sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Reipas Punahilkka



Punahilkka

Punahilkka koputtaa  mummon mökin ovelle  ja rymistelee saman tien huoneeseen. Heittää postit pöydälle ja rojauttaa itsensä pitkin pituuttaan sohvalle.
-Mummo, et usko, miten rankkaa kävellä tänne?  Melkein ei olis jaksanu. Tytön suu  käy lakkaamatta  ja  sormet näpyttelee älykännyä.

Mummo on hiljaa.  Viimein Punahilkka nousee katsomaan.
-Oot sä kipee? Vai kuollu? Tai jotai?
-Hitto, oot karseen näköne. Onks sut hakattu?  Raiskattu tai jotai?
Ei vastausta. 

Punahilkkaa ihmetyttää  mummon silmät, karvaiset korvat ja suunnaton suu.
-Hitsi kauheeta, sä ootki susi! Missä  mummo?
Punahilkka raivostuu, vetää suden korvistaan peiton alta. Paiskaa  nurkkaan ja viiltää leikkuuveitsellä mahan kokonaan halki.

Haavasta pulpahtaa mummo!


Krapu7, sanat: nurkka, sohva, huone. Annettuja sanoja saa taivuttaa. Krapu on sadansanan kirjoitus, otsikko mukaanlukien.

Krapuilijoiden linkit ja heidän krapunsa löytyvät klikkaamalla Susupetal ja Cara


42 kommenttia:

  1. Muistan tämän sadun oikein hyvin.Olit päivittänyt sen hulppeesti!
    Onpa hauskat ikkunat tuossa rakennuksessa.
    Missä olet suden päässyt kuvaamaan?Olen lapsuudessani nähnyt hukan maalla luonnossa,oli käynyt metsään pakkasilla viedyllä lehmänraadolla.
    Silloin ei kellään perheenjäsenellä ollut kameraa,paikallislehteen kyllä pääsimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat sadut on kiinnostavia. Luin niitä eilen useamman. Jotkut niistä pelottivat lapsena.
      kUvan talo ja susi ovat Ranuan eläinpuistosta. Olen käynyt siellä usean kerran ja juuri sudet ovat olleet suurimman mielenkiinnon kohteina. Arkoja olivat.
      Oliko sinun näkemäsi susi oikein iso roikalepeto?

      Poista
    2. Näimme tuvan ikkunasta kun se tulla jolkotti metsästä pellon laitaa tielle.Lähdimme isän ja vaarin kanssa autolla sen perään.Siinä se sitten hölkkäsi hetken eutomme edessä,katsoi kerran taakseen,hyppäsi ojan yli ja katosi metsään.Muistan,että pitkäkoipinen oli ja ihan suden näköinen.Roikalepedosta en tiedä.Kävimme sitten metsässä kstsomassa kuinka se oli jyrsinyt lehmänraatoa,joka roudan takia oli viety metsään naapurista.Koiramme reagoi vahvasti,tärisi ja vapisi vielä pitkään sen jälkeenkin sisällä tuvassa.Vaariani sitten haastateltiin paikallislehteen asiasta.
      Minustakin sudet ovat upeita ja hyvin mielenkiintoisia eläimiä.

      Poista
  2. Ihan hihitytti uudistetu satu. Siellä lumihankien keskellä syntyy uusia juttuja, vai? Jos keksit jonniin sortin satu/tosi/lumitykin, jolla puhaltelisit valkoista tänne keskelle Suomea, niin annapa tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan Lissu muistatkin, että olen jonkinlainen satuilija? Niinpä on, nyt ollaan lumen saartamia. Alkaa hirvittää, että mökki sortuu päälle. Kuulema ei huopakatolta lumia mennä pudottamaan?? Ihan varmasti tuiskaisin lunta etelämmäksi, jos mulla sellainen taikakvoima olisi. Täällä on riittävästi j aylikin tarpeen.
      Mukavaa nähdä sinut täällä. Pitkään kaipailin, mutta luovutin.

      Poista
  3. Olipa hienosti vaihdettu vanhan sadun loppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain piti keksiä, ettei ihan toistoksi olisi mennyt.

      Poista
  4. Hienosti modifioitu satu uuteen uskoon. Punahilkka tarinan sankariksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin tällaistakin ja ilman muuta ajattelin Punahilkan kirjoittaa rohkeaksi tytöksi.

      Poista
  5. Moderni ja tosi reipas punahilkka! Ei mene sormi suuhun hänellä ja sanomisetkin ovat nappiin!

    VastaaPoista
  6. Mikä hieno tulkinta vanhasta sadusta, tosiaankin oikeat otteet..Hienosti ajattelit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti en tällä tarinalla rikkonut kenenkään illusiota oikeasta Grmmin sagtujen Punahilkasta.

      Poista
  7. Oli vauhdikas punahilkka:) Mulle tulee tästä sadusta aina mieleen se, että lapasena ollessani isän veli sitä minulle kertoi useaan kertaan; sillä minä kinusin, että hän kertoisi taas sen punahilkan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei oletämä Punahilkka Grimmin veljesten satukirjan Punahilkan kaltainen. Hänellä hätä neuvot keksi.
      Olen aika lailla satufanittaja. Joskus kyllä pelännyt kaikkein karmeimpia satuja, esim Laura Sointeen Hukkasaaren arvoitus-nimistä satua. Tuli jopa nukkumisongelmia.

      Poista
  8. Hiih, älykännykin pääsi mukaan tähän vanhaa uudistettuun satuun.
    Punahilkkaa on tullut luettua eräänkin kerran aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että Punahilkkasatu on tuttu useimmille lapsille. Muistan, miten itse ahmin lukemaan opittuani satuja. Koululla on pieni lainasto.

