sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kukko tunkiolle




Korea kukko

Aapiskirjan kukon näköistä kiekujaa sieppaa syvältä, kun se huomaa emännän kulkevan pihalla solkkusangon kanssa. Emännällä on punainen esiliina, joka kukkoa riivaa.

Kukko ottaa vauhtia takaviistosta ja iskee emännän takalistoon. Solkkusanko putoaa ja tyhjenee saman tien.  Samalla emäntä sieppaa seinustalta varsiluudan, karjuu rumia sanoja ja huitaisee kukkoa raivokkaasti kaulaan.
Kukko lyyhistyy kerralla lukua ottamaan.

Harmissaan tapahtumasta emäntä nappaa elikkoa kurkusta ja käy viskaamassa sen tunkiolle, sinne minne solkkusankokin pruukataan tyhjentää.
Siivotessaan pihasotkua, emäntä miettii, miten helskutissa kertoa isännälle kukkonsa kohtalosta.

Vaan eipä tarvitse, sillä kukko on herännyt kuolleista. Juoksee puoliksi lentäen  ja iskee  äskeistä tulisemmin nokkansa kostoksi emännän rintamukseen.


Krapu 42, sanat:punainen, pudota, sana.  Annettuja sanoja voi taivuttaa tarvitsemaansa muotoon.
Lisää krapuja linkkien takaa SusuPetal ja Cara.
Krapu-kirjoitus on tasan 100 sanaa, otsikko mukaanlukien.

tiistai 8. lokakuuta 2019

Leirikesän muisto



Leirikesän muisto

 Alisa saa kutsun 10-12 vuotiaiden kesäleirille  ja toivoo salaa, että vanhemmat myöntyisivät lupaan. Jännittää, sillä aikuiset voivat olla arvaamattomia näissä lupa-asioissa.
Olisi kuitenkin mukavaa päästä viikoksi pienempien sisarusten vahtimisesta. 

Leiri on ihana ja ylivoimaisesti hauskinta siellä leirikaste, jossa uimapuvuissa silmät sidottuina kuljetaan katajapuskien läpi, juodaan ällön makuista taikajuomaa ja saadaan ämpärillinen kaivovettä niskaan.
Ikävintä taas poikien vedonlyönti, kuka uskaltaa pussata tyttöjä. Yäk!

Alisa ei ennätä poikajoukon rynnäkköä karkuun, vaan kaatuu jääden alimmaiseksi.
Naurava suu lähestyy oitis rimpuilevaa tyttöä, jota inhottaa pojan lämmin hengitys naamallaan.  Äkkiä poika älähtää, irrottaa otteensa ja pyyhkii verta alahuulestaan.

Pususta jäi kipeät muistot kummallekin.



Krapu 41, annetut sanat: kutsu, aikuinen, inhota. Sanoja saa taivuttaa.
Krapu on tasan sadansanan tarina, otsikko mukaan lukien. Linkeistä lisää krapuja Susupetal ja Cara







maanantai 30. syyskuuta 2019

Yövuoro




Isä meidän


Sisätautiosaston yövuorosta on tulossa surullinen. Viikatemies lähestyy, eikä sitä voi estää.

Potilashuoneen vuoteessa makaa sairas, uupunut ihminen, jonka laiha käsi tavoittelee hoitajan kättä. Kuuluu anova kuiskaus.
-Rukoile puolestani. Anna rukouksen voimalla matkalleni valoa ja rohkeutta. Saata rajalle, yli mustan tyhjyyden.

Nuori sairaanhoitaja kokee ahdistusta, osaako, mutta rauhoittuu. Ottaa vanhuksen kädet omiensa väliin ja ristivät yhdessä neljä kättä.
-Isä meidän, joka olet taivaassa…..
   
Hoitaja sekoaa Isämeidässään. 
Ei lopeta, vaan jatkaa omin sanoin. Tuntee, miten vanhuksen käsien ote kirpoaa. Ei kohoa enää rintakehäkään. Hetki kuoleman äärellä koskettaa.
   
Hoitaja käy avaamassa ikkunan, katsoo tähtitaivasta ja  miettii, liekö syttynyt juuri uusi tähti?




