sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Talvikärpänen

                                                                                  
Talvikärpänen

Missä kärpäslätkä! Se on ensimmäinen ajatus, kun kuulen talvikärpäsen surinan korvalliseltani. Lätkää ei missään ja kärpänenkin katoaa ikkunalistan alle. Sen reitin mokoma osaa niin hyvin, että on jo monet kerrat onnistunut säilyttämään henkensä.

 Koetan keskittyä lukemiseeni.

En ehdi sivua kääntää, kun kärpänen työntyy listan alta ikkunakävelylle. Se kulkee edes takaisin, ylös ja alas, sivulta toiselle selvästi ärsyttäen minua. Se liikkuu ääneti ja tuijottaa uhmakkaasti suurilla verkkosilmillään.

Keskittymiseni häiriintyy, kun tahtomattani vilkuilen sen liikkeitä. 

Sieppaan lyömäaseeksi paksuhkon mainoslehden. Pahus, miten osun huonosti! Kärpänen surisee lentäen hetken ympyrää. Sujahtaa sitten ikkunalistan alle.

En kajoa kemiallisiin aseisiin. Pakko kärpäselle on pärjätä muutenkin. 

♥

Krapu 5, sanat: pärjätä, lätkä, reitti.

 Krapu on sadansanan tarina ja yllä ovat apusanat, jotka tulee löytyä tarinasta. Taivutettuinakin saavat olla. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

 

                                                 Turvana liikkuessa maantiellä ötökkäheijastin.

maanantai 24. tammikuuta 2022

Nahkatakin tarina

 


 Nahkatakin tarina

 Ikääntynyt herrasmies lähestyy kahvikuppinsa kanssa pöytääni. Kysyy lupaa tehdä seuraa. Suu täynnä pullaa nyökkään hyväksyvän vastauksen.

Hän istuu vastapäiselle penkille. On hetken hiljaa, mutta juotuaan kahvinsa esittelee itsensä ja paikan.

Keskustelun päätteeksi mies kysyy kuin ohimennen, kiinnostaisiko minua nähdä Elviksen nahkatakki?

Totta ihmeessä! Olenhan ollut Elvis-fani jo 60-luvulta lähtien. Ostanut Suosikkilehtiä Elviksen takia ja ripustanut keskiaukeaman kuvia oman soppeni seinälle.

 Arveluttaa, oikeastiko muka Elviksen nahkarotsi täällä?

Mies ei välitä epäilyistäni, vaan ehdottaa sumeilematta kokeilemaan sitä. Teen työtä käskettyä. Vedän kulahtaneen rotsin päälleni ja kuuntelen samalla miehen kertomana takin koko tarinan.

 Stoori on ihmeen kiehtova. Haluaisin jopa uskoa todeksi. 

 


Krapu 4, sanat; takki, vastaus, ihme. 
Krapu on sadansanan tarina, annetut sanat mukaan lukien. SusuPetalin blogista enemmän tietoa krapuilusta.

tiistai 18. tammikuuta 2022

Päähänpisto

 


 Päähänpisto

Amaalian vastahankkima terveyspatja sulautuu hänen vartalonsa muotoihin. Ihmeellistä ja outoa, ettei enää tarvitse joka tunnin päästä vaihtaa asentoa. Rikkonainen uni oli niin syvältä ja hyvä viemään ilon elämästä. 

Nuorena sai unen missä ja miten vain ja herätyksestä huolehti herätyskello. On se riivattua, kun vanhana olisi aikaa nukkua, nukkua päivälläkin, niin uni on hukassa.

 Sänkykaupat oli päähänpisto. Alkujaan tarkoitus oli vain uusia petauspatja, vaan kuinka ollakaan, kaupat tuli täyspaketista ja lisänä mukaan lähti painopeittokin. Amaalia taisi haksahtaa mainontaan, mutta hyvin nukuttujen öiden jälkeen nainen touhuaa täynnä energiaa.

