Myllyojan kevätvallattomuus

Lätäkkö oli jäässä. 

Jää olisi mennyt saappaan kärjellä rikki, mutta en hennonut särkeä  kaunista kuviointia. Mutainen ojanpohja oli hyvin kaunis aamuauringon kilossa.

Eilisen vesisateen ja yöpakkasen jälkeen hangella saattoi taas kävellä. 

Eteneminen oli välillä harppomista lumilaikulta toiselle, suotuppaalta seuraavalle, mutta kevyempää kuitenkin, mitä kesällä marjastaessa. 

Tämmöinen aamuliikunta on huoletonta kivaa. Olen hyödyntänyt kaikki hangella jalan liikkumisen aamut, joita on ollut huhtikuussa melko monta. Joka aamu on ollut suunta eri kohteeseen. 

Tänään Myllyojalle, joka on suosikkiojani, kun otan tonko-ongen ja lähden kalalle, mutta se aika on vasta, kun mesiangervo alkaa kukkia. 

Matkan varrella metsäojien ylitykset onnistuivat ongelmitta. Ne olivat jäässä ja lumen peitossa, mutta itse Myllyoja oli sula. Kuulin kaukaa, miten vauhdikkaasti vesi virtasi. Kohisi jopa pikku koskissaan, kuin olisi ollut isompikin virta.

Vastarannan töyräät olivat lähes lumettomat. Minun puolellani lumipeite ulottuui aivan ojaan asti. Piti varoa, etten lähestynyt liian liki vettä, muuten...

 Tupassaramättäät ovat vallanneet rannat molemmin puolin. Hassut ryssänpäät eivät haitanneet kulkua, mutta kesällä tilanne on toinen. 

Nyt tuppaat ovat ruskeita kuivia heinäkasoja, kunnes kevät herättää ne. Niistä kasvaa kauniin vihreitä pulskia mättäitä niin tiheään, että maapohjaa välistä näe.

Katselen tuppaita  ja kuuntelen peipon liverrystä. En näe lintua, mutta kuulen veden solinan kanssa  sen laulelun. Sillä on hyvä mieli, kuten minullakin.

Aurinko paistoi kirkkaasti ja siivilöityi somasti puiden lomasta piirtämään hangelle sinertäviä varjoja.

Oja mutkittelee ja muistuttaa serpentiiniteitä, jos ylhäältä pääsisi katsomaan. Mutkien oikaiseminen on ilman minkäänlaista siltaa vaikeaa. Olen yrittänyt, mutta en onnistunut.

Kuljin Myllysillan ja maantiesillan välisen matkan pitkin ojan vartta.  

Vanhan Myllysillan  luona kuului jäiden helinää. Veden vauhdikas meno sai jääpuikot kilahtelemaan. Ei aivan urkumusiikkia, mutta herkkää kuunneltavaa kuitenkin.  Oli myös mukavaa katsella veden vauhtia.

Kohta lumet sulavat  ja ojanpenkat viheriöivät. Kesäkuun alussa on kukkivien rentukoiden vuoro vallata ojaa monin paikoin.

Jatkotikkaat

Pilkkitoukka ei kiinnostanut kaloja ja väsyin puuhaan. Heitin pitkälleni hangelle, jalka toisen päälle ja rupesin pilvilautoilla surffailemaan.

Pilvilampaiden joukossa oli yksi erilainen, joka jumittui auringon eteen ja näytti hetki hetkeltä enemmän ukkospilveltä kuin hattaralta.

Tummaan pilveen repesi äkkiä iso reikä. Se näytti kattoluukulta, josta laskettiin alas tavallisen näköiset jatkotikkaat.

Kumiseva ääni kehotti minua tikkaille. Nousin jaloilleni, mutta alin puola oli liian korkealla ylettyäkseni siihen. Pyysin pidempiä tikkaita. Lisä jatko-osa tuli, mutta edelleenkään tikkaat eivät riittäneet.

Pilven aukko hohti sellaista kirkkautta, että silmissäni musteni. Valo tuli takaisin maailmaani vasta, kun nitro oli sulanut kielen alla.

 -Mitä, jos olisin ylettynyt tikkaisiin?

                                                                      👽

Krapu 17/25, sanat; jalka, valo, tumma. Krapu on sadansana tarina otsikoineen, johon tulee sisällyttää annetut kolme sanaa.  Lisää SusuPetalin blogissa.

