lauantai 3. helmikuuta 2018

Talven sylissä


Aamuinen auringonnousu vangitsee katseen pitkäksi aikaa ja pistää haukkomaan haltioituneena henkeä. Eihän vielä puoliunessa oleva maailma voi kauniimpi olla? Ehkä lämpimämpi, sillä kotoa lähtiessä pakkanen on kirinyt yön jälkeen -27.7 ja ylhäällä tunturissa vain -14.

Taivaallinen värikylpy aiheuttaa tunnemyrskyn vesijumppatunnille menijälle, joka pudottaa kassinsa ja kaivaa kameran.
Huikeaa vaihtelua valkoisiin ja harmaasiin näkymiin. Nousu tunturiin pistää korvat lukkoon ja komeat tykkypuut kumartelemassa tien molemmin puolin saavat minut tuntemaan itseni kuninkaalliseksi.
Minulle toivotetaan näin juhlavasti hyvää huomenta.


Nopeasti värit pakenevat ja keskitalven vitivalkoisuus ottaa tilansa. Häikäistyn.
Oma päiväni jatkuu tykkypuiden alle, missä valosta syttyneet lumitähdet tervehtivät minua.
Talven kauneus jatkuu hurmaavana, eikä helmikuulla ole syytä itkeä menneen tammikuun perään. Päivien kimallus pystyy herkistämään, kuin koskettavin muisto sielun sopukoissa. Talven kokee syvemmin, eikä vain iholla tai silmälasien  huurtumisena.


Tykkään edetä viipyillen ja nauttia ympärillä olevasta talven ihmeellisyydestä.
Ylhäällä vaaroilla jokainen puu on saanut paksun, valkoisen kuorrutuksen.  Se taakka on hohtava, kiehtova, samalla raskas ja vaaraksikin. Kenties sulaa vasta maaliskuun aurinkopäivinä.

Eivät minun yksinäiset lenkkini ole pitkiä, mutta aikaa niihin tuhlaan. Joka talvi uudelleen ja uudelleen ne samat, ties miten monesti tämänkin talven aikana. Tuskin kyllästyn, sillä aina lumimetsällä on tarjolla parasta. Sillä on oma ainutlaatuinen taikansa elvyttää laiskistunutta minua, sysätä ajatuksiini virtaa. Olen kiitollinen, että olen löytänyt talven ja ilon siitä.


Aina ei ole aurinkopäivä, ei edes joka toinen. Harmaus sinänsä ei estä minua lähtemästä tervehtimään tuttuja maisemiani.
On liian pitkä aika siitä, kun viimeksi seisoin suksineni miettimässä, mennäkö tästä ojan yli, vai jättää menemättä. Nyt piskuinen tonko-oja ei toivota minua tervetulleeksi solisemalla.
Se on hiljaa.
Se on vetäytynyt ohueen jäävaippaan. Ymmärrän eleen moitteeksi, olisi pitänyt piipahtaa aiemmin.
Edellisellä visiitillä viskasin sukset etukäteen ojan toiselle puolen.  Nyt en, nyt hiihdän yli luvaten hengessäni käydä ojalla uudestaan ennen kevättä.



Ei elo ja olo syrjäseudulla ihan pelkkää juhlaa ole, välillä se on myös arkea. Minun näkökulmastani kuitenkin enemmän "juhlaa", mikä tarkoittaa olemista oman aikani määrääjä.
Lumitalvi on teettänyt paljon lumitöitä, oikeaa kunnon kohotusta ilman kuntosaleja. Pakko on  sivulauseessa kuitenkin tunnustaa, että hieman olen joutunut tinkimään nipotuksestani pihan lumityöiden viimeistelyjen kanssa. Ahkerasta harjoittelusta huolimatta lumi ei nouse kolalla enää vallien yli! Ei auta edes ajatus - harjoitus tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat.

Myös jokainen kaunis päivä päättyy iltaan ja juuri ennen auringonlaskua ajoitettu kaupassa käynti on silmälle aah!. Värit pehmenevät ja alkaa hetken kestävä sinisyys.




