tiistai 13. heinäkuuta 2021

Amaalian kesäaamu



Amaalia tuntee olonsa väsyneeksi. Joltisenkin alavireiseksi.

Hän vääntäytyy istumaan sängyn laidalle. Kello on viisi aamulla, mutta turha haikailla unen perään, eivät hikiset lakanatkaan houkuta.

Amaalian ajatukset rönsyilevät siellä täällä. Eilisessä, sitten kaukana menneessä palaten takaisin eiliseen, ja lopulta nykyhetkeen. Nainen nousee kiskomaan verhot auki olevan ikkunan edestä ja avaa oven saadakseen huoneeseen pienen ristivedon.

 Avoimesta ikkunasta tulvii sisälle kesä. Ihanasti tuoksuva kesä, mutta kohta alkaa inistä ensimmäinen hyttynen. 

Yön jälkeinen viileys hyväilee Amaalian kasvoja ja paljaita käsivarsia. Äkkiä nainen sipaisee yökoltun sängylle ja antaa koko alastoman itsensä nauttia kesäaamun ihoa hivelevästä hellyydestä, mikä on ihan parasta riittävän hapen jälkeen vanhan naisen mielestä. Ainakin se on jotain muuta, kuin päivien haahuilu pitkin sairaalan käytäviä. 

Pukeuduttuaan mielimekkonsa Amaalia lähtee pihakierrokselle. Alasti ei ilkeä, vaikka tuskin porot ja oravat siitä välittäisivät, eivät linnutkaan pihasta kaikkoaisi. Nainen vilkaisee kuin vahingossa isojen mustelmien laikuttamia käsivarsiaan ja tuumaa, ettei verenimijöihin voi luottaa. 

 Amaalia nyppii kukistaan kuihtuneita pois.  Harmittelee, miten hulluuksissaan tuli hankittua nuokin pari kukkaa. Kyllä hän tiesi, ettei hänestä enää ole joka päivä niiden hoitajaksi. Hellepäivä tuntuu olevan jälleen tulossa. Jaksaakohan kastella kukkia illallakaan?


Ohi menevältä tieltä kuuluu auton ääni. Hillakuumeen kourissa olevat ihmiset kiirehtivät erämaahan ja jalkautuvat soille hillojn perässä. Amaalia ei lähde, hän ei jaksa. Hän siirtyy terassin tuoliin lepuuttamaan jalkojaan.

Yllättäen haarapääskyspari lentää suhahtaa katto-orrelle  Amaalian seuraan. Pääskyset lentävät edestakaisin ja keskustelevat keskenään kiihkeään sävyyn 

-Ei kai ne vaan pesän rakennuspuuhiin! välähtää Amaalialle. Ajatuksestaan hätääntyneenä hän toimittaa pääskysille, ettei niiden touhussa enää puolivälissä kesää ole mitään järkeä. Eikö muka yhden kesän lapsiluvuksi piisaa neljä jälkeläistä? hän toruskelee.

Kun ei sana tehoa, niin varpuluuta sitten.

Saatuaan pääskysten asiaan jotain tolkkua, Amaalia siirtyy tyytyväisenä kaivamaan laatikosta lääkedosettinsa ja rupeaa aamukahvinkeittoon.


Kesää puolet jäljellä

lauantai 3. heinäkuuta 2021

Kesä ja heinähelteet



On niin kesä ja heinäntekohelteet.
Tosin minä en heinätöitä tee. Ei ole tarvis edes nurmikkoa leikata. Joskus kuitenkin pihaojan penkoilta huiskin viikatteella maitohorsmat, koiranputket, niittyleinikit ja mitä sattuu olemaan. Kerran kesässä tuo ei ole iso homma.

Lapsena, eikä aina nuorena aikuisenakaan viehättänyt isän komennus heinäpellolle. Keljutti. 
Niistä ahoista on reilut viisikymmentä vuotta ja luullakseni aika on kullannut muistot.  


Vajaa kaksikymmentä vuotta sitten juhannusta vietettäessä keksittiin sisareni kanssa verestää heinäntekomuistoja. Lapsuuskodin pihapiiriin oli alkukesän aikana ehtinyt kasvaa pitkä ja vahva heinikko, ettei siihen ruohonleikkurilla ollut asiaa.