Krapu on kirjoitushaaste, sadansanan tarina, jossa on jo mukana otsikko. Viikon 40 annetut sanat surullinen, musta, isä.Annettuja sanoja saa taivuttaa tarpeen mukaan.
Lisää krpauja linkkien SusuPetal ja Cara takaa.
 - Ei kun kirjoittamaan!-

torstai 26. syyskuuta 2019

Mustakahvi


Mustakahvi

Poikkeavaa, että lämpötila kiipeää vielä syksyllä lähelle hellerajaa.  Marjaan haluttaisi kuitenkin mennä, vaikka painostava sää tuntuu jomotuksena ohimoilla.

Nainen keittää kahvit. Juo kupillisen, sillä yleensä se keino auttaa, nyt ei.
On kokeiltava jotain parempaa.

Nainen siirtyy peilin eteen. Sutii otsalle ja ohimoilleen pannusta kylmää kahvia, johon sekoitti lisäksi kahvinporoja.
Toivottavasti edesmenneen mummun lääke tepsii.

Nainen pukeutuu valkoiseen pitkähihaiseen ja sääripituiseen hameeseen hirvikärpästen pelosta. Punakukikkaan lierihatun alta jää tursottamaan harmaantuneet hiukset ja naamalle valuu kahvinvärisiä hikinoroja, mutta puolukka oli päästävä.

Metsässä on liikkeellä muitakin.
Pikkutyttö juoksee oudon oloisen marjastajan luo. Tuijottaa tovin ja kysyy lopulta.
-Oot sä joku noita vai?




Krapu 39, annetut sanat : kiivetä, ohimo, peili ja niitä saa taivuttaa myös.
Krapu on täsmälleen sadansanan kirjoitus, otsikko mukaanlukien. Klikkaamalla SusuPetal ja Cara linkkejä, niiden takaa löytyy lisää krapuja.

lauantai 21. syyskuuta 2019

Syyssykkeitä



Syksy sykkii täysillä, niin tohinalla, että kohta saattaa maa muuttua valkoiseksi.
Aamut ovat kuuraisia, soiden sammalmättäät kohmeessa ja pihojen heinänkorret kuorrutetut huurteella. Yön miinusasteet jatkuvat pitkälle aamupäivään ja aamulenkillä kylmä viima pistää hytisemään. Pipot ja toppavaatteet ovat hyvinkin tarpeen.

Syksy sykähdyttää.
Se soittelee haikeaa melodiaa puiden latvustoissa ja kieputtelee keltaisia koivunlehtiä ympäriinsä. Kun sille päälle sattuu, niin ripauttaa syyssateen ja kohta perään aurinko loistaa koko naamallaan.

Kuulaiden syyspäivien aamun- ja illanrusotukset ovat huikeaa värihehkua. Varsinkin iltaisin auringon painuttua alas mieli rauhoittuu hämärän hyssyssä. Jos vain malttaa hetken olla napsauttamatta yhteenkään lamppuun valoa.



Värikäs luonto on hurmaava.
On glamouria kulkea syksyn punaisella matolla ja hengittää viileää ilmaa, joka tuoksuu kirpeältä, suolta, tuulelta ja ohessa myös lahoavilta sieniltä ja mullalta, ei niinkään kypsyvältä syysviljalta.
Omassa riistapellossakaan ei ehdi kypsyä muu, kuin korkeintaan ohra. Kaura vielä vihreää, rehukaali pientä, herne vasta kukassa ja paleltunutkin. Auringonkukan siemenet menivät sen siliän tien jo kylvötilanteessa keväällä sepelkyyhkyjen suihin, Eivät ehtivät edes mullan alle!
Porot käyvät pellossa päivänokosilla. Sitä ennen tarkastavat, olisiko pihassa vielä jokunen kehäkukan kukka naposteltavaa.




Ensimmäinen syysretkeni suuntautuu lähiseudun maastoon, erätuvalle, joka nykyisin on maksullinen ja numerokoodilla avattava.
Ikiaikaisella KoitiJussin polulla kävellessä tulee tunne, kuin itse Jussin henki olisi seurassa. Jussi on aikoinaan elänyt kauniissa maisemassa, jossa ei teitä ollut. Apostolinkyydillä, suksella, ehkä hevosellakin on pitänyt matkat taittaa.
Polut ja hänen muistonsa ovat säilyneet
Ovatpa jotkut hähneet itse Jussin hahmonkin liikuskelevan nimikkopolullaan. Tarinoita sata vuotta sitten eläneestä miehestä riittää.
Polku on yhä olemassa ja porot likimain ainoat polun tallaajat, mitä nyt satunnainen kulkija joskus eksyy sinne.



