Näytetään tekstit, joissa on tunniste neule. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neule. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. huhtikuuta 2026

Hurjaa huhtikuuta


Huhtikuu on näyttänyt hurjuutensa, vai onko se sittenkin vain hurmaava diivan elkeissään. Perinteitä se ei ainakaan kunnioita. Sanomalehtien mukaan Koillismaan lumet eivät ole ennen kokonaan huhtikuun puolella hävinneet. Nyt uhkaa niin tapahtua. Tosin - eilen satoi uutta lunta kovan tuulen säestyksellä. Metsääkin kaatui.

Hurjaa menoa siinäkin mielessä, että lähijärvestä lähtivät jäät kaksi päivää sitten, eikä eilen ollut enää rannoilla jäälauttojakaan.  Omassa jäidenlähtötilastossamme järvi on ollut jäistä vapaa vasta toukokuussa, useimmiten puolivälissä sitä.

Huhtikuun hurja vauhti riittäisi jo. Omassa olossani olen ottanut rauhallisesti. Vain vähän olen verrytellyt sormiani neuletöillä. Kudoin siniharmaan puseron  aiemman korvikkeeksi. Sen lempipuseroni, jonka pesukone kutisti A4 kokoon ja minä poltin harmissani. Se oli hurja teko, niin pesukoneelta, kuin minultakin.


Hurjasteluksi kutomiset vasta äityivät, kun sain tietää tulleeni pikkuisen prinsessaisen isotädiksi. Eikö se mene niin, että olen isotäti, kun olen vastasyntyneen isän täti. 


Pari yötä taaksepäin heräsin kesken unieni, kun käännyin ja näin ikkunaan valottuvat kirkkaat juovat  taivaankannen yli. Ensi ajatukseni olivat revontulet, mutta valo ei ollut loimuavaa.
Nousin ja menin katsomaan toisesta ikkunasta. Kun asia ei sieltäkään selvinnyt, pukeuduin aamutakkiin ja kipaisin keskelle pihaa. Keskiyön taivas oli tosiaan oudon näköinen.
 

Kuu oli pilvessä, mutta valotti hieman. Soratie näytti kiiltävän märältä. Ei ollut pakkasta. Siniset pilvet pysyivät paikallaan ja minä kyllästyin, kun mitään ei tapahtunut. Ei kuulunut Hornettien ääniäkään.
Viime yön taivas oli musta.

Huhtikuussa olen perinteisesti liikkunut hangilla, vaan nyt se on ollut vähäistä. Kuitenkin menevän mieli on muuttumaton.
Löysin uutta hohtoa tuttuihin retkikohteisiin.   Kävin testaamassa niitä. Ensin lumisillan, joka kesti ylimenot mennen tullen.



Vattukuruun laskua  jyrkimmässä kohtaa helpottavat portaat. Ne olivat ehtineet sulaa lumesta, eikä liukkaudesta ollut pelkoa. Ylös noustessa vain puuskutus tuntui hurjalta.



Toisena päivänä Anninkoskelle. Reitti oli helppo, vaikka lumisia polun osuuksia oli vielä paljon Hurjalta tuntui huhtikuussa kävellä lumetonta suon ylitystä, kuin muistin, miten vuosia sitten vielä kesäkuun alussa oli hiihtokelit.

Vihreääkin löytyy, mutta vain maljakossa. Kolmessa maljakkopäivässä pihlajanoksa on saanut lehdet ja kukkanupun. Kasvun vauhti on hurja ja se kiihtyy vain kevään edetessä.


Tällaisia toi mieleeni Repolaisen Huhtikuun hurjuus-haaste

Hurjan mukavaa huhtikuun loppua, että kivaa Vappua!

keskiviikko 14. elokuuta 2024

Violetti, voimaväri

 On violetin vuoro  Repolaisen värihaasteessa.  Ohjeena - mitä violettia elämässäsi? Riittää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin! Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

Kiitos Repolaiselle tästä mukavasta haasteesta.

♥

Minulle violetti on hieman haasteellinen väri. Uteliaana kysyin googlelta, mitä se kertoo tästä väristä.

- Violetti eli lila edustaa voimaa, ylellisyyttä ja hengellisyyttä. Se on ripaus mystiikkaa ja salaperäisyyttä. Tummat violetin sävyt luovat mielikuvan ylellisyydestä, kun taas haaleampia sävyjä pidetään romanttisina ja pehmeinä.

Värinä violetilla on rauhoittava vaikutus ja se kannustaa ihmisiä luovuuteen.-


Omiin suosikkeihini violetti ei kuulu, ei sen enemmän hempeämpi lilakaan, mutta kukkien värinä pidän siitä. 
Harakankellot ja metsäkurjenpolvet ovat romanttisen hempeää violettia.
Tavallinen maatiassireeninkin kuuluu samaan sarjaan ja on tuoksultaankin hempeä..


Ihastuttava iris on sydämeni kukka. Alkujaan toin muutaman juurakon äidin kukkapenkistä Hämeestä Lounais-Suomeen. Noin 20 vuotta sitten siirrin ne Karsikonperälle. Voivat huonosti kauan, mutta ovat elossa.


  Omistan vain muutaman violetin asusteen. Kevyt toppatakki on yksi sellainen. Ostin, kun oli jätti ale. Maksoin vain 20€, mutta hiukan naftiksi takki on osoittautunut. 
Kutomisvauhtini jatkui viime syksystä keväthangille asti, jolloin valmistui yksi violetti pipo, mallia Jack Cousteau, violetit villasukat, sekä samanväriset huovutetut töppöset. Nyt kutominen on tauolla.

Talven pakkasilla lämmittää villaiseen pukeutuminen, silloin tarkenee kuvata auringonnousun ja -laskun hurmaavia värejä palelematta. 



Minulle rakkainta violettia on lapsenlapseni taiteilema maalaus. Sen nimi on  Revontulet tunturissa. Aina revontulten loimutessa näy violettiä. Useimmiten vain vihreää.


 Violettipipoinen toivottaa kaikille lukijoille aurinkoista elokuuta. Pipo eristää kuuman siinä missä kylmänkin!