VastaaPoista
  4. Liikutuksella luen minäkin tekstiäsi ja tunnen surusi voiman. Ei ole sanoja eikä tarvisekaan olla, suru puhuu monilla eleillä, kielillä ja sanoitta. Kauniit talviset kuvat luovat harmoniaa ja kantavat sanoja puhtaudellaan.Kaikkea hyvää sinulle sinne ja hyvää ystävänpäivää.

    VastaaPoista
  5. Kiitos tekstistäsi ja voimia surussasi. Osaat välittää tunteitasi ja ajatuksiasi surun kohdatessa uskottavasti, lähelle tullen...

    VastaaPoista
  6. Elämässä on välillä tummia raitoja, niille ei mahda mitään. Läheisen tai rakkaan ystävän poismeno ei ole helppoa. Voimia toivottelen.

    Kehua pitää taas näistä sanoin kuvaamattoman kauniista maisemista joita ihailen.

    VastaaPoista
  7. Suru kuuluu elämään ja ne tummat raidat. Riittää kun on surun hetkellä joku lähellä, ei sanoja tarvita aina♥
    Osanottoni!

    Kaunis rauhaisa kirkkomaa valkean lumen peittämänä.

    Voimia aimarii ja hyvää ystävänpäivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kirjoitin aiemmin Vuosikirjaani-
      Monia vuositeoksen sivuja värittävät toivottavasti kirkkaat, iloiset, elämänkirjavat värit, mutta varmasti noin isoon joukkoon, kuin 365 mahtuu tumman ja harmaan sävytystäkin. Skaala on laaja ja toivottavasti meidän kaikkien kohdalla kauniiden ja itselle mieluisien värien vaakakuppi tulee painamaan enemmän.
      Näin se menee.

      Poista
  8. "Arvaamaton on huominen." Juuri niin kuin kirjoitit.

    Lämmin osanottoni ja iso halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kirjoitin jo Vuosikirjaani. Näin se on.

      Poista
  9. Lämmin osanottoni täältäkin!
    Hyvin osasit kuvata tuon tunteen, jonka kokee tuollaisten tapahtumien jälkeen. Ilon ja kiitollisuuden tunteesta harmaanakin päivänä. Elämän tärkeistä hetkistä, joista jokainen on arvokas.

    VastaaPoista
  10. Sydämeltä sydämelle osanottoni suruusi.

    Kuvasi talvisesta metsästä ovat niin hienoja ja väkeviä. Tuollaisia kuvia syntyy vain siellä teillä ja sinun kuvaaminasi.

    Lämmin ystävänpäivän tervehdys sinulle. <3

    VastaaPoista
  11. Lämmin osanottoni, aimarii!
    Muistelit niin kauniisti! Alkanut vuosi on ollut Siulle kohtuuttoman raskas.
    Onneksi ollaan kevättä kohti menossa, ja luonto tarjoaa yhä enemmän lohdutusta. Tiedät varmasti monta rakasta paikkaa, jonne voit mennä ajatuksiesi kanssa.
    Mielestäni paras lohdutus on halaus, ellei se tunnu luontevalta, niin kädenpuristus tai kosketus olkapäähän riittää.
    Hyvää ystävänpäivää, aimarii!
    Voi hyvin!

    VastaaPoista
  12. Lämmin osanottoni!
    Sanoja ei tarvita, kun surukotiin astutaan; halaus ja kyyneleet viestittävät myötäelämisestä ja surun jakamisesta. Kun ystävä jättää sydämeemme jäljen, on kuoleman hetkellä vaikeaa luopua hänestä. Ja silti voi kiittää yhteisistä muistoista ja hetkistä.
    Voimia Sinulle jokaiseen päivääsi, Aimarii! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ystävä on jättänyt niin moneen sydämeen jäljen. saattajia oli lähes kirkko täynnä.

      Poista
  13. Lämmin osanottoni ystäväsi poismenon tuomaan suruun.
    Surusta väkevänherkkiä sanojasi lukiessani ajatus vei joka ikisen päivän arvostamiseen.
    Kukaan ei kohdallaan tiedä, koska tämä kaikki kaunis on tiensä päässä.
    Sinä jatkat vielä ihastellen hänenkin silminä siellä kauniissa maisemissa.
    Voimia sinulle.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, taas tunnen yhä vahvemmin, että uusi päivä on arvaamaton.