                                                                  

Pääsiäistervehdys

 

Hyvää pääsiäistä!

Eilen oli kevään lämpimin päivä  +15, aurinkoinen, tyyni ilma.  

Patio on yhä lumivallien ympäröimä, vaikka laudat sinänsä jo kuivat ja lumettomat. Viimeiset jäät lakaisin varsiluudalla eilen. Sitten hain porontaljan keinupenkille ja istuin kuuntelemaan kevättä.

Ympäristön huokaileva metsä oli tuudittaa minut kevyeen uneen.

Suljin silmäni ja kuin tuutulauluksi keskellä aamupäivää minulle esitettiin monen sirkuttajan yhteiskonsertti. 

Yhteismusisoinnista en eroittanut laulajia, mutta puhelimen Lintujen kevätmuutto-seranta ilmoitti, myöhemmin,  että solisteina olivat ainakin talitiainen, hippiäinen, vihervarpunen, urpiainen, punakylkirastas ja punatulkku.

Mustarastas loisti poissaolollaan tai oli parhaillaan aamuaterialla sepelkyyhkysparin kanssa, joilla tuntui olleen kovasti keskinäistä kuhertelua.

Ehkä suunnittelivat, miten talon isännän kylvettyä papuskaherneet napsitaan ne saman tien parempiin suihin.

 

 Iltapäivä jatkui lämpimänä, mutta lunta on muuallakin, kuin vain pation ympärillä. Pihatie on kuitenkin sulanut ja maantie kuralla. Isot autot saavat äkkiä soratien reiät kasvamaan montuiksi. 

Jokainen pihan mänty ja koivu on saanut tyvensä ympärille kevätkauluksen, joka tursuaa mustikan- ja puolukanvarpuja, paikoin suopursun varsia.

 

Päivä päivältä pälvet laajenevat ja viimein, kun valkoinen niiden välistä loppuu, on kevät tai jopa kevätkesä. Koillismaalla kevät saattaa hujahtaa niin nopeaan, ettei ehdi kunnolla havaita, kun puussa on täysi lehti ja maa vihreä, sekä ahvenen ja hauen kutu kertakaikkisen ohi.

Tänään, pitkäperjantaina sää on toisenlainen. Voisin sanoa, että tyyppillinen pitkäperjantain sää. Harmaa ja alakuloisen oloinen. Tuuli heilauttaa  porraspielen tuulikelloon silloin tällöin elämää ja ohi lentävien joutsenten tervehdystoitotus tuntuu mieluisalta vaihtelulta.

Kevät etenee, vaikka ottaakin pari askelta eteen päin ja yhden taas takaisin, kuin pysyäkseen tahdissa Semmoinen kuuluu kevään vakiokuvioihin.

Monet teistä jo haravoivat pihaa ja kylvävät jotain uutta. Varmasti myös teette puutarha- ja pihakierroksia aamuisin ihastellen kaikkea, mitä on edellispäivän jälkeen maasta noussut ja kukassa.

En minun uskoni kevääseen horju. Se tulee aina ajallaan.

Toivotan hyvää jatkoa pääsiäiseenne.

Mausteinen pääsiäiskeitos

 Marmeladin Katti palasi karkureissultaan Kyöpeliin. Ei kissa pään silityksillä selvinnyt katoamisestaan. Koulunpenkille joutui.

Noitayhteisö vaati, ettei kissakaan saanut häpäistä yhteisön perinteitä tai henki katkolle.

Pääsiäinen on tulossa. Marmeladi takoi perinnetietoa kisulinsa päähän ja keitteli ohessa uudella pannulla pääsiäiskeitostaan, johon musersi hulluruohoa lisämausteeksi.

Pääsiäisyön lennolle Marmeladi livahtaa salaa ennen aikojaan. Lähtövalmisteluja tehdessään noita nauttii puoli nokipannullista kokkaustaan. Se sai hänet kohta tirskumaan itsekseen. Kattikin ihmettelee moista, mutta asettuu emäntäänsä vasten kehräämään.

On hupaisaa lennellä edestakaisin täysikuun ohi, kunnes lentoporukka luutineen tupsahtaa maantielle partioivan poliisiauton eteen.

Ei auta Marmeladin sekavat selitykset, vaan häkin ovi heilahtaa.

-Naamiaiset vissiin jossakin? Naureskelevat poliisit.

