maanantai 8. huhtikuuta 2019

Lammaspaimen




Lammaspaimen

Nainen seisoo rinkkoineen polun päässä.  
Hän on menossa autiotuvalle  lammaspaimeneksi.
Viikko maksaa neljäsataa euroa, mutta nainen uskoo viettävänsä ikimuistoisemman kesälomaviikon yksin luonnossa, mitä ikinä hotellin ihmisvilinässä.

Alku vaikuttaa huonolle. Kävelymatkasta tulee niin tuskainen, ettei itku ole kaukana.  On armoton helle, rinkka painaa. Janottaa. Itikat kiusaavat ja kantapäät hiertyvät rakoille.
Perillä lampaat tervehtivät uutta hoitajaansa määkimällä. 
Se ilahduttaa.

Asetuttuaan taloksi nainen nauttii autiotuvan portailla tervetulokahvit. 
Sitten alkavat työt, sähköpaimenaidan tarkastus, lampaiden laskeminen, niille veden kantaminen. Itsestäkin tulee huolehtia.

Elokuun yön tähtitaivas hurmaa lammaspaimenen ja hän tuntee itsensä onnelliseksi tässä tuhansien tähtien hotellissa. 
Hän ei kohdannut tyhjyyttä, vaan sai tasapainoa elämäänsä.



Krapu 15, sanat: hotelli, yksin,  itku
Lisää krapujen kirjoittamisesta SusuPetal ja Cara

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Kosto



Kosto

Makaan selälläni ja tuijotan tyhjää. En saa tolkkua, olenko unessa vai hereillä, mutta hetkellisesti koen olevani menneen elämäni tirkistelijä.

Katson, kuin elokuvaa, miten kävelen soratietä merenrantahuvilaan vuosien takaiseen ystäväiltaan. Perillä monet kasvot näyttävät tutuilta, mutta minä ilmeisesti vieraantuntuinen useammalle.
Jään divaanille tilannetta ihmettelemään.

Salissa soi ”Sieluni soitto” ja illan emäntä Moira hakee minut tanssiin. Muut eivät tanssi. Pysähdymme ja Moira ottaa molemmin käsin hartioistani kiinni, katsoo silmiin ja suutelee suulle. 

Kysyy sitten, kuka olen? Vastaan ja Moira poistuu pettyneenä mutisten anteeksipyyntönsä.

Minä olin väärä koston käyttövoima, mutta sen tiesi Moirakin. Muistoja ei voi muuttaa, eikä niiden salaisuuksia voi paeta.


Krapu 14, sanat, ystävä, tie, pettymys. Lisää kravuista SusuPetalilta, Caralta


tiistai 26. maaliskuuta 2019

Kylmä syli


Kukkamekkokorkokenkäsuohiihto

Ilmassa väreilee kiihkeä kisajännitys.
Maantien laidassa on paljon yleisöä ja megafooni kailottaa hiihtäjiä siirtymään pikaisesti lähtöpaikalle.

Työnnän viime hetkessä pehmeää sammalta molempien korkokenkien kantapäiden taakse, kun hölskyvät liikaa.
Hiihtolookkini on täydellinen. On rimpsuhelmainen kukkamekko ja verkkonailonit, hiuksissa silkkilettinauha, kynsissä punainen lakka. Huuletkin punattu.  
Myös suksen pitäisi luistaa, mikäli huolto on toiminut.

Pam!
Lähtölaukaus ja hiihtäjät säntäävät matkaan. 
On täysi vapaus ylittää radan upottavin kohta, mistä suinkin pääsee.

Ilma on mutaa ja sammalta sakeanaan, sitten….
suksi tökkää ja katkeaa. Uppoan niine hyvineni kainaloita myöten suon tiukkaan syleilyyn ja kolkon kylmä syli imee yhä syvemmälle.

Mestaruutta ei heru, mutta bodiumille kyllä.


Krapu 13, vihjesanat: pehmeä, vapaus, syli
Lisää voit kysyä Caralta tai SusuPetalilta

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Vanha jukebox


Vanha jukebox
        
-          -Kato! Taas tuo istuu tuolla naulakon vieressä.

-Ja kohta soi jukeboxista Elvistä.

Vanha mies kuulee tyttöjen supatukset. Tuntee ihollaan heidän tuijotuksensa, nostaa katseensa ja hymyilee koko ryppynaamallaan. Kyynel vierähtää parransängelle.

-En usko, että namusetä, tai alkoholisti. Se on surullinen. Kuiskaa toinen tyttö.
-Lasissa kuitenkin kirkasta?
-Vettä! Pöhkö!

