Kuvan kivi
ei ole Pirunkivi, eli taikavoimia omaava syyläkivi. Onpa vain yksi punainen
kivi punaisten kivien joukossa, jolle punavärin värjää viherlevä Trentepohlia iolithus.
Kuitenkin tämän kiven näkeminen tuo aina
mieleeni tarinat syyläkivestä, joka oli isohko ja laakea kivi likimain keskellä
kylätietä vain joitain senttejä tien pinnan yläpuolella. Tästä maagisia voimia
omaavasta, kummallisesta kivestä on kuultu monta tarinaa, joista minä kuulin viimeisimmät
vuosi sitten kesällä.
Itse kivi on kuitenkin kadonnut jo vuosikymmeniä sitten.
Se jäi kylätien parannustyömaan jalkoihin ja hävisi. Ehkä se tuli upotetuksi
maahan, ehkä kaivinkone nosti sen kauemmaksi tien penkalle, ehkä se vain pirstoutui,
mutta sen koommin se ei enää ole ollut paikallaan, eikä sitä ole mistään löytynyt.
Jospa olisi jäänyt
tarkempaa tietoa kiven kohtalosta, mutta ei. Aika ajoin saatan poiketa tieltä sivuun tutkimaan lähemmin kiviä. Ajatuksena tietysti löytää se taikakivi, jonka
perimätieto on nimennyt Pirunkiveksi. Kengän kärjellä raaviskelen hieman sammalta
kivien päältä pois toivoen, että onnistuisin etsinnöissäni.
Perimätietona
kulkee, että kivellä oli siis taikavoimia. Totena kerrotaan sen pystyneen
poistamaan syyliä ja hoitamaan muitakin ihosairauksia. Kerrotaan, josko kuka halusi syylistään
eroon, niin hänen tuli mennä välittömästi ukkossateen jälkeen kiven luo ja
sivellä kiven keskellä olevaan painanteeseen kerääntyneellä ukkossadevedellä
syylänsä, eikä kiven luota poistuessaan saanut katsoa taakseen. Kun näin teki,
kuinka ollakaan, syylät hävisivät ennen pitkää.
Joka kerta
tarinan kuultuani, olen jäänyt miettimään, mitä sellaista sadevedessä saattoi
olla, mikä tehosi syyliin? Liukeniko kivestä kenties jotain ainetta, mikä oli
myrkkyä syylille? Oliko itse kivi ehkä pudonnut avaruudesta? Oliko se kenties
meteoriitin palanen.
Vakaasti olen
ruvennut kiven taikaan uskomaan, sillä niin moni tuttu ja läheinen ihminen on saanut
syylänsä tuolla konstilla pois.
Kuitenkin vähintään viisi vuosikymmentä täytyy mennä
ajassa taaksepäin, ehkä hitusen enemmänkin, kun kivi oli ehjänä
paikallaan ja sen taikavoimaa käytettiin parannuskeinona. Nykyään pitää mennä
apteekkiin ostamaan syylänpoistovoiteita ja naureskella vain vanhoille uskomuksille
ja hoidoille.
Jos koko juttu kuitenkin oli
uskon asia, niin ainakin syylien häätö tuli halvemmaksi, kun apteekkireissu
lääkkeineen.
Kiehtova tarina. Voi olla, että kivestä liukenee jotain veteen, niin luulen.
VastaaPoistaOletko kuullut tätä uskomusta, heti aamulla kun herää ja hivauttaa ennen mitään suuhun laittamista sylkeä syylälle, niin syylä kuihtuu pois.
Mielenkiintoinen kaunis kuva kivestä.
Samanlaisia punastelevia kiviä olen nähnyt synnyinseutuni korpi metsässä.
Olen kuullut tuon sylkikeinon ja olen sitä käyttänytkin hyvällä menestyksellä.
PoistaMielenkiintoista! Konstit on monet. Onhan se uskottava koska on auttanut. Minulla auttoi D-vitamiinikuuri nivelpussin tulehdukseen sormessa. Liekö ollut uskon asia sekin :)
VastaaPoistaNiinpä niin, konstit on monet.
PoistaVau, on hieno kivi vaikka ei taikakivi olekaan! Tai mistä sen tietää mitä voimia silläkin saattaa olla, kivien koskettelu tekee aina hyvää. Minun isoäitini poisti syyliä pelkällä kosketuksella, sanoi että huuhaata mokoma usko, tuommoiset poistuu itsestään, mutta sen kosketuksen jälkeen syylät katosivat kuin ihmeen kaupalla. Monta kertaa käytiin veljieni kanssa mummon huuhaata katsomassa ja kokeilemassakin. Mitä väliä, uskon tai minkä voimalla toimii, kunhan toimii.
VastaaPoistaIsoäidilläsi on ollut suuri parantamisen lahja. Tärkeintä on, että paranee, mitään väliä, millä konstilla.
PoistaTaikaa on ilmassa, kun kommenttinikin häipyvät kuin tuhka tuuleen. Mielenkiintoinen kivi ja kertomus.
