Valokuva- ja Runotorstain haaste 290 Tällä viikolla vuorossa on Persikkakarhun ehdotus: lapsuusmuisto.
Vastaniitetyn heinän
tuoksu,
hevosen vetämän
niittokoneen ääni.
Haravat ja hangot
vajan seinustalta.
Kirvelevä, hikinen iho
ja vehnäskahvit
ja vehnäskahvit
heinäseipään varjossa.
Katson kuvaa ja mietin, oliko tuolla nimikin suomeksi, olen jo unohtanut, heinät seipäällä, heinäseiväs...sana jota ei ole tarvinnut vuosikymmeniin. Runosi vie väkevästi lapsuudenmuistoihin, kuivan heinän tuoksuun, hyppelyä heinäladossa, varsinaisiin heinätöihin olin liian pieni.
VastaaPoistaHeinäseiväs tuo on. Heinät seivästetty. Minun lapsuuskesien arkea olla heinätöissä joukon jatkona.
PoistaTämä on niin väkevä muisto, että ihan tässä liikuttuu. Juuri tällainen sää, kuuma ja hienoinen sateen uhka joka sai paiskimaan töitä olan takaa. Ja eväät jotka nautittiin ladon ovella. Ja hevonen vetämässä heinäseipäitä pitkin peltoa ja....
VastaaPoistaParas poutajakso heti jussin jälkeen tai viikkoa ennen pistettiin hevospelillä luoko maahan ja perheen voimin seivästettiin. Me mukulat saatiin kantaa pientareelta seipäät luon viereen, hevonen sai silloin jo huilia.
PoistaMuistan nuo heinätyöt lapsuudesta, ja nokipannukahvit pellon pientareella tai ladon reunustalla, lähteestä haettu kahvivesi...Eipäs taida enää kovin usein nähdä heinää seipäillä.
VastaaPoistaNiinpä niin nuo muistot. Joka kesä olen vielä jostain päin maata bongannut heiniä seipäilläkin, täälläpäin kaiketikin poron heiniä on laitettu paikoin haasioille. Tuo seiväs on minun viimeisin aikaansaanokseni heinien parissa. Niitin viikatteella pihaheinän, mikä oli saanut koko kesän kasvaa, haravoin ja seivästin.
PoistaKlassinen supisuomalainen tunnelma, jollaista itse en ole koskaan valitettavasti kokenut.
VastaaPoistaHirmuisen hihityshepulin sain kyllä ensin, kun otsikko ja kuva ilmestyivät ruutuun :D Isä vai äitikö? tuli ensimmäisenä mieleen :D :D Väsyneelle katsos koitti loma just nyt ja äsken ulkona helle paahtoi päätä :)
Ei heinäpellolta tunnelmaa puuttunut. Noin neljännesvuosisadan kesiini kuului tavalla tai toisella heinätyöt, ensin kannoin kapulapussia ja yletin alakapulan laittaa paikoilleen, sitten isonpana haravoin seivästäjien perässä, Kasvaessa pystyin hankoamaan ja väliin rautakangen kanssa sain laittaa seipäät pystyyn perässä tuleville hankoajille.
PoistaHelle oli heinätöissä ja viittä vaille helle nytkin. Huippulomaa sinulle. varaudu itikoiden suhteen hyvin, niitä nimittäin on runsaanpuoleisesti.
Muistoja on heinän teosta, seipäälle ja sitten latoon jossa poljettiin tiukkaan. Sitä pölyä, hikeä ja työn paljoutta joka oli kesäni lapsuuden ajan. Meillä kuitenkin traktori jolla sain ajaa kun särjin selkäni siin työssä. Hieman katkeruuttakin ettei vanhempani ymmärtäneet etten kasvuikäisenä sitä kestänyt. Meillä kaikilla erilaisia muistoja kuitenkin vaikka samasta aiheesta. Hyvää kesän jatkoa sinulle
VastaaPoistaMaatalojen heinätyösesonki oli kaikkineen useamman viikon. Eihän se aina miellyttänyt ja lapsena väsyikin helposti. Päällimmäiseksi omat heätyömuistoni ovat mukavia, jotenkin jokainen nyt näkemäni heinäseiväs heinää pullollaan herättää monet muistot.
PoistaMainiota kesää sinulle.
Harvinainen näky ja harvinaista herkkua nykypäivinä! Minä oikein kaipaan noita heinäseiväspeltoja!
VastaaPoistaNiin on ja siksikin tuntuu sielun sopukoissa hyvältä nähdä silloin tällöin seivästettyä heinää jollakin pellolla. Ne ovat niin kesäää.
PoistaItse en ole heinäpellolla ollut töissä, mutta on leikitty kyllä heinäseipätten ympärillä ja hypitty heinäladossa...
VastaaPoista..tottahan minä myös nuo leikit muistan. Kun heiniä ajettiin talliin, oli lasten osuus tallata heinää tiukempaan kasan päällä. Suuri hupinsa oli laskea pyllymäkeä koerkealta kasan päältä lattialle, jossa isä otti otteen kainaloiden alta ja heitti takasin heinäkasan päälle.
