torstai 22. toukokuuta 2025

Voi sinua toukokuu!

 
Voi sinua toukokuu! 
Olet rätingeissäsi aivan sekaisin, sillä taivaalta suoltaa päivätolkulla räntää. Entisiäkään lumikinoksia et ole saanut pihalta sulamaan. Yhä kököttää talvella aurattujen ja katoilta pudotettujen lumikasojen jäämät. 
Rouva metso alias koppelo rämpii mielellään sohjolumessa, eikä nouse siivilleen. Tuntee kai olonsa turvalliseksi.

Kylmän yön jälkeen ei aamukaan hurraata ansaitse.  Ei tee mieli pinkaista heti ylösnoustua portaalle vastaanottamaan sitä, ei liioin huvita istua yläaskelmalle kuuntelemaan lintujen yhteismusisointia kahvin tippumista odotellessa. 
Lämmintä aamua ei tämä toukokuu ole tarjoillut, mutta tottahan niitäkin vielä tulee.

Järvelle johtava polku on kuurainen. Ihmekös, kun ilma huokuu kylmää. Kevyt toppis sekä työrukkaset ovat hyvinkin soutajalle tarpeen. 


Järvi on tyyni, mutta pilvisyys ennustaa sadetta ja usva tanssahtelee tuulenvireen tahdissa. Airojen kitinä hangaimia vasten särähtää korviin joka vedolla.  Kiusallinen riitasointu, jonka saan joskus loppumaan, kun kastelen airohankainten molemmat osapuolet. Aina en viitsi.

Kalaa ei ahti tänäkään aamuna suonut. Kovin heikoksi ovat saaliit jääneet koko viikolla. Verkoilla ehkä onnistaisi paremmin, mutta järvellä on paljon vesilintuja, jotka voivat tarkertua kohtalokkaasti verkkoon.

Muuttolinnut ovat käkeä lukuunottamatta kaikki palanneet.  Haarapääskyspari ilmestyi alkuviikosta ja voi niitä taitolentelynäytöksiä ja livertelyjä, kun saapuivat tutulle pihalleen.
Onneksi käki on älynnyt odottaa loppujen lumien sulamisia, ettei kuku hallaa hankeen, mikä tietäisi armottoman surkeaa kesää ja aikaisia hallaöitä.

 
Ei ole koivu rohjennut pullauttaa silmujaan hiirenkorville, mutta aavistuksen verran vihertävät jo. Maa huokuu kosteutta ja tuoksuu mullalle. Ihmeen kiihkeästi odotan vihertäviä ruohotuppaita. Aikaisia kukkijoita täällä ei ole, ei leskenlehtiä, voikukkia, kevätlinnunherneitä, lemmikkejä. Suo-orvokin uskon löytäväni ensimmäiseksi kevään kukkasekseni.


Poluille minun mieleni tekevi. 
Märkiä ja paikoin lumisiakin ne vielä ovat, mutta niin huokuttelevia.
Elättelen toivetta kulkea hieman pidemmästi Koiti-Jussin polkua, jos vain se erottuu edes vähän maastosta. Samoin haluttaisi jatkaa Antinkuusen ohittavaa polkua suutaan tai toiseen pidemmällä, kuin viime kesänä. Ehkä löytyy myös sopiva pätkä UKK-reitiltä, joka kiinnostaa. Paikoin reitti  on vähän kuljettu, mikä lisää vain vaikeusastetta ja kiinnostustani.

Kesän kukkahankinnat ovat jäissä. 
Liian usein hankkimani kukat ovat ehtineet paleltua tässä kevään korvilla. Nyt maltan. Toivottavasti en malta niin pitkään, että puutarhat sulkevat ovensa ja jään kokonaan ilman.

Pelkäsin vähän, että viime keväänä istuttamani hunamarjapensaat olisivat kuolleet, mutta alkuviikosta lumen sulettua niiden päältä, huomasin, että lehtisilmuja lykkäävät.



Nyt toivon, ettei tämä joka päiväinen tyyppi käy tekemässä pahojaan. Toistaiseksi käy kaivamassa vain akanakasaa ja löytää aina jotain suuhunsa. Takinvaihto valkoisesta kesämuotiin on vähän vielä kesken.
 
