Hurmaava kesä

 

Siitä kesästä on kauan.

Kaikki tärkeä on säilynyt kirkkaana mielessäni ja kuvina muistojen albumissa. Kesä oli lämmin, täynnä iloa ja rakkautta. 

Olin hakenut lapsenlapsemme yöjunalla mummolaan.

Roolileikkien merirosvo Jack Sparrow leikki bootsini linttaan ja Luidentutkija värväsi minut assistentikseen pesemään löytämänsä jäniksenkallon, jota liotettiin ja keitettiin museointia varten.

Yhteisrynnäköllä valloitettiin lähiseudun vuori ja istuttiin väsyneinä suljetun kivikirkon portaalla syömässä tötteröt ja heinään pujotetut metsämansikat.

Hermostutti hirveästi, kun rakkauden kohdetta ajatellessa päivänkakkaran terälehtiä nyppiessä käteen jäi aina ei lakatta, vaikka toivoi, että olisi lakattanut.

Ärrä ja ässä olivat kateissa.

 Merirosvo veti herneet nenäänsä ja jupisi amorina.

-Aloita EI RAKASTA! Pöljä! 

 

♥

Krapu 19/23 vihjeenä krapuun allaoleva  kaunis kesäkuva. SusuPetal kertoo lisää krapukirjoittamisesta omassa blogissaan.

Vihjekuva on kaunista kesää. Sitä odotellessa menee täällä vielä tovi.

Vappubileet

Tyttöjengi kokoontuu pitämään vappuhauskaa.

Lumikki, Ruusunen, Tuhkimo ja Punahilkka olivat hyvissä ajoin juhlapaikalla jonkun tammipuiston paviljongissa.  Vain Helinä-keiju puuttuu.

Tarjolla on simaa, sipsejä ja tippaleipiä, sekä Lumikin tuomia omenoita.

 Bileet ovat huippusalaiset.

Juhliin ei haluttu yhtään prinssiä. Punahilkan Susikin sai jäädä äitipuolen hoteisiin.

 Juuri ennen keskiyötä meno villiintyy.

Rokki ja hitaat vuorottelevat musiikkivalintoina ja noutopöydän tarjoilut maistuvat. Ahkerin tanssija on Tuhkimo lasisissa korkokengissään.  Myös Punahilkka innostuu pyörähtelemään, letit vain heiluvat.

Lumikki napostelee kuitenkin väsähtäneenä omenoita ja Ruusunen on jokseenkin nukahtamaisillaan.

 Sitten salamavalon välähdys yllättää juhlajengin. Papparazzit kameroineen olivat saanet vihin ja arvata saattaa Seiskan huomiset lööpit.

 Keskiyöllä lumous haihtuu. 

😏

Krapu 18/23, sanat, puisto, jengi, kamera. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

♥

Mukavaa Wappupäivää.  Joko leskenlehdet ja freesiat kukkivat? Entä talven lumet?

Meillä vielä puolisen metriä lunta ja lisää tulee.  Hiihtokelit jatkuvat. Pikkulinnuilla on kovat ajat.

Keinuva lintupönttö

 

                                                                                                                                   kuva, jr

                                                                                                                                     "Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän"

Kevät oli pitkällä.

Niin pitkällä, että kevätmuutolta vasta kotiutuneet peipposet olivat auttamattomasti myöhässä asuntomarkkinoiden suhteen. Joutuivat tyytymään itserakentamiinsa pesiin, kuten muinakin keväinä. Tiaiset olivat näet jo viikkoja tutkailleet ahkerasti pihan uusia sekä vanhoja pesäpönttöjä.

Omassa pihassani oli enää yksi pönttö asumaton. Se oli uutta mallia ja varsinainen design.

Rakennetaan linnuille- kirjakaan ei kerro tällaisen mittoja eikä rakennusohjeita, mutta kyllä pöntön teko onnistuu tee-se-itse-tyylilläkin. 

Toivottavasti ei ollut rakennusvirhe, kun edelliskesänä poikanen putosi pöntöstä. Luulen pikemminkin tämän babyn, peippovauvan luulleen itsestään liikoja. Kuvitteli olevansa teini-ikäinen lähdössä maailmalle.

