Mustaa monella pinnalla

Nyt on vuorossa musta.
- riittää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin!
Kerro/kuvaa omalla tavallasi!!  Tämä haaste on lähtenyt Repolainen reissaa ja räpeltää- blogista.

Kiitos paljon haasteesta. Nyt taisin innostua liikaa, mutta olihan lupa revitellä? 

Tänä kesänä se onnistui taas. Innostuin kevällä istuttamaan muutamaan ämpäriin perunaa. Kaksi peruuna per ämpäri. Mustassa mullassa kasvoivat hyvin.

Sain kolme viikkoa sitten nostaa ensimmäiset perunat. Kyllä olivat namia.

Mustia ovat variksenmarjat. Joskus olen kerännyt niitä mehustukseen. Tulee hyvä mehu, kun lisää sitruunahappoa, muuten maku on hieman plassu.

Jos metsässä liikkuessa tulee jano, niin variksenmarjoista saa hieman helpotusta, kun imeskelee niitä.

Uljain mustista kuvistani on mustan kiiltävä sisareni hevonen. Sisarellani oli joskus kaksi heppaa ja ratsastettiin yhdessä, hän Mustalla ja minä Ilonalla, vaalealla kaunokaisella.

Haarapääskysen poikaset olivat uteliaita. Kurkkivat pesän laidalta, kun istuin vajassa ruohonleikkurin istuimella, milloin kirjoittamassa tarinoitani tai kuvaamassa poikasia. Olivat tottuneet minuun, myös emolinnut kävivät ruokkimassa, välittämättä minusta rahtuakaan.

Ei näissä pörröpäissä ole vielä paljon mustaa, mutta isompana vähän enemmänn. Kiikun kaakun kelpuutin kuvan mukaan.

Kun on kaivanut potut, poiminut marjat, ratsastanut hiukan, kuvannut lintuja ja tehnyt muutakin vähemmän tärkeää, voi lähteä retkeilemään.

 Tällä kertaa retkikohteeksi valikoitui paikka, joka on musta, vaikkei ehkä kuvassa näytäkään aivan mustalta.

Sevittyäni jyrkästä ja pehmeästä alustasta puolittain konttaamalla, oli löydettävä miellyttävämpi maisema taukopaikaksi.

Odottamaan joutui, sillä kaksi frakkipukuista tyyppiä oli tarkastamassa autoa. Aivan kuin toinen potkisi renkaita ja toinen kirjaisi tiedot tabletille!

Kaikki hyvin. 

Nyt vain rentoutumaan hyvän musiikin pariin. Vuosia sitten tuli hulluuksissaan hävitettyä iso osa LP:tä ja levysoitin siinä mukana. Eikös vaan  huulluus iskenyt takaisin, ja piti hankki levysoitin uudemman kerran

Hienoa alkanutta syksyä. Tunnelmoidaan.

Punainen ja musta

Valokuvatorstain 312 inspiraation lähteenä on Heidin ottama kuva, jossa pallojen värimaailma on kiehtova.

Minulla on vain pieni ripaus mustaa punaisella

ja samanmoinen ripaus punaista mustalla. 

Harmaata, punaista ja mustaa

Aamupäivä oli harmaa ja kolea. Säätiedotus lupasi sadetta iltapäiväksi, joten parasta oli lähteä ylös, ulos ja lenkille ennen sitä.
Kuitenkin yllättävä inspiraatio leipoa jotain hyvää iski viittä vaille, ennen kuin olin ehtinyt hypätä saappaisiin. Ehkä ajattelin, että palatessa olisi mukavaa turauttaa kahvit ja nauttia kupposet herkutellen.
Sooloilin piirakan täysin. Mustikkapiirakkaa oikeastaan halusin, vaan mustikat oli kotona pakastimessa ja minä mökillä, joten päädyin puolukoihin. Vehnäjauhoja ei ollut, ei voitakaan, mutta olipa mantelijauhoa ja kaurakuitusta, sekä muna ja kookosöljyä. Epäilin vähän, mitä tulee, mutta jotain tuli.

Ei liian makeaa, mutta vaniljajäden kanssa hyvää. Olkaa hyvät ja maistakaa.

Ennen sateen tuloa ennätin poimia variksenmarjoja litran pari. Niistä on metsissä nyt paljon, joten kerään niitä hillan ja vadelmien puuttuessa. Ainakin niistä voisi tehdä vähän mehua. Pitäisikö kokeilla myös, miten variksenmarja sopisi leipomiseen? Maultaan se ole kaikkein herkullisempia, mutta ei pahakaan. Ainakin kaunis marja variksenmarja on ja mukava poimia.

Olen niin innolla koettanut rakentaa tätä uutta blogiani, etten ole edes huomannut vielä kiittää Titityy-blogin Lissua, jonka arpajaisista sain aivan ihastuttavia pikku virkkauksia, pitsiä siis. Rakentelin ne makkarin ikkunaan. Ovat sievät ja kiitos Lissulle.
Kaanonilta sain "I love your blog"- viestin ja ohjeet sen jakamiseksi eteenpäin. Selailin blogeja ja kaikki ovat sen jo saaneet, joten annan sen näin teille jokaiselle, joiden blogeja lueskelen. Kiitos sinulle Kaanon ja  toivon, ettet pahastu saamattomuuttani.