Joulu herkistää syvällisesti.
Muutenkin, kun kuuntelemalla - Varpunen jouluaamuna.
Sytytän muistokynttilöitä. Tunnen, miten kurkussa rupeaa karhenemaan, miten silmänurkka alkaa kostua.
Se haikeus, mikä sillä hetkellä valtaa mielen, on niin voimallinen.
Lapsena olin vain kerran joulukirkossa. Se oli rekiretki. Sain tehdä matkaa reessä vällyjen alla. Siitä joulukirkosta on jäänyt pysyvästi mieleen vain hevoset ja vällyt. Ehkä olen nukkunut isomman osan aikaa.
Kuusi vuotta siitä, kun veli Vilkastus sairasti. Lähdin yksin aattoillan joulukirkoon. Kotiin kävellessä katselin tähtitaivasta.
Äkkiä näkyi kirkas tähdenlento. Ehdin toivoa ja mieli keventyi.
Mutkan takaa ihanaa huomata, että minua odotettiin kotiin. Jäälyhdyt oli sytytetty ja aaton jouluateria katettu pöytään.
