Minulle
rakas
Haaveilen jonain kauniina päivänä valloittavani sinut.
Tiedän, että se vaatisi minulta ikääntyessäni suuria ponnisteluja.
Tosin kymmenen vuotta sitten ei mitenkään mahdottomuus, vaikkei silloinkaan ”helpponakki”.
Istun käsi poskella ja tuijotan sinua kaikella kunnioituksella, kunnes illan hämärän syvetessä
peityt näkyvistäni. Paksu, harmaa verho, kuin mikäkin esiliina on täydellinen näköeste välillämme ja haaveilut siltä erää päättyvät.
Tätä esiliinaa en saa riisuttua. En hävitettyä reppuun, kuten
lapsena koulumatkalla tein essuilleni. Nyt sen poistaa valkeneva aamu. Kirkas kuutamokin onnistuu siinä.
Kärryvaara, miten voitkin olla minulle niin rakas!
Miten haluaisinkaan valloittaaa sinun kolmesataakahdeksankymmentä
metriäsi huipulle. Ei väliä talvella tai kesällä, mutta mielellään jyrkemmältä
puolen.
*
Krapu 46, sanat: esiliina, kunnioittaa, rakas.Klikkaa SusuPetal ja Cara, linkkien takaa lisää krapuja
Jos ei saa valloitetuksi, niin sitten rakasta on ihailtava kauempaa! On sinulla hienot maisemat siellä. Täällä kaikki lumi on hävinnyt ja silkkaa vettä sataa. Alkutalven kuulaudesta ei tietoakaan. Haaveita sunnuntaihisi aimarii!
VastaaPoistaEn tiedä varsinaista syytä, miksi Kärry kiehtoo minua niin kovasti. Ehkä siksi, että tietokoneen taakse istuessani annan katseeni kiivetä sen rinteillä.
PoistaMarraskuun vesisade ei ole kovin innostavaa, me on saatu tnne jo tällä haavaa kaunis talvi pakkasineen. Luntakin yli parikymmentä senttiä, latuja tehty myös.
Eikisen isänpäivän haaveilut meni lumisateessa.
Hieno tarina, taas kerran, ja kerrassaan viehkot kuvat.
VastaaPoistaOnpa näpsäkkä sana tuo viehko. Kiitos.
PoistaIhan näen sinut käsi poskella unelmoimassa, kaunis näky.
VastaaPoistaValloitat tai et, Kärryvaara pysyy rakkaimpanasi.
Melko usein pidän kirjoitustaukoa juuri tuolla tavoin käsi poskella tai molemmat peukalot leuan alla ja katse Kärryyn. Vissiin "meditoin" etsien siinä sivussa uutta lausetta tekstiini.
PoistaKyllä Kärry on rakas, silloin tällöin sitä täytyy käydä tervehtimässä.
Mielessäsi ainakin sen vielä valloitat!
VastaaPoistaVoi sentäs, mielessäni valloitan sen lähes päivittäin! Oikeasti yritän nousta sinne heti, kunhan metsäsuksilla tai lumikengillä lumi hieman paremmin kantaa, mitä nyt.
PoistaIhana kertomus, Kärryvaaran huipulle meno, ja tuo ihana kuva lumisesta metsästä. Kiitos!
VastaaPoistaNiin hassu olen, vaikka ikää karttuu, että ajattelen vain, kun olen ennenkin Kärryn huipulla käynyt, niin miksen vielä nytkin! Jos en jaksa, niin on se haaveenakin kannustava.
PoistaAlempi kuva on eiliseltä, tunturin huipulla on melkoinen tykky ja niiiin hirvittävän kylmä ja tuulinen sää. Kuvaaminen jäi muutamaan kuvaan.
Houkuttelevasti kuu pilkistää pilvien lomasta Kärryvaaran vierellä. Tunnelmallinen sininen hetki.