 Pikkutirppa autettiin takaisin pönttöön emonsa aktiivisen säestyksen tuella.

                                                                                                                               kuva jr

 ♥

 Krapu 16/23, sanat; viikko, vauva, kirja

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Varapilkkireppu

 

”Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja, Heikki hevosen kokosia ja Jussi vielä julumenpia"

 Ajattelen tätä lorua, hokemaa tai tässä tapauksessa kalanaisen rukousta, kun hiihtelen pilkkireppu selässä kohti metsän ympäröimää lampea.

Tuuli on vastainen, lumi tuiskuaa, silti maaliskuun päivä on häikäisevän auringonpaisteinen.

Hitot, miten raskaasti harmittelen kuitenkin ääneen! Pitikö vasta puolimatkassa muistaa, että pilkkireppujakkara on tuulikaapissa?

Vararepussa ei ole jakkaraa, joten seisten pilkkiessä täytyy vaihtaa painoa jalalta jalalle. Heh, heh, miten äidinkielemme onkaan upea sijamuotoineen!

Kesällä kävin täällä onkimassa ahvenia. Silloin sain usein keittokalat ja jokseenkin yhtä usein jäin myös ilman saalista.

Pyrin muistamaan nytkin, ettei kaloja oteta, niitä pyydetään.

 ♥♥♥

Krapu 13/23, sanat; hokea, tuulikaappi, sijamuoto. Krapu on sadansanan tarina, johon tulee sisältää annetut vihjesanat. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa

Enkeli kuunsillalla

Anni-Inkeri ottaa auton etupenkiltä tuhkauurnan syliinsä.

Hän kiertelee sen kanssa vanhan lapsuuskotinsa pihapiiriä ja laittaa uurnan sisälle siirtyessään kamarin piirongin päälle.

 Anni-Inkeri on vuosilomalla. Hän jää taloon siksi aikaa, että isän uurna laskettaisiin kirkkomaan multiin.

 Illalla ei tule uni.

Anni-Inkeri makaa valveilla katsellen uurnaa herkistyneenä.

Ajatukset rönsyilevät lapsuudesta tähän hetkeen, kunnes puolitorkuksissa olevan naisen silmät rävähtävät selkoselälleen. Hän näkee hohtavasiipisen enkelin leijailevan uurnan edessä, ikkunasta piirongin päälle lankeavalla kuunsillalla.

 Näky on harha, mutta se kestää ja kestää. 

Vihdoin Anni-Inkeri älyää kuvata hitaasti loittonevaa enkeliä. Ottamansa kuvan hän lähettää sisaruksilleen hyvin epäuskottavan tapahtumaselostuksen kera.

 Hetkessä Anni-Inkerin kännykkään ryöpsähtää hymiötulva!

♥

Krapu 12/23, sanat harha, hymiö, äly. Krapu on 100 sanan tarina, johon annetut kolme sanaa tulee sovittaa.

Lissää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

 

Naamio

 

Amaalialla on uninaamio.

Ei suinkaan mikään silkkikankainen, joka peittää silmät, vaan sellainen koko kasvot peittävä.

Amaalia muovasi naamionsa savitöissä ja innoissaan ripusti sen makuuhuoneen seinälle muka suojelemaan untaan. Siinä se ei kuitenkaan ole ollut erityisen hyvä, mutta kuuntelijana aivan ehdoton.

Naamio on ruma. Siitä huolimatta se on rakastettava ja helppo kokea inhimillisenä olentona, jolle voi purkaa sydäntään.

Joskus Amaalia on huomaavinaan, kuin naamion ripsettömistä silmistä oikeanpuoleinen olisi ilkikurisesti raollaan ja huulillakin väreilisi hymyn tapainen. Voisi olettaa, että se seuraa luojansa edesottamuksia. Ehkä varsin huvittuneena.

Näin tapahtuu varmasti silloin, kun Amaalia seikkailee valveen ja unen rajamailla vajoten lopulta syvään uneen.

 Krapu 11/23 on kuvavihje.  Kuva tekstin yllä.

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Oppimisen tuska

 Harpon ylöspäin lounasravintolan jyrkkiä ja lumisia kierreportaita.

