Tiesin kyllä, mitä saattaa tapahtua, kun rupean rakentamaan suklaapuuta.
Silläkin uhalla hankin suklaanameja kilon verran.
Toki iltakahvin kanssa maistoin muutaman, ennen kuin rupesin joulupuuta rakentamaan.
Ajattelin, käykö samalla lailla, kuin joskus karkkilakossa ollessani, jolloin oltiin puutarhalla ja katseeni osui eläinten ruokaosatolla koirien suklaanappirasioihin.
Ostettava niitä oli....
Kotimatkalla suklaanhimo voitti ja söin kaikki namit. Kotona oli vain tyhjä rasia. Kyllä nolotti.
Reippaasti aloitin suklaapuun tekemisen.
Vuoroon kiinnitin karkin kaksipuoliteipillä kartion muotoon taivutettuun kartonkiin kiinni, vuoroon pistin suuhuni.
Puu alkoi näyttää karkkikuuselta, vaan kuinkas kävi? Karkit loppuivat kesken ja latvus jäi rumasti tyhjäksi.
Miksi suklaa on niin hyvää, että taas kävi noin?