Syntyi idea heinätalkoista. 
Isä isäntänä ohjeita jakamassa, kuten ennenkin. Kaikki tarvittava välineistö oli tallella ja työt lähtivät sutjakasti käyntiin.

Kahvit keitettiin valmiiksi pannumyssyn alle.
Kun yksi seipäällinen oli niitetty, haravoitu ja seivästetty, pidettiin paussi.
Filtin päälle katettiin ja istualtaan hörpittiin pullakahvit posliinikupeista.


Muuan kesä taaksepäin innostuin myös niittämään muutaman seipäällisen verran heinää jäniksille talveksi. 
Ehkä olisi syytä taas. Ei suinkaan tiedetä, millainen talvi on tulossa.

Vanamot ja tupasvilla kukkivat. Laajalti ja kauniina. 
Vanamon hienostuneen tuoksun saattaa tavoittaa yllättäen metsässä liikkuessaan ja varmasti tupasvillaa valkoisenaan kukkiva suo on näkemisen väärtti.


Sää on kovin helteistä. 
Uiminen virkistää. Niin arveli porokin, joka tallusteli pitkin rapaista ojanpohjaa. Ehkä se sittenkin koetti paeta miljardeja paarmoja ja mäkäräisiä, joilla on alituinen jahti päällä.

Eilen poro aikoi vieraisille. Kovin vauhdikkaasti nousi portaalle ja ehti kurkistaa hyttysverhon raosta tuvan puolelle ja pelästyi minua. Mikäli en olisi ollut sisällä, kai poro olisi rojahtanut pitkälleen lattialle nauttimaan tuvan viileydestä.


 Säikähtäneenä poroparka pinkaisi pellolle ja katosi lähes niittykukkien joukkoon.



torstai 3. kesäkuuta 2021

Kesä ehti Karsikonperällekin


Totta se on. Kesä tuli.

Jo pari aurinkoista aamua ja liki helteistä päivää. Ihan oikeita kesäpäiviä, on valoa lähes vuorokausi ympäriinsä, eikä itikoitakaan vielä. 

 Koivu on hunnuttunut hentoon vihreään ja pellolla heinätupsut heränneet eloon. Vihon viimeisiä lumenrippeitä näkyy paikoin. Lumipallon saa juuri ja juuri jos oikein haluttaa. Tuomi ei ole vielä kukassa, eikä liioin mustikka, mutta vain hetki, kun tilanne on toinen.

Käki kukkuu ahkeraan. Muutaman kerran kuuntelin niin kauan, kuin kukkuminen jatkui. Haarapääskyset eivät asu meillä, mutta käyvät kyliltä tervehdyskäynnillä rupattelemassa niitä näitä antennin päällä.

Mutta minkä teki mustarastas? Ei sillä rakennuslupaa ollut, eikä asemakaavastakaan tietoa, mutta kuitenkin rakensi pesän.  Ja niin väärää paikkaan!

Sirkkelöintityömaalla oli jo vastakuoriutuneet poikaset, kun huomasin pesän. Olin vahingossa vyöryttää puut sen päälle.

Emo lämmitti pesässä poikasiaan. Ei lentänyt pois, vaikka vajaan metrin päästä katseltiin silmästä silmään toisiamme. Rohkea lintu oli jo viikon hautoessaan kuunnellut traktorin hurinaa ja sirkkelin ulinaa, ettei minua säikähtänyt.  Ihmettelen kuitenkin, miten se kesti ilman kuulosuojaimia.

 Mustarastas saa hoitaa poikasensa maailmalle, koneet seisokoon sen aikaa. Ei pöllit mihinkään sillä aikaa karkaa. Ehkä mustarastas tyytyväisyyttään joskus laulelee meille.

Olen käynyt tänään saamassa koronarokotteen ja eilen heitin talviturkin pois. Oli jo aikakin, kun alkoi käydä niin kuumaksi.

Kun töistä on  on vielä viikon verran luppoaikaa, niin jospa taas löytyisi polunpää!