Ajan ollessa otollinen ja oikea, voi nähdä kuun pimennyksen. Kuu onnistuu sukeltamaan harsoverhon läpi, vaikka epäusko yritti jo kalvaa mieltä - Taasko mokoma heittäytyy petturiksi ja pysyttelee sinnillä pilvien takana. Paistaa sitten suoraan naamaani, kun olen yöpuulla.
Aina ei kannattaisi olla niin pessimisti, osaksi ruosteen värinen kuu vinkkaa silmää.




Latu kutsuu suksille, ehkä tartun siihen kutsuun. Tänään, huomenna, joku kerta. 
Ehkä piankin on se kerta, kun illalla otan kutsun vastaan ja hiihdän otsalampun valossa tuttua latua tuttuun metsään katsomaan, mitä kuuluu kaksoiskuusille ja koivureppanoille, joiden kuulumisia tykkään käydä kuulostelemassa.







60 kommenttia:

  1. Jokaisen kuvan jokainen yksityiskohta, jokainen väri ja sävy kertovat minulle siitä talvesta jota ikävöin täällä etelän epämääräisyydessä. Melkein haistan pakkaslumen, tunnen kylmyyden kasvoilla... Kiitos Aimarii, näistä sydäntä kosskettavan kaunista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos/kun onnistuin lähettämään sinulle palan omaa talveani.

      Poista
  2. Herttinen, miten upeita kuvia ja niin mukavaa luettavaa jälleen.
    Etenkin nuo tykkylumikuvat ovat kuin satukirjasta, kolmannessakin kuvassa on norsupariskunta lähtenyt päiväkävelulle:)

    Ihania laturetkiä ja mukavaa alkanutta helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä noita norsuja on kovasti tunturissa liikkeellä ja hauskaa niitä on kuvata ja palelluttaa sormiaan ja kalustoaan.
      Kiitos, nautinnollista talvea sinulle myös.

      Poista
  3. Sulla on taas niin ihania kuvia ja maisemia kertomuksineen jota on ilo lukea ja katsella. Siellä on raikasta hengittää ja samoilla. Siellä on ihan tehtyjäkin latuja, huomasin. Kiitos talven sylistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki kilometritolkulla oikeita latuja, joita kunnostetaan tiheään. harvoin hiihtelen niillä, jotenkin olen viehättynyt omista reiteistä pitkin metsiä, soita, vaarojen rinteitä. Totta on, että tilaa ja raikkautta piisaa.

      Poista
  4. No nyt ovat säät suosineet, sinua, ja tuo kuukuva on yliveto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä, parisen viikkoa ollut jo pakkassäätä, joskus pilveilyä ja myös täydellisiä aurinkopäiviä. Parhaillaan pakkasmittarissa lukemat -30!

      Poista
  5. Ihania kuvia ja kaunis tarina talven ihmemaasta.Hieno kuva kuun pimennuksestä meille se ei näkynyt mukavaa että sain nähdä sen plokissasi.Hyvää talven jatkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään ihan h-hetkellä kuuta näkyviin saanut. Pieni pilviharso viivytteli sen edessä. Kiitos, samoin itsellesi.

      Poista
  6. Kiitos Aimarii lumoavasta elämyksestä!

    VastaaPoista
  7. Tuntuu hyvältä päästä puhtaaseen kauniiseen luontoon kuviesi välityksellä, kiitän.
    Haikeus tulee, ikävä aikaa jolloin sain vielä elää luonnon keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä on, että elämä on valintoja. Sinä siirtynyt pohjoisesta pois, minä päinvastoin.
      Mutta hyvä, jos postauksesi tuo sinulle mukavia muistoja.

      Poista
  8. Wow! What a gorgeous post! Your beautiful writing and stunning photos of your glorious landscape....my heart be stilled.
    Thank you so much for sharing this with us Aino, so very much appreciated!
    hugs from the US,
    Jackie

    ps did you get my emails and links?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks a lot.
      Yes, I have got your email and answered yesterday with some words.

      Poista
  9. Talven ihmemaa sinulla siellä, aivan ihana postaus jälleen.