                      😋

Krapu 16/25, sanat, tirskua, perinne, häkki. Lisää krapukirjoituksesta SusuPetalin blogissa

Huhtikuun ihastuttava aamu

Aurinkoinen ja tuuleton aamu, mainio alku torstaille.

Kovasti paljon on neulasia ja muuta puista varissutta roskaa hangella, mutta sekaan sopii kimaltelevia hankitimanttejakin. Kenen timanttikaulanauhasta lienevät karanneet tällä kertaa?

Joka tapauksessa mukavaa kävellä narskuvalla hangella ja nauttia ahavasta.

Tästä hankiherkusta ei ole liiaksi päässyt näinä viikkoina nauttimaan. Vain viisi vastaavanlaista aamua aiemmin.

Koillismaalla alkaa tuntua keväiseltä. Vanhojen peltosarkojen pajuista vain harva yrittää saada kukintoja. Tuntuu, että kissaksia on vuosi vuodelta vähemmän. Useampi paju ei kuki lainkaan. Eivät kai jaksa.

 

Pajukoissa on kuitenkin elämää. 

Lähes kaikista puskista riekot ovat käyneet napostelemassa tuoreravintoa. Hangelle jääneet jäljet paljastavat  nämä kekkerit. 

Riekolla on varpaissaan höyhenpeite ja se tekee jäljestä pehmoisen ja tavallaan suttuisen näköisen, ikään kuin riekko tepsuttelisi töppöset jaloissaan.

Riekko on talvipuvussaan valkoinen lintu. Jos se malttaisi pysytellä pajukossa tai kiepissään minun ohittaessani sitä, en huomaisi lintua lainkaan.  Mutta ei se malta, vaan lentoon noustessaan päästää niin räkättävän naurun, että olen sätkyn saada.

Tänä aamuna ei kuulunut riekon räkätyksiä, sen sijaan teerien kukerteluja. Sitä oli somaa kuunnella. Soidinmenoihin ne kujertelut kuuluvat. Näillä hankikeleillä on vain pysähdyttävä niitä ääniä kuuntelemaan, sillä muuten menevät ohi. Karkea hanki rouskuu jalan alla ja piilottaa muut äänet.

Tonko-oja on jäistä vapaa, mutta rannat vielä lumiset. Katselin ojan vartta sillä mielin, miten kesällä pystyisin sinne päästä kalastamaan. 

Ei kovin helposti ainakaan, sillä rannat ovat kesällä pusikkoiset ja ryssänpäitä niin tiheästi, ettei näe, mihin seuraavaksi askeleen ottaisi.  

Talvella valkoiset hatut ovat söpöjä kumpuja lumesta, nyt vain kulottunutta saraheinää, jonka sisältä alkaa pian nousta uusi kasvu.

 

Yllättäen alkoi kuulua työn ääniä. Aamu oli edennyt niin pitkälle. Metsätyökone kaatoi puuta. Karsi ja pätki.

Nyt lähtee pikku järvien välinen metsä. Häviää osa polusta joelle. Kyllä se jo talvesta lähtien oli tiedossa, sillä hiihtäessäni laitoin yhden sinisen nauhan rusetille. Oli mielestäni nätimpi niin.

 Kesällä polkua on enää mahdoton kulkea, joten tulipa haikea mieli.

Pihaan tullessa kysyin pikku ystävältä, mitä hänelle kuuluu. Kovin orava näytti pohtivan, miten asian minulle esittäisi. Alkoi säksättää ja pyyhälsi runkoa pitkin ylös ja säksätti mennessään.

Reisussa parasta oli huhtikuun ihastuttava, oikeastaan hurmaava aamu ja riekon töppösten jäljet.

Riemastuttavaa viikoloppua!

 

Koiti-Jussin polku

 

Tämä on metsä. Sen tuoksu on vihreä ja siellä asuvat puut.

Puiden lomassa kiemurtelevat polut, joita myöten joskus ennen kuljettiin vallan paikasta toiseen. Niin teki myös Koiti-Jussi. Hän talsi jokinivalta palstalleen metsätöihin sata vuotta sitten.

Hänen polkunsa on sittemmin ollut kulkijaa vaille, mitä nyt satunnaisesti liikkeellä oleva metsästäjä tai porot ovat käyttäneet sitä. Se on umpeutumassa, sillä metsä hamuaa omansa takaisin.