Kivaa kesää kaikki lukijani.

maanantai 24. toukokuuta 2021

Maakrapu

 


Maakrapu

Pieni poika roikottaa sammakkoa kädessään ja kiljuu portaikossa.

-Äitiii! Avaa ovi, mulla on maakrapu ja sen munia.

 Äiti kiirehtii kesken sämpylätaikinan teon ovelle ja pudistaa päätään ihmetellen taas kerran vekaran touhuja. Viimeksi nuo ”maakravun” munat olivat kirjahyllyssä jäätelörasiassa ja huonetta siivotessa rasia sattui putoamaan ja sisältö levisi pitkin lattiaa. 

Hyi! Sammakonkutua elättinä! Kivat oli kaukana.

 -Onks tää maakrapu? poika esittelee ovenraossa sammakkoaan, joka hoksaa hetkensä tulleen ja loikkaa pitkälle porraskäytävään.

 -Ei ole maakrapu! Sammakko on ja sammakkona pysyy. Äiti toteaa harmistuneena. -Etsi ja vie se ulos. Munat myös! Missä ne muuten ovat tällä kertaa?

 Viiveellä ulko-ovelta kuuluu uhmakkaasti.

-TASKUSSA!

     ♥

Krapu 21, sanat; ihmetellä, kiva, krapu.

Nyt Krapu lähtee kesälomailemaan. Tapaamisiin syksymmällä. Kiitos paljon  SusuPetalille, joka tätä krapuajuttua emännöi. Kiitos myös kanssakrapuilijoille innostuneesta mukanaolosta ja kaikille hyvää kesää.


lauantai 22. toukokuuta 2021

Kun käki kukkuu hankeen

Kun käki hankeen kukkuu, niin hallaa se kukkuu - sanoo vanha kansa.

Kaksi päivää sitten kuulin ensi kerran käen kuk-kuu, kuk-kuu. Kehtasi kukkua minulle vain kaksi kertaa, kun lopetti. Lunta oli näkyvissä ja paikoin on laikkuja vieläkin. Ei paljon, mutta kuitenkin ja muistin heti vanhan sanonnan. 

Käki saattaa hyvinkin osua oikeaan, sillä säätiedotus lupailee viikonlopun jälkeen muutaman hallayön. Tuskin se sentään näin nopealla aikavälillä osaa ennustaa. Ehkä saa vain yskän? Ehkä hankeen kukkuminen tarkoittaa vain koleaa kesää??  Ehkä luultavammin ei mitään.


Kevään edistyminen on kuitenkin jumissa.  Ei hangenpalokaan saanut isoja aikaseksi. Oli vain näyttävän näköistä. Kylmää ja sateista on ollut toista viikkoa, eikä parempaa luvassa.

Jäät kuitenkin lähteneet. Vene rannassa ja katiskat vedessä. Sataa ropisee ja kesä tulee.





 

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Täydellisen hillaretken loppu



Täydellisen hillaretken loppu

 Amaalia riisuu suossa rämmittyään mutaiset vaatteensa. Levittää ne vaivaiskoivujen päälle kuivumaan ja rupeaa puolipukeissaan päivänokosille.

Aurinko lämmittää ja erilaisten lintujen äänimaailma saattaa Amaalian nopeasti uneen. Sielunsa silmin hän näkee itsensä vajoamassa suohon. Syvemmälle ja syvemmälle, aina viimeistä hiustupsua myöten.

Amaalia havahtuu raottamaan silmiään vasta, kun hänen vatsansa päällä liikkuu jotain. Katse osuu kyykäärmeen punaisiin silmiin ja mustista pystypupilleista on heijastuvinaan takaisin kauhistunut nainen.

 Amaaliaa puistattaa. Käärme reagoi välittömästi ja matelu pysähtyy. Kaksihaarainen kieli lipoo ahnaasti ilmaa, mutta sitä näkyä Amaalia ei kestä, vaan ponkaisee pystyyn. Kyy puree pudotessaan ja katoaa ryteikköön.

 Nipin napin Amaalia selviää hengissä hillaretkeltään.

