maanantai 30. kesäkuuta 2014

Taikakivi



Kuvan kivi ei ole Pirunkivi, eli taikavoimia omaava syyläkivi. Onpa vain yksi punainen kivi punaisten kivien joukossa, jolle punavärin värjää viherlevä Trentepohlia iolithus.

Kuitenkin tämän kiven näkeminen tuo aina mieleeni tarinat syyläkivestä, joka oli isohko ja laakea kivi likimain keskellä kylätietä vain joitain senttejä tien pinnan yläpuolella. Tästä maagisia voimia omaavasta, kummallisesta kivestä on kuultu monta tarinaa, joista minä kuulin viimeisimmät vuosi sitten kesällä. 
Itse kivi on kuitenkin kadonnut jo vuosikymmeniä sitten. Se jäi kylätien parannustyömaan jalkoihin ja hävisi. Ehkä se tuli upotetuksi maahan, ehkä kaivinkone nosti sen kauemmaksi tien penkalle, ehkä se vain pirstoutui, mutta sen koommin se ei enää ole ollut paikallaan, eikä sitä ole mistään löytynyt.

Jospa olisi jäänyt tarkempaa tietoa kiven kohtalosta, mutta ei. Aika ajoin saatan poiketa tieltä sivuun tutkimaan lähemmin kiviä. Ajatuksena tietysti löytää se taikakivi, jonka perimätieto on nimennyt Pirunkiveksi. Kengän kärjellä raaviskelen hieman sammalta kivien päältä pois toivoen, että onnistuisin etsinnöissäni.
Perimätietona kulkee, että kivellä oli siis taikavoimia. Totena kerrotaan sen pystyneen poistamaan syyliä ja hoitamaan muitakin ihosairauksia. Kerrotaan, josko kuka halusi syylistään eroon, niin hänen tuli mennä välittömästi ukkossateen jälkeen kiven luo ja sivellä kiven keskellä olevaan painanteeseen kerääntyneellä ukkossadevedellä syylänsä, eikä kiven luota poistuessaan saanut katsoa taakseen. Kun näin teki, kuinka ollakaan, syylät hävisivät ennen pitkää.

Joka kerta tarinan kuultuani, olen jäänyt miettimään, mitä sellaista sadevedessä saattoi olla, mikä tehosi syyliin? Liukeniko kivestä kenties jotain ainetta, mikä oli myrkkyä syylille? Oliko itse kivi ehkä pudonnut avaruudesta? Oliko se kenties meteoriitin palanen.

Vakaasti olen ruvennut kiven taikaan uskomaan, sillä niin moni tuttu ja läheinen ihminen on saanut syylänsä tuolla konstilla pois.

Kuitenkin vähintään viisi vuosikymmentä täytyy mennä ajassa taaksepäin, ehkä hitusen enemmänkin, kun kivi oli ehjänä paikallaan ja sen taikavoimaa käytettiin parannuskeinona. Nykyään pitää mennä apteekkiin ostamaan syylänpoistovoiteita ja naureskella vain vanhoille uskomuksille ja  hoidoille. 

Jos koko juttu kuitenkin oli uskon asia, niin ainakin syylien häätö tuli halvemmaksi, kun apteekkireissu lääkkeineen.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kylmää puhuu tuuli




Välkkeessä veen,
tuoksuissa angervon
 kimmeltää juhannus.
Kylmää puhuu tuuli,
käki on saanut yskän
ja halla suti mustaksi
hillankukan sydämen.

                                                         
Hyvää Juhannusta rakkaat lukijani, sillä Juhannus se on vaikka lumia nakkelis, eikä muuten paljon puutukaan, etteikö täällä alkaisi tuprutella lunta.