Lumityöt sujuvat entiseen malliin, kuten nipotus lumivalleista, sekä jalkakäytävien viimeistelyistäkin.

Mihinkäs koira karvoistaan?


Krapu 3, sanat; jalkakäytävä, outo, sulautua.

Krapu= sadansanantarina, johon sisällytetään annetut kolme sanaa. saa taivuttaakin. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa

perjantai 14. tammikuuta 2022

Taivas on sininen ja punainen


Varhainen kaupassakäynti on niin ok, varsinkin nyt korona-aikana. Ei ollut tänään monta asiakasta kaupan ovien avautuessa.
Menomatkalla on pimeää. Tien varren tykkypuut näkyvät muumiomaisina silhuetteina taivasta vasten. Auton valokeila paljastaa ne kuitenkin lumen huputtamiksi puiksi.



Palatessa maisemat ovat saaneet värejä. Puut ovat tykkypuita. Taivas on sininen ja punainen. Vaalean punaisen levitessä, kuin Jokisen eväät. Ei kuitenkaan kaoottisesti, vaan pehmeästi, kuin taiteilijan siveltimestä ikään.
Pakkasen sävyjä. Kaamoksen kaikuja.

Kotitie on valkoinen. Ei ole tarvinnut hiekoittaa, kun ei ole liukas. Lumipenkat ovat vielä matalat, mutta puoli metriä tulee lisää, ennen kuin kevätaurinko alkaa töihin.


 





Alkuviikosta olleet pari lauhaa päivää ravistelivat tuulen kanssa puiden oksilta osan lumista. Se tuli  monen puun pelastukseksi. On iso ero vaarojen lumipeitteisillä puilla verraten alavampien paikkojen  puolialastomiin.

Onko tuttu sanonta? "Pakkanen pyryn perästä, pahailma pakkasesta."  Paikkansa piti tälläkin kertaa. Ensin nolla-asteet ja reipas pyry, perään vajaan -10 asteen pakkanen. 

Uskollinen paikkalintu varis tuntee myös sään muutokset. Kun se raakkuu sydänkuilla (tammi- ja helmikuulla) aamulla, tulee nuoskaa, jos illalla, saadaan pakkaset.
Meidän pihasta ovat varikset muuttaneet suon toiselle puolen ja sieltä harakat, 6 frakkipukuista meille! Ne ei osaa ennustaa säätä, kunhan pomppivat ja keikaroivat oravia kiusaten.

maanantai 10. tammikuuta 2022

Hyväuskoista jymäytetään

 

Hyväuskoista jymäytetään

Kolmessa on yksi liikaa, jos kaksi ovat rakastavaisia.

Päivä saaressa hurahtaa porukalta uiden ja rannalla loikoillen. Sovitusti kolmas pyörä jää sinne muiden lähtiessä soutamaan pois. Hövelisti lupaavat hakea jätetynkin ennen yötä yhteiseen yksiöön.

Tunnit kuluvat. Aurinko laskee. Viilenee. Hakijoiden venettä ei kuulu, eikä silkkinen kesämekko lämmitä. Pakko päästä kalastusmajaan sisälle, vaikka olisi lukittu.

Maja on saaren toisella puolen ja etäältä näkee jo, että oven edessä on vain tuoli pönkkänä. Helpottaa päästä neljän seinän sisälle. Kaapista löytyy lämpimiä vaatteitakin, villapaita ja samettihaalarit.

Hemmetti! Hyväuskoista jymäytettiin. Saivat rakastella rauhassa!   Heh, heh, tottako sanonta, Anna Aina Naima Rauha Ensi Lempi Ville.

♥♥

 Krapu 2, sanat tuoli, silkkinen, rakastella. Krapu on sadansanantarina. Sanoja voi taivuttaa. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Seison tyhjänä sanoista

 

Seison tyhjänä sanoista

 tinan harmaassa maisemassa

 ympärillä jumalaisen ylväät tykkypuut,

 jotka huokuvat uupumusta.