 Krapu 20, sanat; viimeinen, ryteikkö, vaatteet. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

perjantai 14. toukokuuta 2021

Oi aamut toukokuun


Tänä aamuna on kevät.  
Oli jo eilen ja sitä edellisenäkin.
On pilvetön taivas ja aurinko helottamassa varhain. Lämmin, juuri ja juuri tuntuva tuuli hipaisee kasvoja ja paljaita käsivarsiani, kun  seison portaalla tervehtimässä uutta aamua.

Lunta on vielä. 
Vain harppaus portaalta, niin seison lumihangessa, mutta en viitsi tehdä sitä paljain jaloin. Hanget ovat viime päivinä madaltuneet huomattavasti ja vastaavasti vettä liikkeellä.  Katolta lähtevät ilmeisesti tänään viimeiset lumirippeet.


Tuoksu on keväinen. 
Siinä on sopiva sekoitus metsän, kostean maan ja suon tuoksuja. Tuoksujakin voimallisemmin voi kuulla kevään. Lintujen soolot ja yhteiskonsertit ovat hurmaavaa kuunneltavaa.   Upeinta sooloa on esittänyt mustarastas ensi kertaa lähimaastossa. 


Joutsen huutelee  pihassa töllistelijöille suunnitelmistaan käväistä lähilammella, olisiko jo sulaa. Tyhjä reissu se vieläkin on, mutta en osaa huutaa sille joutsenen kielellä, että paras pysyä vielä joella.
Tiedän järven jäätilanteen. Eilen hiihdin ottamassa selvää, joko saa veneen vesille. Tyhjä reissu.



Toukokuun aamuilla on monta ilmettä.  
Viime päivien  kesäisen lämpimät aamut ovat omiaan virittämään Karsikonperälläkin kevään tunnelmiin. Minkäänlaista viherrystä, eikä kukkaa luonnossa vielä näe, mutta parin viikon sisällä tilanne on toinen.

Varsin lämmin sää, lumet peltoaukeilla, soilla ja teiden varsilla, nostatti pari aamua sitten vesihöyryä, joka maanpinnan lähellä tiivistyi usvaksi. Kehittyi hangenpalo- ilmiö tai sanotaan sitä lumenpaloksikin.
Se peitti paikoin näkyvyyden lähes kokonaan, mutta päivän edetessä ja pienen tuulenvireen tullessa hangenpalo "sammuu", usva leijui nopeasti pois.  




Ehkä hangenpalokaan ei ollut tarpeeksi tehokas lumensulattaja, joten lisäksi oma apu.

 

maanantai 10. toukokuuta 2021

Hillaretki



Hillaretki

Amaalia on harmistunut, kun palaa suolta taas tyhjin toimin. Hevin hän ei luovuta, koska hillaa ei ole lähisoilla, niin ehkäpä erämaasoilla.

 Myöhemmin Amaalia huomaamattaan harppoo suota niin pitkälle, että metsänreunan kiintopisteenä oleva talo on häipynyt näkyvistä.  Nainen kuvittelee ylittävänsä suon tuosta noin vain, mutta pian seisookin neuvottomana pikkiriikkisellä tuppaalla. Ympärillä on rimpisuo, vetelä, kuin ripulipaska.

 Suolla rämpiminen on käynyt voimille. Harmittava mättäältä horjahtaminen on rypemistä mutavellissä ja suo saa imevän otteen Amaaliasta.

-Uimaan tässä joutui! puuskahtaa nainen keskittyessään hamuamaan jostakin tuppaasta pitävää otetta. Hän onnistuu nyhtämään itsensä ylös.  Heittäytyy sitten voipuneena selälleen kanervikkoon, katselee pilviä ja hymähtää.

-Täydellinen hillaretki.

♥♥

 Krapu 19, sanat; imeä, täydellinen, talo. Sanoja saa taivuttaa. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

 

maanantai 3. toukokuuta 2021

Törmäys

 


Törmäys

Tyttö juoksee koulubussin edestä suoraan ohitukseen lähteneen auton kylkeen.  Jarrut kirskahtavat ja tyttö makaa maantiellä.

