sunnuntai 25. elokuuta 2024

Kallis kapula



Amaalia bongasi kansalaisopiston syysesitteestä kännykänhallintakurssin. Ilmoittautui mukaan maksamalla kurssimaksun, vaikka se olikin maltaita.

Kurssin jälkeen Amaalialle ei kelvannut vanha palvelijansa. Nainen hankki kalliin kapulan, pinkkikuorisen läpyskän. Nokian tunnarikin jouti vaihtaa saman tien.

Mies näpäytti nähtyään Amaalian ostoksen.

-Kun tuon hukkaat, et uutta heti saa! Ei hän ilkeyttään, saipa vain sanottua sopivasti takaisin Amaalian itsensä kernaasti käyttämän vakiokommentin.

Kuukautta myöhemmin pariskunnan maastoretki koituu kännykän kohtaloksi. Amaalian kurkistellessa polvillaan onkalon syvyyksiin, puhelin putoaa puseron rintataskusta. Putoaa niin syvälle, ettei sitä näy, eikä tunnu käsikopelollakaan.

Mies soittaa onkaloon. Siellä soi hetken vaisusti – Muotitietoinen -, sitten mutavelli hautaa äänen.

Amaaliasta tuli kännykätön.

Krapu 35/2024, sanat, kännykkä, ilkeä, haudata. 

Krapu on 100 sanan tarina ja annettuja vinkkisanoja saa taivutella tarvitatessa ja viikko aikaa kirjoittaa. Krapunsa voi linkittää SusuPetalin blogiin.


keskiviikko 14. elokuuta 2024

Violetti, voimaväri

 On violetin vuoro  Repolaisen värihaasteessa.  Ohjeena - mitä violettia elämässäsi? Riittää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin! Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

Kiitos Repolaiselle tästä mukavasta haasteesta.

Minulle violetti on hieman haasteellinen väri. Uteliaana kysyin googlelta, mitä se kertoo tästä väristä.

- Violetti eli lila edustaa voimaa, ylellisyyttä ja hengellisyyttä. Se on ripaus mystiikkaa ja salaperäisyyttä. Tummat violetin sävyt luovat mielikuvan ylellisyydestä, kun taas haaleampia sävyjä pidetään romanttisina ja pehmeinä.

Värinä violetilla on rauhoittava vaikutus ja se kannustaa ihmisiä luovuuteen.-


Omiin suosikkeihini violetti ei kuulu, ei sen enemmän hempeämpi lilakaan, mutta kukkien värinä pidän siitä. 
Harakankellot ja metsäkurjenpolvet ovat romanttisen hempeää violettia.
Tavallinen maatiassireeninkin kuuluu samaan sarjaan ja on tuoksultaankin hempeä..


Ihastuttava iris on sydämeni kukka. Alkujaan toin muutaman juurakon äidin kukkapenkistä Hämeestä Lounais-Suomeen. Noin 20 vuotta sitten siirrin ne Karsikonperälle. Voivat huonosti kauan, mutta ovat elossa.


  Omistan vain muutaman violetin asusteen. Kevyt toppatakki on yksi sellainen. Ostin, kun oli jätti ale. Maksoin vain 20€, mutta hiukan naftiksi takki on osoittautunut. 
Kutomisvauhtini jatkui viime syksystä keväthangille asti, jolloin valmistui yksi violetti pipo, mallia Jack Cousteau, violetit villasukat, sekä samanväriset huovutetut töppöset. Nyt kutominen on tauolla.

Talven pakkasilla lämmittää villaiseen pukeutuminen, silloin tarkenee kuvata auringonnousun ja -laskun hurmaavia värejä palelematta. 



Minulle rakkainta violettia on lapsenlapseni taiteilema maalaus. Sen nimi on  Revontulet tunturissa. Aina revontulten loimutessa näy violettiä. Useimmiten vain vihreää.


 Violettipipoinen toivottaa kaikille lukijoille aurinkoista elokuuta. Pipo eristää kuuman siinä missä kylmänkin!  


lauantai 10. elokuuta 2024

Kolme kuvaa elokuulta

Elokuun kolme kuvaa, jotka alkavat e - kirjaimella, kuten elokuu. Tämä mainio haaste on Kristiina K:n aloittama jo tammikuussa. Kiitos hänelle.
Ohjeet tähän juttuun löytyvät täältä.

Kesä on kulunut osaltani paljon retkeillessä, kalastellessa ja marjastaessa. Koska marja- ja kalavedet eivät ole lähellä, vaan saattavat olla huonokuntoistenkin taivalten päässä, on maastoauto mainio kapine. Sillä raaskii ajella huonokuntoisiakin metsäteitä.


Kuva 1 - Este 

Tielle on kaatunut iso kuusi, jonka juuret ovat osittain repeytyneet maasta. Puusta ei päässyt yli, eikä sitä voinut kiertää. Onneksi autossa oli vinssi ja kuusi siirrettiin sen avulla tien syrjään.


Kuva 2 - Evät

Läheltä katsottuna ja kuvattuna hauen pyrstö ja eviä. Selkäpuolen suomuissa ja varsinkin pyrstössä on kauniit värit.
Harvoin olen huominoinut kalojen väritystä kuvaamalla suomuja näin läheltä. Tämä komea hauki teki poikkeuksen. 


Kuva 3 -  Ensilumi 

Viime syksynä Lapissa satoi ensilumen aikaisin. Oli vasta syyskuun 20 päivä ja ruska-aika kauneimmillaan, kun satoi reilut 20 senttiä lunta tukkien maantiet. Tosin lumet sulivat pian, mutta ehtivät aiheuttaa paljon työtä ja harmia kesärenkailla liikenteessä olijoille.

Toivottavasti nyt ei sataisi noin aikaisin. Lokakuun loppupuolella minun mielestäni voisi kai  ensimmäiset lumihiutaleet leijailla.  Jonkun muun mielestä ei lunta tarvittaisi ollenkaan!


Vielä on kesää jäljellä ja tulee kauniita päiviäkin, ennen kuin ruskavärit muuttavat maisemaa.
Hyvää loppukesää !