VastaaPoistaSitä samaa taikaa taitaa olla täälläkin päin, sillä olen huomannut, etteivät kommenttini lähdekään matkaan, vaan katoavat ja sitten rupean kirjoittamaan uudestaan.
PoistaEnsin luulin pikkukuvasta kakuksi :) Mielenkiintoinen kivi, kiinnostuin ihan sen parantavasta taikavoimasta. Toivottavasti kävisi hyvä tuuri ja löytäisit kiven.
VastaaPoistaHillomunkistakin menisi, eikö?
PoistaValitettavasti kivi on kuulema lopullisesti hukassa, vissiin rikkottuna.
Kiehtova tarina kivestä! Hieno on tämäkin punainen kivi, sehän houkuttaisi istumaan. Meillä päin, savolaisessa erämaassa on myös noita punaisia kiviä runsaasti yhdessä paikassa, ja nyt tiedän mikä värin niiden pintaan on aiheuttanut!
VastaaPoistaMyös näillä seuduin on paljon punaisia kiviä ja ehkä just sen takia kiinnostuin etsimään faktoja googlesta, mistä syystä kivet punastuvat.
PoistaMielenkiintoinen kertomus taikakivestä. Ehkä jonain päivänä kengänkärkesi osuu siihen...
VastaaPoistaKaunis punainen kivikakku :)
Voi harmitus, kun kuulema mun kengänkärki ei osu siihen oikeaan taikakiveen, mutta kuitenkin tulee poskiskeltua kiviä siinä toivossa.
PoistaMinä kivihullu uskon täysin kivien taikavoimiin. Täälläpäinkin on noita punaisia kiviä. Jännä miten viherlevä saa ne kukkimaan.
VastaaPoistaPakko on vaan itselläkin uskoa tuon kertomani kiven voimaan, niin moni läheiseni on sillä konstin syylänsä pois saanut.
PoistaUskotaan me vaan kivien taikaan.
Minä uskon kiven taikavoimaan, koska olen kokenut omakohtaisesti lapsena sen taikavoiman.
VastaaPoistaMeillä oli pihassa vanhan puretun talon porraskivi jätetty tuomen alle. Ukonilman jälkeen sadevesi jäi kiven pinnassa oleviin koloihin. Minullakin oli kädessä pari syylää (en tiedä miten ennen olikin syyliä)
ja juoksimme kivelle ja pesimme kädet varsinkin syylien kohdalta. Parin päivän päästä syyliä ei enää näkynyt.
Tavattoman jännää, että sinullakin on ollut oma taikakivi. Kiehtovaa, mikä se voima oikein on, joka syylät häätää.
PoistaKaunis punainen kivi, Minulle tulee siitä ensimmäiseksi katsottuna kärpässieni mieleen.
VastaaPoistaLapsena me paransimme syylät aamusyljellä.
ihastuttava tarina taikakivestä. Taikaa on aina oltava elämässä.
Jep, aamusylkijuttu on minullekin tuttu. On ihanaa kuitenkin, että näitä taika-asioita on olemassa.
PoistaKyllä tuonkin kiven kolossa varmaan on taikavettä. Minä sain lapsena 17 syylää poistettua taikomalla kuutamossa. Siinä piti lausua taikasanat, sylkäistä kolme kertaa, eikä saanut katsoa taakseen. Noin viikon päästä huomasin katsoa käsiini ja isoimmasta syylästä oli vielä jälki, muut olivat poissa. Uskoon perustuu moni paraneminen, myös lumelääkkeet todistavat sen.
VastaaPoistaHups sentään, mistä sait tietoosi taikasanat? Ainakin olivat vahvat sanat, kun 17 syylää sait katoamaan.
PoistaIhana taikatarina, toivoisin että noita konsteja olisi tänäkin päivänä.. Mukavaa kesän jatkoa viileydestä huolimatta
VastaaPoistaTaikaa on hyvä olla elämässä ja vanhat konstit on käypiä.
PoistaKesä on alkanut lämmetä täällä.
uskon voima on mahtava. Itse asiassa kivien palvonta/taikakivet liittyvät vahvasti ihmiskunnan historiaan ja henkiseen perintöön. Olen tutkinut aihetta paljon seuraavaa kirjaa varten.
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe tämä on. Sinulle menestystä tutkimuksiesi kanssa. Alkoi jo kiinnostaa tuleva kirjasi.
PoistaEi ne tarinat ole tuulesta temmattuja. Ei ainakaan kaikki ja toiset tosiaan toimivat vielä tänäkin päivänä. Uskokoon ken tahtoo.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi, ei ole tarinat tuulesta temmattuja.
PoistaMinä uskon tarinoihin ja taikavoimiin.
On muuten upea kivi jättiläisen peukaloko siihen on joskus painunut? Myös äitini kertoi syylän häädöstä sadevedellä kiven päällä olevasta kuopasta.Taisimpa joskus kokeillakin ja ainakaan nyt ei ole syylän syylä.Nämä on niitä "uskomus" juttuja ja varmasti tosia.Hyvää alkanutta heinäkuuta.
