Kuvaan ja kudon

Tammikuuni on hiljaistakin hiljaisempi. Ei pahassa mielessä, sillä nyt lepää mieli sekä kroppa.

Pakkaset ovat pysytelleet toista viikkoa yli -30. Tänä aamuna oli jopa -36.5, mutta aamukahvin nautittuani sain kuvaan enää -36.3. Kylmää sekin.

Tammikuun touhuamiset ovat maltillista sorttia. Hiihtäminen on jäänyt joulukuun puolelle, kävelykin vähiin, eikä myöskään ole tarvinnut rehkiä lumitöissä. Vain kaksi kertaa kevyttä pakkaslunta olen kolannut ja suorastaan kaipaan lumitöitä! Ilmeisesti on käynyt niin, että Lumikuningatar on joutunut luovuttamaan valtikan Pakkasherralle, mutta olen varma, ettei taisto pääty tähän.

Nyt kudon, kudon ja kudon. Olen ehkä joutunut neuloosin pauloihin? Vaikka edellinen työ on kesken, suunnittelen uusien lankojen tilaamista.

Nyt huovutan töppösiä. Seuraavaksi vanttuita. Lapaset, sormikkaat ja villapaidan tein joulua ennen.

Kun jotenkin itse ja kamera tarkenee, niin luonnossa on paljon kaunista kuvattavaa. 

Auringonnousua ehtii hyvin kuvaamaan, vaikka olisin aamu-uninenkin. Aurinko nousi eilen klo 10,15 ja ehdin juuri ja juuri ottaa kuvan, ennen kuin se pullahti kokonaan häikäisevänä näkyviin. Taivas oli oranssi-keltainen laajalti auringon ympärillä. Päivä kuulas ja kylmä.

 

En kai koskaan aikaisemmin ole kuvannut taivasta noin keltaisena. Myöhemmin värit tasaantuivat nopeasti, kun myös yön tummuus vaihtui siniseen ja valkoiseen. Jäljelle jäi vain aavistus aamun vahvoista väreistä.

Kylmästä huolimatta olen napsinut 167 kuvaa tammikuussa. Osa on puhelimen tiedostossa, kamerasta olen siirtänyt tietokoneelle.

Touhua riittää sytyttää kynttilöitä ulkona. Olen ajastanut ledkynttilät palamaan kahdeksan tuntia iltapäivän klo 15 - klo 23  välisen ajan, Lisäksi jäälyhdyissä palavat oikeat kynttilät. 

Pukeutua saan ulos lähtiessä, kuin Michelinukko, mutta kylmä iskee paljaisiin sormiin. 

Eilen kaupasta tullessa yritin saada avainta ulko-oven lukkoon paljain käsin. Se ei sitten millään tahtonut osua reikään ja sormiin kävi kylmä niin, että alkoi tuntua poltteelta. Kesken kaiken oli pakko heittää avain terassin pöydälle hetkeksi ja lämmitellä sormia.

Näillä kotoisilla touhuillani osallistun Repolaisen tammikuun haasteeseen, joka kehottaa TOUHUAmaan ja mitä TOUHUat tammikuussa 2026?

 Hyviä touhuja kaikille ja Repolaiselle kiitos uudesta haasteesta.

                                                   ♥

 

Tammikuun talvea

 

Lumi narskuu saappaan alla ja villapipon saa vetää syvään korville, että tarkenee.  On kunnon talvi lumitöineen, pakkasineen. Pehmoista lunta on kahlata asti, mikä tuo lisänsä metsästä puurankoja kotiin ajaessa. Lumilapiokin muistettava ottaa mukaan.

Vain kerran olen malttanut käydä hiihtämässä. Jouluaattona. Silloin ajattelin ehtiä kotiin Turun joulurauhan julistusta näkemään. Oikaisin järven jään yli, mutta se oli virhe! Yllättäen lumen alta nousi vesi ja suksenpohjat paatuivat. Tipalle meni ehtiä ajoissa telkkarin ääreen. No. Ihan en ehtinytkään.

Pakkasmittarin lukemat ovat viime aikoina pysytelleet -15  ja -30 välillä. Rokulipäiviä on tullut, mutta ne ovat olleet vain tervetulleita. (Tämä on niitä eläkeläisen etuja.) Ei huvittanut pistää nenää ollenkaan ulos, kun mittarilukemat olivat -31 toissa  päivänä.

Kaamoshämärää riittää vielä tovi. Taivas hehkuu aamuisin, kuin myös illansuussa värikkäänä. Useana yönä on myös upea kuutamo valottamassa maisemaa. 

Pilarikuuset sojottavat upeassa tykyssä ja koivumetsiköt sädehtivät lumikiteisinä, kunnes monikymmenpäinen teeriparvi pyrähtää puiden latvustoon aamuaterialle.  Uskon sataan pääseväni laskuissa, jos linnut pysyisivät tarpeeksi kauan paikallaan. En ehdi ynnätä niitä kaikkia, kun jo pyrähtävät toisaalle, mutta paljon niitä on.

Parhaillaan sataa lunta. Hiutaleet ovat suurempia, kuin lumensydämet, kunnon pakkaslunta toistaiseksi Aamuinen tuisku ehti varistaa enimpiä lumia puiden oksilta, joten lisää sopii. Vaarojen tykkyihin tuisku ei pystynyt. Nekin kasvattavat muotojaan lisälumen sataessa.

Mutta lumisade tietää huomiseksi lumitöitä ja minä opettelen sulkemaan silmäni pihan lumitöiltä ja pitämään suuni kiinni nipotuksilta, vaikka vinot vallit kirpaisevatkin.