sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Taivaantulia




Valmistauduin kolmantena iltana etsimään komeettaa, mutta kesken tähtien kuvaamista taivaalle alkoi ilmaantua värejä, ensin pohjoisen puolen taivaalle, pian joka puolella taivasta leiskui vihreänä ja punaisena. Koskaan aiemmin en ole katsellut näin kauan ja näin komeita revontulia. Ei niitä kameralla vangituksi saanut sellaisessa loistokkuudessaan, mitä ne todellisuudessa ovat. Ne leviävät ja loimuavat, juoksevat pitkin taivaan kantta kerääntyen välillä pääni yläpuolelle sädehtimään joka puolelle. Ihailin ja ihmettelin tätä huikeaa värileiskuntaa pari tuntia. Välillä oli pakko kipaista mökkiin sisälle lämmittelemään, vaikkei pakkasta enempää pariakymmentä astetta ollutkaan, sormissa tuntui, kun kuvia yritti ottaa.


Kuu ja Jupiter pääsivät moniin kuviin. Kuu innostui kuvissa oiken tähtimäiseksi, mutta hällä väliä, en kesken kuvaamisen malttanut paneutua lainkaan kameran säätöihin. Olin vain mielissäni, että vihdoin tuli mahdollisuus kuvata revontulia, enkä halunnut missata.



En taida olla pahoillani, vaikka komeetta jäi vieläkin löytämättä. Jatkan yrityksiä.


edit 18.03.2013 :
En malttanut olla lähtemättä vielä puoli yhden aikaan udelleen pihamaalle seisoskelemaan ja  kuvaamaan lisää revontulia, kun ikkunasta katsoen näin taivaalla edelleen vihreitä ja liloja värijuovia.



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Tähdet ja komeetta

Näinä pakkasöinä on taivaalla riittänyt tuijoteltavaa. Enää en tyytynyt katselemaan tähtiä vain sängyni lämpimästä, vaan nyt ne houkuttivat ulos asti. Useampana yönä tähdet ovat näkyneet upeasti ja muutama yö sitten havitsin myös miedot revontulet pohjoisen taivaan rannalla. Kuu on tällä hetkellä sopivasti sirppivaiheessa, eikä valota liiaksi tähtien seurantaa, mutta pakkanen haittaa.
Tähtien joukkoon on maaliskuun alussa ilmestynyt komeetta, pyrstötähti, jonka nimi on PanSTARSS. Se löytyy auringonlaskun jälkeen lännen ja luoteen väliseltä taivaalta ja on paljain silminkin nähtävissä maaliskuun puolivälin jälkeen. Luulen, että löysin sen eilen illalla, tosin en ehkä uskoakseni saanut kuviin. Sata varma kuitenkin kiinnostuksen kohteestani olen, että kyseinen komeetta on alla olevassa kuvassa. Ainakin seurasin yhtä "tähteä", joka siirtyi horisonttiin päin URSAsta lukemieni tietojen tavoin. Jos ensi yönäkin tähdet näkyvät, niin jatkan "tarkkailujani" ja kuvaamisharjoituksia.



Koetin siis saada komeettaa useamman tunnin aikana kuvatuksi. Tein monia retkiä pihalle ja sen verran kauemmaksi talosta, ettei ikkunoiden valo olisi yrityksiäni pilannut. Taito ja pakkanen kuitenkin torpedoivat niitä. Keskiyötä kohden pakkanen kiri aina -30 asteeseen. Sormet olivat hätää kärsimässä, ehkä jo kamerakin. En olisi millään jaksanut antaa sen huurujen haihtua, kun odotin hetkeä päästä siirtämään kuvia tietokoneelle. Kyllä se kysyi hätähousulta malttia.
 Kun kuu katosi matalalle metsän taakse, taivaskin muuttui kuvissa lähes mustaksi. Vajaan 10 kilometrin päässä olevan laskettelukeskuksen valaistus näkyy valosaasteena tuon ylemmän kuvan vasemmassa alalaidassa. Sitä en paljaalla silmällä nähnyt, mutta tähtiä ilmestyi kuvaan hirveän paljon enenemmän, kuin paljain silmin tuijoteltuna.