Poista… ja illalla soi haitari talkootansseissa, jonne oli lapsilta pääsy kielletty.
VastaaPoista...oli minunkin lapsuuskylällä seurojentalo, mutten muista talkootansseja olleen. Niin se pitää työ ensin, huvi sitten.
PoistaVasta niitetyn heinän lämmin tuoksu tai heinäladossa se kuivan heinän tuoksu, molemmat ihania ja tuovat muistoja mieleen
VastaaPoistaYes! Vastaleikattu nurmikkokin tuoksuu hyvälle. Sekin johdatti muistelemaan joskus varsinaisia heinäntekoaikoja.
PoistaMummolan heinäpellolla me lapset laitettiin niitä puukepukoita heinäseivästä tehdessä ja juoksenneltiin muuten vaan mukana. Ja heinää tallattiin navetan vintillä. Mukavaa, mutta hikistä puuhaa.
VastaaPoistaNiiden kepukoiden laitto oli minunkin varhaisempia töitäni heinänteon aikaan. Varhaisin muistoni on, etten ylettynyt, kuin alimman. Kolme niitä meillä pruukattiin laittaa ja eri suunnilta seivästä, eteti heinä painu liian tiukkaan seipäällä, kuivaa väljemmästi paremmin.
PoistaHeinänteossa olen ollut minäkin - vaan siitä on jo kauan - kymmeniin vuosiin en enää, kun vanhemmilta lehmät laitettiin pois... mutta nuo muistot ja tuoskut ja heinälato ja kahvit pientareellä tai ladon seinustalla varjossa...
VastaaPoistaKauan on minunkin heinätöistäni vierähtänyt yli 40 vuotta, mutta ne muistot.
PoistaMeidän mies tekee yhden heinäseipään joka kesä, ja sitten kiertää sitä ympäri ihailemassa:)))
VastaaPoistaNoin tiukasti istuu maajussi hänessä☺
Ihanaista viikonloppua, Aimarii!
♥♥
Minä kyllä ymmärrän miestäsi. Pruukasin itsekin oman kodin laajentuneesta pihapiiristä viikatteella kaataa heinää ja seivästää sitä. Tykkäsin verestää vissiin menneitä mielessäni aj ne tuoksut...
PoistaIhanaista myös itsellesi.
Moni toimii juuri tuolla tavalla. Luin kaikki kommentit ja lisää kuuluvani joukkoon ja ajttelin laittaa heinäseiväskuvan itsekin. Vaan en ole vielä löytänyt. Lisämuistona on se latoon heinien päälle heinäsuolan kirvely iholla ja jokailtainen sauna heinätöiden päälle.
PoistaHyvää kesää!
Samoja fiiliksiä muistui mieleen heti kun näin heinäseipään. Haravoijana seivästäjien perässä on kulunut muutama kesä. Ja ne eväät maistuivat, maito ja mehut laitettiin lähteeseen, pysyivät siellä viileänä.
VastaaPoistaKaunis runo peesasi hienosti kuvaa ja muistoja.
Kyllä lepohetket olivat heinätöiden sokeri ja eväät todellakin maistuvat, vaikka vaatimattomia olivatkin.
PoistaSamanlaisia muistoja myös heinähommista kuusikymmenluvulta. Varsinkin tuo kirvelevä ja hikinen olo tuli elävästi mieleen :)
VastaaPoistaJust tuohon kuusikymmenluvun loppuun päätyvät minun varsinaiset heinätyömuistoni ja alkavat liki 20 vuotta aiemmin. Monen monena kesänä olin muiden jatkona heinätöissä. Muistan jopa pystyneeni kävelemään avojaloin heinäpellolla, ei pistellyt liikaa, enkä osannut käärmeitäkään pelätä.
PoistaHieno muisto! Tähän muistoon voimme kaikki yli viisikymppiset samastua, ainakin maalla asuneet tai kesälomiaan maalla viettäneet. Illan päätteeksi vielä jokeen uimaan.
VastaaPoistaHyvää kesän jatkoa :-)
Ihan noin, se oli sitä aikaa, jolloin kesälomaa vietetiin heinäpelloilla.
PoistaKiitos hyvää kessä myös sinulle.
Ihana heinän tuoksu! Nykyään heiniä harvemmin näkee seipäillä.
VastaaPoistaHeinän seivästys on katoavaa, ne paalataan nykyään.
PoistaHeinän tuoksu ja kirvely iholla tuo muistoja mieleen mullekin. Ja niin, sitten kyllä kaiken jälkeen pitää mennä uimaan ja jättää kirvelyt sinne veteen!
VastaaPoistaJoskus pitä kipaista uimassa kesken päivääkin.
PoistaTuohon pitäisi kyllä lisätä kotikalja (itse tehty)! Se kruunasi heinäpäivän, ei makea ei katkera eikä alkoholia enempää kuin piimässä.