Huhutaan, että marjastaja olisi vasta nähnyt itse Koiti-Jussin nimikkopolullaan. Mies oli seisonut polun päässä ja kadonnut aavemaisesti.

Vaikka ihminen kuolee, hänen muistonsa elää, mutta ihme kuitenkin, kun marjastaja saa yllättäen outoa seuraa tai patikoija kuulee jonkun näkymättömän kiirehtivän ohitseen.

                                                                             🚶‍♂️‍➡️

Krapu 15/25, katso teksin alussa olevaa Caran kuvaa ja kerro siitä sadalla sanalla. Lisää krpukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Vaakaan, pystyyn ja vinoon

Repolaisen hauska bingohaaste sai minut jättämään lumilapion. Bingoruudukon täyttäminen oli paljon kevyempää puuhaa, kuin lumityöt patiolla. 

Aioin ensin täyttää kaikki yhdeksän ruutua talvijutuilla, mutta turneekestävyyteni loppui kesken ja kelpuutin mukaan kesäkuviakin.

Melko kovaksi pähkinäksi osoittautui hersyvä. 😔

Ylärivi vaakaan

 

Huhkia - tarkoittaa minulla tällä kertaa lumenluomista patiolta pois. Aloitin urakan jo toissapäivänä.

Hapuilla-Vesillä oleva oja piti päästä ylittämään. Hapuiluksi meni miehelläkin, mutta saappaan varret eivät piisanneet. Kiertämään jouduttiin.

Harjoitella -  harjoittelu tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat. Ei minulta kovin helposti onnistu saippukuplat. Harjoitella täytyy.

Keskirivi vaakaan

Hiljainen oli kotitie viime kesäkuun 2 päivä aamulla kello 3, kun matkamme etelään päin alkoi. Aurinko oli herännyt jo tovin meitä ennen.

 Huoleton teeriparvi aterialla vaarallisesti tien leveydeltä. Joskus autoa paetessaan niitä saattaa jäädä pyörien allekin. 

Hersyvä. Tuota sanaa piti pähkäillä. Minusta kovan tuulen nostattamat laineet liikkuvat hersyvästi, vain olenko ymmärtänyt sanan väärin?

 

Alarivi vaakaan

Hännällinen. Niistä oli valinnan vaikeutta. Valitsin viimeksi kuvaamani hännällisen ja se on susi.

 Hehkeä.  Halusin jotain kaunista, siis hehkeää näiden kuvien joukkoon. Vaalean punainen ruusu kukki viime kesänä pihassa. Kuvasin sitä päivittäin pitkän aikaa.

 

Havinaa kuulin tänään aamulenkillä viimeksi, kun joutsenpari huolestuneena lenteli ohitsemme ollessamme hankikävelyllä. Taidetta ja taitoa on joutsenen laskeutuminen veteen.

 

 

Bingoruudukko tuli täyteen. Kiitos haasteesta Repolainen ❤️

Näin sattui

Ei päivän pitänyt mennä, niin kuin se meni.

SEn oli tarkoitus olla mukava kotiseutuun tutustumisretki. Kahvia termoksessa ja kaupasta ostetut croissantit, jotka nautittaisiin Livojärven levähdyspaikalla.

Kahvitellessa katselin pikku sälää, joka roikkui imukuppiin kiinnitettynä auton ikkunassa, tuulilasin  oikeasta yläkulmasta. Niistä jokaisella pikku esineellä oli oma historiansa. Ne olivat matkamuistoja, vesitiivis kelluva pallo, minijuomapullo, pikku reppu ja uistimen viehe.

Olin kesällä laittanut rimpsun joukkoon kolme ruiskaunokkia. Aikaa sitten ne olivat kuihtuneet, mutta yhä vain mukana. Mies oli ehdottanut niiden poistamista ja ehdotti nytkin.

Rupesin tällä kertaa toimeen. Kukkavarret olivat pahuksen lujassa avainpallon naruun ja pikkurepun ketjuun kietouneina. 

Mitä niitä säästämään ja nykäisin napakasti yhdestä valkeaksi haalistuneesta kukan varresta.

Auts, ai! Vieheen koukku upposi oikean käden keskisormeen.  Käsi jäi kiinni autokoristerimpsun jatkeeksi!

En pystynyt nykäisemään koukkua irti. Muutaman yrityksen jälkeen luovutin. Muistelin, miten pari kertaa aikaisemmin olin onnistunut vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta en nyt.