Muutama tunti auringonlaskun jälkeen taivas näkyi kuvissa tumman syvän sinisenä. Tarkentamisen kanssa minulla oli suuria ongelmia. Äärettömyyteen sitä yritin, mutta, mutta ja taas kävin opiskelemassa lisää. Parhaillaan on lainastosta lainassa puolenkymmentä valokuvaamista käsittelevää opusta.
 Ehkä tänä iltana aloitan kuvauskokeilut aikaisemmin. Varaan kunnon alustan hangelle, niin hyvän, ettei kylmyys tavoita minua, että pystyn selälläni kuvaamaan, tai ainakin kiikaroimaan ja tutkimaan tuota kiinnostavaa "komeettaa"

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kaunista kylmää

Talvi jatkuu niin täysillä, kun vaan voi. Keväästä on ollut sen verran aavistusta, että tiaiset tutkivat tarkkaan pihapönttöjä. Etelän puolen puiden lumitaakka on aurinkopäivien ansiosta sulamaan päin  ja näkyipä lumilapiossa päivällä vesipisaroitakin, jotka tosin jäätyivät heti, kun talon varjo lankesi lapioon. Lintulaudoilla käy vilske. Yhä kaikki pihan kahdeksan oravaa ovat tiaisten ja urpiaisten apuna tyhjentämässä lintulautojen siemenantia. Kävipä siinä muuan päivänä puukiipijäkin.

Tälle aamulle oravien turkki oli hyvin pörrössä, niin lintujenkin höyhenet, sillä talven pakkasennätys mitattiin. Mökin seinähirret paukahtelivat ja rapsahtelivat melko äänekkäästi, joten nousin ja katsoin mittaria. Se näytti -34.3 ja kello oli kaksi. Ennen auringonnousua aamulla oli digimittarin lukemat -38.4 ja mökin nurkalla elohopea laskenut noin -39.5, joten ei ihme, jos nurkissa paukkui. Virallinen pakkasennätys oli Taivalkoskella -38.2.


Auringolla on kuitenkin valtaisa voima. Kohta puolen päivän jälkeen tuskin enää -15, joten sitten jo tarkenee ulkonakin. Vaikka sää lämpenee noin reippaasti muutamassa tunnissa, niin lumikinokset pysyvät mittavina.
Lumi on kuitenkin edellisen roiman lumisateen takia niin pehmeää, ettei kanna metsäsuksella liikkumista. Hiihto on erittäin raskasta. Toissapäivänä jäi itseltäni Kärryn valloitus kesken, kun en  jaksanut nousua kuin puolitiehen. Eikä ihme, sillä tämä pikku vaarakin hieman yli 360 metriä.
Alastulo on huomattavasti helpompaa. Ei taida tulla kantohankia, kun ei ole suvennut lainkaan.


Pilkkireissuilla saa hien pintaan paitsi kairan kanssa, myös tarpoessaan paksussa lumessa. Monien pikkulampien jäällä on lunta paikoin puolisen metriä. Vaan olen koukuttunut niin kalastamaan, että pari kolme kertaa tulee lähdettyä yrittämään kalaonnea. Makoisia on ahvenet pannulla ja samati ahvenkeitossa. Mukavaa on myös tulistella, paistaa makkara ja hörppiä nokipannukahvia kuksallinen, niin epäterveellisiä nautintoja nuo makkarat ja kahvi, kuin ovatkin. Eilinen taukopaikka oli lammen rannalla ja siihen oli lunta kerääntynyt tavallista enemmän. Pannu roikkuu keittistangossa, joka on tökätty jo vähän korkemmalle tulesta. Kahvi saa selkiytyä, mutta pysyy pakkasessa höytyävän kuumana.

Aina ei kaikki reissut suju ihan suunnitelmien mukaan. Joskus voi pehmeä, upottava lumi yllättää ja saattaapa kelkkakin rikkoontua. Silloin on hyvät konstit tarpeeseen.



Kalareissu saattaa muodostua seikkailuksi, kun kelkan toisen jalaksen ohjattavuus rikkoontuu. Miten ajaa sellainen kelkka kotiin, kun toinen jalas haluaa koko ajan omille teilleen? Kyllä kelkan sukset on saatava sidottua yhteen konstilla millä hyvänsä. Onneksi löytyi pätkä rautalankaa ja pari pätkää narua. Kirves ja pihdit. Loppu hyvin, kaikki hyvin.


Jos on lunta jäällä ja metsässä, niin on sitä pihassakin. Silti myös tänne tulee kevät ajallaan. Saattaa olla, että vielä pitkälle toukokuussa on lunta, mutta ennen ensi talven uusia lumia, vanhat ovat sulaneet. Kuitenkin - tulisipa keväämmällä kestävä kantohanki.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kirje


Jos kirjottaisi kirjeen,
vastaisi muutamalla sanalla
toissa viikolla tulleeseen.
Talvea pitelee yhä,
kevättä kuitenkin vilkuttaa
 ikkunan takaa.
Et sinä tulla ennättänyt?
Niin, niin,
on ne kiireet.
Ymmärränhän minä,
joskus sitä vaan aattelee,
olis se mukavaa
nokatustenkin.
No- toisella kertaa sitten.
Terveisin vaan.

