lauantai 16. marraskuuta 2019

Sinistä ja valkoista



Muutaman viikon päästä Suomi juhlii itsenäisyytensä vuosipäivää.
Ojennan onnitteluksi valkoiset kanervat, joita en toki poiminut, vaan jätin kankaalle kasvamaan edelleen. Ihailin tämän yhden pienen kanervatuppaan sitkeyttä selvitä rutikuivassa maastossa neulasten ja männynkäpyjen seurassa. 
Samanlaisen urotyön teki pikkuinen Suomi pysyessään sodan jälkeen elossa.

Mielelläni vetäisin juhlapäivänä myös lipun salkoon, mutta kun ei ole lippua, ei salkoa, niin tyydyn sytyttämään pari kynttilää.
Viime vuonna olin Taivalkosken kirkossa kuulemassa tenori Petrus Schroderuksen mm. Finlandiaa. Oli juhlavaa ja pieni kirkko tupaten täynnä kuulijoita. Kukaan ei varmasti pettynyt.

Olen isänmaallinen ja vilunväreet pyrkivät iholleni joka kerta kunnellessani antaumuksella Finlandiaa.
Samalla ajattelen omaa isää, sotaveteraania, joka antoi tälle maalle monta nuoruusvuottaan. Selvisi sieltä kuitenkin kotiin, löysi vaimokseeen pohjoisen porstuasta etelään opiskelun ja työn perään lähteneen tytön ja saivat esikoisenaan minut ja lisää viisi sisarusta jälkeeni.
Yhteensä meitä siunaantui kuusi.



Taivaan sinisyys ja taivaalla seilaavat valkoiset pilvenhattarat peilautuvat siniseen veteen. Tyyni ja tasapainoinen hetki, kuin sininen itsekin.
Hyvä on veden pinnalla auringon säteiden kimaltaa timanttina ja katseen keräävä maailma on sinivalkoinen, kuten lämmin kesäpäivä.

Uimaan voisi pulahtaa, vaan nyt järvi on jäässä.  Ei edes pilkille vielä.


Suomen lipussa on oikeutetusti tuhansien järvien sinisyys ja hankien valkoisuus. Kaksi elementtiä, jotka kuvaavat tätä maata mainiosti. Sininen on isänmaallinen väri ja valkoinen korostaa vain sen raikkautta. Yhdessä nämä voimavärit tekevät lipusta täydellisen.

Kirkkaina päivinä oma sielunmaisemani on myös sinivoittoinen.
Olo herkistyy maiseman avautuessa edessäni ja herkästi alan miettiä syntyjä syviä. Tunnen sanomatonta vapautta  ja rauhaa, sitä samaa, mitä tarjoaa hiihtäessä latu, joka jatkuu ja jatkuu läpi valkoisuuden ja seurana vain hiljaisuus ja kevyt tuuli.


Ei valkoinen ole tyhjä väri, eikä missään tapauksessa olematon.
Ei Suomen lipun sininen ristikään loistaisi niin heleästi, kuin levätessään valkoisella pohjalla.
Valkoinen on monen neitseellisen puhtaan asian väri ja mielikuvia riittää, ketä ja mitä miellämme valkoisena. Lumen tietenkin ja ohuet pilvenhattarat, enkelitkin ajattelen valkoisissa vaatteissa.

Lumen valkoinen muuttuu sopivissa valaistussuhteissa sinisyydeksi
Ainakin valokuvissa ja tuttu on sininen hetki, jolloin maailma näyttää maagista lumoaan. Ei sitä hetkeä henno hevin kiireellä rikkoa.


Tykyt ovat edellistalvelta, kuten latukin, mutta lunta Karsikonperällä on parhaillaan noin 25-30 senttiä, tosin nyt alkanut lämpöaalto painaa hankea, mutta toivon, ettei ehtisi olemattomiin sulattaa.
Suksia en ole ottanut esille, en tarttunut hetkeen, vaikkei saisi siirtää suunnitelmia huomiseen, sillä tällä menolla rupeaa huomenna olemaan ruuhkaa ja huomisella voi hyvinkin olla annettavana uudet jutut.





Sain tämän sinivalkoisen haasteen Värjärin padasta.  Kiitos!
Ensin alkuun tuumasin, ettei tule mitään, mutta tutustuessani tarkemmin haasteen sääntöihin, ymmärsin ne väljiksi, vaikkei ole puutarhaa, niin onhan minulla koko ympärillä oleva luonto puutarhanani. Se jos mikä on monimuotoinen.



Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti Tiiu Puutarha-blogista.
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- laita viesti omasta postauksestasi kommenttikenttään Puutarhahetki - suurten unelmien puutarhablogi

Ken on kiinnostunut tästä haasteesta, olkaa hyvät ja napatkaa haaste mukaanne. ♥


22 kommenttia:

  1. Tämä sinun kunnioituksenosoituksesi kaunista ja rakasta isänmaatamme kohtaan oli niin upea ja hieno, että sait minut liikuttumaan sydänveriäni myöten.
    Osallistuin itsekin juuri samaan haasteeseen,mutta sinä veit tämän aivan omalle tasolleen.Todellinen kunnioituksenosoitus!
    En ole eläessäni nähnyt valkoista kanervaa,niin osuvasti siihen kytkit vertauksenkin.
    Kuvasi tuudittivat minut huokailemaan kuinka kaunista kaikki onkaan.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos isosti. Kyllä sinä nyt sanoillasi liikutit minua sydänveriä myöten.
      Harvoin minäkään olen valkoista kanervaa nähnyt, vain kaksi kertaa, mutta eri paikassa.

