Huhtikuun ihanuus ja hurjuus

Huhtikuu, ihana vai hurja? Ehkä molempia.

Myös ihastuttavan hurmaava, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Tänään se on tätä ja huomenna ihan jotain muuta? Siitä pikku todisteena nämä huhtikuun ensimmäiset kolme päivää. Ja tuskinpa aprillikuu jatkossakaan sen paremmin järkiintyy??

Ensimmäinen päivä oli tuulinen ja  tinanharmaa. 

Purkautui ennen iltaa lumiryöpyksi, mutta yön mentyä aamu esittäytyi  häikäisevän aurinkoisena ja sää lämpeni nopeaan.  Voi sanoa, että oli jo pläkä. Mahtavaa tuntea kevätauringon lämpö, ajatella silmät kiinni mukavia ja unohtaa kaiken maailman murheet.

Kolmas huhtikuuta on taas paluu harmaaseen. 

Lisänä kuitenkin pihalintujen konsertointi, joka säestää lumitöitäni.Toissa päivänä satanut lumi on vitkuttelun jälkeen parasta kolata pihasta pois ja toivoa, josko olisi vihon viimeinen kerta tälle keväälle, mitä en vähin kummin kuitenkaan jaksa uskoa.

Koillismaalla ovat huhtikuun hanget yhä juhlavat, ei merkkejä lumien sulamisesta. 

Alkuviikosta lapioin pyykkitelineen vapaaksi lumen alta. Samalla mittasin hangen paksuuden ja sain lukemat 122 senttiä. Totta se on ja lisää lunta satoi toissa päivänä.

Silti aavistus keväästä on alkanut itää mielessäni. 

Jo nyt, vai pitäisikö sanoa vasta nyt - huhtikuussa? Tosin kevätmietteet häipyy nopeaan, kun lumisilta aavoilta tuulee ja käy kolea vinkka. Villapusero on haettava kaapista. Silti yritän muistaa, 

- Ei kevät hyljätä voi ketään, joll´ on kevään ikävä. ( Saima Harmaja)

 Maljakossa koivunoksaan ilmestyivät hiirenkorvat  10:ssä päivässä. 

Vanhan "testin" mukaan ulkona samaiseen koivuun, josta oksan taitoin, tulee vihreää toukokuun viimeisellä viikolla. Silloin pitäisi lumet olla suurin piirtein poissa ja Koillismaalla melkein kesän alku.

Tonkoja onkimaan ei pääse kovin pian. Oja virtaa syvällä. Ehti jäätyä joksikin aikaa, mutta on sulana jälleen. Tämän tästä minun täytyy käydä tervehtimässä Myllyojaa!

On tyytyminen pilkkiahveniin, mikäli kalakeittoa tekee mieli. Oikeastaan eihän parempaa kalakeittoa muusta kalasta tulekaan. Vai oletteko kovin eri mieltä?
Tämän talven pilkkikauteni jää lyhyeksi.
Ensin en rohjennut jäille, kun oli paksu lumikerros jään päällä.  Nyt ei niinkään enää lunta, mutta paljon erilaisia jääkerroksia. On heikompaa jäätä ja vuoroon kovempaa, mutta paksulti jäätä on. Nippa nappa tavallinen kaira riittää.

.

Tietysti kalareissuilla pitää keitellä pakolliset nokipannukahvit ja hörppiä kuksasta.

Virus

Virus

 Entäpä, jos koronavirus onkin sellainen pöpö, joka on uinunut vuosituhansia ja nyt vapautunut ikiroudan kahleesta.
  
Mistä koronavirus on oikeastaan lähtöisin? 

Onko Kiinasta? Vai liekö karannut ikiroutaisesta kokkareesta? 
Ikiroudassa saattaa olla elävinä ihmiselle tuhoisia taudinaiheuttajia.Ihmiskunta on tahtomattaan edesauttanut toiminnallaan virusten elpymistä pahaksi homo sapiens sukukunnan tuhoajaksi.

Virus on vahva selviytyjä.
Vuosisata taaksepäin se riehui ja katosi silloin viimeisen tappamansa elollisen jälkeen. Hautautui hapettomaan tilaan, mutta osasi säilyttää elinvoimansa ja on odottanut vain aktivoitumistaan. 

Maailmassa on parhaillaan kauhistuttavan hikinen urakka löytää globaalille tappajalle voittaja. Olisi erittäin terveellistä keksiä viruksen akilleenjänne. Saada virus tuhottua, ettei se ennättäisi muuntua, eikä paeta vuosisadaksi piiloonsa. 

