Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulumuisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulumuisto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukuu 23


Kummallista, miten viime aikoina vanhat asiat välähtävät usein mieleen. 
Joulun läheisyyskö siihen vaikuttaa? 
Ehkä? Ehkä se on ikäkysymyskin.

Pihakuusta istuttaessa mietin lapsuuskodin pihakuusia ja huomasin toivovani omalle kuusellenikin yhtä pitkää elämää. 
Joululiinoja ja kynttelikköä asetellessa ajattelin vanhempiani. Joulupukkikuvia työstäessä väistämättä mielessä kävivät ne pahvinaamat, joita lapsena pelkäsin.

 Kalannin kirkon kuvaa katsoessa palasin kolmenkymmenen vuoden takaiseen jouluaamuun valmiina lähtemään kirkkoon.
Pitkä matka lumisen metsän läpi oli elämys. Kapea metsäautotie, neitseellinen uusi lumi ja  koko matkan ajan satoi lisää.

Kalannin pieni kirkko oli tupaten täynnä. Pakosta jäätiin ovensuuhun. Katselin lepattavia kattokruunukynttilöitä, kun urkumusiikki ja Enkeli taivaan kajahtivat kirkossa.

Muistot on ihmismielen rikkautta.

♫ ♪♪

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukuu 19




Haen varastosta joulukoristeiden laatikon.

Ulospäin se näyttää melkoiselta Pandoran lippaalta. Päältä pullottava, useaan otteeseen teippailtu pahvilaatikko, josta on monet kerrat revitty teipit pois ja teipattu taas uudelleen. 
Kuitenkin kasassa.

Tänä vuonna kaikessa kodin joulukoristelussa toteutan ajatusta: vähän on enemmän.
Vedän mattoveitsellä laatikon teipit halki.
                               
Ripustan keittiön ikkunaan joulutähden. Pojan tekemän. Puisen. 
Kauneimman, mitä minulla on.
Pöydälle, äidin kutoman pellavaliinan päälle isältä saamani patinoituneen, 5-sakaraisen kynttilänjalan ja siihen valkoiset kynttilät.  
Enkelikelloon ei löydy kynttilöitä, ehkä kyläkaupassa voisi olla.  Jos ei, niin laitan lasimaljakkoon joulupalloja.

Sitten suljen maalarinteipillä laatikon. En muista sen kaikkea sisältöä, mutten halua penkoa enempää.

Joulun jälkeen pääsen vähemmällä.

♪ ♫ ♫ 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Koulun joulujuhla- raapale




♪ ♪"Hyvää iltaa, hyvää iltaa pienet tontut te. Oomme tulleet kysymähän, leikittekö kanssamme?"♪ ♪

Oltiin keijuja ja tonttuja. Harjoiteltiin esityksiä ahkerasti pitkin syksyä. 
Harmaa tonttuasu sopi minulle paremmin, mitä keijukansan harsomekko pumpulisiipineen.

Hirmuisen jännittyneenä odottettiin iltaa ja joulujuhlan alkamista. 

Ihanin alakoulun joulujuhlamuistoni on -50 luvulta. Isä vei pikku koululaisiaan hevosreessä illan pimetessä koululle. Hevoselle oli pihassa puomi, johon se sidottiin odottamaan. Heiniä eteen.

Ohjelmaa oli paljon. 
Enkeli taivaan ja evankeljumi aloittivat juhlan. Sitten leikittiin, laulettiin, näyteltiin. Saatiin joulutodistukset. Joulupukkikin tuli jakamaan säkistään jokaiselle oppilaalle ruskeassa paperipussissa omenan ja piparkakun. Piparit maistuivat ihan Bertta-keittäjän leipomilta.

Rekikyyti kotiin oli juhlavaa aisakellon kilkatessa.



torstai 17. joulukuuta 2015

Joululahjavalvojaiset - raapale



Äidin kanssa vietetyt joululahjavalvojaiset muistan. Olin "iso, enkä uskonut enää joulupukkiin, sen sijaan nuoremmat sisarukset uskoivat.

Joululoma oli alkanut ja äiti otti minut aputontukseen.
Osasin kutoa. Sain valvoa ja tehdä joululahjoja, jotka olivat tuohon aikaan juuri sukkaa, lapasta, kaulaliinaa ja slipoveriä. Villapuserokin syntyi. Minä kudoin helpommat osat ja äiti jatkoi kavennukset. 
Oli mahdottoman mukavaa jakaa salaisuuksia äidin kanssa. 

Tonttumuori ja tonttutyttö, äiti ja minä istuttiin tuvan isolla pöydälla jalat penkillä. Tällättiin itsemme liki radiota, Kunneltiin joululahjavalvojaisia, kudottiin ja supateltiin. Ei passannut herättää nukkuvia taikka salaisuus joulupukista olisi paljastunut viimeistään aattoiltana.

Onhan tuosta jo joululahjavalvojaisista ikuisuus, mutta hyvin on muistissa säilynyt..


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kinkunpaisto - raapale


Oli ostettu vanha maalaistalo ja halusin sukujoulun. Oli mielettömän jännittävää suunnitella joulunviettoa uudessa kodissa.
Leivoin itse, niitä perinteisiä, mitä lapsuuskodissakin oli aina leivottu. Tein laatikot alusta alkaen. Siivosin ja koristelin.
Koti oli valmis vastaanottamaan jouluvieraat. Eniten jännitti, tykkäävätkö äiti ja isä talosta, jota eivät ollet vielä nähneetkään.

Aatonaatoksi jäi vain kinkunpaisto.
Tupakeittiön valtava leivinuuni oli haasteellinen lämmitettävä. Kun viimein vedettiin hiilet arinalta ja tarkastettiin lämpötilaa. Mittari näytti 400 astetta!

Uunia tuu-le-tet-tiin....
Kinkku joutui sittenkin liian kuumaan uuniin, eikä ehtinyt paistua kypsäksi, sillä uuni jäähtyi nopeasti.

Kinkunpaistoa jatkettiin sähköhellan uunissa.
Sanoivat, jotka söivät, että hyvää oli.
Minä en silloin syönyt kinkkuja.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Jouluyö - raapale


Ne raskaimmat, kuin rakkaimmatkaan joulumuistot eivät unohdu koskaan.
Joulun lähetessä ja jouluna mielessäni häivähtää erään jouluyön muisto.

"Jouluaatto rupeaa vaihtumaan yöksi, ja samalla lumisade lakkaa. Tähdet tuikkivat pakkasen kiristyessä. Murhemielin lähden taas navetalle, ties monenneko kerran. Ymmärrän liiankin kanssa, että vastuulleni on jäänyt niin Madonna kuin pienemmät sisaruksetkin."

Olin nuori tyttönen ja yritin auttaa poikivaa Madonna-lehmää, saamatta yöllä eläinlääkäriä apuun.  Äiti oli sairaana, eikä isäkään kotona. Viisi nuorempaa sisarusta eivät enää kyselleet, miksei joulupukki tule meille.

Vasikkaa minä en osannut kääntää lehmän sisällä. Se kuoli, niin Madonnakin. Mukavaa olisi ollut nostaa vastasyntynyt puhtaille pahnoille,
Itkin lopun yötä lohduttomasti vasikan karsinassa.