Hän nousee istumaan ja hamuaa tokkuraisena pääkipuaan helpottamaan tienpenkalta kourallisen lunta, jolla painaa päätään. Hän irvistää, sillä kirvelee.

Tytön silmät ovat auki, mutta hän ei näe mitään, sillä naamalle on valunut jotain. Paikalle ehtinyt ambulanssin ensihoitaja kertoo, mitä on tapahtunut.  

-Hiuksesi olivat takertuneet johonkin törmätessäsi autoon ja vetivät päänahan irti. Ilman muuta se ommellaan takaisin.

Saatuaan tytön rauhoittumaan hoitaja kääntää retkottavan nahan paikalleen ja laittaa kevyen painesiteen ruhjealueen päälle. Hiekat saavat tässä vaiheessa jäädä kallon ja päänahan väliin. Ne ovat leikkaukseen valmistavan hoitajan päänsärky.  

 ♥

Krapu 18, sanat; päänahka, irvistää, ilman. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.


Meillä pajunkissat vasta nyt nätteinä.


torstai 29. huhtikuuta 2021

Hullun höpsö huhtikuu

 Huominen vielä huhtikuuta, sitten Vappu 

ja samalla hullun höpsö kuukausi on vaihtunut toukokuuksi. Hyvällä syyllä voi sanoa Koillismaan  huhtikuusta - hullun höpsö, mutta positiivisessa mielessä.

Aamukahvia hörppiessä ikkunan takana oli meneillään vanhan lumen surma. Oikein todella.

Hetken sitä jatkui.  Sen verran, että piha sai häikäisevän valkoisen kattauksen. Sitten taivas vaihtoi värinsä harmaasta siniseen ja hangelle alkoi piirtyä pitkiä kuvioita. 


Sää on ollut mitä melkoisin!  Sopivasti aurinkoisia päiviä sekoittamassa pilvisten tuomaa  - mitä tänään tekisi - tunnelmaa. Tykkään, vaikka pidän huhtikuuta höpsönä, sillä on hurmansa. Se on ailahtelevainen, kuin kuuluisimmat diivat ikään. Sen  mielenmuutoksien perässä ei pysy, ei kai tarvitsekaan.

Aurinko on kutakuinkin pitänyt pintansa ja noin puolet huhtikuun päivistä ollut täysin tai ainakin puolittain aurinkoisia. Silti lunta piisaa, Yöpakkaset torpedoivat päivien lämpimyyden.

Alkukuusta lapion pyykinkuivaustelineelle polun. Kevättalven yksi hienoimmista tuoksuista on ulkona kuivaneen pyykin tuoksu. Polun olen saanut tietenkin lapioida monesti ja vieläkin lakanoiden helmat ulottuvat sipaisemaan lunta. Kolmessa viikossa ei ole paljoakaan tapahtunut.

Minä olen repinyt huhtikuun hangista ilon irti! (Myös harmin, sillä häntäluu on  hiivatin kipeä edelleen.) Kymmenenä aamuna olen viitseliäänä noussut hiihtelemään aamuhangille. Muutaman kerran ollut hangenkanto todella timanttista ja suksen luisto meikämummolle jo liikaa. Kerran piti ottaa sukset kainaloon ja kävellä mäki alas.


Joki vapautui melko nopeasti jäistään, mutta lammet ovat vielä jääkannen alla, eikä yhtään huvita edes oikaista jään yli, saati käydä pilkillä.
Yksi koskikara on näkynyt usean kerran. Joutsenpari on niin ikään tullut omille vesilleen. Oma menovauhtini pysyy maltillisena, ehkä eniten syystä, etten jaksa rivakammin. Toisaalta myös kevättalvi tarjoaa niin paljon silmille ja korville, että turha olisikin kiirehtiä. Eikä raikkaita metsän ja jokivarren tuoksujakaan kannattaisi missata.


Ahava antaa naamalle väriä, vaikken auringonpalvoja olekaan. Kevyt tuuli ja auringonporotus jo ennen keskipäivää tuntuu jopa kuumalle. Silloin jo kiireen vilkkaa on käännettävä sukset kotiinpäin, ettei kokisi yllätystä hangen alkaessa upottaa.

