tiistai 18. tammikuuta 2022

Päähänpisto

 


 Päähänpisto

Amaalian vastahankkima terveyspatja sulautuu hänen vartalonsa muotoihin. Ihmeellistä ja outoa, ettei enää tarvitse joka tunnin päästä vaihtaa asentoa. Rikkonainen uni oli niin syvältä ja hyvä viemään ilon elämästä. 

Nuorena sai unen missä ja miten vain ja herätyksestä huolehti herätyskello. On se riivattua, kun vanhana olisi aikaa nukkua, nukkua päivälläkin, niin uni on hukassa.

 Sänkykaupat oli päähänpisto. Alkujaan tarkoitus oli vain uusia petauspatja, vaan kuinka ollakaan, kaupat tuli täyspaketista ja lisänä mukaan lähti painopeittokin. Amaalia taisi haksahtaa mainontaan, mutta hyvin nukuttujen öiden jälkeen nainen touhuaa täynnä energiaa.

Lumityöt sujuvat entiseen malliin, kuten nipotus lumivalleista, sekä jalkakäytävien viimeistelyistäkin.

Mihinkäs koira karvoistaan?


Krapu 3, sanat; jalkakäytävä, outo, sulautua.

Krapu= sadansanantarina, johon sisällytetään annetut kolme sanaa. saa taivuttaakin. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa

perjantai 14. tammikuuta 2022

Taivas on sininen ja punainen


Varhainen kaupassakäynti on niin ok, varsinkin nyt korona-aikana. Ei ollut tänään monta asiakasta kaupan ovien avautuessa.
Menomatkalla on pimeää. Tien varren tykkypuut näkyvät muumiomaisina silhuetteina taivasta vasten. Auton valokeila paljastaa ne kuitenkin lumen huputtamiksi puiksi.



Palatessa maisemat ovat saaneet värejä. Puut ovat tykkypuita. Taivas on sininen ja punainen. Vaalean punaisen levitessä, kuin Jokisen eväät. Ei kuitenkaan kaoottisesti, vaan pehmeästi, kuin taiteilijan siveltimestä ikään.
Pakkasen sävyjä. Kaamoksen kaikuja.

Kotitie on valkoinen. Ei ole tarvinnut hiekoittaa, kun ei ole liukas. Lumipenkat ovat vielä matalat, mutta puoli metriä tulee lisää, ennen kuin kevätaurinko alkaa töihin.


 





Alkuviikosta olleet pari lauhaa päivää ravistelivat tuulen kanssa puiden oksilta osan lumista. Se tuli  monen puun pelastukseksi. On iso ero vaarojen lumipeitteisillä puilla verraten alavampien paikkojen  puolialastomiin.

Onko tuttu sanonta? "Pakkanen pyryn perästä, pahailma pakkasesta."  Paikkansa piti tälläkin kertaa. Ensin nolla-asteet ja reipas pyry, perään vajaan -10 asteen pakkanen. 

Uskollinen paikkalintu varis tuntee myös sään muutokset. Kun se raakkuu sydänkuilla (tammi- ja helmikuulla) aamulla, tulee nuoskaa, jos illalla, saadaan pakkaset.
Meidän pihasta ovat varikset muuttaneet suon toiselle puolen ja sieltä harakat, 6 frakkipukuista meille! Ne ei osaa ennustaa säätä, kunhan pomppivat ja keikaroivat oravia kiusaten.

maanantai 10. tammikuuta 2022

Hyväuskoista jymäytetään

 

Hyväuskoista jymäytetään

Kolmessa on yksi liikaa, jos kaksi ovat rakastavaisia.

Päivä saaressa hurahtaa porukalta uiden ja rannalla loikoillen. Sovitusti kolmas pyörä jää sinne muiden lähtiessä soutamaan pois. Hövelisti lupaavat hakea jätetynkin ennen yötä yhteiseen yksiöön.

Tunnit kuluvat. Aurinko laskee. Viilenee. Hakijoiden venettä ei kuulu, eikä silkkinen kesämekko lämmitä. Pakko päästä kalastusmajaan sisälle, vaikka olisi lukittu.