Valokuva- ja Runotorstain 276 inspiksen lähteenä on allaoleva maalaus:
Christopher Paudiß: Einen Brief lesender alter Mann mit seiner Katze (suom.huom. Kirjettä lukeva vanha mies ja hänen kissansa) Kuva Wikimedia Commons


keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kalevalan päivä


Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään 28 helmikuuta Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi. Näin sanoo Wikipedia.
Kalevalasta tulee mieleen Elias Lönnrot ja runoilu ja minä myös rupesin kokeilemaan runoa kalevalamitalla, mutta ei se mennyt ihan nappiin, ei niin kuin Strömsössä.

Lähet jo talvi taantumahan,
kylmä pois pakenemahan
hangetki häviämähän.
Jäät virtoina valumahan,
pehmittämään paksut rouat,
haukkaamahan hurjat vallit,
sulatteleen kuurankukat.
Kevät kohta koitteleepi,
vähäisen ajan perästä
pudonneet on tykkylumet,
Tapion kylvös tehtynä.
Talven tekoset paljastunna.

Päivällä klapeja halkoessani  ajatukseni liitelivät sinne ja tänne. Napakka tuuli oli pudottanut puista tykkyä ja pohdin, miten onnekkaita olivat juuri ne hennompi latvuksiset puut, joista tykky putosi. Monesta puusta latva saattaa katketa tykyn painosta. Viikko sitten tykky oli ehkäpä kauneimmillaan ja tykkypuiden alla oli mukavaa hiihdellä ja kuvata.




torstai 21. helmikuuta 2013

Porokisat ja hyskyajelu

Tänään pääsin ensimmäisen kerran ohjaksiin, joissa reen edessä on poro, sillä innostuin osallistumaan leikkimieliseen jokkisluokan porokisaan. Lähdin hyvissä ajoin pelipaikalle tutustumaan ajokkeihin, jotka löysin "varikon" kupeelta.


Tänään taivas oli harmaa ja tuprutteli lunta, mutteivat porot moisesta piittaa. Minä änkesin itseni ensin rekikyytiin, josta huvista maksoin 2€. Minulla oli kuljettaja, jolta utelin vinkkejä poron ohjastamisesta.

Saamiani vinkkejä sulatellessa siirryin suopunginheittopaikalle. Kokosin supungin kouraani ja singautin sen etäämmällä lumihangessa kököttäviin poronsarviin. Kiinni otti, eipä olisi poro päässyt karkuun. Kokeilin vielä pari heittoa uudestaankin, kun jonoa ei näyttänyt olevan.

Aiemmin en ole ollut hyskyjen kyydissäkään, nyt olen. Ostin toisen 2 euron piletin ja istahdin kuuden upean koiran vetämään rekeen porontaljan päälle. Koiria ei tarvinnut nohittaa, niin vauhdikkaasti lähtivät matkaan. Pikku lenkki lumisessa metsässä oli oikein piristävä kokemus. Valjakko ei edes mutkiin hiljentänyt vauhtiaan. Väliin tuntui, että jalaksilla ohjastava "jarrumies" joutui tosi toimin jarruttelemaan koirien vauhtia.


Porokisa oli alkamassa ja innokkaita osallistujia ilmaantui paikalle runsaasti. Oli toivottavaa, että istahdettaisiin rekeen parittain. Sain puhuttua itselleni parin, kun itse lupauduin ohjastamaan. No toki, sehän minun tavoitteenikin alun alkaen on ollut. Olin katsellut sillä silmällä ajokkeja, että tuittupään ohjaksiin teki mieli.
Niin myös kävi, että juuri tuon tulisen poron rekeen päästiin ja minä sain ohjakset. Hetki odotettiin starttilupaa ja  kaksi poromiestä pidätteli poroja, etteivät ennen aikojaan lähtisi matkaan.
Lähtö onnistui ja hurjapää pisti parastaan. Puolimatkassa ohitettiin toinen poro ja hyvällä etumatkalla saavutettiin maali.


Kisajuhlan tuntua oli ja kannustuksia raikui. Maalin tultua radiojuontaja Kimmo Vehviläinen jakoi mitalit kaulaan.
 Kuvat on vaan suttuja kehnon sään ja valaistuksen takia.



keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Runneltu maisema

ja tällä viikolla loppukirjaimet ovat -MA
    

Minun kirjainkuvani on runneltu maiseMA, minkä kuvasin eilen kalalle mennessä. Tässä talvisessa asussaan maisema ei kylläkään niin runnellulta näytä, mutta se on surullista katsottavaa, kunhan lumet sulavat. Myöshäissyksyllä suuret metsätyökoneet myllersivät vaaran rinteiltä puut pois liki kokonaan. Jälki oli kuin sotatantereelta.