Vappua juhlistetaan kaupan simalla pihapatiolla kuunnellen peippojen ja tinttien kevätkonsertointia. Patiota ympäröi vielä osin lumivallit. Talvitamineita en tietenkään ole vaihtanut keväisempiin ja patiotuoleille pyllyn alle porontaljat. Keinuttelemaan ei vielä pääse.


                   Höpön hauskaa vappua blogivierailijani!  Kohotetaan malja vapulle.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Suunnitteilla perheenlisäys

 


Suunnitteilla perheenlisäys

 Mies vaimoineen on tyytyväinen hissittömän kerrostalon kaksioonsa.  

Onneksi ei ole lapsia. Olisi raskasta kuljettaa rappusissa lastenvaunuja, eikä muutenkaan, sillä vaimo on aina harrastamassa ja kotiaskareista tulee sanomista.

Yllättäen vaimo tajuaa olevansa liian vanha raskauteen. Hän rupeaa painostamaan miestään ehdottaen tälle hedelmällisyyshoitoja. Nykyaikana mieskin voisi tulla raskaaksi ja synnyttää.

Kirjastokäynnillä vaimo etsii luettavakseen laajan artikkelin miehen raskaudesta ja synnytyksestä. Saa varmuutta ajatukselleen.

Mies sanoo ei, vaikka vaimo lupaa, ettei hänen sentään tarvitse imettää. Tuttipullot ja äidinmaidonvastikkeet on keksitty.

-Entä vaipanvaihdot, kakkapyllynpesut, vauvan yöpalvelut? kysyy mies saamatta vastausta.

 Odotusaika sujuu ongelmitta. Isi ja vauva voivat synnytyksen jälkeen hyvin.

Lämpimät vauvaonnittelut!

♥♥

Krapu 17, sanat; onnittelut, painostaminen, kirjasto. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

 

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Timanttinen hanki

 


Timanttinen hanki

Timanttihanget houkuttavat suksille.

Aurinko on varhain hereillä ja lämmittää nopeasti yöpakkasen plusasteiksi. Hiihtämään aikoessani en jää sitä odottamaan, vaikken aivan kukonlaulun aikaan hangelle ehdikään.

Latuja en kaipaa. On hauskaa ja helppoa viiletellä perinteistä metsiköissä ja vaihtaa vapaaseen hiihtotyyliin soilla.  Lumi on kovaa ja rakeista, joten luistossa löytyy, pidossa ei.

Vaaralle kipuaminen ei tuota tuskaa haarakäynnillä tai sivuttaisnousulla. Puuskuttaa vaan vietävästi, mutta annas olla, miten alas!

Itsesuojeluvaistoni herää tässä vaiheessa, enkä päästä suksia villiintymään.  Auraamalla ja sivuluisuttamalla lasken jyrkimmät osuudet. Väsymyksestä ote kuitenkin herpaantuu ja yks kaks suksilla on oma tahto.

Lennän nurin ja häntäluun seutu saa ankaran tällin.

 


Krapu 16, sanat; helppo, odottaa, ankara. Enemmän krapukirjoittamisesta, kun klikkaat SusuPetalin blogia.

p.s. Joko teillä on kevät kukkasineen? Vai kenties hangilla liikkumista aamuisin?

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Kastemadon kosto

 


Kastemadon kosto

 Amaalia pujottaa kastematoa koukkuun. Mato kiemurtelee naisen sormissa ja putoaa lopulta rantakanervikkoon.

-Pahus sentään! Amaalia tuhahtaa. – Viimeinen mato! Aamuinen pirteys on saman tien poissa ja tilalla harmitus.

Kotiin on lähteminen. Nainen riuhtaisee onkivavan kouraansa, eikä huomaa koivunoksaan kiertynyttä siimaa, joka kiristyy ponnahtaen lopulta irti.

Etusormessa vihlaisee kipeästi, kun ongenkoukku uppoaa siihen väkästään myöten. Sattuu, mutta Amaalialla ei ole sisua vetää koukkua pois.  Vain vahva tunne, kuin kyseessä olisi kastemadon kosto kiduttajalleen.