Olisinpa edes vieheen saanut irti muusta tavarasta, mutta sekään ei onnistunut, joten irroitin imukupin, että sain käden kaikkine imukupista riippuvine tavaroineen syliini.

Autossa ei ollut mitään työkalua, joten mies käänsi auton Posion terveyskeskusta päin.

Tk:n aulassa kysyttiin, onko ensiaputapaus. Olinhan minä sellainen, joten pääsin lähes suoraa päätä toimenpidehuoneeseen.

Ensin lääkäri irrotti muun tilpehöörin, vain viehe jäi. Seuraavaksi hän tunnusteli, missä kohden sormen päätä koukun kärki tuntui ja katkaisi pihdeillä koukun liki ihoa. 

Teki kipeää, kun hän painoi koukkua saaden kärjen näkyviin, josta nyhti pideillä läpi sormenpään koukun pois.

Nyt sormenpäässä näkyy kaksi reikää vajaan sentin välein ja lievä punoitus.

Kelpaako tämä Kristiina K:n huhtikuun pieni ja punainen haasteeseen? 

Onhan tässä kaksi pientä ja punaista.  Punainen pallo on Kalannin säästöpankilta saatu ja punarunkoinen ustimen viehe löytyi rannalta, ensimmäisen Kultalaretken aikaan.

 🌞 Hurmaavaa huhtikuuta !

Väärä bussi

-Näköjään tässä kävi nyt näin. Mentiinkö pitkästikin ohi? Kysyy linja-auton kuljettaja päätepysäkillä herätellessään autoon nukahtanutta matkustajaa.

Unen pöpperöinen nainen vilkuilee hätäisenä ympärilleen, kun ei näytä yhtään tutulta, kysyy lopulta. -  Missä ollaan? Ei ainakaan Laitilassa.

-Juu, ei, vastaa kuljettaja. Ollaan Kustavissa ja tämä auto jää tänne varikolle. - Se Turku - Laitila – Oulu- auto lähti samoihin aikoihin viereisestä laiturista. Nainen tajusi heti, miten oli käynyt.

Samassa hänen puhelimensa soi.

Mies on matkalaista vastassa ja ihmettelee, miksei hän tullut.  Itkuisen selostuksen kuultuaan mies lähtee pyjamassa ja reinotossuissaan ajamaan yöllä Kustaviin.

Autoradio soittaa - sinua, sinua rakastan.. 🎵 Mies vääntää isommalle.

                                                                   💕

Krapu 14/25 tulee alkaa lauseella Näköjään tässä kävi nyt näin. Muuten säännöt ovat vanhat tutut eli tasan sadan sanan tarina oma otsikko mukaan luettuna. Lisää SusuPetalin blogissa.

Kevättä talitintin laulussa

Monta kertaa jo kuluvan kevättalven aikana olen ilahtunut talitiaisen ti-ti-tyystä. Se on niin raikkaan kuuloinen liverrys, että pysähdyn sitä ihan varta vasten kuuntelemaan monen säkeistön ajaksi.

Talvella talitinttiä ei huvittanut laulella niin perinteisesti.Vasta aurinkoisten päivien lisäännyttä sen laulu on saanut tavun lisää. Hoksasin heti, kun tintin  tii-tyyt olivat vaihtuneet  pitempään versioon. Vai voisiko kyseessä sittenkin olla toinen yksilö, joka lauloi erilailla?

Suomen luonto lehdessä kerrottiin kiinnostavaa faktaa, että talitiaiset osaavat matkia jopa pii-paa-autojen pillin ääniä. Kuka sen tietää, jos vaikka laulelevat mielenvireytensä mukaan, milloin mitenkin tai vaihtavat laulua paikan vaihdoksen mukaan. Variaatioita talitiasilla löytyy, kuitenkin niitä kaikkia viserryksiä on ihastuttavaa kuunnella.

Eroa kai siinäkin on, laulaako naaras vai koiras talitiainen. Minä en tiedä, kumpi milloinkin on äänessä, mutta sama tuo. Luontolehti opasti erottamaan eri sukupuolet - koiraan musta "kravatti" on suorassa kaulan alla, mutta ladyn kraka vähän sinne päin.

Kevättä on myös saada pyykit ulos kuivamaan. 

