sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Hillaa, hillaa, vieläkin hillaa


Viikon teema on ollut hilla.
Päivien aktiviteetti myös hilla.
Yksi varma puheenaihe on ollut hilla ja sen hinta.  Toinen raaskii poimimansa marjat myydä, toinen pistää omaan pakastimeen.

Hilla kuluu marjaherkkuihini ja sitä poimin sen mukaan, miten jaksan soilla ja rämeillä rämpiä.
Paljon on kävemistä ja vaaran rinteiden kapuamista, että hillaa löytää, mikäli löytää. Aivan kotinurkilla sitä ei nyt ole.

Muutaman ensimmäisen poimintapäivän jälkeen selkä yritti aamuisin jarrutella. Kuitenkin tovin notkistelun jälkeen suostuu pikku pakosta yhteistyöhön. Vihjailee kyllä, että kidutan, vaan ei auta.




Reppu selkään ja suolle.
Suomaisema on minulle mieluinen. Kun näkyy ensimmäisiä hillan kasvustoja, on toiveita, että itse marjaakin löytyy.
Rämeellä on isoa hillaa, mutta paljon on vielä raakaa. Jopa tupella olevaa.

Poimiminen on harppomista ja kilometrejä kertyy. Tänäänkin peräti kahdeksan. Paidan selkämys liimautuu ihoon. Hiki valuu nenän päästä, pyyhkiä saa, ettei valu hilla-astiaan.


Suot ovat varsin märkiä ja purojen ylitys haetuttaa sopivaa paikkaa, kun ei vähin kummin tahtoisi kenkiään kastella.

Joutsenta ei haittaa.
Se sujahtaa hyvin sulavasti rannalta uimasilleen pitäen visusti silmällä kulkijoita.


Marjastuspäivälle kertyy pituutta muutenkin, kun vain kilometrejä. Koko päivä siihen uppoaa.
Repusta on parasta  löytyä juotavaa ja evästä. Hellepäivinä kuluu paljon vettä.

Tosinautinto on istahtaa nuotiolle kahvittelemaan.
Ettäs eväsleivät osaavat maistua silloin hyvälle. Harvoin kuitenkaan viitsii raahata pannua mukana. Useimmin kahvia on vain termarissa.


Kesä on sivuuttanut puolivälinsä.
On sadonkorjuuaika. Viime kesää enemmän näkyy jo nyt sieniä. Myös mustikka alkaa kypsyä ja piirakan verran olen poiminut.

Hirvensäärinurmi punottaa hiukan kaunistaen laajoja hakkuuaukioita. Metsälinnun poikue pyrähtää polun vierestä pakosalle. Korppi saattaa innostua raakkumaan, kuin paheksuen valtakuntaansa tunkeilijoita
Poron vasat ovat kasvaneet. Ovat niin somia pikku sarvineen koikkelehtimassa risukossa ja korkeassa heinässä.


Maisemalle on aina aikaa.
On se sitten vaara kaukana taivaanrannalle piirtyessään tai kirkasvetinen suolampi.



Joko huomenna olisi aika vaihtaa hillastus kalastukseen? Käydä kaivamassa matoja ja lähteä pyytämään ahventa? Hieman houkuttaa tehdä noin.


64 kommenttia:

  1. Nam nam..hilloja! Hillastus ei ole laiskan ihmisen hommaa. Noin täyttä hillamätästä en muista meilläpäin nähneeni kuin nuorena likkana. Ihmeen aikaisin ovat hillat ja mustikatkin kypsyneet tänä kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon olen hillojen takia viim epäivinä soita kierrellyt.
      Mustikka alkaa myös kypsyä täällä.

      Poista
  2. Ahkerointia siellä - mitä ihanimman luonnon keskellä ja herkkujen ympäröimänä. Kirjoitit kivasti - kaupunkilaisellekin välittyy hieno Lapin luonto ja hillan keruu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta reissua jo pitänyt tehdä, että herkkumarjaa olen saanut. On ollut loistavia poimintapäiviä.

