tiistai 25. helmikuuta 2020

Revontulimyrsky




Revontulimyrsky

Epämääräinen pakotus, jonkinlainen kihelmöinti kaihertelee sisuksia odottaessani revontulien syttymistä. Ravaan iltayön tunteina levottomana ulos ja sisälle.

Yrittänyttä ei laiteta. 
Lopultakin taivaanrannalle ilmestyy haparoivia ohuita valojuovia. Ne muuttuvat aaltoileviksi,  vihreiksi soihduiksi. Hetkeä myöhemmin tuijotan suoranaista  revontulimyrskyä.  Öisen taivaan tarjoama spektaakkeli on maagista katsottavaa  väreissään ja muodoissaan.

Huipentumaksi muodostuu pään yläpuolelle viuhkamaisesti elävä kuvio. Niska väsyy, silmät ahmivat näkemäänsä, enkä tajua pakkasen purevuutta. Sydämen nopeutunut syke  lämmittää.
Seison lähes suoraan koronan alla, joka laajenee miltei koko taivaan alueelle.  Leimuaa  hetken kiihkeästi, sitten rauhoittuu verkaan, ikääkuin  kirkkaat värit soutaisivat vihreältä pohjalta pakoon.

Paras taide-elämys aikoihin. 
Tulet sammuvat, jään hetkeksi seisomaan tähtien alle.


                                 *
Krapu 9, sanat; soutaa, myrsky, aalto.  Taivuttaa voi ja saa sanoja. Krapu =100 sanan tarina, otsikko mukaanlukien. Lisää kravuista ja kirjoittajien krapuja linkeistä SusuPetal ja Cara

35 kommenttia:

  1. Voi mahdoton, miten huikeita kuvia ja miten kihelmöivä tarina, odotuksen ja täyttymyksen pystyi hyvin aistimaan!

    En ole koskaan nähnyt revontulia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revontulia on silloin tällöin, viimeksi katselin toissa yönä. Minulle ovat edelleen hyvin iso ihme. Minä näin etelässä asuessani kerran syyskuulla meren yllä laajat värittömät loimutukset, kyllä ne revontulet silti olivat. Mitä pohjoisempana, sitä varmemmin niitä näkee.

      Poista
  2. Avaruuden valotaidetta kauneimmillaan!

    VastaaPoista
  3. Onpa upeat kuvat ja hyvä tarina. Kerran olen minäkin nähnyt oikeat revontulet. Olin myöhään töistä tulossa, pysäytin auton ja olin palelluttaa itseni, kun en malttanut lähteä pois. Oli ne komeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan malta jättää kesken revontulien tuijotusta. Kyllä olen itsekin soriani palelluttanut, saanut kerran jopa kuumeflunssan, kamerakin on saanut tuta hulluuttani.

      Poista
  4. Toisilla vedessä, sinulla taivaalla soutua, myrskyä ja aaltoja! Hieno Krapu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla teetti hieman tuskaa taas tällä kertaa löytää aihe, mistäyrittää tarinan vääntöä.

      Poista
  5. Tässä kuvat ja teksti osuu nappiin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun blogini on niin kahtiajakoinen, sekä kuvia ja tekstiä. Ajoittain painotus saattaa olla enempi kuvilla, sitten kohta tekstillä.

      Poista
  6. Huikeaa, niin kaunista ja hyvät kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revontulien alla tuntee olevansa ihan kuin taikamaassa. Ne värit ja tunnelmat.

      Poista
  7. Wau, revontulia taivaan täydeltä! Ei ihme, että odotus kihelmöi ja tekee levottomaksi. Kannatti - kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin juuri huikeaa katsottavaa, kun koko taivas värjäytyy ja sitten alkaa mitä ihmeellisempiä kuviota kulkemaan kautta taivaan aknnen.
      Aina kannattaa kurkkailla, milloin on yössä nähtävää. Nyttemmin usein uni voittaa minut, en vaan jaksa....

      Poista
  8. Voi vautsi, miten ihania!
    Ja sinä olet ne saanut niin läheltä nähdä!
    Ne ovat todella kauniit, ei kauniimpaa paljon missään näekkään, on ne vaan niin ihmeellisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omassa pihassa taivaalle tuijotin ja osittain myös portaalla. Joskus ihailen myös omasta sängystäni, mutta silloin saattaa komeammat loimut ajaa minut ulos!

      Poista
  9. Totisesti taidenäyttely sykähdyttävämmästä päästä!
    Luonnon mahtivoimasta kauneuden esittelyä!
    Uskon,että ihan revontulien alla seistessä on kuin toisessa maailmassa.
    Hieno krapu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivas on niin ihmeellinen, sen sini on upea, hurjat myrskypilvet myös, entäs aamun- ja iltataivaan loisteliaat väriskaalat ja mitä muuta. Revontulilla on kyllä vankka sijansa tuossa asteikossa.
      Reposten alla sisoessa tuntuu, kuin itsekin sähköistyisin?

      Poista
  10. Voih, oikeaa maagista todellisuutta!
    Osaan kuvitella miltä sinusta tuntui, pakahdun pelkästä mielikuvasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, viimeksi su-ma välinen yö oli revontuliyö. Saattoi olla nuo edellisetkin, mutta en kytännyt.
      Kyllä ihan totta komeimpien loimujen leiskuessa sydämen tykytystä tulee.

      Poista
  11. Aivan mahtavat kuvat revontulimyrskystä ja rapu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krapu innostaa sanojen avulla keksimään kirjoittamaan ja kuvaamaan.

      Poista
  12. Hienot revontulikuvat ja tarina 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikeaa on todella kiuvata taivaantulia, On ne näyttäviä hulmutessaan, kyllähän sinä tiedät.

      Poista
  13. Hyvin taipuvat annetut sanat revontulimyrskyä kuvaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä krapuilu on vienyt minut mukanaan. Oikeastaan se jopa on pitänyt minut blogimaailmassa.

      Poista
  14. Hieno elämys! Niin myös krapusi lukeminen. Kuvaat niin elävästi taivaan näkyjä, että tulen viereesi katselemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja tule vain vierelle. Mukavampi kahdestaan taivaalle tuijottaa. Yksin puhun joskus tähdillekin.

      Poista
  15. Thank you. Do you know I like too most just that piece of my text.

    VastaaPoista