      Poista
  14. Surun tummie sävyjen vastapainoksi ja lohdutukseksi kaunis talvinen luonto. Luonto lohduttaa ja muistuttaa joka päivä elämän ainutkertaisuudesta. Hyvää ystävänpäivää aimarii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Minä todellakin löydän ja saan voimia yksin kulkeissani luonnossa.

      Poista
  15. Kuolema tekee ihmisen yksinäiseksi. Sitä yksinäisemmäksi, mitä läheisempi kuollut ihminen oli.

    Surevien kohtaamisessa ei tarvita sanoja, läsnäolo riittää.

    Valoa päiviisi, aimarii! Ja hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin minäkin ajattelen. Kiitos sinulle.

      Poista
  16. Lämpimät ajatukseni sinulle....elämä on joskus niin hauras <3

    Upeat talviset näkymät ja kuvat auttavat eteenpäin siellä hankia hiihdellessä. Kuitenkin rauhallista ja kaunista ystävänpäivää :-)

    VastaaPoista
  17. Niinhän se on, niin kovin surullista, kun ympäriltä ystävät katoaa. Se on vaan väistämätön tosiasia, että syntymisen on rikos, mistä seuraa kuoleman rangaistus. Tahdottiin, tai ei. Toivottavasti sinä olet kunnossa ja sielun voimissa. Hyvää ystävän päivää sinullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sananen.
      Kiitos, minä olen kyllä taas liki kunnossa. Tänään ei vielä puunrangat nousseet kovinkaan kevyesti rekeen. Voimat ehti kadota, ei muuta, kun uusia keräämään.

      Poista
  18. Osanottoni suruusi. Kirjoitat niin kauniisti tuntemuksistasi ja tunteistasi.
    Kuvasi on kauniit, talvimaisemat puhuttavat.
    Hyvää Ystävänpäivää Sinullekin.

    VastaaPoista
  19. Koskettavan kaunis teksti ja kuvat, silmät kostuivat.
    Lämmin halaus sinulle.

    VastaaPoista
  20. Elämän arvaamattomat kiemurat koskettavat meitä, halusimmepa taikka emme. Kaunista tekstiä, kuten aina nämä sinun kirjoituksesi. Kiitos.
    Hyvää Ystävänpäivää myös sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Ei meiltä kysytä näissä asioissa mielipidettä.

      Poista
  21. Sydänlämmin osanotto minulta myös. Mitä kauemmin saamme elää, sitä useampia rakkaita joudumme saattamaan kirkkomaalle. Ja sitten

    "Seppeleiksi sidotaan
    työt hyvät ja muistot kalliit.
    Niihin kukat tuoksuen kertomaan
    ajoista, jotka
    olivat onnelliset ja kauniit." (Marleena Ansio)

    Hyvää Ystävänpäivää ja edelleen onnellisia, terveitä päiviä hiihdellessäsi siellä ihananissa kevättalvisissa maisemissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja yhä vaan useimmin omia ikätovereita saatetaan haudan poveen.

      Poista
  22. Lämmin osanotto Aimarii 💜 ja halauksia. Olen miettinyt Sinua, käynyt usein katsomassa sivuasi ja säikähdin kun kirjoitit mustista raidoista. Monet kolhut elämässä rämpineenä olen oppinut, ettei ole muuta varmaa kuin tämä hetki, niin muilla kuin itsellänikin. Suru ei kaipaa sanoja, läheisyys ja läsnäolo riittävät. Vierellä kulkeminen auttaa surevaa. Moni kokee sen kuitenkin liian raskaaksi ja sen takia monet ystävät haihtuvat, mutta osa jää kuitenkin jäljelle. Toivotan kaunista ja hyvää ystävänpäiväiltaa Sinulle Aimarii ja valoisaa kevättä kaikesta huolimatta. Omalla kohdallani elämä on käynyt aurinkoisemmaksi ja keveämmäksi, huolia ja kremppoja silti aina riittää ja surujakin. Mutta nyt voi jakaa ne toisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä juuri muuta voi, kun olla vierelläkulkija, vaikka tahtoisi enemmänkin olla tueksi.
      Olen iloinen sinun onnestasi. Pikku krempoista me ei välitetä.

