torstai 3. kesäkuuta 2021

Kesä ehti Karsikonperällekin


Totta se on. Kesä tuli.

Jo pari aurinkoista aamua ja liki helteistä päivää. Ihan oikeita kesäpäiviä, on valoa lähes vuorokausi ympäriinsä, eikä itikoitakaan vielä. 

 Koivu on hunnuttunut hentoon vihreään ja pellolla heinätupsut heränneet eloon. Vihon viimeisiä lumenrippeitä näkyy paikoin. Lumipallon saa juuri ja juuri jos oikein haluttaa. Tuomi ei ole vielä kukassa, eikä liioin mustikka, mutta vain hetki, kun tilanne on toinen.

Käki kukkuu ahkeraan. Muutaman kerran kuuntelin niin kauan, kuin kukkuminen jatkui. Haarapääskyset eivät asu meillä, mutta käyvät kyliltä tervehdyskäynnillä rupattelemassa niitä näitä antennin päällä.

Mutta minkä teki mustarastas? Ei sillä rakennuslupaa ollut, eikä asemakaavastakaan tietoa, mutta kuitenkin rakensi pesän.  Ja niin väärää paikkaan!

Sirkkelöintityömaalla oli jo vastakuoriutuneet poikaset, kun huomasin pesän. Olin vahingossa vyöryttää puut sen päälle.

Emo lämmitti pesässä poikasiaan. Ei lentänyt pois, vaikka vajaan metrin päästä katseltiin silmästä silmään toisiamme. Rohkea lintu oli jo viikon hautoessaan kuunnellut traktorin hurinaa ja sirkkelin ulinaa, ettei minua säikähtänyt.  Ihmettelen kuitenkin, miten se kesti ilman kuulosuojaimia.

 Mustarastas saa hoitaa poikasensa maailmalle, koneet seisokoon sen aikaa. Ei pöllit mihinkään sillä aikaa karkaa. Ehkä mustarastas tyytyväisyyttään joskus laulelee meille.

Olen käynyt tänään saamassa koronarokotteen ja eilen heitin talviturkin pois. Oli jo aikakin, kun alkoi käydä niin kuumaksi.

Kun töistä on  on vielä viikon verran luppoaikaa, niin jospa taas löytyisi polunpää!

Kivaa kesää kaikki lukijani.