VastaaPoistaLainaan sinua, edellisestä kommentistasi:
"Minun pitää lähteä yötöntä yötä katsomaan, en aivan Norjan puolelle asti, vaan jonnekin Jäämeren rannalle."
Siis Nurmanskiin, ei jää paljon muita vaihtoehtoja?
Juuri niin, kotikalja oli hellejuomaa. Jotkut joivat piimääkin janoonsa.
Poistaheh, heh, onpahan minulle tullut lapsus kommentissani. Tarkoitin kirjoittaessani, etten sen pidemmälle Norjaa reissua, kuin vaan suoraan Näätämöstä kymmenisen kilsaa Norjan puolella Jäämerelle, että uimaan pääsee.
edelleen teen ainakin yhden heinäseipään kesällä, muutama vuosi sitten seivästettiin kaksi sarkaa ja kyllä pelto näyttikin kauniilta heinäseipäineen. mieleeni johtui myös isän toiseksi viimeinen kesä, kun porukalla seivästettiin heinää, isä haravoi rippeet. muutama seiväs saatiin talon takaa ja urakan lopuksi joimme ne vehnäskahvit, kahvin toin "pellonlaitaan" sukanvarressa olevassa viinapullossa tietysti!
VastaaPoistaJuuri tuosta heinänteosta on viimeisimmät mukavat muistot kuvineen.
PoistaTäydellinen kesä ja muisto, joka säilyy.
VastaaPoistaAika monella on tavalla tai toinätöihin liittyviä muistoja, useimmat ajottuvat 50-60-luvuille, 70-luvulla heinän seivästäminen alkoi hiipua, tilalle tuli paalaus.
PoistaAikuisilla janojuomana kotikalja, lapsilla kotitekoinen viinimarjamehu. Juomia säilytettiin varjossa repussa jossakin ojan pohjalla. Tappisäkin siirtely oli luottotehtäväni. Niin rikkaita olemme näine muistoinemme.
VastaaPoistaMeillä pruukasi heinäseipään tapit olla pärekorissa ja yleensä porukan pienin sitä siirteli seivästäjien mukana.
PoistaJuuri noin, rikkaita ovat nuo muistomme.
Paljon ehti "lappoita" (meillä päin lapotettiin, kun heiniä laitettiin seipäille) minunkin taakseni jäädä. Se oli mukavaa työtä, jos ei ollut kovin kuuma ja heinät olivat sopivasti kuivahtaneet. "Lappoita" täysi pelto oli kaunis näky ja kun niitä oli taajassa, oli mieli hyvä, tiedossa karjalle talviruokaa. Myöhemmin kesällä laitettiin seipäille myös viljat, paitsi ruis kuhilaille. Ihmeesti ehdittiin, vaikka pyhäisin levättiin! Kiva, että tämä aika ei ole unohtunut teiltä varmaankin minua nuoremmilta!
VastaaPoistaKaunis nostalginen kuva.. oi niitä aikoja. Oli se vain aika raskasta ja pölyistä aikaa. Yleensä olin vain harava- ja tikkutyttönä ja hepan siirtoapuna. Joskus pihaseipäitä seivästin pellon reunalla sitten aikuisena, mutta emp voi sanoa seivästäneeni kunnolla, yleensä kaksi henkilöä seivästi ja yksin haravoin ja tikutin niin kiirettä piti ja aina painoi sade päälle. Joskus harvoin sai maasta karhottuja niin kuivana että pystyi ajamaan suoraan latoon. Naapuripellolla se kävi joutuisasti kun siellä oli rivakoita nuoria miehiä.
VastaaPoistaOlipa onnistunut muistelu lapsuuteen! Mummola tuli voimakkaasti mieleen, ja lapsuus tottakai, kuten monelle muullekin kommentoijallekin. Ihania huolettomia aikoja ne.
VastaaPoistaOi, lapsena maalla sotaa paossa! Muuten minulla ei maalaiselämästä muistoja olisikaan. Sain viedä kahvia heinäväelle, sain ajaa heinäkuorman kyydissä.
VastaaPoistaLapsuus tuli minullekin mieleen! Kesät meni heinänteossa (joko pellolla tai heinäladossa). Mutta miten kaunis tuollainen pullea heinäseiväs onkaan ja runo niin paljon puhuva!
VastaaPoistaNyt tuota jo muistelee kaiholla, silloin se ei niin kivaa ollut, pölyä ja pisteleviä korsia. NMutta kivaa oli heinäkasassa hyppiä.
VastaaPoistaKun sulkee silmät voi tuntea auringon polttaman ihon kirvelyn ja hien valumisen selkävakoa pitkin... Joka välissä lapsuudenystävä kerjäsi lupaa meille lapsille juoksasta joelle uimaan...!
VastaaPoistaMuista kuinka tehtiin tunneleita heinäladossa joiden läpi sitten sukellettiin. Sodan aikana oli venäläisiä sotavankeja heinätöissä, jotka sitten meitä pojankoltiaisia heittelivät heinäkasoissa ladossa.
VastaaPoista