Maja on saaren toisella puolen ja etäältä näkee jo, että oven edessä on vain tuoli pönkkänä. Helpottaa päästä neljän seinän sisälle. Kaapista löytyy lämpimiä vaatteitakin, villapaita ja samettihaalarit.

Hemmetti! Hyväuskoista jymäytettiin. Saivat rakastella rauhassa!   Heh, heh, tottako sanonta, Anna Aina Naima Rauha Ensi Lempi Ville.

♥♥

 Krapu 2, sanat tuoli, silkkinen, rakastella. Krapu on sadansanantarina. Sanoja voi taivuttaa. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Seison tyhjänä sanoista

 

Seison tyhjänä sanoista

 tinan harmaassa maisemassa

 ympärillä jumalaisen ylväät tykkypuut,

 jotka huokuvat uupumusta.

(2017 ar)


Metsä hengittää raskaasti

ja ohi lentävän linnun ääntely

häipyy kaukaisuuteen.

Olen juurtunut

 tähän hiljaisuuteen.

(2017 ar)



Otan hetkeni,

livahdan tykkypuiden maailmaan

kuuntelemaan lumista hiljaisuutta,

ennen kuin se pakenee.

Metsä on minulle annettu,

se on toinen kotini,

enkä tunne itseäni vieraaksi.

Talven kauneus lumoaa,

ja lumen saartama hetki 

on voimallinen kokemus.



 

perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuoden viimeisiä tunteja

 


 Meneillään on vuoden viimeinen päivä. 

Sekin illassa ja ikkunan takana pimeä. Kukonaskeleen verran pidentynyttä päivää ei vielä lainkaan huomaa. 

Luonto on koristautunut juhlavasti vastaanottamaan huomisen, vuoden ihka ensimmäisen päivän. Lunta on satanut aamusta lähtien, eikä sille näy loppua.

Lumen taiteilema maisema on kaunis, neitseellinen ja puhtaan valkoinen. Pakko sitä on ihaillen katsella, kuitenkin huoli puiden puolesta. Pienemmät niistä huokailevat jo taipuessaan kaarelle, isommat kestävät vielä, mutta miten kauan. 

Lumi painaa.

Puolen hehtaarin metsässä osan jäälyhdyistä on lumi jo haudannut. En löytänyt kaikkia. Luovutin tarpeeksi rämmittyäni.

 


Vuoden vetäessä viimeisiään on otollinen hetki tehdä jonkinlaisia tilinpäätöksiä menneestä. Joillekin vuosi on saattanut olla hyvä, mutta monelle raskas ja ikävä. Siitä saa suuresti syyttää koronaa.

Jokaista aika, ajan virta koskettaa tavalla tai toisella. Jos ei muuten, niin ainakin on vuoden sisällä tullut ikävuosia yksi lisää. 

Vanhennutaan. Syntymässä saimme lahjana kutsun elämän juhlaan, sen vaihteleviin rientoihin ja ennalta arvaamattomiin käänteisiin.

Elämää verrataan myös matkaan. Se on outo matka, eikä voi kääntyä taikaisin. Paluulippua ei ole. Kuitenkin jokainen tänne syntynyt päätyy kuka mitenkin jossain vaiheessa perille. Kuulostaa melko hurjalta.

 Minulla oli syntymäpäivä pian joulun jälkeen.  Ajattelen olevani vanhempieni myöhästynyt joululahja. Tai voisin kai ajatella myös, että syntymäni oli ensimmäinen syntymäpäivälahjani.


 Kellossa rapsahtaa viisari eteenpäin. Hiekka valuu tiimalasissa astiasta toiseen. Aika kuluu vääjäämättä ja koko ajan vanhenemme. Vuosi on pitkä, kun katsoo eteenpäin. Vaan kuinka ollakaan, taaksepäin ajatellen mennyt vuosi on kiitänyt salamavauhtia aamusta iltaan, viikosta toiseen ja kuukaudesta seuraavaan.

 Tulee mieleen sanonta – mikä kiire tässä valmiissa maailmassa on? Vähemmälläkin ehtii.  Mutta kun aina ei ehdi! Juna tuppaa jättämään. Omalla kohdallani vauhtia hidastaa ikäkerroin.

