Näytetään tekstit, joissa on tunniste tossut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tossut. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. huhtikuuta 2026

Hurjaa huhtikuuta


Huhtikuu on näyttänyt hurjuutensa, vai onko se sittenkin vain hurmaava diivan elkeissään. Perinteitä se ei ainakaan kunnioita. Sanomalehtien mukaan Koillismaan lumet eivät ole ennen kokonaan huhtikuun puolella hävinneet. Nyt uhkaa niin tapahtua. Tosin - eilen satoi uutta lunta kovan tuulen säestyksellä. Metsääkin kaatui.

Hurjaa menoa siinäkin mielessä, että lähijärvestä lähtivät jäät kaksi päivää sitten, eikä eilen ollut enää rannoilla jäälauttojakaan.  Omassa jäidenlähtötilastossamme järvi on ollut jäistä vapaa vasta toukokuussa, useimmiten puolivälissä sitä.

Huhtikuun hurja vauhti riittäisi jo. Omassa olossani olen ottanut rauhallisesti. Vain vähän olen verrytellyt sormiani neuletöillä. Kudoin siniharmaan puseron  aiemman korvikkeeksi. Sen lempipuseroni, jonka pesukone kutisti A4 kokoon ja minä poltin harmissani. Se oli hurja teko, niin pesukoneelta, kuin minultakin.


Hurjasteluksi kutomiset vasta äityivät, kun sain tietää tulleeni pikkuisen prinsessaisen isotädiksi. Eikö se mene niin, että olen isotäti, kun olen vastasyntyneen isän täti. 


Pari yötä taaksepäin heräsin kesken unieni, kun käännyin ja näin ikkunaan valottuvat kirkkaat juovat  taivaankannen yli. Ensi ajatukseni olivat revontulet, mutta valo ei ollut loimuavaa.
Nousin ja menin katsomaan toisesta ikkunasta. Kun asia ei sieltäkään selvinnyt, pukeuduin aamutakkiin ja kipaisin keskelle pihaa. Keskiyön taivas oli tosiaan oudon näköinen.
 

Kuu oli pilvessä, mutta valotti hieman. Soratie näytti kiiltävän märältä. Ei ollut pakkasta. Siniset pilvet pysyivät paikallaan ja minä kyllästyin, kun mitään ei tapahtunut. Ei kuulunut Hornettien ääniäkään.
Viime yön taivas oli musta.

Huhtikuussa olen perinteisesti liikkunut hangilla, vaan nyt se on ollut vähäistä. Kuitenkin menevän mieli on muuttumaton.
Löysin uutta hohtoa tuttuihin retkikohteisiin.   Kävin testaamassa niitä. Ensin lumisillan, joka kesti ylimenot mennen tullen.



Vattukuruun laskua  jyrkimmässä kohtaa helpottavat portaat. Ne olivat ehtineet sulaa lumesta, eikä liukkaudesta ollut pelkoa. Ylös noustessa vain puuskutus tuntui hurjalta.



Toisena päivänä Anninkoskelle. Reitti oli helppo, vaikka lumisia polun osuuksia oli vielä paljon Hurjalta tuntui huhtikuussa kävellä lumetonta suon ylitystä, kuin muistin, miten vuosia sitten vielä kesäkuun alussa oli hiihtokelit.

Vihreääkin löytyy, mutta vain maljakossa. Kolmessa maljakkopäivässä pihlajanoksa on saanut lehdet ja kukkanupun. Kasvun vauhti on hurja ja se kiihtyy vain kevään edetessä.


Tällaisia toi mieleeni Repolaisen Huhtikuun hurjuus-haaste

Hurjan mukavaa huhtikuun loppua, että kivaa Vappua!