Ensi viikolla täälläkin on lehti puussa ja vihertävä maa ja minä suunnittelin heittää talviturkin pois.
Minkälaisia suunnitelmia teillä muilla on kesän alkuun?

lauantai 17. toukokuuta 2025

Toukokuun bingorivi

 Repolainen reissaa ja räpeltää-haasteeseen kokosin yhden rivin.

Keskeltä suoraan alas - Aamu - kello - 20.00


Aamu

 Piti lähteä aikaisin kokemaan katiskat.  Torstaina 15.5 lähtivät jäät ja eilen katiskat olivat tyhjät, mutta tänä aamuna yhdessä oli iso hauki. 

Järven tiellä olivat yöpakkasen jälkeen lätäköt jäässä ja paikoin pieniä länttejä yhä lunta. Koivuissa suht pulleat silmut, mutta ei vielä vihreää näkyvissä.

Kirpakan kylmä tuuli, muuten aurinkoisen kaunis aamu.

 Kello

Lehmillä tai ainakin yhdellä lehmällä oli kaulassaan kello,  kun ne päästettiin keväällä laitumelle tai vapaana hakaan. Lapsena oli minun tehtäväni usein hakea lehmät sieltä iltalypsylle. Kun kellon kilkatuksen kuulin, tehtävä oli helppo.


Hevosen valjaisiinkin liitettiin kello. Aisan alle laitettiin aisakello tai kulkuset, että hevosen tulon kuuli. Selän puolelle setolkkaan  kiinnitettiin selkäkello. Minun saamassani setolkkakellossa on kaunis ääni.

Alimman pikkukuvan kopioin googlesta. Siinä näkyy selkeästi setolkkakellon paikka.



Lehmän kaulakellot ja hevosen valjaisiin liitettävät kellot ovat mennyä aikaa, historiaa.

20.00


Päivä on pitkä. Aurinko nousee  jo aamuyöstä kolmen aikoihin ja laskee illalla kello 23. Matalammalta paistava ilta-aurinko maalaa maisemaa pehmeämmällä siveltimellä. Tämän kuvan otin eilen illalla kello 20.00.
Hitaasti, mutta varmasti täällä sulavat lumet.

tiistai 13. toukokuuta 2025

Muisto kesästä



 Vanha nainen kävelee järven rannalla.

Hän pysähtyy, kun mielensä tavoittaa kaukainen muisto. Hänen on pakko ruveta piirtämään varpaalla hiekkaan sydämiä. Pieni aalto pyyhkii kohta kaiken pois ja naisen huokaus on tuskin kuuluva.

On uusi kesä.

Yhtä hurmaava kesä silloinkin, kun heitä oli rannalla kaksi piirtelemässä sydämiä ja istuskelemassa vieretysten rantakallioilla. Ikänsä nainen muistaa hellyyden, myös iho muistaa, eikä suudelmienkaan muisto ole haalistunut.

Ne ovat lohdullisia viestinään - elämä jatkuu, nauti siitä.

Nainen havahtuu, kun tuulenpuuska on nyhtänyt hänen hiusnutturastaan suortuvia ja hiekka polttaa paljaita jalkapohjia.  Hän riisuu rantamekkonsa aurinkotuolille, kävelee veteen ja sukeltaa. Ui auringonsillalla pitkään nauttien sen kimaltavasta välkehdinnästä.

                                                                       🌟

Krapu 20/25, vihjeenä alla oleva kuva, joka on inspiraation lähteenä  tämän viikon sadan sanan tarinalle. Lisää asiasta  SusuPetalin blogissa. Hänelle ja Caralle lämpäimät kiitokset tästä krapu- kirjoitushaasteesta. ❤️ Hyvää kesää kaikille krapuilijoille vetäjineen ja kirjoittajineen.

 

torstai 8. toukokuuta 2025

Pari kuvaa, kaatunut ja vinossa

Noin surkeasti kävi miehelle pilkkireissulta palatessa. Kaatui. Hänellä oli kaira, minulla reppu, jossa oli kalat ja kahvipannu.  

