lauantai 21. tammikuuta 2017

Blogitarina:LUPAUS osa 2

Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Ei näköjään edes joka toinen kerta.  Innostuin heti tavattomasti päästä jatkamaan tarinaa Uunan avausosuuden jälkeen. Kuitenkin ehdin vain hahmotella, miten edetä, kun tilanteeni äkisti muuttui. Tietokoneeni ja minä olemme olleet erotettuja edelliset neljä päivää tottaalisesti!

Tarina alkaa näin byUuna. Kopioin alkujakson siksi, että useammat lukijani, jotka mahdollisesti kiinnostuvat tarinasta pääsevät siihen sisälle.

Blogitarina: LUPAUS

Viininpunaiset samettiverhot on vedetty ikkunan eteen. Ne yrittävät pitää pimeyden ulkona, mutta eivät onnistu. Tunnen kuinka pimeys on valunut raoista sisään, valunut nurkkiin, sängyn alle, lipaston taakse, mieleeni.
     Tummat verhot pitävät myös valon ulkona, koska verhoja ei vedetä edestä edes päivisin: kirkas valo vihloo äidin silmiä ja sairasta sisintä.
     On hiljaista, kuuluu vain äidin raskas epätoivoinen hengitys. Koko kaupunki nukkuu, muu perhe nukkuu. Olen valvonut äidin vuoteen äärellä jo monta yötä. Aamuyöllä Helga tulee vapauttamaan minut hetkeksi nukkumaan.
Silmäni kiertävät huonetta uudelleen ja uudelleen. Sänky, seinällä äidin kirjoma mietelause "Uskollista ja nöyrää Jumala rakastaa", yöpöytä täynnä lääkepurkkeja, lipasto, jonka päällä äidin koristeellinen peili. Se on hänen aarteensa, lahjaksi isältä saatu. Lipaston kauimmaisessa kulmassa palaa pieni kynttilä, peili on käännettynä siitä pois päin, mutta silti peilistä heijastuu valo. Ei ei valo, vaan kuin maisema, kaukainen maisema, hiljainen ranta, jossa kulkee joku.
     Nousen ylös ja kävelen hiljaa. Samalla katson vastapäistä seinää ja yritän keksiä, mistä heijastus tulee. Vaatekaappi, päällä pari hatturasiaa, kynttilälampetit seinällä, ei tulta. En mielestäni päästä mitään ääntä, mutta silti äiti herää.
— Anna, Anna!
— Tässä olen äiti. Tartun kuumeiseen käteen, joka epätoivoisesti etsii jotain peitteeltä. — Tuonko teille lääkettä tai vettä? Olin jo kohottautumassa, kun äiti puristaa tiukasti kättäni.
— Ei, ei, älä mene Anna .... haluan puhua ... kanssasi.
— Ette saa rasittaa itseänne äiti. Jospa lukisin teille ja puhuisimme huomenna.
— Ei, ei, on aika ...puhua. Anna vettä.
Kohotan vesilasin äidin halkeilleille huulille. Hän ei ole moneen päivään enää syönyt paljoakaan. Vain hiukan keittoa ja muutaman kulauksen vettä. Nytkin vesi valuu suupielistä leualle ja kaulalle, yritän kiireesti pyyhkiä sitä, mutta äiti työntää käteni pois.
— Kuuntele Anna! Lupaa minulle ... Lupaa...



aimarii jatkaa....osa 2

Äidin ääni on kiihkeä. Hänen kuumeiset silmänsä kiiltävät ja välähtävät oudosti kellertävinä. Molemmat kädet alkavat hapuilla otetta minun kädestäni. Lujasti, ikään kuin peläten minun vetävän käteni pois.