Kuja on lapioitu kuivaustelineelle valmiiksi. Jos ei suoranaisesti sada vettä huomenna, niin seuraava koneellinen kuivuu jo ulkona ja saa kuivaessaan hurmaavan tuoksun, joka on raikasta talvea arominaan keväinen höystö.

Tällä kertaa kujan lapioi mies. 

Hän ei kai viitsinyt vetäytyä lukemaan, kun näki minut lumilinnapuuhassani. 

Oikeastaan yritin tehdä luminlinnan eteen lumiakat ja -ukon, mutta eivät minun lumen muokkaustaitoni mihinkään riittäneet. Homman keskeytti lopulta vesisade. Jäi mekot ja pusero napittamatta, enkä hattujakaan saanut kokoon. Toivon, etteivät saisi kuitenkaan mitään romuskaa ensi yönä.

Myöhemmin kävin katsomassa, miten lumiväki selvisi sateesta. 

Sanoisin, että huonosti. 

Napitin mekot niiltä osin, kun napit löytyivät. Akkojen solakat kädet olivat pudonneet jonnekkin helmoihin.

Ei mennyt ukollakaan hyvin, hänen lippiksensä oli sulanut lähes kokonaan ja oikea lonkka murtunut. Jos huomenna olisi edes muutama aste pakkasta, voisin leikkiä kirurgia ja korjata kaikki vauriot.

Päivällä oli kylillä kaunista. Lumivallit hohtivat valkoisina ja tiet hyvin aurattuja. Ei sulapikkoja.

 
Nauttikaa kevätahavasta, mikäli on aurinkoista!

Ahvenkeiton mieliteko

Amaalia halusi ahvensoppaa.  Sen saaminen lautaselle on kuitenkin pitkässä viivassa, kun syötitkin ovat vielä kaupassa.

Kalasoppa mielessään Amaalia heittäytyy sohvalle ja kiskaisee päiväpeiton jalkojensa päälle. Uni nappaa naisen heti omaan maailmaansa ja tarjoilee nukkujalle ihmeellisiä vaihtoehtoja.

Amaalia ohittaa täysin välinpitämättömänä kaikki unimaailmavaihtarit. Hänelle ei päiväunimiljööksi tunnu kelpaavan mikään.

Unimaakari pysäyttää turhautuneena maailmansa esittelyn.

Hupsis, Amaalia ei ehtinyt taistella alitajuntaansa vastaan, vaan sukeltaa eteensä ilmestyneestä avannosta Ahdin valtakuntaan.

Ahvenet tulevat tervehtimään. Ihan niin liki, että iholle asti ja valittavat, miten kukaan heistä ei tykkää mormuskan koukussa kärpäsen toukista. Pitäisi olla mieluummin matoa.

Myöhemmin Amaalia ihmettelee, miksi tuli ostaneeksi kastematoja.

                                                                          🐟🐟🐟

Krapu 13/25, sanat: ohittaa, kiskaista, taistella. Krapu on sadansanan tarina, johon annetut sanat pitää sijoittaa. Sanoja voi taivuttaa halutessaan. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogista.

Pakkasaamun jälkeen aurinkoinen päivä

 Tänään aurinko ehti nousta ennen minua. Ehti kiirehtiä Kärryvaaran taitse pitkän matkan, ennen kuin sen säteet osuivat ikkunan läpi suoraan silmiini.

Häikäisevä aamu, kuten aika moni muukin maaliskuun aamu. Pakkasta -22.6 ja sininen taivas. Tuulikaan ei noussut jatkamaan tapionkylvöään. Ehkä se parsii joskus myöhemmin aiempia aikaansaannoksiaan. Vasta täysteholla puhdisti metsän ja jätti hangen paikoin siivottomaan kuntoon. 

Yhdet jäniksen jäljet näkyvät pihassa  omien saapasjälkieni lisänä. Osa pudonneista kattolumista on vielä kolaamatta pois. Jotenkin saamatonta ovat touhuni olleet pitemmän aikaa. Ajatuksissa vain hiihto ja lumilinna.

Aamukahvin jälkeen haen pesuvadin pihasta kylpyhuoneeseen. Siinä on yön aikana jäätynyt lumilinnan ikkuna. Oikeastaan jo toinen.

Ihan ensin käyn kuitenkin vilkaisemassa lumilinnaa, joka keittiön ikkunasta katsottuna on pelkkä pihanperän ruma lumikasa. Oikeastaan rumilus. Sen sulaminen kestää varmasti keväällä kesäkuulle asti.