Repussa on geometrian oppikirja, sillä syötyäni haluan silmäillä vielä jotain tärppejä. Iltapäivällä on kokeet.

 Tilaan salaatin ja paistetut lenkkimakkaraviipaleet perunamuusin kera. Syön vitkastelematta, että aikaa jäisi geometrialle.

Ainakin Pythagoraan lauseen soveltamisesta Talikainen laittaisi tehtävän tai kaksi. Toivon, ettei mitään trigonometriasta, sillä sinit ja kosinit ovat sekametelisoppaa minulle.

 -Voi taivas, mikä idiootti olinkaan valitessani matematiikkalinjan. Huokaan sujauttaessani kirjan reppuun, sitten lähden.

Liukastun portaalla.

Teen vauhdikkaan lennon persuksilleni ja luisun monta askelmaa. Suistun lopulta päistikkaa rautakaiteeseen oikea reisi edellä.

Geometrian kokeessa vein Talikaiselle tyhjän paperin.

 Aamulla pakara ja reisi ovat yhtä laajaa mustelmaa.

 ♥

Krapu 10/23, sanat; idiootti, mustelma, ravintola

 Krapu = sadansanan tarina, jossa mukana annetut avainsanat. Lisää krapukirjoittamisesta löytyy SusuPetalin blogista.

                                         

Jauhovelka

 

Mies pelkää kuollakseen.

Kylmä hiki puskee iholle. Rahaa ei ole ja jauhovelan deadline meni jo toistamiseen.

 Mies kiertää kehää asunnossaan. Hän kurkistaa pakkomielteisen tiheään ikkunaverhojen raosta pihalle ja kuuntelee eteisessä pesäpallomaila turvanaan oven ohi liikkuvia askeleita. Pelkää, että ne pysähtyvät.

 Mies muistaa, miten vuosi sitten rautakanki survaistiin oven läpi. Sittemmin puoli ovea piti vahvistaa vanerilevyllä reilusti postiluukun yli.

Ovisilmästä mies ei kurkista, sieltä voi iskeytyä rautapuikko tai filettiveitsi silmään.

Jos tulevatkin moottorisahan kanssa?

 Vuorokausi sujuu rauhallisesti. Sitten mies uskaltautuu jo asioilleen. Ei kuitenkaan ehdi katutasolla ovea kauemmaksi, kun hänet hakataan sairaalakuntoon.

Tilanne tallentuu valvontakameraan, silti huppupäiset onnistuvat välttämään lakituvan.

 ♦

Krapu 9/23: sanat; katutaso, pakkomielteinen, verho. Krapu on sadansanan tarina, jossa mukana annetut avainsanat

Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Sateenkaaren värinen kupla

Isoäiti ei kestä löylyjä, vaan lähtee saunasta heti peseydyttyään. Minä nousen vasta sitten ylimmälle lauteelle ja viskaan vettä kiukaalle. 

Vastaa ei ole, mutta nautin kipakoista löylyistä.

Myöhemmin pukuhuoneen puolella voin huonosti. Silmissä harittaa ja ulos päästyäni näen monta saunapolkua. 

Kaadun poski maata vasten ja nenään tunkeutuu ummehtunut, syksyisen maan haju. Viime muistikuvaksi jää heinänkorrelle pudonnut vesipisara, josta peilautuvat sateenkaarin värit. Pisara kasvaa kuplaksi vangiten minut ahnaasti sisäänsä.

Oloni on keveä, kuin leijuisin vapaana vailla rajoituksia.

Joku nostaa minut syliin! Sitten kuulen ääniä ja kupla katoaa, kun aukaisen silmäni. Vilkuilen hämmästyneenä ympärilleni. 

Isä istuu totisena vieressäni silittäen poskeani.

 ♥ ♥

 Krapu 8/23, sanat; kupla, ummehtunut, vanki. Krapu on sadansanan tarina, johon sisältyvät annetut vihjesanat. Lisää krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista

kuva netistä

Kukon surma

 

Kukon surma

Ei ole ensimmäinen kerta, kun perheessä käydään kukon takia henkientaistelua. Emännän mielestä kukko on terroristi. Ainoastaan isäntä saattaa liikkua pihassa ilman varsiluutaa, niin hyvää pataa hän on kukon kanssa.

