Syyskuu alkaa S:llä

Syyskuun kolme kuvaa, jotka alkavat kirjaimella s, kuten syyskuu. Tämä haaste 3-kuvaa kuukaudessa on Kristiina K:n aloittama.  Hänelle iso kiitos.

Kuvat voivat esittää mitä vain, kunhan kuvan aihe alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella. 

 Syyssade

Syyskuu kului liki puoleen väliin, ennen kuin alkoi kunnon sade. Parhaillaan sataa niin, ettei sekaan tahdo sopia, mutta mukavaa katsella ikkunasta ja kuunnella pisaroiden rummutusta ikkunaruutuun.

Piha on hetken järven näköinen, mutta kuiva maa imee hetkessä lätäköt.

Syksyn tuntua on muutenkin. Pihakoivut ovat paljaat  ja lähissuo tuoksuu maalle.

 Seinäkuivaliha

Seinäkuivalihaa ei toki ripusteta tähän vuodenaikaan valmistumaan, se on kevättalven askareita. Kaivoin vain s-kuvaksi edelliskerralta otetun kuvan, jossa sopivan paksuisiksi viipaleiksi paloiteltu ja suolattu liha on kiinnitetty koukusta roikkumaan. Ahavassa kypsyvään/kuivuvaan ripustettuun lihaan eivät pääse linnut, eikä muutkaan eläimet jaolle, sillä lihoja ympäröi verkko.

Soittaja

Olisi mukavaa, jos osaisi soittaa, mutta kun en osaa. Kuuntelen kyllä mielelläni musisointia. Aikanani kansakoulussa yritin kovasti opetella soittamaan urkuharmoonia. Sekin pakosta. En oppinut, enkä sen jälkeen ole yrittänyt kokeilla mitään soittopeliä.

Toivon taas syksyn edetessä ja iltojen pimetessä, että mies innostuisi ottamaan kitaransa esille.

 

♥

Kiva mukava  Kristiina K:n haaste on edennyt jo niin pitkälle, että jäljellä vain kolmet kuvat kirjaimista L, M ja J. 

Seinäkuivalihat tekoon

Alkaa olla oikea aika ripustaa seinäkuivalihat auringon, pakkasen ja tuulen kypsyteltäviksi.
Meilläkin  lihapalat ripustettiin niille varta vasten tehtyyn verkkohäkkiin, jonne ei ole pääsyä linnuilla, hiirillä, kärpillä eikä muillakaan liharosvoilla. Ei sateellakaan. Sen sijaan toivottuja vieraita ovat ahava, aurinko ja pakkaset. Ne kuivattavat lihan syöntikuntoon.

Paloiksi leikattu liha on ollut vuorokauden suolassa, jonka jälkeen palat on huuhdottu ja ripustetaan ilmavasti roikkumaan. Maistelemaan pääsee ilmoista riippuen ehkäpä parin viikon kulkuttua. Liian lämmin sää ei tee hyvää lihalle. Liian kovat pakkaset pitkään jatkuessaan eivät myöskään, tosin ne eivät liha mädätä.

Itse olen kuivalihansyönnin opetteluvaiheessa. Maistuu ja ei maistu. Kranttuna veistelen ohuen ohuita siivuja valmiista kuivalihasta kuitenkin harvakseltaan suoraan suuhun tai leivän päälle. Retkieväänä kuivaliha on parhaasta päästä. On kevyttä kannettavaa ja täyttä ravintoa, kunhan suolaus on onnistunut.

Enempi tykkään porosta muuten kuin seinäkuivalihana tai yleensäkään syötävässä muodossa. Niin paljon olen kaivannut niitä, että äskettäin oli lähdettävä "pettereitä" etsimään. 

Tyytyväisiä taitavat olla pihatoissaan, jonne ruoka tulee valmiina, ei tarvitse kaivaa metrisestä kinoksesta tai kurkotella kuusen oksilta. Vasta kun pälviä alkaa ilmestyä, ilmestyvät  porotkin luontokuvaan.

Tarjoilin poroille jäkälää. Kovin hanakkaasti tykkäsivät sitä käsistäni hamuta. Pakko sen on olla maukasta. Omassa suussani jäkälästä tuli mieleen raa`at metsäsienet! Poroilla ja minulla on erilainen maku jäkälän suhteen. Syksyisin kilpailen porojen kanssa, kumpi ennättää herkkutatit kahmia itselleen ensin. Ne kelpaavat molemmille. 

Mukavaa poronreessä oli ajella lumisessa metsässä. Tosin hieman laiska poro oli, vaan mihinkä meillä kiire.

Kuitenkin vauhti säikäytti teeret lentoon. Neljä niitä oli, mutta yksi ennätti liian kauas, etten saanut kuvaan.

Huomenna on Ystävänpäivä, joten hyvää ja ihanaista Ystävänpäivää hyvät blogiystävät 

♥