      Poista
  3. On se kaunis tuollainen oranssinkeltaisia marjoja vilkkuva hillasuo. Enpä ole vastaavaa nähnyt kuin joskus lapsena. Ehkä vielä joskus onnistaa.
    Kauniita suomaisemia muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvakseltaa olen sattunut toistaiseksi oikein hyvään marikkoon. Ovat avoimilla soilla jo ylikypsiä ja korpisoilla vielä raakaa.
      Suot on kuvauksellisia mielestäni ja paljon niitä tulee kuvattuakin.

      Poista
  4. Mekin saimme ystävältä purkillisen lakkahilloa ja hyvältä maistui. Suolla tarpominen vaatii voimaa, mutta kasvaahan siinä kunto samalla.
    Onnellista viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jaksaminen on kehittynyt, sillä päivittäin tulee kilometrejä noin 6-10, kyllä jaloissakin alkaa tuntua.
      Hyvän perässä kannattaa juosta, näköjään.

      Poista
  5. Onpas kauniita kuvia hillastus reissulta ♥

    VastaaPoista
  6. Onpa ihana postaus. Niin kauniita luontokuvia ja myös eläinkuvia. Kiitos näiden kuvien jakamisesta.

    VastaaPoista
  7. Varsinaista reippailua ja kunnon kohottamista on hillastaminen, hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen ajatellut, että hyvä minä, kun viitsin ja jaksan.

      Poista
  8. Suolla on raskasta tarpoa, mutta näkymät ja hyvä hillasato korvaavat vaivan. Upeita kuvia ja todellakin paljon marjoja.
    Täällä Savonkin soilla on paikoin hyvä sato ja pakastimeen on kertynyt liki kymmenen kiloa suon kultaa. Meillä mies on sellainen kulkija, joka tietää marjapaikat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hallan aralla seudulla en voi kehua hillasatoa runsaaksi. Hyvinkin on ollut kohdallani melkoista keräilyä. Kehnoimmilla retkillä on kilometrejä liki 10 eikä sankon pojlalla kuin litran verran hillaa.
      Hillaa ei ole jtäällä joka vuosi samoilla paikoin.

      Poista
  9. Mukava kertomus hillanpoiminta retkeltä.
    Onkireissu hillanpoiminnan välissä antaa selälle lepopäivän.
    Antoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongella olo oli hyvää palautusta kropalle ja väliin turhautuneelle mielellekin, kun oli huti hillareissu takana.

      Poista
  10. Niin hienot suomaisemakuvat!
    Mukavia marjastus/kalastusretkiä!

    VastaaPoista
  11. Itse poimittuja lakkoja, nokipannukahvia, suomaisemia. Varmasti ihanaa, vaikka rankkaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sen sanoiksi pistit. Rankkoja ovat päivät olleet, silti mukavia. Saaliina myös tukku kuvia.

      Poista
  12. Entinen työkaverini käy joka syksy poimimassa hilloja litra tolkulla. On kotisin sieltäpäin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hillan kypsyminen on useimmin Koillismaalla alkaa jo heinäkuun puolivälissä ja ilmoista riippuen ei kestä pitkään. Luulenpa nyt kun siirrytään elokuulle, hilla on jo vanhaa ja mautonta. Korvilta saattaa löytää enää hyvää hillaa.

      Poista
  13. Jospa vuoropäivin kävisit hillassa ja kalassa. Tai joka kolmas päivä kalassa. Meidän nurkilla on mustikkasesonki parhaillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa malttaisinkin! Vaan en, sillä silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Nopeat syövät hitaan jne....
      Mustikkareissuja kohta minäkin.

      Poista
  14. Suon tuoksut, värit, maut! Onneksi Suomessa on paljon soita, niitä ulkomailla asuessani kaipasin.
    Runsaita saaliita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti minäkin pysähdyn oikein tuoksuttelemaan suota. Värejä on alkanut jo tulla ja auta armias, mitä väriloisto onkaan ruskan aikana soilla.
      En ihmettele, että kaipasit.

      Poista
  15. kauniit maisemat! Hilla on harvinaista herkkua täällä meilläpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla enemmän itäisen ja pohjoisen osan herkku tämä hilla.

      Poista
  16. Oi sielä on Sinulla kyllä upeat maismat ja nuo hillat, (meillä ne on valokkia) ne saa kyllä veden herahtamaan kielelle ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä maisemia piisaa ja avaruutta maiseman yllä, sillä korkealta näkee kauas.
      Hillalla on monta nimeä. Vähän harvinaisempi on kyllä valokki nimi. Itsellä on lakkahillo, mutta muuten hilla.