VastaaPoistaKiva, siis sinäkin olet saanut häädetyksi syylät taikakiven konstein. Näin voi uskoa, jos syyliä ei ole.
PoistaSyyliä ei ole, mutta naapurin pihassa on kivi, jonka päällä olevaan koperoon kertyy sadevesi. Käyköhän syylien poistoon kivi kuin kivi. Nyt ei puutu siis kuin syylät.
VastaaPoistaMinä en ole kuullut näistä syyläkivistä ja niihin liittyvistä uskomuksista. Mutta mukava oli, kun kerroit niistä.
Varmaan kelpaa kivi kuin kivi syyläkiveksi, kun vaan täyttää muut kriteerit. Ehkei sinun kannata toivoa itsellesi syyliä kuitenkaan siksi, että voisit kokeilla naapurin kiven taikavoimaa,
PoistaMielenkiintoinen tarina. Tuon konstin kyllä aion joskus kokeilla. Kyllä luonto on ihmeellinen, kun vain antaa sille mahdollisuuden näytää voimasa ja taikansa.
VastaaPoistaIliman muuta kokeile. Onhan sulla tiedossa semmoinen kivi, johon ukkossadevesi voisi kerääntyä sen verran, että syylät kastella?
PoistaEi kyllä ole tiedossa sellaista kiveä vielä kun asia ei ole aikaiemmin ollut tiedossa, mutta katselen. Kyllä niitä varmasti jostain rannalta löytyy. Ja jos löytyy, niin aion tuoda sellaisen kannettavan kokoisen ihan pihapiiriin niin on siinä sitten tarvittaessa valmiina.
PoistaTodella mielenkiintoinen juttu kyllä on.
Oi, mikä upea kivi!!! Ja tarina!
VastaaPoistaNiin ja tarina on tosi!
PoistaTarina ja kivi yhdessä lepää.
VastaaPoistaTarina elää vahvasti, vaikka se oikea kivi on hukassa.
PoistaKaunis kivi ja tarina :)
VastaaPoistaTämä taikakiven sijaisuusvirkaa tekevä kuvan kivi on kyllä komea, mutta sen taikavoimista ei ole tietoa.
PoistaMelkoinen kivi ja -tarina. Ja melkoinen löytö jo sinänsä. Komea ja erikoinen kivi.
VastaaPoistaEi tämä kuvan kivi ole se taikakivi, komea kumminkin.
PoistaHieno tarina syyläkivestä. Uskon siihen täysin :-)
VastaaPoistaPakko on itsekin uskoa, kun todisteita on.
PoistaHieno, vähän kummitusmainen kivi, jonka päältäkin jo näkee että kovia taikavoimia sisältää syyläkiven tavoin tämäkin järkäle:) Ainakin on kiva kuvitella. Jännittävää tuokin miten viherlevä värjäytyy vastaväriksi jos ajatellaan nimeä ja tulosta.
VastaaPoistaTuntuu hassulta, mutta olen tähän asti luullut että syyläkivi olisi joku pieni, laapistava kivi, jolla syylää hinkattiin pois. Tässä on tainnut mielikuvitus laukata kun olen joskus kuullut asiasta puhuttavan. Uskomukset olivat ennen vahvat ja syyliä putsattiin ja poistettiin milloin mitenkin eli laittamalla päälle piharatamoa, joka auttoi kaikkiin haavoihin tai puristamalla voikukan vartta, jolloin saatiin maitiaisnestettä (maistuu muuten aika karsealle, sitäkin piti maistella:) joka kuulemma auttoi syyliin? Sen jälkeen tulivat pihkavoiteet, terva sun muut, mutta kyllä se vain niin on, että joku syylälaji häipyy ihan itsekseen ajan myötä ja tämähän vahvisti käsitystä, että syylä parani jollakin poppakonstilla:)
Kiva juttu Aimarii, tykkäsin koko rahalla.
Ihanko koko rahalla? Syyläkivenä minä olen myös pitänyt laapiskiveä. Ei kai tätä kirjoitukseni taikakiveä kukaan oikeastaan syyläkiveksi sanonut. Taisivat puhua ukkoskivestä? No, rakkaalla lapsella on jne..
PoistaTulimpa vierailulle, ja ihastuin siun kuviin ja kerrontaan, tänne jään:)
VastaaPoistaKiva, kun mikä, että tykkäsit. kiitos. Tule siis toistekin, tervetuloa vaan.
PoistaUskoohan paraneminen perustuu antibioottejakin nautitaan ja lujasti uskotaan että ne auttavat varmasti. Mainio tarina ja komea kivi.
VastaaPoistaHieno kivi olisi saanut säilyä jälkipolville, oliskohan samal muuttanut veden parantavaksi kun mikään muu ei tuntuisi järkevältä. Kaivuri mies vei kiven omaan pihaan eikä puhu kelleen mistä löysi sen.
VastaaPoista