      Poista
  2. Ihana, kaunis kotimaamme. Todella kauniit kuvat.
    Isänikin ehti mukaan taisteluihin (vain 17-vuotiaana)ja osaltaan osallistui tämän maan itsenäisenä säilymiseen. Kallis hinta on maksettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä meidän maassakin, kuten tietysti myös muualla näkee paljon kauniita paikkoja.
      On käsittämätöntä, että maailmassa edelleen soditaan niin paljon, sortohan se on, mikä saa useimmiten kansat tarttumaan aseisiin. Aina joku haluaa enemmän.

      Poista
  3. Kaunis ja tunnelmallinen postaus isänmaalle, kiitos♥

    Itsenäisyydestä on maksettu kallis hinta, minunkin isäni oli sotaveteraani, kolmen sodan koettelemukset ehti eturintamaasa kokea. Kaksi veljeään jäi taistelutantereelle ja äidiltäni yksi.

    Hyvää pyhänseutua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Surullista, miten monen nuoren miehen elämä päättyi rintamalle.
      Täällä saatiin hiukan lisää lunta tänään.

      Poista
  4. Hyvänen aika, mikä kirjoitus ja mitkä kuvat!
    Minulla nousi iho kananlihalle heti alussa, kun käytit isänmaallinen sanaa niin kauniisti. Kolmannen kuvan herkkyys, hyvin vaaleat sinisen sävyt ja kaukana siintävät vaarat, saivat aikaan liikutusta, joka lisääntyi, kun luin eteenpäin ja tulin kissankellojen kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon.
      Ehkä olen niin vanha, että en osaa mieltää itseäni ensi sijaisesti eurooppalaiseksi, vaan suomalaiseksi.
      Itse myös tykkää tuosta samaisesta kuvasta.

      Poista
  5. Aivan ihana postaus, kauniit kuva ja koskettava kirjoitus! Tuo kolmas kuva on uskomattoman hieno. Kiva, että lähdit haasteeseen mukaan. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.
      Ensin tosiaan mietin, löytyykö mitään tähän haasteeseen, mutta innostuin tutustuttuani muutamiin sinivalkoisiin postauksiin. Paljon kauniita kuvia teksteineen on tullutkin.

      Poista
  6. Kiitos ihanista kuvista ja mieltä sykähdyttävästä kerronnastasi. Tuo valkoinen kanerva on jorain jota en ole koskaan nähnyt, Ihnaa että saa kasvaa paikoillaan ja jospase joskus leviäisikin vielä.

    kaunista, jyvää marraskuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.
      Onko tuo valkoinen kanerva ihan oikeasti harvinainen, koska itsekin olen nähnyt vain kaksi pientä kasvustoa eri paikoissa. Pitääkin ensi kesänä käydä katsomassa, miten voivat.

      Poista
  7. olen niin ilonen aimarii, kun rohkenit ottaa haasteen vastaan!
    kauniisti kirjoitit sinisestä ja valkoisesta, yhdessä ne saavat ihan oman merkityksensä, niin tunteita herättävän, et kyyneleet kihosivat silmiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.
      Toki aluksi mietin toteuttamista, esim. tarvitseeko olla uusia kuvia, mutta ihan kiva haaste ja mukavaa, että muistit mua.
      Aiheena itsenäisyys on juhlava ja tunteisiin käyvä.

      Poista
  8. Ei hienommin voi tätä rakasta isänmaata ylistää ja kuvata kuin sinä teit.
    Ei ole lunta valkeampaa, eikä taivaan sineä kauniimpaa sinistä ja ne ovat Suomen lipun värit.

    Kerran näin valkean kanervan. Se lienee aika harvinainen. Olet saanut siitä tosi hienon kuvan. Meillä on musta maa ja harmaata ja pimeää nyt. En tiedä, saammeko lunta. Se on käynyt harvinaiseksi nykyisin. Mutta, kun aurinko taas paistaa, niin saamme nähdä sinisen taivaan valkein pilvenhattaroin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.
      Suomen lippu on vaan niin selkeä kuvioltaan ja väreiltään ja todella akunis.
      Valkoisen kanervan kyllä huomaa helposti, se erottuu muusta kanervikosta hyvin.
      Lumiraja taitaa vuosi vuodelta noin karkeasti sanottuna siirtyä vain pohjoisemmaksi. Uudenkaupungin seudulla asuessani minä koin monta lumetonta joulua. Nyt on joulut olleet valkoisia viimeiset 11 vuotta.
      Tosin olen kyllä sitä mieltä, että joulu on joulu oli lunta tai ei.

      Poista
  9. Voi hyvänen aika, miten kaunis ja koskettava postaus rakkaan isänmaamme kunniaksi ❤
    Pakko mainita että tuo kolmas kuva lumosi minut aivan totaalisesti ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo kuva on yksi oma suosikkini myös.
      Tämä on samalla myös minun itsenäisyyspäivän postaukseni, vaikka onkin viikkoja etuajassa. Oli mukavaa valita sinivalkoisia kuvia saamaani haasteeseen.
      lumikuvia on tiedostoissani ylivoimaisesti eneiten.

      Poista
  10. A post full of historical and family events. So moving, so true. I love history very much and I hope someday we will learn from it.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, thank you. This history is still so close us present-day many older finish people.

      Poista