Sota syttyy, kun kukko sotkee takapihalla lastenlasten telttailut ja innostuu nokkimaan raivolla telttakangasta. Nyt riittää! Emännän varsiluuta heilahtaa ja kukko kaatuu nurmikolle ketarat taivasta kohden. 

Emäntä hakee liiteristä kirveen, nostaa kukon halkomispölkylle ja katkaisee kaulan giljotiiniteloituksen malliin. Pää putoaa, mutta kroppa lähtee lentoon pudoten vasta, kun emäntä sohii sitä luudallaan.

 Isäntä murjottaa aikansa. Viimein sopujen tullessa haetaan uusi kukko.

-Onhan se somaa, kun kukko taas kuopsuttaa pihamaata. Mies murahtaa.

 ♥

Krapu7/23, sanat; telttailu, giljotiini, syttyä. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa 

Valkoinen vankila

 

Sisäinen palo yllyttää nousemaan, vaikka toiset kääntyvät. Katselen heidän loittonevia selkiään ja jatkan hiihtämistä Vatikuruun päin.

 Vatikurussa syön eväitä katsellen eteeni levittäytyviä näkymiä. Äkkiä havahdun.  Kuvittelinko kuulevani jotain? Pienen humauksen ehkä?

  -Ehkä lumilippa ratkeilee. Ei kai keskitalvella ole lumivyöryjä? Kauhukseni tajuan, että ylempänä lumi liikkuu!

 Sujautan eväsrepun selkään ja lasken viistoon kurun oikeanpuoleista rinnettä ehtiäkseni lunta karkuun. Se kuitenkin vyöryy voimalla ohitseni.

Luulin olevani tarpeeksi sivussa raskaimmasta lumimassasta, kunnes sen laita pyyhkäisee minut alleen. Sitten pimenee ja hiljenee.

 Olen lumen vankina. En luovuta. Kaivan reittiä vaaleampana näkyvää lumikerrosta kohti. Ilmaa riittää, mutta voimat loppuvat.

Onneksi jääräpäälläkin on ystäviä.

♥

Krapu 6/23, vihjeenä alla oleva kuva.

Lisää tietoa krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Aamuhämärän hälvetessä

Aamuhämärän kaikotessa taivaan pilvipeitto repeilee. 

Pitkään viipynyt harmaus väistyy. Selkeää, sinistä taivasta on ilo nähdä, kuten lisääntyvää vaaleanpunaistakin pilvien reunuksissa.  Pakkasen lisääntyessä väri vahvistuu, kohta koko idän puoleinen taivas näyttää punertavalta. 

Eilisen hennon lumisateen jälkeen kaikkialla on neitseellinen valkoisuus, soratielläkin, jossa näkyy kuitenkin yhden auton jäljet. Metsä on höntylumella kuorrutettu, eikä  toissapäivän ladustani ole paljoa näkyvissä.

Sää on mitä mainioin hiihtämiseen. Tuuli uinailee vielä. Lunta on maastossa paljon, kuitenkaan suksi ei mahdottomasti uppoa.  Mutta hennoimmat koivut, ne kumartavat hyvin syvään. Tekisi mieli ravistaa lumet pois. En kuitenkaan  henno.

Pysähdyn katsomaan, kun teeri lentää ja laskeutuu hontelon männyn latvaan. Taitavaa tasapainoilua siipien kanssa, ennen kuin latva rauhoittuu keinumasta ja lintu ryhtyy aterioimaan.

Pysähtelen melko tieheään kuuntelemaan täydellistä hiljaisuutta. Vaikka yritän terästää kuuloani, paksun pipon alle ei kuulu mitään. Vuorovetoa hiihtäessä suksen alta vain pakkaslumen narina, sama kuin kävellessä. Otsatukka ja silmäripset huurtuavat, silmälasit jätin suosiolla kotiin.

Teeren lisäksi peltoaukean pajukosta säntää pakoon jänis jättäen hankeen pitkät loikkajäljet. Muitakin liikkujia on ollut. Kettu jolkotellut suoraviivaisesti, ei ilmeisesti saalista jahtaamassa. Myös viimeisiä lumisateita ennen hirvi on harpponut vanhan latuni poikki. 

