perjantai 3. joulukuuta 2021

Joulukuu 3 päivä


Vilkaisen pakkasmittaria ja totean hyvilläni, että kaunis talvisää jatkuu. Se myös tuntuu seistessäni yöpukeissa hetken parvekkeella.

Lunta on tullut sen verran lisää, että oravan jäljet näkyvät portaalla, samoin kuin kaidepuulla tiaisten tepsuttelut.  Tintit ovat siinä uskossa, että terassin pöydällä jäähtymässä olevaa talikakkua saa heti maistella.  Väärä luulo. Kakku on huolellisesti peitettävä, ettei kuuma tali jäähtyessään liimaa nokkaa kiinni.

Haluan myös tietää, miten on käynyt eilen haljenneelle jäälyhdylle. Liitin palat heti yhteen, mutta ovatko jäätyneet kiinni? 

Jäälyhty oli ehjäytynyt, eikä "haava" näytä lainkaan pahalle. Kylmät näyttäisivät jatkuvan, joten laitan jäätymään lisää lyhtyjä. Samalla toivon, etteivät ehdi sulaa ennen joulua. Mielessäni näen aattoiltana meidän pihan muuttuneen jäälyhtypuistoksi!




torstai 2. joulukuuta 2021

Joulukuu 2 päivä


 

 Yöllä on satanut lunta.

Aamupimeän aikaan melkein talon korkuinen, iso traktori kävi linkoamassa enemmät lumet pihan keskeltä. Hyvä näin, minulle jäi sopivasti vielä kuntoiltavaa. Tiedä vaikka saisi tehdä lumityöt illalla uudestaan. 

Lumisade näyttää jatkuvan.

Eilen aloitin jäälyhtyjen teon. Vein kaksi ämpäriä melko täynnä vettä pihalle jäätymään. Tänään puolen päivän jälkeen hain toisen tyhjentääkseni kylpyhuoneessa. Hetken päästä kuului napakka rapsaus  ja jäälyhty halkesi ämpärissä. Lattialämpö oli sille liikaa. 

Vein molemmat palaset ulos ja liitin yhteen. Toiveissa tietenkin, että jäätyisivät yhteen, 

Hämärä viipyy aamulla pitkään  ja virallinen auringon nousu  oli Koillismaalla Syötteen kulmilla tänään kello 9.56 ja mailleen aurinko häipyy jo kello 14.  Siis neljä tuntia on auringon tämän hetkinen työaika ja vieläkin se lyhenee.  Luonnon oma hämärä ja kotipihojen jouluvalot sopivat hyvin yhteen. Tosin joskus minusta tuntuu, että niitä on liikaa, mutta makuja on niin montaa sorttia. Kaikille vähemmän ei ole enemmän.


keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Joulukuu 1 päivä

 


En ajattele joulukalenteria kirjoittaa, mutta tekee mieli päivittäin raapustaa jokin ajatus päivän kulusta. 

Tämmöistä pulpahti mieleen, kun eilen illalla selasin joulukuisia omia blogikirjoituksiani. Kahtena vuonna sain aikaiseksi joulukuun jokaiselle päivälle jotain, vuosina 2015 ja 2016. Sittemmin olen ollut saamaton. Luulenkohan nyt liikoja, kun kuvittelen pystyväni noiden menneiden joulukuiden malliin?

Minun joulukuuni alkoi aamukuvioiden jälkeen lumitöillä. Varsinaisesti ne olivat ensimmäiset  viime kevättalven jälkeen. Lumi oli kevyttä kolata, ei tullut traumaa. Luulen, että huomenna sama toistuu.

Illansuussa huomasin, että on hyvä sää jäädyttää jäälyhdyt. Jospa tällä kertaa säilyisivät ämpärit ehjinä, kun niitä on monesti jäätynyt umpeen ja haljennut.

Näköjään, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan olla jouluihminen, jopa yllätykseksi itsellenikin. Moniko teistä alkaa ajatella tässä vaiheessa enemmän jouluisia asioita?


sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Marraskuulle heipat


Marraskuu lopuillaan

 Pian on vuoro sanoa marraskuulle heipat.

Marraskuulle, joka monen mielestä on kuukausien joukossa ikävin.  Joku taas tykkää.

Säiltään kulunut kuukausi on ollut paljolti sekä että. On tullut vettä ja lunta. Ollut lämmintä, kuin myös kipakoita pakkasia, kuutamoöitä tähtineen ja tietysti revontulia.

Enää ei ole kärrykeli, vaan maisema on kauniin talvinen. Vanha uskomus sanoo, ettei marraslumi maassa pysy.  Tokko kuitenkaan kannattaa harmitella käykö niin vai ei.

 Pakkaskelissä siis siirrytään joulukuulle. Pohjoisen keskitalvi on sinihämärän aikaa aamua iltaa. Auringon nousut ja -laskut ovat selkeinä päivinä väriloistoa hurmaavimmillaan, kuin kaamostaivas lämmittelisi tulessa.

Kuitenkin lohdullista. että aikanaan hangen alta nousee uusi kevät.