Mies menee jukeboxin luo. Napsauttaa kolikolla soittokoneen töihin.

-Taas – Ootko yksin sä nyt? Justiinsa kun loppui!
Tytöt nousevat, mutta menevätkin miehen luo.

-Saako sulle tarjota smootien? kysyy toinen.
-Entä, kertoisitko tarinasi?

 -Jo vain soppii.  Se on viisikymmentä vuotta sitten rakastuneen miehen tarina.  Hän aloittaa. Keskittyy hetken, jatkaa sitten Asemabaari 33 muistojaan.

♫ ♪

Krapu 12 annetut vihjesanat: naulakko, hymyillä, työ. Sanoja voi/saa taivuttaa. Krapu on just sadan sanan, mukana otsikko, pituinen tarina. Lisää kravuista klikkaamalla SusuPetal tai Cara.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Poronpolku



Poronpolku

Käydään taas iänikuinen keskustelu liikunnasta, jonka tuloksena suunnistan yksin metsälenkilleni.
Mies muistaa kuitenkin evästää.
-Älä eksy poronpoluille!

Hämärtyvä luonto on velmu. Se varastaa ajan- ja paikantajun. Havahduttaa kulkijan vasta, kun polkukin katoaa. Mutta ei paniikkia.

Tummaa metsää vasten kajastaa etäältä jotain vaaleaa. Porohan se, joka tuntuu odottavan minua. Lähestyn sitä, mutta se loittonee. Näin jatketaan, kunnes seison rähjäisillä mökkiportailla.
Koputan lukitsemattomaan oveen. Astun sisälle.
Kamiinassa palaa tuli, tupa on lämmin ja Mies istumassa laverinreunalla odottaen minua.

-Tunti sitten sain lähettämäsi kutsun tulla tänne.  Ihmetyttää, sillä puhelimesi on kotona laturissa. Mies juttelee.

Valkoinen poro taisi ilmestyä avuksi, mutta jätän sanomatta.

 ♥


Krapu 11 vihjesanat: tunti, keskustelu, ovi. Krapu on sadansanan mittainen, otsikko mukanaanluettuna, tarina. Lisää Krapuja ja kravuista  SusuPetalin ja Caran blogeissa.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Vanha mestari




Vanha mestari

Äänekäs meteli rikkoo osaston yöhiljaisuuden.
Kymppihuoneen hälytyskello soi ja hoitaja kiirehtii sinne puolijuoksua.

  SEIS! Kovempaa! Forte fortissimo! kuuluu raollaan olevasta ovesta, eikä suinkaan kaino pyyntö, vaan äreä voimasanojen säestämä vaatimus.
Muistisairas kapellimestari eläytyy ”työhönsä”

Mies seisoo jakkaralla yksijäsenisen orkesterinsa edessä. Vessaharja on tahtipuikkona ja viereisen petin pappa rämistelee tippakeppiä seoten jatkuvasti tahdissa.
Hoitaja säikähtää ”maestron” tilannetta, kunpa selviäsi tuosta ilman lentoa päistikkaa permannolle.

Vanhuksen silmät tuikkivat hänen kumartaessaan yleisölle. 
Hän sipaisee elegantisti viiksiään ja haroo hapsottavat hiuksensa järjestykseen.

Ojentaa sitten hymyillen molemmat kätensä ikään kuin vastaanottamaan onnitteluhalauksia.  Astuu askeleen eteenpäin ja putoaa.

Mutta tällä kertaa hoitajan syliin.



Krapu 10, annetut sanat:halata, pyyntö, lento. Sanataivutukset sallittuja.
Krapu on sadan sanan, mukana otsikko novelli. Cara ja SusuPetal krapuhaastevetäjät..

torstai 28. helmikuuta 2019

Paljon lunta tullunnaki


Paljon on lunta tullunnaki,
paljon on painoa katolla.
Sinnekö pitäis kapuamahan,
sinnepä lapion kanssa.
Lumia alas viskomahan,
 painolastia karistamahan..

Humaus vain ja repeää massa
syöksyen katolta kauas.
Lysähän harjalle mahalleni,
liukkaalle pellille pitkälleni.

Rukkaskäjellä pitelemähän
sinnillä  kattoharjaan.
Parempaan kynnet ei kykene,
ei riitä akalla voima.

Alas mätkähti luoja lumen,
sukellus syvälle hankeen.
Haukkoipa hetken henkeänsä,
palkeista ilmoille ilmat.
Luut on ehjinä rangassansa,
mustana reijen pinta.

Voi, minä mieletön naisenpuoli,
oi, minä onnekas höyrypää.