Hulvatonta
hupia, kun naiset kukkamekoissaan ja korkokengissään, miehet pieniksi käyneissä
rippipuvuissaan hiihtävät vetisellä suolla. Niin on tehty jo kuutena kesänä.
Osallistuin kisaan
nyt toisen kerran.
Valmistautumiseni
alkoi tutusti tälläytymisellä, hiuksiin korkkiruuvikiharat, huuliin punaa ja
kynsiin hehkeä lakka. Kukkamekko löytyi kirpparilta ja hiihtovälineiksi sain vanhat
”Lampiset”, joihin ruuvattiin 3:n euron korkkarit.
Kisapaikalla
asiaan kuului hieman välinetestailua. Yes! Pitoa tuntui piisaavan. Hiihdin Siuruan
Kansantasavallan 1-joukkueessa kakkososuuden ja joukkueemme tuli hopealle.
Yksilölajissa kuitenkin upposin suon tiiviiseen syleilyyn jääden jumbosijoituksille.
Suo osaa yllättää ja sinne humpsahtaessaan tuntee, miten vahva imu sillä on. Vaivoin pääsee kuiville.
Yleisöä oli paljon ja Korkokenkäkukkamekkosuohiihdon Ämmänkisat on kesätapahtumana verraton.