VastaaPoistaon ehdottomasti minun suosikkipaikkani kuvata kuuta juuri tuon ajan, ennen kuin se siirtyy ja laskee Kärryn laen taakse.
PoistaSiniset hetket ovat olleet kovin vähissä tämän syyspuolen lumien aikaan. Niitä kovasti odottelen.
Yläkerran ikkunastasi avautuva näkymä Kärryvaaralle on kaunis, ja varmasti Sinulle kovin rakas!
VastaaPoistamuistojen bulevardin tahdissa tein pitkän krapu-maratonin, matkalla kohtasin elämän koko kirjon. nähtäväksi jää, saanko itse enää mitään aikaiseksi krapurintamalla...
syksyiset ruskakuvat ja kuutamon värittämät talvimaisemat ihastuttavat.
Totta on, kyllä viihdyn ikkunasta maisemaa katsellessani, unohdun jopa liian kauaksi aikaa joskus.
PoistaHuomasin kyllä, että olit useamman viikon krapuilematta ja jos tämän ajan muiden kravut luit kerralla, niin jopa pylly puutui istuessasi niin pitkää sessiota.
Toki krapuilemaan ennättää milloin vain, parasta siinä on vapaaehtoisuus oman joutuisuutensa mukaan.
Nyt täällä ihastuttaa talvi ja pihassa piipahtavat porot.
Haaveet meitä kannattelevat ja ajavat eteenpäin.Niissä maistuu makealle juuri se mahdollisuus?Kärryvaara on varmasti sinulle kuin ystävä,kaunis inspiroiva ystävä,joka kutsuu luokseen?Upean talven näen jo kuvissasi,meillä täällä etelässä vielä kovin vetinen.
VastaaPoistaKyllä haavet antavat elämälle mausteisuutensa ja ilman niitä tuntuu, että oma olemisesni kokisi ison kolauksen, muuttuisi innottomaksi.
PoistaKärryvaara on ystävä, tunnen sen kutsun joskus liiankin hyvin.
Kyllä talvi tulee vielä sinullekin. Tämä maa on pitkä, kestää aikansa, ennen kuin se valuu täältä sinne.
Hienot kuvat. Ylemmän kuvan kuu pilvineen on kuin koru keskellä talvista maisemaa.
VastaaPoistaEikös olekkin mukavaa asua hieman kauempana ruuhkaSuomesta.
Lapissa ollessani menin joskus kovalla tuulella aukealle korkealle mäelle ja nautin luonnon voimista. Voimaannuttavaa. Niin pieneksi itsensä tuntee kun kauas katselee.
On todella mukavaa asua syrjäseudulla. En ole katunut muuttoa tänne ja mitäpä se auttaisi katua, kun en aio lähteä täältä niin kauan, kuin voin kohtuullisesti tulla toimeen.
PoistaJuuri tuo maiseman laajuus ja kauneus kerralla nähtynä on pysäyttävää. Myös hiljaisuus ja luonnon rauha, jotka samalla kokee, ovat jonkinlainen meditaatiohetki minulle.
Saatan ymmärtää tuon kaipuuden ja tarpeen kavuta! Itsellä samoja fiiliksiä ja niitä käyn tyynnyttelemässä vuosittain patikoillani. Nuo kuvat ovat myös aivan mahtavat, jestas mitkä lumiklimpit puissa! <3
VastaaPoistaNäin se on. Mieluisan paikan luontoretkillä löytäessään, sinne tekee mieli palata. Jos se rakas luontokohde on "raiskattu" esim. avohakattu tai ojitettu, niin surua siitä tuntee tai ainakin mielipahaa.
PoistaJuu, lunta on yllättävän paljon - vielä, mutta saattaa tykyt pudota, kun loppuviikosta luvassa lämpöasteita.
Thank you very much.
VastaaPoistaAgain I'm sitting in a hand on the cheek and stare at you, but the top of your hill has disappeared behind the clouds.