  ♥

Krapu 48, sanat; vuoro, taas, harmitella. Lisää krapujutuista löytyy SusuPetalin blogista

 



maanantai 22. marraskuuta 2021

Mestarirakentaja



 

Mestarirakentaja

 Majava on timpurina mestari. Tarvitsemansa rakennustarpeet se kaataa vesistön läheltä ja uittaa työmaalle. Työkaluina on vain talttamaiset hampaat, jotka alati uutta luuta kasvaessaan eivät ehdi kulua tylsiksi.

Majavan pato on suunnitelmallisuuden tulos. Kun vedenpinta on sopivalla korkeudella, virtauksen yläjuoksu leviää altaaksi, jonne on hyvä rakentaa risukasapesä.  Timpurin päässä olevien rakennuspiirustusten mukaan pesästä tulee monihuoneinen lukaali, jonka suuaukon tulee turvallisuussyistä olla veden alla. Rakennusaikataulun mukaisesti pesä valmistuu ajoissa. 

Majavallekin kodinrakennus on vaativa ja rankka urakka, mikäli sattuu harmittavia vastoinkäymisiä, kuten maanomistaja on saattanut kiukuspäissään muutaman kerran purkaa rakennelmat. 

Se teettää lisää työtä, mutta ei majava hevin luovuta isonkaan ylivoiman edessä.

 Krapu on sadansanatarina ja viikon 47 krapusanat; vaativa, tylsä, rankka.

Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.


maanantai 15. marraskuuta 2021

Haaveita pitää olla

 


Haaveita pitää olla

 Amaalia nojaa ajatuksissaan hevosaitaan ja havahtuu vasta hevosen omistajan ääneen. 

- Käske se luokse! Se tottelee.

Amaalia maiskauttaa suutaan ja avaa portin. Hevonen tulee aivan viereen ja nostaa turpansa kutsujan olalle. Miten pehmeä sen turpa onkaan poskea vasten ja suuret silmät, jotka katsovat pitkien vaaleiden ripsien takaa uteliaina.

Nainen iloitsee mahdollisuudesta toimia hevoshoitajana muutaman päivän. Oikeastaan hän haluaisi hevosen itselleenkin. mutta puuttuu vain hevostalli. Entä, mitä sanoisi mies, jos vaimo palaisi kotiin hevosen kanssa?

 Amaalia satuloi hevosen ja nousee ratsaille. Pyytää sitten ratsunsa rauhalliselle raville.  Vanhalla peltotiellä on ihanaa laukatakin.

Uudesta kokemastaan innostuneena Amaalia ilmoittautuu tulevan talven issikkavaellukselle.

♥ ♥

Krapu 45, sanat; rauhallinen, ripset, käskeä.

Lisää juttua krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa 

tiistai 9. marraskuuta 2021

Mielijohteesta metsään

 


Lumihöntyä on ilmassa.  Pilvet kulkevat matalla raapien vaarojen rinteitä. Marraskuu on aloittamassa talventekoa.

Kello on vasta hieman yli kaksi ip:llä, mutta hämärtää, Harmaa taivas on saamassa sinisävyä piristykseksi ja pakkanen kiristyy. Tällaiset iltapäivät ovat mieluisia.

Ajattelen, kuten Muumilaakson Mymmeli  - Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.

Niinpä seuraan päivän päättymistä iltapimeään.


Muutama päivä sitten halusin metsään.

Kävely kansallispuiston isojen kuusten alla toi mieleen menneen syksyn.  Lokakuun ensilumi oli sulanut ja metsä tuoksui pihkalle ja vihreälle. Hiiren hiljaista ei ollut, sillä lähellä raakkui korppi. Yritin keskustella sen kanssa. Ehkei minun raakkumiseni ollut samaa kieltä korpin kanssa, mutta korppi vastasi aina. Todettiin, että oli hyvä syksy ja ollaankin jo marraskuussa.


Korpin hiljennyttyä sain oudon tunteen, etten ole yksin.  Vilkuilin ympäristöä ja vilaukselta näin jotain? Ehkä reilun viikon takaisen Halloween haamun, joka unohti lähteä sinne, mistä oli tullut ja ilmeisesti on  eksynyt. Pitäisiköhän jeesata?

Siirryin kuitenkin kuusikosta aukeammilla alueille, ettei ainakaan toistamiseen yllätettäisi. Porot siellä lounastavat kaikessa rauhassa. Viihtyivät ilmiselvästi vielä omillaan, tietäen kohta siirtyvänsä eteen tuotavien sapuskoiden ääreen.


Hups vaan, ja ajatuksissani harhaudun porojen polulle. Se katoaa pian ja pohdin rohkenenko oikaista vai palaanko poroaukiolle. On huonot kokemukset oikaisemisista. Helposti käy, että matka vain pidentyy.


Palaan metsäautotielle. Hetkessä on maa saanut hentoakin hennomman lumen, joka alkaa sulaa saman tien.

 

Jo etäälle kuulen veden lirinää. Ylärinteen puolelta pikku hetteestä valuu vettä tieojaan. Mukavaa, että olen valinnut retkelleni kumisaappaat. Voin saapastella ojassa.  Ajattelen toistamiseen Muumilaakson marraskuuta ja Mymmeliä, joka tumaa.
" Minulla on varpaan nipukoita myöten hyvä olla."

Niin minullakin.