Äkkiä äiti kohottautuu puoleeni ja kuiskaa tuskin kuuluvasti ja hyvin hätääntyneenä.
-Anna,  Annaseni…heijastus..peilistä. Joku …hän on..tulossa.. pitkoksia pitkin tunturisuolla. Annaseni, ei rannalla.….pitkoksilla. Anna, pyydän…..lupaathan….
Ääni kuitenkin sortuu. Sanat muuttuvat soperteluksi ja hän nukahtaa kesken lauseen. Ryppyiselle poskelle rupeaa valumaan kyyneleitä.
Kynttilä on palanut puoliksi. Se lepattaa välillä, on sammumaisillaan, mutta elpyy kohta palamaan paremmin.

Minä olen väsynyt. Äidin silmät olivat hetki sitten niin vieraat minulle. Outoa myös, ettei peilistä heijastuvassa valossa näy enää mitään rantaa, vaan suo, jota halkoo pitkokset?  Ehkä kuvajaiset ovat kangastusta? Mutta hahmo, joka liikkuu maisemassa? Kuka tai mikä se on?
Eniten mieltäni askarruttaa, mikä voisi olla se lupaus, jota äiti yrittää pyytää minulta? Entä voinko antaa lupaukseni?  
Irrotan varoen käteni hänen käsistään ja siirryn istumaan mukavammin vanhaan plyysiseen nojatuoliin. Äidin kasvot näyttävät uurteisilta, harmailta ja niin sairailta.

Viileää ilmaa lehahtaa kasvoilleni.  Vilkaisen heti, onko ikkuna tai ovi ehkä raollaan, mutta ei. Äiti vain heittelehtii vuoteessaan ja herää puolittain.  Katsoo minua, mutta ei jaksa puhua.
On puoliyö, öinen sudenhetki ja täysi hiljaisuus. Yön pimeydessä uskallan antaa vihdoin itkulle luvan, vaikka tähän asti olen jaksanut näytellä vahvaa.
-Anna? Olethan sinä siinä? Äiti kysyy. Kuiskaan olevani, en halua itkuisen äänen paljastavan suruani,  puudutan sen pakolla pysymään sisälleni.
 - Anna, lapsukaiseni, isä .. te tytöt ette…. tiedä ….mahdollista sukulaisuutta suurelle Akmeelille….Annaseni….teidän ei tarvitse kauhistua hetkeä..., kun ….tulee aikani. Se ei ole vielä……kohta valoni sammuu….ei vielä.

Enemmästä en saa selvää. Sanat ovat outoja, kieli muuttuu saameksi! Kiihtynyt hengitys alkaa tasaantua ja äiti nukahtaa taas.
Aamu ei ole kohtakaan.
Kasvojani pyyhkäisee uudelleen kevyt ilmavirta. Siinä samassa sammuu myös kynttilä. Vain savu jää leijailemaan hämärään.  Nyt peilistä heijastuva valo paljastaa uudenlaisen maiseman, joka ei enää ole suo, ei näy pitkoksia. On puita ja joku asumus, jonka edustalla on liikettä. 
Nousen voidakseni katsoa tarkemmin.
Tuijotan lamaantuneena ja suorastaan parkaisen.
-Äiti, tekö siellä? Ei! Ei se ole hän!  Hän nukkuu vuoteessaan.  Se olen minä itse, minä Anna!

Tästä jatkaa Esther. Toivotan hänelle mukavia kirjoitushetkiä.

Lisäys 27.01.2017
Liitän tähän aina uuden osan ilmestyttyä kirjoittajan linkin, jotta tarinan kulusta kiinnostuneet voivat klikata lukemaan

Esther kirjoittaa blogia Hetken välähdyksiä ja  hänen kirjoittamansa  jatko-osan 3 voi lukea täältä.

Lisäys 01.02.17
Maahinen kirjoittaa blogia Maahisen kolo ja Maahinen on kirjoittanut jatko-osan 4 ja se on luettavissa täältä.

Lisäys 07.02.17

Tarinaan on tullut edellispäivinä pari jaksoa lisää. Asta on kirjoittanut osan 5 ja riitta k osan 6.  Sekä Aina osan 7. Ne ja koko tähän mennessä kirjoitetun tarinan voi lukea täältä.