*

Krapu 14, sanat: uinua, terveellinen, hiki. Sanoja saa taivuttaa
Sadansanan tarinanoista lisää SusuPetal . Linkin takaa löytyy lisää krapujakin.

                      (Lunta on vielä toista metriä. Eilen mittasin tulokseksi 122 senttiä)

Henkilökohtainen avustaja

Henkilökohtainen avustaja

Miehelle on jäiden lähdettyä pakkomielle päästä pyytämään verkoilla. Vaimo teki tenän edelliskesänä, ettei enää suostu soutajaksi ja uhosi.

-Hanki puikkoihin joku muu.

Näköjään paljon tulee sanottua tyhjää, sillä ovat taas järvellä. Mistäpä mies vaimoa paremman soutajan ottaisi!

Sattuu vaan tuulinen aamu ja se iän ikuinen - souda, huopaa, souda – pistää uudestaan sovut rakoilemaan, mutta saavat verkot veteen ja viimeisen perään mies sylkäistä roiskauttaa toivoen ahdinanteja. 

Matka kotirantaan on vaitonainen. Miestä harmittaa selvästi, ettei saanut pidettyä suutaan soukemmalla.

Vaimo rikkoo viimein painostavan hiljaisuuden.

-Nyt tämä henkilökohtainen avustaja lopettaa.

Mies hymyilee sisäänpäin ja ajattelee itsekseen.

-Huomiseen asti ja aamulla soutamaan.

*

Krapu 13,  sadansanan juttu, sanat: puikko, sylkäistä, henkilökohtainen. Sanoja saa taivuttaa.
Lisää kraputietoa klikkaamalla SusuPetal ja Cara 

                             

Maiseman salaisuus

Otan oman hetkeni ja sukset.
Livahdan metsän juhlaan, lumipeitteisten puiden vieraaksi, varsinaiseen juhlasaliin, jossa kristallit kimaltelevat joka puolella.

Huokaan mielihyvästä ja nautin hiihtämisestä talvisen metsän läpi. Tunnen, ikään kuin jokainen puu kaipaisi kosketusta, jokainen pikku männyntaimi rohkaisevaa ajatusta, mutta ennen kaikkea metsän hiljaisuus on hyväilevän voimaannuttavaa. Se syö koronankin ja antaa sijaa levollisuudelle.

Aika ajoin pysähdyn kesyttämään vauhdikkaaseen menoon yltyneen intoni.
Suostuttelen sitä hillitsemään suksiani.
Yhteistyön alkaessa sujua voin välillä ihastella poutapilviä, joita tuuli herättelee kisailemaan.
Pilvet eivät murheita kanna, mutta omaan sydämeeni hiipii outo kaiho. Muistelen jopa Hellaakosken runoa pätkän verran.

Kokonaisen päivän elin maisemaa

Janoavin silmin koskettelin puita, kukkulaa.

Runon kanssa suuntaan alamäkeen. Jää mokoma korvamadoksi. Yleensä saan sellaisen joistakin tarttuvista laulun säkeistä, mutta tällä kertaa näin.

Ylämäki, alamäki vuorottelevat. Kovin tarkkaan ei tarvitse miettiä, minne hiihtää ja miten pitkälle. Aina valitsen oman reitin.
Erakot tekevät niin.

Enää en rohkene sujutella vaarojen rinteitä korkeimalta kohtaa suoraan alas. Olen kohdannut pelkoni, vai liekö varovaisuutta? Eipä silti, etteikö yhä pisara hulluutta asuisi sisälläni, mutta nujerran sen, jos se tai minä ihan mahdottomaksi heittäydytään.

Hiihdellessä nämä vaarojen rinteet ja suot ovat tulleet tutuiksi. Joskus tekee tietyati mieli, jos sittenkin lykkäisi sukset vauhtiin ja tuntisi tuulen suhinan korvissa. Tuskin maisema värähtäisi rohkeudestani, tuskin se myöskään velvottaisi tuulta tupsauttamaan lumihöntyjä puista naamalleni.
Epäilemättä löytäisin itseni kuitenkin mukkelis makkelis hangesta ja syvältä.

Mutta maisemani säilyttää salaisuutensa.
Se kätkee kulkijansa. Vain latu ja jäljet mahdollisista kuperkeikoista pysyvät hangella, kunnes peittyvät seuraavan lumisateen alle. Ja talvimaisema on taas neitseellinen.

Jossain syvällä näkymättömissä odottaa kevät.
Hiihdän monta kertaa ennen sitä ja hiihtämisen jälkeen kirjoitan.

Korvamato kiusasi kirjoittaessa tätä, siispä etsin runon.