Vaikka metsä on nyt hiljainen, se kätkee uskomattoman paljon elämää.  En usko ollenkaan olevani siellä yksin, vaikka kukaan ei tule tervehtimään.

Tiheä koivikko ei ole vielä selvinnyt aamuhämärästä, mutta sen läpi hiihdettyäni on valoisampaa.

Pätkän matkaa seuraan koiravaljakon reittiä lähelle jokea. Sitten seuraan Myllyojan rantoja umpihankea hiihtäen.  Osa ojasta on jäätynyt talviunille. Muistan varoa, ettei kannata mennä liian lähelle reunaa. Siinä voi odottaa yllätys.  (krapu Kylmä kylpy) Kaide puuttuu nyt kokonaan. En edes kuvitellut suksivani sillasta yli. Jänikselle silta kelpasi mainiosti.

Tämä oli eilen, toista on nyt lauantaina. 

Viime yön  vähää vaille täysikuu oli kirkkaudessaan vertaansa vaille. Hiihtoretki siinä valossa olisi kokemus. 

Kirjasin sen toivelistalleni, (talvisen issikkavaelluksen lisäksi). Nyt oli kylmä yö, ennen puoliyötä jo -25 ja nyt aamulla -28.8. Pakkasen paukkeet talohirsissä tuntuvat aina yhtä hurjalta, entä jos hirsi halkeaisi?

Talvea tämä on.  Tykyt eivät ehtineet vaaroilla kokonaan pudota, vaikka taannoin oli reipas lämpöaalto. Kuuset vain entistä solakampia lumipeiton alla.

Kamelinnahkapussukka

 Istun tunturihotellissa aamiaisella.

Kahvimuki edessäni suunnittelen 0maa päiväohjelmaani. Äkkiä minua puistattaa, kuka kulki hautani ylitse?

 Kauimmaisen pöydän takaa minua katsovat tummat silmät.

Väistän katseen. 

Mietin, tuskin turisti, ehkä polttariporukkaa. Miehen vaatetus on  kummallinen ja pikimustat hiukset roikkuvat niskassa poninhännän tapaan.

 Mieleeni tulvii kummallisia asioita. 

Ikään kuin muistoja, että olisimme tavanneet ennen, vuosisatoja sitten. Kerran myös myöhemmin, jonka jälkeen  sain Casablancasta muistoksi kamelinnahkaisen pussukan. Se on kirjeen kanssa yhä tallessa samassa kirjekuoressa, missä posti ne toi.

 Räpäytän silmiäni. Nukahdinko aamiaispöytään? 

En, kahvi ei ole kylmää, mutta kauimmainen pöytä on tyhjä.

Suunnittelemani retkiohjelman mukaan lähdin jäälinnaan. Peruin kuitenkin yövaraukseni nähtyäni huoneen jääfiguurin silmät.

 

Krapu 5/23, sanat; kylmä, kirjekuori, poninhäntä

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa

Outo häiritsijä

Outo puheääni herättää Eevertin iltapäiväunilta.

Hän säikähtää pahanpäiväisesti. Hamuaa sängyn vierestä kävelykepin turvakseen. Lähtee sitten epäluuloisena ja arkaillen liikkeelle.

Sähkökatkaisijaa ei löydy ja hämärässä huoneessa kuuluu toistamiseen konemainen ääni. Hoksattuaan, mistä se tulee, Eevertti lähestyy punavaloa vilkuttavaa tummaa kapinetta ja hakkaa sen kepillään hiljaiseksi.

Tunnin päästä kotisairaanhoidosta tullaan katsomaan, mikä hätänä, kun lääkkeet ovat ottamatta. Eevertille kerrotaan, että kone on lääkerobotti, kiltti auttaja, joka huolehtii aamuisin ja iltaisin lääkkeenottamiset ja työntää lääkkeet tarjolle.

 Eevertti ihmettelee hetken uutta tekniikkaa, mutta unohtaa pian tapahtuneen, kunnes robotti muistuttaa yölääkkeistä.

Temperamenttinen Eevertti saa tarpeekseen kotirauhan häirinnästä ja raahaa vilkkuvasilmäisen otuksen saunaan rauhoittumaan.

