Korjasin vanhan leijan.
Ajattelin lennättää sitä taas ja leikkasin värikkäistä muovipusseista
uusia suikaleita rispaantuneiden tilalle. Vaihdoin narun ja jäin odottelemaan tuulta.
Intoa täynnä yritin saada leijaa ilmaan juoksemalla pihassa
pienessäkin tuulenvireessä. Kertakaikkisen ääliömäistä touhua, missä väsytin vain
itseni. Usein jouduin istahtamaan pihapenkille, etten aivan läkähtyisi.
Silloin ei tuule, kun toivoo, muulloin kyllä.
Kuitenkin pitkä odottelu palkittiin. Tuulinen päivä tuli ja
minä älysin mennä leijoineni suolle, missä puut eivät yrittäisi saalistaa sitä
ja missä riittäisi tilaa.
Kuinka ollakaan. Leija löysi puun suoltakin ja jäi sen latvaoksiin
jumiin, eikä irronnut ehjänä.
Käärin repaleisen leluni varastoon. Ehkä korjaan sen vieläkin
takaisin liitokuntoon.
Krapu 9/25, sanat; penkki, ääliö, tuuli. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.