Lisäys 17.02.17 Mustis on kirjoittanut tarinan päätösjakson. Se ja koko tarina on luettavissa tuosta ylempänä olevasta linkistä.

                                                                                                                                                              

54 kommenttia:

  1. Tämäpä mahtava idea! Mielenkiinnolla seuraan.
    Hieno on osuutesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sama täällä, jatko alkoi heti kiinnostaa, mihin seuraava kirjoittaja tarinaa kuljettaa.

      Poista
  2. Onneksi pääsit takaisin langoille!

    Tarina muuttuu mystiseksi, kauhun elementtejä. Ja jännään kohtaan jätit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi pääsin. Vähän hukassa vielä.
      Koetin luoda jotain hieman pientä jännitystä, katotaan, miten onnistuin.

      Poista
  3. Oh! Kylläpä sait tarinaan tunnetta ja jännitystä, mystiikkaakin. Hienosti tartuit tarinaan ja veit sen aivan uudelle tasolle. Tykkään hurjasti ja luen monta kertaa. Sinä olet kyllä kirjoittaja. Kiitos aimarii :-)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti paljon. Osaltani olisin halunnut hieman hoia tekstiäni vielä, mutta mutta, tuli mutkia ja olen hyvilläni kuitenkin, että sain ajoissa.

      Poista
  4. Onpa jännittävän salaperäinen alku tälle tarinalle. Jatkoit aloittajan kanssa samaan tyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämmöinen on tarkoitus, että jokainen kuljettaa tarinaa eteenpäin.

      Poista
  5. Kiitos jännittävästä tarinasta!

    VastaaPoista
  6. Hienoa työtä. Sait aikaan jännityksen väristyksiä.

    VastaaPoista
  7. Hienoa tekstiä, jään seuraamaan miten tarina etenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ilmeisesti tänään tulee Estheriltä seuraava osa.

      Poista
  8. Jatkuukohan pohjoinen mystiikka, vai minne tarina vie? Jännittävää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoinen on minulle tuttua, joten ilman muuta sinne päin.

      Poista
  9. Huh, mulla nousi karvat pystyyn, jännittäväksi muuttui, suorastaan pelottavaksi �� Mihin kaikkeen tämän tarinan myötä joudummekaan:) Toivottavasti ei suosta allikkoon. Ihana oli tuo kuvakin, sopi tunnelmaan.

    Koneesi oli rikki, vaiko Sinä? Vai mitä tapahtui? Olen usein kurkkinut niin Uunan sivulle kuin Sinunkin ja ihmetellyt että kylläpä se nyt viivyttelee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SAnos muuta, mihin kaikkeen tarina lukijansa viekään! Nähtäväksi siis luettavaksi tulee.
      Minä olin (olen) rikki, ei kone tällä kertaa. Ihan oikeesti ajattelin jo puolen viikon maissa julkaista osuuteni, mutta toisin vaan kävi. Hyvä, kun sain kuitenkin.

      Poista
  10. Saatoin kuvitella itseni istumassa siinä tuolissa tuntien sammuneen kynttiän tuoksun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti alkutekstin luettuani tuli tunne, mihin päin jatkan. Tuntui niin kivalta aloittaa Uunan hyvän alun jälkeen.

      Poista
  11. Ooh, jännittävää! Maltan tuskin odottaa Estherin jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäät noin. Vuorosi tulee.

      Poista
  12. Upeaa kerrontaa..sinun sekä UUnan,paineet kasvavat minulla..huh. Oli hyvä idea laittaa molemmat esille,taidan tehdä itsekin niin,sillä lukijoita on erilaisia ja siten pysyvät hyvin juonessa kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpsis Esther, mitä turhia paineita. Sinulla on pasmat hallussa, anna mennä!

      Poista
  13. Kyllä alkaa tarina jännittymään, kiva seurata tästä eteenpäin. Olette te oikeita jännärikirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinoilla on tapana lähteä lentoon, miten milloinkin. Kirjoittajat niitä tuulia puhaltelevat.