      Poista
  17. Lovely photos and pictures in my mind of your life- Those berries look delicious! Our blueberries are coming into season- one of my favorite fruits,next to summer watermelon! so happy you share your life with us! hugs,Jackie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I remember your nice pictures of watermelons. They were so big.
      Blueberries next here too. Some days still cloudberries then the season of them is over.
      I notised you have done your long summer trip. Hope that was great.

      Poista
  18. Oi mitkä kuvat ja hilla tai lakka, kuten sitä meilläpäin kutsutaan on marjaherkku, jota moni etsii näinä päivinä. En itse jaksa noin pitkiä matkoja enää suolla kulkea ja eipä ole lähiseuduilla enää kunnon soitakaan. Ehkä ostamme muutaman litran torilta tutulta myyjältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nii, hilla tai lakka, sama marja. väkeä on täällähi paljon soilla ja tien vierustat autoja, kun porukat ovat suunnistaneet soille.

      Poista
  19. Niin kauniin rauhalliset maisemat! Hilla on niin hyvää, että ei ihme, että se on keskusteluissa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kait hillakin jakaa mielipiteitä, joku tykkää, joku ei. Monelle mansikka on herkumpaa. Minä onneton tykkään kaiksista marjoista.

      Poista
  20. Mikä määrä lakkoja kuten olen oppinut sanomaan hillaa näkyy siellä mättäillä. Jonkin verran itsekin kerään lakkoja, sen mitä tuosta vakimetsän suon laitamilta löytyy.

    Hyvä kunto sulle tulee, kun suolla marjojen perässä kuljet. Sen verran raskasta on suolla liikkuminen ja kuumalla kelillä vielä kun hikeä pukkaa. Kyllä varmasti maistuu eväsleipä ja kahvi tottamaar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunto rupeaa olemaan kohillaan reilun viikon hillarääkin ansiosta. Tosin raskaimpien päivien jälkeen jaloissaan kilometrit tuntee.
      Vettä menee paljon, sitä pitää olla mukabna.

      Poista
  21. Taas tuli todettua, kuinka hienoa lukea näitä postauksia ympäri Suomea.Kotimaan kesä tulee niin moniuloitteisesti näkyville.
    Minunkaan eteeni ei ole vielä koskaan avautunut tuonlaista hillamaata, kuin kolmannessa kuvassasi on.Upeat maisemat taas kuvissasi.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan täysin sinua. Blogeissa huomaa oman maan kauneuden ja kirjon. Kuin myös, että me kirjoittajat harrastetaan ja ollaan kiinnostuneita niin moneliasista asioista.

      Poista
  22. Hilloja ei täällä ole. Tai en ainakaan meidän mökin läheltä löydä. Järven rannalla -vasstarannalla on pari ollut takavuosina, mutta nyt en ole järveä kiertänyt. Kylläpä nuo ovat tuskan takana hakaea, mutta mainioita ja C-vitamiinia teille talvella.
    Olipa kuvassakin hilloja. Minä marjastan vattuja ja etenkin mustikoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hilla on enempi pohjoisen ja itäisen osan herkkumarja.
      Saattaapa olla, etten itsekään enää kovin monena kesänä jaksa talsia tämmöisiä matkamääriä hillan perässä. Sitten siirryn torlta ostoon.
      Mustikka akypsyy parhaillaan myös täällä. Olen parit piirakat jo leiponut uusista mustikoista.

      Poista
  23. Ihanaa olet löytänyt hillaa elikkä savolaisittain lakkaa.Minun polveni ei hyväsy tällä ketaa kun tasamaan kävelyä eikä täälläpäin ole tuota kuningas marjaa jos jokunen onkin viejiä on yhtä monta.Kauniita kuvia ja ihania retkiä Kiitos retkestä Aimarii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hillan poimijaa on näilläkin nurkilla todella paljon, mutta kun korkeimmille vaarojen rinnesoille jaksaa, niin varmemmin löytää. Se matka karsii jonkun verran.
      Se on ikävää, että polvesi ovat alkaneet kiusata sinua.