Kokonaisen päivän elin

maisemaa,

janoavin silmin koskettelin

puita, kukkulaa,

illansuussa vasta kuvan tehden:

koivunlehden.

Yllytyshullu

Yllytyshullu

Siitä kesästä on viisi vuosikymmentä.

Melakrini ja Piija kattavat illallispöytää. Gunilla asettelee poimimiaan niittykukkasia maljakoihin ja Gunnvör taittaa lautasliinoja.

   

Myöhemmin husmor Posse kauhoo alkukeittoa lautasille. Melakrini ja Piija juoksuttavat kuumat annokset pöytiin vilkuillen toisiaan. Heillä on vedonlyönti.

Kun keitot on syöty, husmor nyökkää merkiksi hakea lautaset.

Tottumattomilta ”tarjoilijoilta” sujuu ongelmitta kiikuttaa kolme soppalautasta plus lusikkalautanen keittiöön kerralla, mutta nyt on veto.

Piija kerää ranteelleen jo kuudennen, kunnes tulee vilkaisseeksi pöydän vasemmalla puolella työskentelevää Melakriniä. Hän on luovuttanut!

Toki Piijan ranteellakin on painoa, joten kiireesti keittiöön.

Heiluriovi iskee naamaan. Piija kaatuu ja rytäkässä posliinilautaset putoavat leviten tuusan nuuskaksi pitkin lattiaa.

*

Krapu 12, sanat. pudota, keittiö, vasen. Sanoja saa taivuttaa. Klikkaa lisää kraputietoa ja krapuja luettavaksesi SusuPetal ja Cara

 *

Kun sain krapuni kirjoitettua, lähden lumitöihin, sillä yöllä on tullut 10-15 senttiä.  Ei ole keväästä muuta tietoa, kuin häikäisevä auringonpaiste ja vitivalkoinen maailma. Kertokaapa, miten on teillä lumi,  että kevääntulon tilanne!

Yliluonnollista

Yliluonnollista

Miehet tulossa metsätöistä rekikyydillä, kun hevonen äkkiä pysähtyy, eikä suostu liikkeelle. Kuski läväyttää ohjaksia ja maiskauttaa suutaan yrittäen hoputtaa heppaa.

-Noh, Lahja, alahan tepsutella!

Hevonen ei kuitenkaan suostu. Yrittää vain kääntyä jalasten jäljiltä umpiseen.

-Noh, nytkö se ikä painaa meidän Lahjaa? Mies jutustelee sille rauhoittavasti.

- Vainajia liikkeellä. Sanovat hevosen tekevän silloin stopin. Ei polle ohita Manalan väkeä. Tuumaa toinen mies.

- Mees kattoon länkien läpi, näät kuka kylillä on kuollu. Hän jatkaa.

Kun hevoselle liikennevalo vaihtuu vihreälle, se suostuu lähtemään nohittamatta. Kohta vastaan juoksee poika kertomaan isälle, että vanha vaari on kuollut.

-Tais Lahja nähä vaarin alkumatkallaan tuonpuoleiseen?

 ♣

Krapu 11, sanat: ikä, vanha, vainaja. Krapu on sadansanan tarina otsikko mukaanlukien. Taivutella sanoja voi.

Krapuasiaa klikkaamalla SusuPetal ja Cara

Valkoinen uhka

Valkoinen uhka

Illan säätiedotus lupaa yöllä lisää lunta, samoin keskivikkollekin.  Se saa minut kiertämään levottomasti ikkunasta ikkunaan. 

Aamuyöllä havahdun outoon ääneen. Humahdus ja tömähdys. Ponkaisen ylös.

Ikkunan läpi ei näy edes heikkoa valoa.  Tajuan, että lumimassat ympäröivät koko mökin. Oven raottaminenkaan ei onnistu. Kipaisen yläkertaan, jossa  lumi telkkeää myös parvekkeen oven.

Onneksi ikkunat ovat ehjät, ettei  kylmä uhkaa. Toivottavasti ei happikaan loppuisi.

Avaan puhelimen, joka  tervehtii uuteen päivään, mutta muuten se pysyy mykkänä. Sama  tilanne  tabletilla. Ulkomaailmaan ei yhteyttä, olen siis lumen vanki.

Tunnit kuluvat.

Odotan hartaasti aurauskalustoa avuksi. Kyllä se tulee,  varmasti tulee, lohdutan itseäni.

Viimein oven takana kolisee.

*

Krapu 10, sanat: heikko, tervehtiä, keskiviikko. Krapu = sadansanan tarina, otsikko mukaan lukien Sanoja mahdollista taivuttaa.

Lisää tietoa krapukirjoittamisesta ja krapuilijoiden krapulinkit. Susupetal ja Cara