Pihan poikki askeltaessa lumi rapsaa ja narskaa somasti jalan alta. Siitä hyvästä tekee mieli kulkea vähän pidemmälle, joten teen mutkan ei minnekään ja takaisin, sekä samalla pohdin - miten kohentaa mörkömäisen lumikasan ulkonäköä? Aurauskepit joutavat pois heti, kunhan auraaja muistaa, ettei työnä kumoon linnani tornia.

Puolivälissä pihaa nenään tuoksahtaa palavan koivuklapin tuoksu.  Se on tuttu, hyvä tuoksu. Monesti hoksaan autolla ollessa liikenteessä, että joku lämmittää koivupuulla saunaa. 

Meidän tuvan uuniin oli sytytetty tuli. Piipusta nousee savu, mutta ei nouse pystysuoraan, vaan kääntyy alaspäin ja se tietää sään lauhtumista. Taas pätee sanonta - Pakkanen pyryn perästä, pahailma pakkasesta.

 

Lumilinnan tekele on edistynyt. Etuseinää vaille. Sain eilen takaseinän kattoon asti latomalla peräkärrystä tyhjennettyä lunta kovettuneina lumilaattoina. Nyt odotaan lauhaa säätä ja nuoskaa lunta, jolla voisin "liimata" seinälaatat. Pakko käyttää  muita keinoja, kun lumipallojen vierittäminen ei onnistu. Miten ihmeessä  lapsena sain aikaan suuria palloja pyörittämällä pientä lumipalloa aina lisää ja lisää.

Pyöreä noin viiden sentin umpijäätynyt laatta irtoaa vadista helposti kuumalla vedellä. Sitä ulos kiikuttaessani märät paljaat sormet olivat tarttua oven metalliseen kahvaan. Hipaisulla selvisin, kun viime tipassa muistin, miten siinä kävisi. Kosteana laatta  tarttui mainiosti linnan lumiseen takaseinään.                                                   

Karsikonperällä on hyvin talvinen ilme,  eikä minkäänlaisia viitteitä keväästä. Ehkä pieni kuitenkin, sillä tänään ilmestyi ensimmäisen kerran tänä kevättalvena viherpeippo lintulaudalle. Sekin on jotain.

Ilta-aurinko helottaa siihen malliin, että  yöllä on kireää pakkasta ja huomenna aurinkoa täydeltä terältä. Tänään oli keskipäivällä kevätpäivän tasaus. Kaikkialla maailmassa yö ja päivä yhtäpitkät, mutta meillä alkaa tästä lähtien päivä vetää pidemmän korren ja juhannusviikolla ei yötä oikeastaan olekaan. Kellon ympäri valoisaa.

Voikaa hyvin ja varokaa kaatumisia, jos on liukkaat kelit. Mukavaa maaliskuun loppua.

Pääsisäislento vaarassa

Marmeladilla on suunnitteilla jotain pääsiäiseksi.  

Tietysti hän viihtyy hyvin Kyöpelissä Kattinsa ja taikapatansa kanssa, mutta joskus tykkää livahtaa lentelemään väärään aikaan välittämättä mahdollisista sanktioista.

Noita irvistää muistellessaan vuoden takaisia ongelmiaan. Sanomista hänen tekosistaan oli ropissut reippaasti ja noitayhteisön vaatimuksesta nyt pitäisi opettaa Katti paremmin perille noitatavoista.

Kuun ollessa täysi se houkuttelee Marmeladia aina yölennolle. Katti mouruaa mukaan ja noita pakkaa sen ja pannunsakin luudalle.

Kyöpelistä porukka lentelee matalaliitoa. Koiramäen kohdalla Katti loikkaa luvatta alas huomatessaan hyvännäköisen Kisulin hiiviskelevän hiirten perässä.

Harmistunut Marmeladi noituu Kattinsa hiireksi. Nostaa korkeutta, mutta samalla pannu putoaa.

Kuu kehänsä sisällä nauraa. Miten käy pääsiäislennon?

                                                                                      ❤️

Krapu 12/25, sanat: mäki, hyvä, kehä. SAnoja saa taivuttaa. Krapu on sadansanan kirjoitus, otsikko mukaan lukien. Lisää krapuista löytyy SusuPetalin blogista.