      Poista
  24. Olipa herkullinen postaus, kiitos aimarii!
    Minun marjani on jo kerätty, ei mahda mitään..;)

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa sinulle joku kuitenkin keräisi marjat, että ihan tuoreitakin marjoja pääsisit maistelemaan.
      Minä olen niin innostunut marjastaja, että muutamana hyvänä marjavuonna olen kerännyt pikku määriä myös joillekin, jotka eivät itse metsään pääse enää marjastamaan. Ikä alkaa itselle tulla vastaan ja jaksaminen vähentyy, mutta niin terapiaahan marjojen perässä on ramppaaminen.

      Poista
  25. Aaah, tämä on ihanaa luettavaa! Varsinkin kun ei tarvi itse rämpiä suolla paarmojen syötävänä vaan saa lukea kauniiden kuvien kera ja muistella miltä makea hilla maistuukaan ja tuoksuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun hillan perässä juoksemiseni on tältä kesältä ohi. Hyvä hillavuosi olikin.
      Paarmoja, itikoita, polttiaisia on riittävästi, mutta kesä on lämmin ja hieno.

      Poista
  26. Suolla kävely ja kyykkiminen on hyvää kuntoilua.

    Ihanaa aikaa on, poimia kypsiä hilloja.
    Herkullinen kaunis hilla.

    Ikävän pukkasi Koillismaan korpeen ihana postauksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. rankaa on ollut marjakesä, mutta niin antoisaa. Saattaapa vielä korvilla hillaa ollakin, kun vain osaisi ja jaksaisi niiden luokse.

      Poista
  27. Hirvensäärinurmi on minulle aivan uusi sana. Aina, kun luen tekstiäsi ja katselen kuviasi, tulee mieleeni, että sinun täytyy olla oikeasti onnellinen. Ehkä olen sanonut tämän aiemminkin, mutta haitanneeko : )
    Mikään ei maistu paremmalle kuin kahvi ja eväät metsässä aherruksen jälkeen.
    Kalaonnea sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kait tuolla nurmella joku virallinenkin nimi, vaan en taho sitä muistaa, siksi kirjoitan aina hirvensäärinurmesta, kun se sillä nimellä täällä tunnetaan. Kaunista se on, varsinkin nyt kun kunnolla punertaa.
      Onnellisuus on jännä käsite. Uaeimmiten tunnen itseni etuoikeutetuksi ainakin saadessani kulkea näissä maisemissa. Kyllä siinä hyvä mieli on ainakin kylkiäisenä.
      Kiitos, kalaonnea on ollut.

      Poista
  28. Hirvensäärinurmi on minulle aivan uusi sana. Aina, kun luen tekstiäsi ja katselen kuviasi, tulee mieleeni, että sinun täytyy olla oikeasti onnellinen. Ehkä olen sanonut tämän aiemminkin, mutta haitanneeko : )
    Mikään ei maistu paremmalle kuin kahvi ja eväät metsässä aherruksen jälkeen.
    Kalaonnea sinulle!

    VastaaPoista
  29. Onnea olisi minullekin kokea hillan ( minulle se on lakka) makua sillä se on kymmenien vuosien takaa muistettava. Hyvin osasit kuvailla suolla rämpimisen ja luonnon kauneuden. Oikein hyvää kesän jatkoa sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hillan maku on vieläkin viipyilevänä suussa, kun aamiaisella niitä lusikoin. Mielelläni soisin sinullekin sen ilon.

      Poista
  30. Bom dia, adoro saborear amoras silvestres, as fotos apresentadas mostram na perfeição a beleza e a força da natureza, desfrutar e fotografar a natureza é maravilhoso.
    Bom fim de semana,
    AG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks again for the commnet. (This time was missing my portuguese dictionary, sorry)

      Poista
  31. My friend,

    Another brilliant post full of your personal value.

    Warmest greetings from my family to your family.
    Yannis Politopoulos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Yannis. My summer is going on so warm and busy. all of the berries are coming ready to pick.

      Poista
  32. Kaunista !
    Enpä ole koskaan ollut hillametsässä. Täällä olen Espoon suolla nähnyt 3-5 raakaa lakkaa (lakka-nimi on tutumpi) joskus kauan sitten. Ei niistä ollut keräämiseen asti :)

    VastaaPoista