torstai 10. huhtikuuta 2025
Huhtikuun ihastuttava aamu
tiistai 8. huhtikuuta 2025
Koiti-Jussin polku
Tämä on metsä. Sen tuoksu on vihreä ja siellä asuvat puut.
Puiden lomassa kiemurtelevat polut, joita myöten joskus ennen kuljettiin vallan paikasta toiseen. Niin teki myös Koiti-Jussi. Hän talsi jokinivalta palstalleen
metsätöihin sata vuotta sitten.
Hänen polkunsa on sittemmin ollut kulkijaa vaille, mitä nyt satunnaisesti liikkeellä
oleva metsästäjä tai porot ovat käyttäneet sitä. Se on umpeutumassa, sillä metsä
hamuaa omansa takaisin.
Huhutaan, että marjastaja olisi vasta nähnyt itse Koiti-Jussin nimikkopolullaan.
Mies oli seisonut polun päässä ja kadonnut aavemaisesti.
Vaikka ihminen kuolee, hänen muistonsa elää, mutta ihme kuitenkin, kun marjastaja saa yllättäen outoa seuraa tai patikoija kuulee jonkun näkymättömän kiirehtivän ohitseen.
lauantai 5. huhtikuuta 2025
Vaakaan, pystyyn ja vinoon
Hapuilla-Vesillä oleva oja piti päästä ylittämään. Hapuiluksi meni miehelläkin, mutta saappaan varret eivät piisanneet. Kiertämään jouduttiin.
Huoleton teeriparvi aterialla vaarallisesti tien leveydeltä. Joskus autoa paetessaan niitä saattaa jäädä pyörien allekin.
Hersyvä. Tuota sanaa piti pähkäillä. Minusta kovan tuulen nostattamat laineet liikkuvat hersyvästi, vain olenko ymmärtänyt sanan väärin?
torstai 3. huhtikuuta 2025
Näin sattui
Rupesin tällä kertaa toimeen. Kukkavarret olivat pahuksen lujassa avainpallon naruun ja pikkurepun ketjuun kietouneina.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2025
Väärä bussi
-Näköjään tässä kävi nyt näin. Mentiinkö pitkästikin ohi?
Kysyy linja-auton kuljettaja päätepysäkillä herätellessään autoon nukahtanutta matkustajaa.
Unen pöpperöinen nainen vilkuilee hätäisenä ympärilleen, kun
ei näytä yhtään tutulta, kysyy lopulta. - Missä ollaan? Ei ainakaan Laitilassa.
-Juu, ei, vastaa kuljettaja. Ollaan Kustavissa ja tämä auto
jää tänne varikolle. - Se Turku - Laitila – Oulu- auto lähti samoihin aikoihin
viereisestä laiturista. Nainen tajusi heti, miten oli käynyt.
Samassa hänen puhelimensa soi.
Mies on matkalaista vastassa ja ihmettelee, miksei hän tullut.
Itkuisen selostuksen kuultuaan mies
lähtee pyjamassa ja reinotossuissaan ajamaan yöllä Kustaviin.
Autoradio soittaa - sinua, sinua rakastan.. 🎵 Mies vääntää isommalle.
torstai 27. maaliskuuta 2025
Kevättä talitintin laulussa
Monta kertaa jo kuluvan kevättalven aikana olen ilahtunut talitiaisen ti-ti-tyystä. Se on niin raikkaan kuuloinen liverrys, että pysähdyn sitä ihan varta vasten kuuntelemaan monen säkeistön ajaksi.
Talvella talitinttiä ei huvittanut laulella niin perinteisesti.Vasta aurinkoisten päivien lisäännyttä sen laulu on saanut tavun lisää. Hoksasin heti, kun tintin tii-tyyt olivat vaihtuneet pitempään versioon. Vai voisiko kyseessä sittenkin olla toinen yksilö, joka lauloi erilailla?
Suomen luonto lehdessä kerrottiin kiinnostavaa faktaa, että talitiaiset osaavat matkia jopa pii-paa-autojen pillin ääniä. Kuka sen tietää, jos vaikka laulelevat mielenvireytensä mukaan, milloin mitenkin tai vaihtavat laulua paikan vaihdoksen mukaan. Variaatioita talitiasilla löytyy, kuitenkin niitä kaikkia viserryksiä on ihastuttavaa kuunnella.
Eroa kai siinäkin on, laulaako naaras vai koiras talitiainen. Minä en tiedä, kumpi milloinkin on äänessä, mutta sama tuo. Luontolehti opasti erottamaan eri sukupuolet - koiraan musta "kravatti" on suorassa kaulan alla, mutta ladyn kraka vähän sinne päin.
Kevättä on myös saada pyykit ulos kuivamaan.
Päivällä oli kylillä kaunista. Lumivallit hohtivat valkoisina ja tiet hyvin aurattuja. Ei sulapikkoja.
tiistai 25. maaliskuuta 2025
Ahvenkeiton mieliteko
Amaalia halusi ahvensoppaa.
Sen saaminen lautaselle on kuitenkin pitkässä viivassa, kun syötitkin
ovat vielä kaupassa.
Kalasoppa mielessään Amaalia heittäytyy sohvalle ja kiskaisee päiväpeiton jalkojensa päälle. Uni nappaa naisen heti omaan maailmaansa ja tarjoilee nukkujalle ihmeellisiä vaihtoehtoja.
Amaalia ohittaa täysin välinpitämättömänä kaikki unimaailmavaihtarit.
Hänelle ei päiväunimiljööksi tunnu kelpaavan mikään.
Unimaakari pysäyttää turhautuneena maailmansa esittelyn.
Hupsis, Amaalia ei ehtinyt taistella alitajuntaansa vastaan,
vaan sukeltaa eteensä ilmestyneestä avannosta Ahdin valtakuntaan.
Ahvenet tulevat tervehtimään. Ihan niin liki, että iholle asti
ja valittavat, miten kukaan heistä ei tykkää mormuskan koukussa kärpäsen
toukista. Pitäisi olla mieluummin matoa.
Myöhemmin Amaalia ihmettelee, miksi tuli ostaneeksi kastematoja.
🐟🐟🐟
Krapu 13/25, sanat: ohittaa, kiskaista, taistella. Krapu on sadansanan tarina, johon annetut sanat pitää sijoittaa. Sanoja voi taivuttaa halutessaan. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogista.