Täydelliseen rentoutumiseen minut avittaa viereisen haavan havina.
Sen oksien häilähtävät varjot kasvoillani piirtyvät unikuviksi.
Olen lipumassa nirvanaan. Pihan arkiset äänet muuttuvat etäisiksi
kaiuiksi toisesta ajasta.
Havahdun
nipistykseen, kun paljasta säärtäni vasten kipuaa muurahainen. Miksi se siihen nipistelemään eksyi? Tönäisen pois ja olen hereillä. Harmittaa,
olisin niin mielelläni jatkanut puolihorrosta.
Haapa havisee, aurinko paistaa, mutta äskeinen tunnelma on täysin
haihtunut.
-Tule pesemään perunoita! Kuuluu tuvan ikkunasta.
Oi, miten rakas ääni, ajattelen.
♥
Krapu 18, tällä kertaa kirjoitetaan krapu, mitä mielijohteita annettu musiikki luo omaan mieleen. SusuPetalin blogissa lisää krapujen kirjoittamisesta.
Tämä on viimeinen krapu ja sitten Krapu alkaa loimailla. Kiitos Kraputalvesta SusuPetal ja Cara
Kuuntele ja kirjoita