Syysilta muuttuu nopeaan koleaksi ja pimenee. Tulillakaan ei tarkene istua kovin pitkään. Sentään nuotiokahvit ja mustaksi palanut makkara lämmittää ja maistuu.
On täysikuu ja tähdet syttyvät.
On pakkasyö ja tuvan suloinen lämpö häviää sudenhetkeen mennessä. Pakko nousta sytyttämään kaminaan uutta valkeaa ja jatkaa  uudelleen unta, sitä jossa kuljen KoitiJussin kankaalta kohti Jussin nimikko nivaa. Vieläköhän ahvenet ovat nälkäisiä?



sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Setelisade





Setelisade

Nainen seisoo samettisen hyväilevässä iltahämyssä vaaran rinteellä nauttien maiseman lumosta. Hän nojaa halipuuhunsa sallien ajatuksilleen vapauden liidellä. Aina sinne asti, missä naapurivaarojen ääriviivat piirtyvät taivasta vasten.

Harmonian rikkoo kuitenkin pimeä pakettiauto, joka pysähtyy ja vanhahko mies lähtee nousemaan rinnettä naista kohti - laatikko kainalossaan.

Nainen maastoutuu mahalleen mustikanvarvustoon. Hän näkee, miten mies kaivaa kuopan, pudottaa kantamuksensa sinne ja peittää.

Naisen olo käy tuskalliseksi paljailla säärillään kipittävien muurahaisten takia. Iho kihelmöi, kuin tulessa.

Nainen kaivaa salaisuuden esille selvittyään kiusanhengistä ja yllättyy. Ei huumeita, ei aseita, vaan paperirahaa ynnä kirje.
”En maksa pankeille miinuskorkoja säästöistäni!”
Seuraavana syksynä paikallislehdessä – Tunturissa satanut seteleitä!


Viikon 38 krapu, sanat: samettinen, kihelmöidä, ääriviiva. Sanoja voi /saa taivuttaa tekstiinsä sopivaan muotoon.  Krapuillaan ja lisää krapuja linkkien  Susupetal ja Cara takaa.

Krapuhan on jämptisti 100 sanan stoori, otsikko mukana.




keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Valokuvan salaisuus




Valokuvan salaisuus

Viidellä sielunsisarella on tapana aloittaa uusi syksy viettämällä yhteinen ilta. Näin on tapahtunut vuosikymmenen ajan.
Nyt yksi on joukosta poissa ja muut hiljentyneet muistelemaan häntä.

Parvekkeella palaa kynttilälyhdyt ja hämärän huoneen pöydän ääressä tuntee itse kukin voimaannuttavaa levollisuutta, myös tarvetta kiittää tuota oman tiensä kulkijaa, parasta ystäväänsä ja toivottaa hänelle hyvää iäisyysmatkaa. Sanat tuntuvat tyhjiltä, eikä niitä edes tarvita.
Ilta on sekoitus naurua ja kyyneliä.

Kuten aina, lopuksi istahdetaan sohvalle yhteispotrettiin. Näin itselaukaisulla saadaan kuvaan kaikki..
Otoksia selatessa ihmetellään, kun yhteen kuvaan on ilmestynyt viides henkilö, utuhahmona parvekkeelle.
Ilmestyikö ystävä tervehdyskäynnille hetkeksi? Katosi sitten aavemaisesti
- myös kuvasta.




Pitkästä aikaa yritän elvyttää Kirjeitä Karsikonperältä. Krapuilemalla aloitan. Huomasin edellisviikon krapusanat myöhässä, mutta rustailin tämän kravun liittämällä viikkojen 36 (tyhjä, kiittää, parveke) ja 37 (uusi, oma, ilmestyä) sanat yhteen ja samaan krapuun. Lieköhän sallittua lainkaan?

Krapu on täsmälleen 100 sanan novelli, otsikko mukaanlukien. Lisää krapuja löytyy SusuPetalin ja Caran blogeista