Ei nainen terveyskeskuksen päivystykseen lähde, hän tekee kotona venttiilikumista staassin, ottaa pakasteesta jääpaloja sormea puuduttamaan. Sitten nykäisee napakasti koukun irti.

 Seuraavalle onkiretkelle Amaalia muistaa murustaa lenkkimakkaraa syötiksi.

Krapu 15, sanat; kidutus, koti, pirteä. Lisää krapuja ja krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Syntymäpäivälahja


Ilona saa 50-vuotislahjaksi rullaluistimet.

-Pitääkö minun muka opetella? Hän kysyy epäuskoisena. – En osaa edes luistella, eikä suju luisteluhiihtokaan.

-Harjoitus tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat. Kuuluu neuvo.

 Ilona ei ole yökukkuja, mutta venyttää uniaikaansa myöhemmäksi voidakseen harjoitella rulliksillaan rauhassa kerrostalon parkkipaikalla. Homma vaikuttaa mahdottoman vaikealta. Kypärästä, kyynärpää- ja polvisuojista huolimatta tulee kolhuja mustelmineen. Sappikin kiehuu muutaman kerran kiukusta.

 Syksyllä Ilona kulkee luistellen työmatkansa, kunnes sattuu onnettomuus. Takaa tuleva auto pyyhältää liian läheltä. Rullaluistelija säikähtää ajautuen äkkiliikkeellä tien reunaan, jolloin luistin haukkaa uutta pehmeää öljysoraa.

Auto menee menojaan. Kuljettaja ei huomaa Ilonan rajua ilmalentoa ojan pohjalle. Seuraavat kuukaudet nainen on tehohoitopotilas.

 Krapu 14, sanat; kiehuva, yö, rulla. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.


Maljakossa koivunoksaan tuli hiirenkorvat reilussa viikossa. Ehkä pihallakin koivu vihertää toukokuun viimeisellä viikolla? Ehkä?

Nyt lunta on tullut koko päivän, mutta kokonaisuudessaan lumimäärä on hieman vähentynyt. Kantohanki-iloa oli kahtena aamuna.

maanantai 29. maaliskuuta 2021

Uneton



Uneton

Tuvassa raksuttaa kaappikello.  

Päivällä kellon olemassaoloa ei huomaa, mutta unettomina öinä pelkkä heilurin ääni - tik-tak, tik-tak ärsyttää lähes raivoon. Lisäksi puolen tunnin ja tunnin välein kello paukuttaa aikamerkkejään pim-pom, pim-pom.

Uneton kääntyy kyljeltä toiselle, selälleen ja mahalleen. Hyvää asentoa ei löydy. Peitto muuttuu liian kuumaksi, mutta ilmankaan uni ei tule.  Ruttaantunut lakana on pakko oikoa sileäksi ja käännellä tyynyä tiheästi.

Tekee mieli syödä jotain. 

Ehkä pissareissulta voi poiketa jääkaapin kautta. Voileipää haukatessa sattuu poskilihaksiin, jotka ovat hampaita kiristellessä kipeytyneet. Niitä on syytä ruveta venyttelemään ajankuluksi.

Mieluiten mojauttaisi kelloa vasaralla, mutta eihän niin saa tehdä. Kellon sielunelämä suistuisi rempalleen

Krapu 13, sanat: sileä, venytellä, kaappi. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa

Karsikonperällä Malkamaanantai on lumisateinen. Hyvää pääsiäisviikkoa !

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Matemaattinen joukko-oppi

 


Matemaattinen joukko-oppi

 Peruskouluissa 70-luvulla yksi plus yksi ei ollut kaksi, vaan kahden yksialkioisen joukon unioni ja yhden alkion joukko oli yksiö.

Tuolloin koulumaailman matematiikkaa modernisoitiin ja uudessa ajattelutavassa numerot olivat alkioita, jotka muodostivat joukkoja.

Matematiikan oppikirjassa asiaa havainnollistivat mm punaiset ilmapallot ja ruskeat karhut. Oppilaan tuli saada ymmärrystä matematiikan perusteista ja käsitteistä.