      Poista
  23. Niin kauniisti osaat raskaasta asiasta kirjoittaa, ja kuvat symblisoivat upeasti tunteita. Kosketus usein kertoo paljon enemmän osanotosta kuin mitkään sanat. Mukavaa, että itse selvisit säikähdyksellä ja jaksat taas bloggaillakin, ei sitä koskaan tiedä kuinka äkkiä meidät täältä pois reväistään, jokainen hetki on tärkeä, mieluiten vielä jaettavaksi muiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oma oloni ja vointini alkaa olla kohtalaisen hyvä, kunhan voimia kertyy vielä lisää.

      Poista
  24. Todella kaunis kirjoitus ja kuvat ♥ Lämmin osanotto ja Hyvää ystävänpäivää♥

    VastaaPoista
  25. Elämässä on aina tummia raitoja minullakin viime syyskuussa kun puolisoni nukkui pois,ymmärrän hyvin tunteesi.Ihanaa että toivuit ja olet jälleen täällä kirjoittamassa.Oikein hyvää ystävänpäivää Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Eräskaksikko, olen pahoillani. Miten sinä jaksat?
      Kiitos, ei minulla mitään hätää nyt.

      Poista
  26. Kiitos myötätuntoisista kommenteistanne.
    Minulta on ystävä poissa ja tunnen surua. Puolisolle ja muulle lähiperheellehän tämä kaikki on erittäin raskaita. Aika on ystävä, sen kuluessa kipein ja raskainkin päivä muuttuu muistoiksi. Näin täytyy uskoa.


    VastaaPoista
  27. Aimarii, niin samoissa mietteissä täälläkin. Voi kuinka on surullista kun menettää ystäviään. ämän vuoden alussa on kuollut enemmän ihmisiä joiden kanssa olen ollut tekemisissä kuin koskaan aiemmin. Joka viikko lähtee joku, pahimpana viikkona on mennyt kolme. Yksi ystävä on vakavan sairauden kourissa runneltavana. Joka aamu tulee mieleen, että ihmeellistä, että saan nousta taas tähän aamuun, että pääsen kävelemään, kuulen, näen, puhun. Aimarii, onneksi sinä selvisit. Viimeinen kuvasi on todella puhutteleva. Jotenkin hauras, särkynytkin puu on kaunis, kauniimpi kuin ehjä. Toipumista Sinulle, valoa poluillesi toivoo Sohvi ja mehtäsielu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöinen on ollut alkutalvi täälläkin. Kuolema on käynyt ottamassa monta valintaansa, ystävämme lisäksi muutaman tutun.
      Minä sain onnekseni jatkoa, jolle huomaan antavani aina vain suuremman arvon.
      Tuo viimmeinen kuva, josta sinäkin pidit, viehättää itseäni myös niin paljon, että pistin tietokoneeni näyttökuvaksi.
      Kiitokset teille ja mukavia kevätpuolen päiviä.

      Poista
  28. Oh my dear Aimarii, I am so saddened to hear of the loss of your friend. I think that yes, as long as we remember them,they are with us always,even though the grief is sometimes unbearable.
    Please take care of yourself and I am sending huge hugs and prayers from afar-
    with love,Jackie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you. The life gives and takes. It´s so unexpected.

      Poista
  29. My friend,

    I love your words and I have you always in my heart.
    First of all I want to say that I am so sad because you have lost a friend. But I am sure that every time we all think about a person who is not here with us anymore, we travel his memory to another world.

    You have the power to keep his memory alive. Because you are the warmest light of all times.

    My family loves you and your own people.
    With love and respect.
    Yannis Politopoulos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you. It was so nice from toy to write this comment again. I lost the previous one by mistake.
      You write big warm words. You understand the life.

      Poista