(2017 ar)


Metsä hengittää raskaasti

ja ohi lentävän linnun ääntely

häipyy kaukaisuuteen.

Olen juurtunut

 tähän hiljaisuuteen.

(2017 ar)



Otan hetkeni,

livahdan tykkypuiden maailmaan

kuuntelemaan lumista hiljaisuutta,

ennen kuin se pakenee.

Metsä on minulle annettu,

se on toinen kotini,

enkä tunne itseäni vieraaksi.

Talven kauneus lumoaa,

ja lumen saartama hetki 

on voimallinen kokemus.



 

perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuoden viimeisiä tunteja

 


 Meneillään on vuoden viimeinen päivä. 

Sekin illassa ja ikkunan takana pimeä. Kukonaskeleen verran pidentynyttä päivää ei vielä lainkaan huomaa. 

Luonto on koristautunut juhlavasti vastaanottamaan huomisen, vuoden ihka ensimmäisen päivän. Lunta on satanut aamusta lähtien, eikä sille näy loppua.

Lumen taiteilema maisema on kaunis, neitseellinen ja puhtaan valkoinen. Pakko sitä on ihaillen katsella, kuitenkin huoli puiden puolesta. Pienemmät niistä huokailevat jo taipuessaan kaarelle, isommat kestävät vielä, mutta miten kauan. 

Lumi painaa.

Puolen hehtaarin metsässä osan jäälyhdyistä on lumi jo haudannut. En löytänyt kaikkia. Luovutin tarpeeksi rämmittyäni.

 


Vuoden vetäessä viimeisiään on otollinen hetki tehdä jonkinlaisia tilinpäätöksiä menneestä. Joillekin vuosi on saattanut olla hyvä, mutta monelle raskas ja ikävä. Siitä saa suuresti syyttää koronaa.

Jokaista aika, ajan virta koskettaa tavalla tai toisella. Jos ei muuten, niin ainakin on vuoden sisällä tullut ikävuosia yksi lisää. 

Vanhennutaan. Syntymässä saimme lahjana kutsun elämän juhlaan, sen vaihteleviin rientoihin ja ennalta arvaamattomiin käänteisiin.

Elämää verrataan myös matkaan. Se on outo matka, eikä voi kääntyä taikaisin. Paluulippua ei ole. Kuitenkin jokainen tänne syntynyt päätyy kuka mitenkin jossain vaiheessa perille. Kuulostaa melko hurjalta.

 Minulla oli syntymäpäivä pian joulun jälkeen.  Ajattelen olevani vanhempieni myöhästynyt joululahja. Tai voisin kai ajatella myös, että syntymäni oli ensimmäinen syntymäpäivälahjani.


 Kellossa rapsahtaa viisari eteenpäin. Hiekka valuu tiimalasissa astiasta toiseen. Aika kuluu vääjäämättä ja koko ajan vanhenemme. Vuosi on pitkä, kun katsoo eteenpäin. Vaan kuinka ollakaan, taaksepäin ajatellen mennyt vuosi on kiitänyt salamavauhtia aamusta iltaan, viikosta toiseen ja kuukaudesta seuraavaan.

 Tulee mieleen sanonta – mikä kiire tässä valmiissa maailmassa on? Vähemmälläkin ehtii.  Mutta kun aina ei ehdi! Juna tuppaa jättämään. Omalla kohdallani vauhtia hidastaa ikäkerroin.

 En taikoja tekemällä rupea urkkimaan mitään tulevasta. En tee lupauksiakaan. En myöskään jää tätä vuotta kaipaamaan. Se jää muistojeni räsymattoon tummaksi raidaksi, ei kuitenkaan mustaksi.       

Vanha kansanperinne kertoo, kun uudenvuoden yönä avaa ikkunan, niin saa häädetyksi kaiken vanhanvuoden painolastin, joka yrittää taakkana siirtyä uudelle vuodelle. 

Avaan ikkunan, mikäli muistan. 

Hyvää vuotta 2022 ♥