Samaan tahtiin, mitä iltahämärä syvenee, kiirehdin kulkuani, etten eksyisi. Vuodenkierto syksyyn on pitkällä, hämärästä pimeään vain hetki. Korvessa liikkujan pitää se huomioida, ettei päätyisi metsänpeittoon ja säikähtäisi pahanpäiväisesti.
Korpimetsät muuttuvat ennen pimeää velmuiksi. Poluille ilmestyy kuin tyhjästä lisää juuria, kantoja,
kiviä, kuoppia. Puiden joukossa vilahtelee mitä eriskummallisemman muotoista näkymää,
mikä valon vähetessä alkaa elää. Aina jonkun lahopölkyn takaa tai oksankolosta
kurkistaa silmäpari, jonka auringon viimeinen säde paljastaa.
Kuusten naavaparrat hamuavat olkapäitäni. En huomannut ajoissa
hämähäkin ansaverkkoakaan. Haroin sitä tovin naamaltani ja supisen
anteeksipyynnön kutojalle.
Uskon, etten ollut yksin metsässä, vaan moni silmäpari seurasi
liikkumistani, eikä kellään pahoja mielessä.
♥
Krapu 41/26, kuva-aihe. Krapukirjoittamista emännöivät SusuPetal, sekä Cara
Tämän viikon aiheena on Caran valitsema alla oleva kuva
