maanantai 17. elokuuta 2026

Kalassa Irnillä


 Jatkuva sade ja toimettomuus saivat aikaan tietoisuuden, että jotain muutaki pittää tehrä, ko ain valittaa.
Minä läksin Irnille kalaan.

Se oli pikainen päätös. Kalavehkeet, vaihtovaatteet ja hiukan evästä, muuta ei parin päivän retkelle tarvinnut pakata. Kelpuutin mieheni mukaan, kun tarvitsin autonkuljettajan, en kuitenkaan mankunut häntä soutajaksi, sillä hänen sisarensa oli lupautunut siihen.
Parituntinen ajomatka sujui ongelmitta. Perillä vaihdettiin kuulumiset kahvia ja mustikkapiirakkaa nauttien. Verkkojen laskuun en ängennyt mukaan, vaan jäin kuvaamaan rohkeita kuukkeleita, jotka olivat selvästi jo ymmärtäneet, että herkkuja on tulossa.

 
 Me naiset lähdimme illalla kaksistaan ahvenia virvelöimään.
Mukana vavat, viehelaatikot ja haavi, josta kehtasin kuitenkin olla ääneen eri mieltä, ettei sitä tarvita.

Haavi otettiin kuitenkin mukaan, mutta minkäänlaista ankkuria sen sijaan ei. 
Tuulen vire kuljetti paattia ja tämän tästä oltiin kaislikossa. Vuoroon soutaja tarttui airoihin, vuoroon minä meloin  meidät vapaimmille vesille, vaikka en meloa kunnolla osaakaan.

Ensimmäisen tunnin aikana ei vilaustakaan kaloista, ikään kuin järvi olisi kalaton tai onget ottamattomia, vaikka miten tiheään tahtiin molemmat akat vaihtoivat vieheitä. Minä mepsejä lottoihin, soutaja jigiensä kokoja, että värejä. Alettiin puhella jo kotirantaan soutamisesta.

Vihdoin tärppäsi!
Sain veneeseen ison ahvenen. Tosin en ilman soutajan avustusta haavinsa kanssa. Kaikkiaan iltavirvelöinnillä tuli neljä kookasta ahventa, enkä muuten olisi saanut yhtäkään niistä veneeseen ilman haavia. Olin täysin hakoteillä olettamuksineni Murphyn sotkeutumisesta joka asiaan.
Niin tohkeissani kuitenkin olin, etten tajunnut kuvata kaloja, ennen kuin rivakka autonkuljettajani oli perannut ne fileiksi ja työnsi fileastian kouraani saatesanoilla - nämä jääkaappiin! 

Rankkasateisen yön jälkeen koitti tyyni aamu, kun kalakaverini lähtivät verkoille.  
Verkoista tuli kaksi kertaa niin paljon ahvenia, mitä virvelilläni. Nämä kalat päätyivät kotona savustuspönttöön. 


 Vajaan viikonlopun retki oli lyhykäisyydestään huolimatta hyvin antoisa. 
Ahti antoi ahvenia runsain mitoin. On mahtavaa onnistua saamaan luomua ruokapöytään. 
Sen verran istuttiin iltaa kotanuotiolla, että vaatteisiin tarttui vahva retkeilijän parfyymi. Harvinaista herkkua se on ollutkin tänä kesänä. 
Mutta toisaalta - ei herkkua mahan täydeltä.

26 kommenttia:

  1. Onnittelut sekä yritteliäisyydestä että hyvästä kalaonnesta 🧡
    Komeita ahvenia 🙂

    VastaaPoista
  2. Komeita ahvenia, onnittelut niistä. Todellista luomua tuoreena syötäväksi. Melkein maistan jo ahvenkeiton ja paistetun ahvenen maun :)

    VastaaPoista
  3. Voi että, ahvenia! Miten mahtava saalis, ja kiva reissu.

    VastaaPoista
  4. Estupendo día de pesca. Un corto viaje muy provechoso. El pajarillo también "pesco" comida 😊
    Hyvää viikkoa.
    Un abrazo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Que tengas también una excelente segunda mitad de agosto. La salida de pesca fue excelente, gracias.