Minä en koskaan omaksunut tätä, mutta onneksi on palattu vanhaan, jossa alkiot ja joukot merkitään jälleen numeroilla ja unioni tarkoittaa yhteenlaskua.

 Hymy hyytyi ja käämit kuumenivat liki kärähtämiseen, kun yritin auttaa 7-vuotiastani matematiikan kotitehtävissä.  Kyyneliä ja kumitusta ei niistä sessioista puuttunut. Tehtävävihon sivutkin mustuivat ja kääntyivät uhkaavasti rullalle.

 

Krapu 12, sanat yksiö, ruskea, hymy. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa


 

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Kevättanka


 

Kevään kaipaus,

kuin riekon soidintanssi.

Hurmoksellinen,

kiihkeän voimallinen,

juuri kuin kevät itse. 

♥♥♥

Hiihdin vanhoilla peltosaroilla kevättä haistellen. Itse asiassa talitintti yllätti jo pihassa ti-ti-tyyllään. Siinä oli riemua isosti.

Kirkas aurinkosää ja ahava ovat taattua kevättä. Viis siitä, vaikka lunta on paikoin lähemmäs metri. Kyllä kaikki kesäksi sulaa. Kevään ensimmäinen pälvi on voiton merkki.

Riekot ovat nyppineet ojan pajukoista herkkuja. Jos soidinmenojaan tanssivat, niin syvälle on vajonnut pehmeässä lumessa riekon varpaat. Lentoon nousukin raskasta puuhaa, kun kiitorata pettää.

Mukavaa se olisi nähdä joskus.




sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Kukon ego

 


Kukon ego

 Emännän varsiluudasta saadun tällin jälkeen isännän kukko ei entiseen malliin päivystänyt pihalla.

Se vajosi syvään apatiaan ja kanat tilanteen huomatessaan ryhtyivät röyhkeiksi. Ne käyvät vuoron perään nokkimassa kukon höyheniä. Etenkin koreat pyrstösulat ovat vähenneet jo uhkaavasti.

 Isäntä istuu portaalla siristellen silmiään ja pohtien kukkonsa kohtaloa. Hän lusikoi samalla jäätelöä suoraan rasiasta. Ruokalusikka matkalla jäätelörasiasta suuhun ja sieltä pois ehtii välähtää somasti auringossa vähän väliä. Kukon pääkopassa kiehahtaa. Se unohtaa emännän punaisen esiliinan taannoin aiheuttaman katastrofin ja ärsyyntymisen kliimaksina lehahtaa lentoon sieppaamaan lusikan. Saa sen ja samalla sotkee jäätelörasian varpaillaan.

 -On kukolla ainakin egoa! Isäntä toteaa hakiessaan lisää jäätelöä.

 Krapu 10, sanat; päivystää, ruokalusikka, isäntä. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa

P.s. Kukon ego kertoo kukosta, josta aiemmin krapu 42  jo vuonna 2019

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Polkupyörällä

 


Polkupyörällä

 Olen huoltoasemalla tilannut juuri lihapullat ja muusin, kun avaan puhelimen. Saamani tekstiviesti sekoittaa pääni. Itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Aamulla syntynyt vauva saa aikaan tulenpalavan kiireen ja lihapullat jäävät lautaselle.

 Olen polkupyörämatkalla Uusikaupunki-Kempele vasta Närpiön huoltoasemalla. Ihana uutinen synnytti siivet selkääni. Polkeminen tuntuu paljon eilistä kevyemmältä ja onnellinen mieli laulattaa. Hoilaan isoon ääneen omia sävellyksiäni omin sanoin.

 Iltaisin selkää ja pohkeita särkee, mutta venyttelystä ja uimisesta saa helpotusta. Iso vaihde pysyy päällä ja lähestyn kahta päivää aikaisemmin määränpäätä. Muutaman viimeisen kilometrin maltan ajella verkkaisesti ja kelata polkemaani matkaa.

 Huomenna saan olla mukana isoveikan kanssa hakemassa vauvaa ja äitiä kotiin.



♥♥

Krapu 9, sanat: lihapulla, särkeä, vauva. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.