♥

Krapu 4, sanat; epäluuloisesti, tumma, iltaisin. Krapu on sadansana teksti, jossa annetut vihjesanat mukana.

Krapuilusta lisää SusuPetalin blogissa

P.s  Mites teidän talvi? Minulla hiihtokelit, lumityöt, tykkypuiset maisemat. Muistin lapioida auki reitin hiirille, oraville, linnuille pihaterassin alle ja vastapuolelle toisen.

Possu-Peconi

Possu-Peconi

 Irmeli on pieni tyttö.

Hän asuu maatilalla, jossa kasvatetaan sikoja. Totta kai tyttö tykkää possuista, mutta silti haluaa oman ponin.

Irmeli kokeilee ratsastamista perheen mukavalla bernhardilaisrotuisella koiralla, joka tosin ei harjoittelusta tykkää, vaikka taipuukin tytön hassutuksiin.

 Sitten hevoshaaveet unohtuvat, kun Irmeli saa nimikkopossu, Peconin. Se kasvaa nopeasti isoksi ja tyttö ryhtyy opettamaan sitä ratsuksi.

 Helpolla Peconikaan ei huoli selkäänsä ketään, mutta Irmeli ei lannistu. Viimein hänen onnistuu päästä pihakarsinassa possun selkään sen sinnikkäistä vastusteluista huolimatta.

 Irmeli pysyttelee mahallaan possun selässä sen ravatessa ympyrää sika-aitauksessa, kunnes leikki saa nolon lopun.

Peconi heittää itsensä pitkälleen siansontarapakkoon ja Irmeli sukeltaa samaan velliin.

 ☻

 Krapu 3, sanat; oma, vastustella, mukava.

Krapu= 100 sanan tarina, jossa annetut vihjesanat mukana. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa

Tammikuun talvea

 

Lumi narskuu saappaan alla ja villapipon saa vetää syvään korville, että tarkenee.  On kunnon talvi lumitöineen, pakkasineen. Pehmoista lunta on kahlata asti, mikä tuo lisänsä metsästä puurankoja kotiin ajaessa. Lumilapiokin muistettava ottaa mukaan.

Vain kerran olen malttanut käydä hiihtämässä. Jouluaattona. Silloin ajattelin ehtiä kotiin Turun joulurauhan julistusta näkemään. Oikaisin järven jään yli, mutta se oli virhe! Yllättäen lumen alta nousi vesi ja suksenpohjat paatuivat. Tipalle meni ehtiä ajoissa telkkarin ääreen. No. Ihan en ehtinytkään.

Pakkasmittarin lukemat ovat viime aikoina pysytelleet -15  ja -30 välillä. Rokulipäiviä on tullut, mutta ne ovat olleet vain tervetulleita. (Tämä on niitä eläkeläisen etuja.) Ei huvittanut pistää nenää ollenkaan ulos, kun mittarilukemat olivat -31 toissa  päivänä.

Kaamoshämärää riittää vielä tovi. Taivas hehkuu aamuisin, kuin myös illansuussa värikkäänä. Useana yönä on myös upea kuutamo valottamassa maisemaa. 

Pilarikuuset sojottavat upeassa tykyssä ja koivumetsiköt sädehtivät lumikiteisinä, kunnes monikymmenpäinen teeriparvi pyrähtää puiden latvustoon aamuaterialle.  Uskon sataan pääseväni laskuissa, jos linnut pysyisivät tarpeeksi kauan paikallaan. En ehdi ynnätä niitä kaikkia, kun jo pyrähtävät toisaalle, mutta paljon niitä on.

Parhaillaan sataa lunta. Hiutaleet ovat suurempia, kuin lumensydämet, kunnon pakkaslunta toistaiseksi Aamuinen tuisku ehti varistaa enimpiä lumia puiden oksilta, joten lisää sopii. Vaarojen tykkyihin tuisku ei pystynyt. Nekin kasvattavat muotojaan lisälumen sataessa.

Mutta lumisade tietää huomiseksi lumitöitä ja minä opettelen sulkemaan silmäni pihan lumitöiltä ja pitämään suuni kiinni nipotuksilta, vaikka vinot vallit kirpaisevatkin.