Taikaa juhannuksen aikaan

Kesä on tullut ja itikat myös.
Vesillä niistä ei ole harmia, siellä saa nauttia olostaan ilman ininää.

Juhannukseen on hetki.
Karsikonperälläkin luonto on ehtinyt koristautua kauneimmilleen. Suot ovat valkoisenaan hillankukkia, sekä luhta- ja tupasvillaa. Hennon punertavia suokukkia joukossa. Suopursut eivät aivan ehtineet täyteen kukkaan.

Heinittyneet pellot ja tienpenkat kukkivat. Kullerot, metsäkurjenpolvet ja niittyleinikit kaunistavat kilpaa maisemia.  Pihlajakin. Sen sijaan juhannusruusu yrittelee vasta nuppujaan. Lähes joka vuosi se myöhästyy nimikkoajankohdastaan.

Kaiken kaikkiaan kesän tuoksut hurmaavat ja huumaavat mielen.
Huomenna haen porraspieleen pari pikku koivua ja runsaasti luonnonkukkia pihapöydälle maljakkoon.
Jos on lämmintä, niin pihakeinussa lusikoin aimo annoksen Aino-jäätelöä juhannusherkukseni. Olen vain. Ellei polun houkutus käy vastustamattomaksi??

Ihanaa juhannusta!

Valokuvanäyttely - Luonto lumoaa, maisema hurmaa

 Tänään keskiviikkona 3.päivä kesäkuuta on valokuvanäyttelyni ensimmäinen päivä.  

TERVETULOA!

Siis nyt se päivä on, kun valokuvani vihdoinkin ovat vierailijoiden nähtävissä Syötteen Luontokeskuksessa.
Paikan päälle en voinut avajaisia koronan vuoksi järjestää, vaikka alkutalvesta niin suunnittelin. Tänään se olisi ex tempore jo onnistunutkin pikku porukalle.
Muutama meidän seniori jumppaporukan ryhmästä tuli rantajumpan päätteeksi kuvia katsomaan. Ihanaa niinkin.

Mutkia on matkalla riittänyt, mutta parasta vähän muunneltuna: mikä ei nujerra, se vahvistaa.

Nyt on juhlan aika.
Kippistetään ainakin keväälle ja sille, ettei  korona ole toistaiseksi iskenyt meitä petiin.

                                                                                          kuva: kirsi                                                                       
SusuPetalille kiitokseni kullanarvoisista neuvoista ja vinkeistä, joita sain häneltä kerrottuani näyttelyhaaveistani. Ne ovat kohdallani todella paljon madaltaneet aitaa. Myös ystäväapu paikan päällä on ollut satalasissa tarpeen. Suurkiitos Vaarilan väelle. Ilman Kirsin taiteellista näkemystä kuvien ryhmityksessä olisin ollut enempi kuin hukassa.

Sanotaan, että runous on sielunruokaa ja lumotun hetken saaminen kuvaksi hivelee sielua. Yritän kertoa, että näyttelyssä esillä olevat 32 valokuvasuurennosta ovat tarjoilleet minulle kuvaushetkillä intoa, juuri sitä sielunruokaa.

Minulla on syntynyt useisiin kuviin todellinen tunneside.

                                                    

Vielä on jäljellä avajaisia varten hankkimiani konvehteja, kun ei avajaisia, niin jäivät käsiin???? Pistetään nyt suut makeaksi. ♥ 
                                       Hurmaavaa kesää.