      Poista
  9. Onpas mahtava nykyajan Punahilkka-satu, tykkään!

    Satuja on muuten kiva vieläkin lukea, tosin ei kyllä kaipaa niit murheellisia esimerkkiksi Pieni tulitikkutyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös luen silloin tällöin satuja, on jopa omassa hyllyssä monta satukirjaa. Surullinen ja ankea satu saa minut kyynelehtimäänkin, mutta en enää pelkää Grimminkään satuja, vaikka jotkut ovat peräti hirveitä, kun oikein rupeaa ajattelemaan.

      Poista
  10. Eipä vielä tällaista versiota punahilkasta. Nauran kyyneleet simissä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on tämmöinen aivan uusi versio, jonkinlainen päivitys klassikosta. Aiemmin krapu 47 pohdin Nukkumatin asioita. Tiedä vielä, ketä muuta satuhahmoa yritän "päivittä"

      Poista
  11. Mahtavaa toimintaa, Punahilkka! Nykynuoret ovat niin rohkeita!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Punahilkka ei anna suden itseään hätkäyttää. Hän on toiminnan nainen!

      Poista
  12. Lapsena en pitänyt punahilkka-sadusta, koska eläinystävänä en pitänyt siitä, että susi on paha. Nyt oikiksen opiskelijana juttuun löytyikin ihan uusi ulottuvuus kriminologian oppikirjoista. Lukemassani oppikirjassa todettiin, että punahilkka pukeutuessaan punaiseen osoitti naisellista eroottisuutta ja tästä syystä hänen kävi huonosti. Hän teki jotakin sellaista, mikä ei ollut silloin kunnon tytölle sallittua ja päätyi suden suuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kait punainen väri ärsyttää ja kiihottaa muitakin eläimiä, kuin vain härkiä. Härkätaistelijathan kiusaavat härkää punaisella vaatteella. Raakaa peliä
      Minun Punahilkka taisi olla taisi olla rennosti 2000-luvun vetimissä, saattoi olla musta pipo ja tatuointeja, kynnet ja huulet siniset. Kyllä taisi susi ens hätään häkeltyä, eikä älynnyt käyttää hampaitaan, kun sai leikkuuveitsestä.

      Poista
  13. Hymy tuli väkisinkin huulilleni, kun tätä luin,hienosti nykyistetty satu punahilkasta!
    Toivottelen samalla oikein hyvää Ystävänpäivää 14.02.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punahilkka on yksi keskeinen satuhahmo.Kiva siitä oli kirjoittaa.
      kiitos samoin sinulle.

      Poista
  14. Hieno päivitys vanhasta sadusta. Pysyi silti hyvin kuosissaan loppuun asti, isoäiti löytyi suden vatsasta. Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis tietenkin voinut kirjoittaa täysin erilaisen lopun. Kuitenkin päädyn tähän, kun muutenkin satuni kulki hieman tuttua reittiä. Kuvat otin Ranuan Zoosta. Menin sinne oikeastaan jääkarhun poikasen takia.

      Poista
  15. Punahilkka nykyaikaan. Hieno tarina.

    VastaaPoista
  16. Hieno versio klassikkosadusta. Aivan upeat kuvat olet tähän tarinaan liittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet klassikkosadut on jotenkin kiehtovia. Aina tuon pikku mökin nähdessäni, ajattelen sen Seitsemän kääpiön tai Punahilkan mummon mökiksi. Tuosta kuvasta kait lähti minun koko satuni liikkeelle.
      Sutta katselin ja surkuttelin, kun se kiertää jolkotti eläinpuistossa samaa rataa koko ajan. Ikävä sillä oli vapauttaan?

      Poista
  17. Vau, mikä vanhan sadun päivitys! Onneksi maailmassa on Punahilkkoja jotka pelastavat mummoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeita Punahilkkoja nimenomaan, joilla on kanttia uskaltaa.

      Poista
  18. Olen työni puolesta saanut usein ihmetellä, miten tämäkin satu on yhä toivottu. Sen symboliikka on kait se tärkein juttu, miksi lapset yhä haluaa sitä kuunnella. Toinen ylläri oli aikoinaan Hannu ja Kertttu, jota lapset (n. 5-vuotiaat) halusivat aina uudelleen luettavaksi. Mutta tässä oli jotain mikä toi mieleeni Tuhkimo 3, josta Disney oli tehnyt rohkean ja reippaan tytön, suorastaan hurjan! Sen näin taannoin lastenlasteni kanssa. Kiva satupäivitys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut iltasatuina ensin näitä klassikkoja omalle pojalle. Myöhemmin häneen pojilleen. Yllättäen sama maku. Oikeastaan luen itse vieläkin satuja, juuri kirjan Satuja, jonka Laura Soinne on kirjoittanut. Vanhoja, joissa paha saa palkkansa. Osaksi pelottaviakin.
      En ole Tuhkimo 3 nähnyt, mutta katson kyllä, kunhan tulee tilaisuus.

      Poista
  19. Teillä on jälleen ollut ihan oikeaoppinen talvi. =)
    Nyt kuvasi näyttävätkin ihan eksoottisilta. =)


    ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, on täällä tosi talvi. Lunta paljon, vaan ei kovia pakkasia.

      Poista
  20. Little I was afraid how I dare to touch the old very well known fairy tale- Heh, but I dared! to try.

    VastaaPoista
  21. Hieno punahilkka satu, muutettunakin jännittävä. Onneksi mummo löytyi vaikka haavasta. Hienot talviset kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha tuttu satu hieman uudessa uskossa.
      Kyllä täälläkin talvi ailahtelee. Viime yön on satanut räntää ja metsä taas toistamiseen puhdistunut.

      Poista