 En taikoja tekemällä rupea urkkimaan mitään tulevasta. En tee lupauksiakaan. En myöskään jää tätä vuotta kaipaamaan. Se jää muistojeni räsymattoon tummaksi raidaksi, ei kuitenkaan mustaksi.       

Vanha kansanperinne kertoo, kun uudenvuoden yönä avaa ikkunan, niin saa häädetyksi kaiken vanhanvuoden painolastin, joka yrittää taakkana siirtyä uudelle vuodelle. 

Avaan ikkunan, mikäli muistan. 

Hyvää vuotta 2022 ♥ 

 


lauantai 25. joulukuuta 2021

Jäälyhdyt

Leikin päässeeni Nalle Puh-satuun, kun päivällä lumikolalla vedin kaikki jäälyhdyt kuvittelemaani Puolen hehtaarin metsään.


Tyhjällä pihalla ne näyttivät alastomilta. Sytytin ne kyllä, mutta sitten tuli hoppu. sillä joulupukki oli tulossa. Olen kai kertonut, että jouluaattona uskon vähän joulupukkiin.  Kyllä kannatti nytkin.


Sinne lyhdyt jäivät keskelle pihaa. Autokin paitsioon niiden taakse. Pakon sanelemaa siirtää ne sinne, minne alun perin oli aikomuskin.
Oikeastaan vedin lumikolalla jääpaakut vain metsän reunaan, josta kaappasin jäisen möykyn syliin yksi kerrallaan ja kiikutin metsään. Epätasaisessa maastossa kompuroinkin välillä, eikä tämä työ tekijäänsä kiitä.



Minusta tuntuu, että tänä jouluna söhrään tulen kanssa vähän liikaa. 
Pitkä kaasusytytin oli hyvä tuikkujen sytyttämiseen, mutta kaasu ei kauan riittänyt. Tulitikkuja meni varmaan aski. Tuuli ja kosteus olivat siinä hyviä avustajia.
Eikä harrastusta helpottanut sekään, että pihdit, joilla oli helppoa laskea tuikkuja lyhtyihin, putosivat käsistäni ja onnistuivat solahtamaan terassin lattialautojen välisestä raosta alas.
Kiltti mies konttasi aikansa otsalampun kanssa terassin lattialla ja haroi pihtejä rautalankakoukkuun ja ylös.
 

Terapiaa parhaasta päästä, kun saa itsensä suksilla vähän isompaan kuin Puolen hehtaarin metsä.


perjantai 24. joulukuuta 2021

Joulukuu 24 päivä, jouluaatto

Eilen  tupaan tuotu ja koristettu kuusi tuoksuu vihreälle. Niin raikkaalle, kuin pala metsää olisi tuvassa. Kuusen oksilla ovat vain vihreät koristepallot ja kynttilät, sekä latvassa tähti.

 On jouluaatto ja yöllä on satanut lisää unta. Eiliset aurausjäljet ovat hävinneet.   Aamu on hieman harmaa, mutta ei haitannut puolentoista tunnin hiihtolenkkiä.  Suksen suuntana oli käydä tervehtimässä Pöllän kuusivanhuksia. Nimesin kuuset jo aikaa sitten Lyytiksi ja Oskariksi. Joskus he asuivat tässä Pöllävaaran rinteellä. Enää kuuset jäljellä,


Lumisessa metsässä oli erityinen tunnelma. Hiljainen, rauhallinen, juhlavaa joulun tuntua, kuin koko luomakunta hiljentyisi joulun viettoon. Mieleen tuli virsi - Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas....

Turun joulurauhan julistuksen jälkeen lähdin sytyttämään jäälyhtyjäni. Ajoittainen tuulenpuuska sammutti sitä mukaa, kun ehdin sytyttää. Ehti tulla toivoton olo. Liekö joulun taikaa sekin, että pakkanen alkaa kiristyä ja tuuli käänsi samalla kelkkansa toisaalle. 












Jäälyhdyt palavat. Piha on valaistu. 

Hyvää joulua ja mainiota vuotta 2022!