      Poista
  5. "Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja, Jussi julman suuria ja Heikki hevosen kokoisia".
    Noilla sanoilla saatteli Mummu meidät kalaan - silläkin kerralla kun ei varsinaisesti kalaan lähdetty, kunhan vain soutelemaan enon ja serkkutytön kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, heh, tuon rimpsun minäkin osaan. Isoja tämänkertaiset ahvenet olivat, mutta ei sentään julman suuria, eikä ainakaan hevosen kokoisia.
      Oli muuten eka kerta koko kesän aikana, kun tartuin virveliini. Voisi oikeastaan virvelikalastamista harrastaa enemmänkin. Kiitos omakohtaisesta kalastusevästyksestäsi Mummun taholta ja souteluhan on aina mukavaa.

      Poista
    2. Hevonen on serkkutytön, Kainalomadon, mielessä ollut mummulassa muulloinkin.
      Toinen eno etsi jotain tavaraa, ei sillä kertaa niin kovin tähdellistä, joten kunhan vain katseli ympäri pihaa, josko osuisi silmään.
      Serkkutyttö, varmaan siinä 4-5 vanha tuumasi enolle "Hmph, sinähän ettit sitä ku hevoist"

      Lause on jäänyt meille elämään, Mummun "Jos se olis koira niin puris" rinnalle- kun joku etsii jotain mikä on ihan näkyvillä ja nenän edessä.

      Poista
    3. Tässä todisteita, että ennen aikaan löydettiin sanontoja moneen lähtöön ja nimenenomaan osuvia sanontoja. Myös lapset osaavat iskeä sanansa napakasti, kuin naulan kantaan vasara.
      Kiitos!

      Poista
  6. Ihana retki teillä ja komeat ahvenet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Taisi olla kesän antoisin muutenkin, kuin vain saaliin puolesta.

      Poista
  7. Nyt on kyllä kalastajille osunut melkoinen "Pietarin kalasaalis". En muista koskaan nähneeni noin isoja ahvenia joten tiedossa on ihan varmasti makoisia makunautintoja. Hyvä kesäretki kaiken kaikkiaan joten minusta ihan napakymppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista itsekään saaneeni aiemmin näin isoja ja näin monta ahventa yhden virvelöinti-illan aikana.
      Kiitos, retki oli yli odotusten, sillä koko päivälle oli luvattu sateeita.

      Poista
  8. Komean kokoisia ahvenia!
    Kuukkelit ovat Suomen linnuista suosikkejani, tykkään kun ne ovat kuitenkin aika uteliaita, mutta eivät sentään harakoita, jotka tunkevat meillä sisään terassin ovesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne. Kiitos.
      Nämä Irnin kuukkelit olivat rohkeita ja hakivat ruokansa vierestä. Meillä piharuokinnassa käyvät ovat arempia, eikä niitä ole vielä näkynytkään ja harakoiden sijaan meillä ei ole vielä närhiäkään. Joten ainoat "tunkeilijat" ovat porot, mutta ne saavat toki tunkeilla.

      Poista
  9. Great photos, what a beautiful bird!
    Excellent fishing!

    VastaaPoista
  10. Tuollaisen reippaan retken jälkeen voi rauhassa taas "ilveillä" kotona tekemättä mitään 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa tosiaan. Ei vieläkään ole päässyt sunnuntain jälkeen kuin kerran marjaan, siitä pitävät roimat sateet huolen.

      Poista
  11. Kyllä luonto antaa kun ei hötkyile. Kiireetöntä, kärsivällistä odottelua, aivojen puhdistamista hiljaisuudessa. Hieno tulos, ja kuvaus - nuotion sauhu tuntuu tänne asti! Noin komeita ahvenia olemme onnistuneet narraamaan vain kerran, Tukholman saaristossa. Mitä herkkua, ei nämä meidän kotijärven "seitsenveljet" vedä niille vertoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hötkyilyt on hötkyilty jo kauan sitten. Aivotkin tuntuvat olevan narikassa, silti kaikki ok.
      Pidän hissukkaisesta elämänmenosta. Just tuollaisesta nuotiolla istuskelusta yksin tai kaverin kanssa,. Nuotiosavu tuli kotiinkin, mutta pisti pestä pois. Sinulle se ei varmaan niin vahvana nenääsi leijaillut.
      Olet kuitenkin kalastanut ahvenia. Rannalta vai veneestä?
      Puhtaan veden ahven maistuu aina hyvälle laittaa sen miten vaan. Kai tulet toistekin nuotiolleni?

      Poista