Kun suksi tökkää, niin rähmälleen lentää isokin ihminen. Onneksi ei kaira tehnyt päähän reikää. Ehdin ottaa tilanteesta kuvan, kun hänellä ei tuntunut olevan kiirettä nousta pystyyn.


Tämän tönön ikkunat ovat somasti vinossa. Harmittelen, etten koskaan tullut vilkaisseeksi sitä sisäpuolelta, sillä nyt se ei ole enää tavallisella paikallaan Ranuan eläinpuiston piha-alueella. Liekö missä?.

Kaatunut / vinossa  on toukokuun haaste, Kristiina K on tämän haasteen alulle panija, josta kiitos!🤗

maanantai 5. toukokuuta 2025

Toukokuun myräkkä


Mies kiiruhtaa aamulla tarkistamaan lumitilannetta parvekkeelta. Se näyttää hurjalta, jopa ahdistavalta.

-Onneksi hain ajoissa varastosta lumikengät ja minisukset. Pääsen ulos, mikäli haluan ja kantti kestää. Tuumi mies.

Lumi on saartanut talon. 

Sisäpuolella on harmaan villasukan värinen hämärä. Mies kiroilee kuiskaamalla, sillä vaimon mielestä hämärätunnelmaa ei saisi rikkoa. Vitsi, vitsi, eihän se niin ole, vaan mies ei saa enää ääntä. Se lähti jo aikaa sitten ärräpäiden mukana.

Lunta on satanut viisi päivää ja yötä. Sitten tuli kirkas auringonpaiste ja valkoisuutta hohtava ympäristö, mikä sattuu silmiin.

Mies haluaa toukokuun hangille. Hän valitsee minisukset ja laskettelee tyylikkäästi parvekkeelta, kuten aikoinaan mutkamäessä.

                                                               🏂

Krapu 19/25, sanat: kuiskata, valinta, kirkas. Krapu on 100 sanan tarina, johon pitää sisältyä annetut sanat. Niitä saa taivuttaa, mikäli haluaa ja on tarvetta. Lisää tietoa tästä löytyy SusuPetalin blogista.

perjantai 2. toukokuuta 2025

Hyvästit talvelle

 

Talvi on antanut periksi. 

Vielä viimeisillään se yrittää yöpakkasten ja päivittäisen pohjoistuulen avulla säilyttää valtikkaansa, mutta kevään voima on sille liikaa. 

Parasta sanoa talvelle hyvästit. Kuitenkin tiedän sisimmässäni, miten innolla myöhäissyksyllä odotan taas ensilunta.  Tulevien päivien mahdolliset lumisateet syövät kinosten rippeitä ja saattavat hiekkatiet entistäkin loskaisemmiksi. Rospuutto on alkanut, eikä vain soratiellä, oma pihakin on osin uopttavaa kuramössöä.

Lumilinnani "rauniot" kököttävät pystyssä. Se rakennusprojekti epäonnistui liian heikkoon kattoon. Jatkossa uskon olevani viisaampi.

Jos saisin nyt toivoa, niin porrasedustan lumipenkka pysytelköön sulamatta rospuuttoajan yli. Puhdistan ennen sisälle menoa kurat kenkieni pohjista siihen.  Karkea lumi on hyvä harja. 

 

Aamuisin ei vielä parane seisoa portaalla eevan asussa tai edes yömekossaan, ettei vilustuisi. Mutta lämpimien aamujen tultua on mahtavaa hypätä suoraan sängystä portaalle toivottamaan hyvää huomenta koko maailmalle.

Kyllä minä nytkin olen aamut käynyt huikkaamssa portaalla, mutta täysin pukeutuneena pipoa pitkiksiä ja toppatakkia myöten,

Yleensä saan hyväänhuomeneeni vastauksia kulorastaalta ja peipolta. Ne lurittelevat vuoroon tai jopa yhtäaikaa. Hento tuulenhenki sipaisee hiuksiani ja saa tuulikellon pieneen helinään. Kauempaa saattavat joutsenetkin kuulla kiljumiseni. Jos kuulivat, niin vastaavat varmasti.