      Poista
  14. Jännittävää tarinankerrontaa. Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

    VastaaPoista
  15. Nyt menee jännittäväksi...
    Tätä teidän tarinointia on taas niin kiva seurata!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minusta on kiinnostavaa myös lukea jatko-osia ja seurata tarinan kulkua.

      Poista
  16. Jätitpä jännittävään kohtaan. Mahtava tarina tästä tulee, niin on hyvin kaikki elementit kasassa. Edellisen jakso onkin hyvä laittaa esille, niin saa helposti juonen päästä kiinni... muisti kun ei enää niin kovin kauas kanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää jotenkin jännää, mihin suuntaan ja miten seuraava kirjoittaja tarinaa kuljettaa.

      Poista
  17. kiinnostavaa! Miten tästä eteenpäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika näyttää. On monta kirjoittajaa.

      Poista
  18. Wow, sen lisäksi että otat kauniita valokuvia, osaat myös kirjoittaa! Ihana idea tällainen "jatkokertomus" =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehusta. Kivaa tämä on, etenkin kun tykkään kirjoitamisesta. Jatkoja tulee monta.

      Poista
  19. Olipa mukava yllätys blogissasi, jatkokertomus! Kiehtovaksi kirjoitit osuutesi, salaperäinen, jännittävä, koukuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelliskerran "jatkiksesta" on jo viitisen vuotta. Mukava idis tämä on. Melko monta meitä kirjoittajia on ilmottautunut.

      Poista
  20. Kaksi hyvää kirjoittajaa alussa, tarinasta ei voi tulla kuin elävä. Käänteille hyvin tilaa jatkossakin. Nam...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Todellakin käänteille on tilaa.

      Poista
  21. Vau, mielenkiintoiseksi menee! Sait Uunan salaperäiseen aloitukseen lisää mystiikkaa. Nyt mukana saamelaisten tietäjä.

    Upeaa tekstiä kirjoitit ja sait housunlahkeet tutisemaan. Onneksi Esther on vielä välissä. Saa nähdä minne hän tarinan kuljettaa.
    Ehdin onkia lisää tietoa, ellei sitten tarina muutu niin paljon ;-)

    Tähän ei oikein voi etukäteen valmistautua, kun tarina elää kertojiensa mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks vaan? Akmeeli on todellakin Lapin tietäjiä.
      Oma vuorosi lähestyy vinhaa vauhtia. Turhat tutinat pois. Tiedän, että tekstiä sinulta tulee.

      Poista
  22. Vautsi olipa jännittävää hetkessä olin Sompion suolla pitkoksilla matkalla Akmeelin luo.Sinulla on kirjoittajan lahja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi vaan ja kiitos. Sompiollahan se Akmeeli oikeasti. Saa nähdä jatkossa, mihin suuntaan tarina kulkee.

      Poista
    2. Olen muuten käynyt Akmeelin kummulla Sompion suolla.

      Poista
    3. Kyllä muistan lukeneeni siitä, että kävit. Saattaapa olla, että minäkin vielä suuntaan kulkuni Akmeelin kummulle.

      Poista
  23. My friend,

    Amazing idea, touching story.
    I think that there is the light of writing deep in your soul.
    Because you are the writer who can makes the snow more beautiful than ever.

    Yannis Politopoulos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. This idea is amazing. Really. We are 8 writers and the story will go on.
      Thanks for your comment.

      Poista
  24. Oh this is wonderful! I wait for the next installment in the story!
    Very well written by you,Aimarii and Uuna! I look forward to what Ester has to share!
    hugs,Jackie

    VastaaPoista
  25. Voi että jännittävä tarina joka laittaa mielikuvituksen liikkeelle,toivon että onnistun lukemaan sitä eteenpäin.Sinulla on kertomisen taito tottavie.. Kaikkea hyvää sinulle..

    VastaaPoista
  26. Jännittävää teidän tarinointinne. Jatkoa odottelen.

    VastaaPoista
  27. Todella hieno tarina ja jännittävää luettavaa. Kiitos!

    VastaaPoista