    Kauniita helmikuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa olla, ihmemaa omastakin mielestäni.
      Toki sinulla itselläsikin on kaunis upea luonto ympärillä.

      Poista
  10. Voi tuota avaruutta ympärilläsi. Kaunista, mystistäkin.
    Kyllä talven varmasti kokee syvästi sydämellään noissa maisemissa.
    Etelän asukille kuin toinen maailma.
    Kolmannen kuvan kumartelevia hahmoja piti pidempäänkin tutkiskella.
    Aivan maagisia nuo ilta ja aamukuvat!
    Voisit kyllä julkaista tarinoinnistasikin kirjan.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koen tosiaan olevani kuin Liisa ihmemaassa tuolla tykkypuiden seassa kuvia napsiessani. En huijaa, kun kerron, että tämmöinen talvi hurmaa minut.
      Kiitos kannustuksesta - olen monia blogikirjoituksiani koonnut yhteen, mutten ole ajatellut niitä kirjaksi asti.

      Poista
  11. Miten kaunista... aamusta iltaan asti! Mutta aamu oli ihan ylivertainen:)

    VastaaPoista
  12. Mitään noin majesteettista talven jylhyyttä ei täällä näe. Pilvet peittivät kuunpimennyksenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanot, majesteetillistä jylhyyttä minunkin mielestäni tuo tykkymetsä.

      Poista
  13. Hienosti kuvaat talven kauneutta sanoin ja kuvin.

    VastaaPoista
  14. Ihania kuvia olet jälleen ottanut upeasta talvestanne. Kitos, että laitoit meidän nähtäväksemme kertomuksesi kera!
    On meilläkin nyt vähän lunta, mutta odotan lisää, että voisi tehdä "kelvollisen ladun".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukutan kovasti, että pääset ladun tekoon. Toivottavasti lumi on pysynyt maassa.

      Poista
  15. Niin monet näistä upeista kuvistasi sopisivat postikorteiksi, kerrassaan mykistäviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Miten niitä postikortteja tehdään?

      Poista
  16. Kiitos näistä, imin itseeni Lapin talven kauneuden! Josko pääsisin ennen kuin maaksi muutun käymään siellä talvellakin, se on vielä näkemättä. Juuri postailin blogiini, että lumitöitä on ollut täällä Pohjois-Savossa mutta mieluummin niitä teen kuin lähtisin kuntosalille (yhden kerran olen jossakin kylpylässä kokeillut muttei ollut minun juttu se). Lumihommia olen tehnyt niin, että ensin kasaan kolalla ison kasan penkan viereen ja siitä heittelen kevyellä lumentyöntimellä ne penkalle semmoisella vartalon kiertoliikkeellä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun pitää vain päättää, että lähdet pohjoisen talvea kokemaan, eikä siirtää toivetta. Kaamostalvi on kokemus, tämän hetken talvi myös, eikä yhtään hullumpi kevättalven hanget ja kirkkaus.
      Tuttua tuo vartalon kiertoliike lapioidessa on mullekin. Pitää vain varoa, ettei selkä niksahda, silloin on kipuja tiedossa pitkäksi aikaa. Minun on täytynyt jo pari kertaa pukata valleja matalammiksi.

      Poista
  17. Suuret kiitokset kauniista pohjoisen päivän kuvauksestasi. ’ Muistan’ tuon puron ylityksen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, heh, tuo ojan ylitys on tullut minulle lähes pakkomielteeksi. Tällä hetkellä taitaa lumen alla olla neljä kapeahkoa puolilahoa puuta, koskaan ei tiedä, milloin mulahtaa. Toivottavasti se kerta on sulan maan aikana.

      Poista
  18. Olipa suloista käydä siellä lumoavassa talven sylissä, eikä paleltanut yhtään. Päinvastoin, talvista luontoa rakastavan kertojan teksti ja kuvat saivat lämmön läikkymään tämän lukijan sydämessä. Iso kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti erilainen reissu, kun sinun ulkoilusi Ranskan maalla.