Jokainen kevään ääni riemastuttaa. 

Pian pihassa tepsutteleee västäräkki pyrstösulat väpättäen. Samoihin aikoihin uskon kuulevani ensimmäisen haarapäskysen ihanan tervehdyksen antennin päältä. Jokunen vihreä ruohotupsukin saattaa ilmestyä tiepenkalle. 

Raparperini uinuvat vielä metrisen lumen alla. Liiterin kattolumet ovat pudonneet niiden päälle. Ihan mietin, pitäisikö mennä auttamaan ne vapaiksi lumivankilasta.

Vapunaattona tein kevään viimeisen hangilla kuljeskelun ilmapallot mukanani. Koneellinen latupohja oli kuin moneen kertaan pesty ja valkaistu pellavamatto metsän läpi.


Lähes luonnontilassa oleva sakea metsä ladun molemmin puolin tarjosi mahdollisuuden hypätä kauniiseen maalaukseen. 
En epäröinyt, vaan hyppäsin.

 Seisoin hetken kuvan alareunassa  pitelemässä kuutta vappupalloa naruistaan käsissäni ja kuvittelin, mikä tarina voisi tästä jatkua. Mitä on mutkan takana?

Mutkan toiselta puolen avautui pitkä suora ja matto alkoi muuttua repaleiseksi.
Kiirehdin metsästä pois. Tulin suon reunaan, Suo oli ollut vesillä, mutta jäätynyt ja hohti sinisenä aurinkoisessa säässä.


Astuin varovasti säihkyvälle jäälle. Ser ritisi ja ratisi, suorastaan houkutteli ylittämään. En suostunut ottamaan haastetta vastaan. Mistä olisin tiennyt, miten syviä suomontut olivat.
Tarinassa eteneminen jäi kesken, kun pomppasin kuvasta pois. 

Kyllä minä oikeasti tiedän, mitä suon toisella puolen on, mutta ei se ole ollenkaan sama asia, kuin päätyä tarinassa sinne. Se on tunnelmasta kiinni.

Palasin hangelle leikkimään vappupallojeni kanssa. Toivoin tuulta, mutta se hyväkäs pysytteli vaisuna, eikä innostunut hössötyksestäni.


 Yksikään palloista ei käsittelyssäni poksahtanut, mutta lopulta ne jäivät puiden oksiin kiinni.


Heitin hyvästit talvelle, että ilmapalloilleni. Nyt jatkan lapsenlapsen villapaidan kutomista, ennen kuin pääsen oikeasti lumettomille poluille.

Kevään kaipaus 
on kuin riekon soidintanssi.
Hurmoksellinen,
kiihkeän voimallinen,
juuri kuin kevät itsekin.

tiistai 29. huhtikuuta 2025

Vappupallot

                     

Tytti puhaltaa vappupalloja. Muutaman pallon puhallettuaan hän on läkähtymäisillään.  Poskilihaksiinkin sattuu.

Harmittavasti vaivalla puhalletut ilmapallot eivät leijaile ilmassa, kuten torilta ostetut. Niitä katsellessaan Tytti muistaa, miten isä täytti pallot joskus kaasulla!

Varastossa on edelleen ilmapallojen täyttöön helium kaasupullo.

Tytti osaa täyttötekniikan, hankalaa vain pallojen suiden sitominen.  Kuitenkin into ja näppärät sormet ovat iso apu. Pian parikymmentä vappupalloa leijuu laipion rajassa eri pituiset kalalangan pätkät perässään. Ne täyttävät melkein koko huoneen.

 Pallot on vietävä ulos. Tytti sitoo ne mollamaijansa vyötärölle ja änkeää vaivoin ovesta pihalle.

Mollamaija kohoaa hitaasti ilmaan. Kohoaa yhä korkeammalle. Lopulta rakkaasta nukesta näkyy enää pieni piste taivaalla.

                                                                  🎈🎈🎈

Krapu 18/25, Vappupallot.  Lisää sadansana tarinoista SusuPetalin blogissa.