      Poista
  19. Sanasi saivat minutkin mukaan suksille ja tykkylumiset kuuset toivottavat tervetulleeksi, hyvin kerroit tunteet ja tunnelmat taas kerran. Minäkin jo saanut nauttia lumisen metsän maailmasta, se on pelkkää nautintoa. Oikein hyvää talven jatkoa sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja reippaita metsäretkiä sinulle.

      Poista
  20. My real friend,

    I can look and read your posts for hours. Because I can learn so many things. And mainly because I can feel your hand and your look.
    As always your post is a miracle.

    My best wishes.
    Yannis Politopoulos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank a lot for your comment. Always your words are so like beautiful sunshine in the cloudy day.

      Poista
  21. Voi Ihanuus näitä sun mielettömän kauniita kuviasi!
    Tykkypuissa näkee kyllä paljon erilaisia hahmoja, ne norsut minäkin näin ja ihmisiä toisilleen kumartamassa..vauuu!
    Täytyy kyllä sanoa, että oikean valinnan olet tehnyt,kun sinne olet etelästä muuttanut! Kyllä niin kaunista luontoa on ympärilläsi koko vuoden, jokaisena päivänä.
    Se on siellä vielä niin puhdastakin..kaunista ja lumoavaa!
    Kiitos näistä ihanista kuvistasi jälleen kerran ja niin mielenkiintoisesta tekstistäsi kuvien roinnalla!
    Viimeinen kuva on sellanen, että kuutamollahan tuonne tarvitsisi päästäkkin, ja aamulla, ja päivällä, ja ihan jokaisena hetkenä!
    Oikein hyvää helmikuuta teille sinne Ihmemaahan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin hämärän aikana tykyt alkavat "elää" Tykkymaailma on samalla satujen maaailma.
      Todellakaan minun ei ole tarvinnut tulla toisiin aatoksin pohjoisen porstuaan muuttamisen suhyteen. Viihdyn.
      Kiitos ja oikein hyvää talvea myös itsellesi.

      Poista
  22. Sanasi soivat kuvien kera. Ihana yhdistelmä.
    Siellä sitä on ihailtavaa. Täällä vain voi arvailla. mikä nautinto on olla tykkylumen keskellä.
    No, nyt saatiin tänne eteläänkin valkoista lunta, mikä tekee maisemat myös täällä kauniiksi. Mutta erilaisiksi kuitenkin. Ja voi hitsi, mitä pakkaslukemia.
    Mukavaa helmikuista nautintoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Toivon, että sopiva lumitalvenne saa jatkua.
      Meidän maailma on pysynyt talvisena, pakkaset muuttuneet leppoisiksi ulkoilukeleiksi.

      Poista
  23. Tulin uudelleen ihailemaan kauniita kuviasi ja toivottelemaan myös hyvää huomista Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos Harakka. PIdetään aina täällä blogistaniassa ystävänpäivää!

      Poista
  24. Huikeita kuvia. Jälleen kerran voi todeta, että mitä kovempi pakkanen niin sitä upeampia ja taianomaisia kuvia saa. Jatkoa odotellessä... :)
    Meilläkin täällä Pohjois-Karjalassa on tulossa hieman viileämpi jakso.
    Laitoin ylimmän kuvan koko näytön kokoiseksi ja upposin ajatuksieni kanssa tuohon huikeaan näkymään. Onnellinen on ihminen joka noita maisemia saa katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pakkanen on hyvä värien taiteilussa, sen olen huomannut kyllä. Nyt on talvi kaiketi koko maassa.
      Pitkästä aikaa ihanaa tavata sinut täällä kommentoimassa. Monesti olet käynyt mielessäni ajatuksella, mitä mahtaa Villiturkille kuulua.

      Poista
  25. Kiitos ihanan uskomattomasta postauksestasi, aimarii!
    Sinun kuviasi ei kukaan ylitä.♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Voi sentään, kyllä kauniita kuvia on niin monissa blogeissa. Toki minä yritän löytää aina jotain mukavaa kuvattavaa. Paljosta määrää kuvia on helpompaa valita just ne omasta mielestä onnistuneimmat.

      Poista